Alkuperäisistä euraasialaisista juuristamme!

Tänään Science-lehdessä julkaistiin neandertalin ihmisen genomisekvenssi. Uskomaton saavutus työn tehneeltä Svante Pääbon tutkimusryhmältä.

Tutkimus tuotti varsin kiehtovia tuloksia: meissä eurooppalaisissa ja aasialaisissa on pari prosenttia neandertalinihmisen geenejä. Toisin sanoen Afrikasta myöhemmin tulleet ja Euroopassa ja Aasiassa jo aiemmin asuneet neandertalilaiset pariutuivat ja saivat lapsia jossain evoluutiomme vaiheessa keskenään toisin kuin pitkään on luultu.

Sen sijaan nykyafrikkalaisilla ei ole neandertalinihmisen geenejä lainkaan. Eurooppalaiset ja aasialaiset ovat siis afrikkalaisia läheisempää sukua neandertalilaisille. Tai toisin päin, kymmeniä tuhansia vuosia sitten kadonneiden ihmisten geenit elävät edelleen meissä - ja voimme olla ylpeitä satojen tuhansien vuosien taakse ulottuvista euraasialaisista juuristamme; vaikka toki suurin osa geeneistämme lähtikin Afrikasta vasta kymmeniä tuhansia vuosia sitten.

Kaikkiaan neandertalilaisen ja nykyihmisen genomien välillä näyttää olevan erittäin vähän eroja. Genomien sekvenssit ovat 99,84 prosenttisesti samoja. Valkuaisaineiden aminohappoja muuttavia, eli käytännössä yksilön ilmiasuun suoraan vaikuttavia, muutoksia löytyi vain 78 kappaletta (lisäksi lienee vaikeammin identifioitavia, mutta merkittäviä säätelyalueiden eroja, jotka voivat selittää suuriakin eroja lajien välillä).

Nykyihmisen ja neandertalilaisen geneettisten erojen määrä on yllättävän pieni. On kuitenkin varsin mielenkiintoista että muutokset löytyivät geeneistä, jotka vaikuttavat muun muassa ihon pigmentaatioon, hiuksiin, haavojen paranemiseen, geenien ilmentämiseen, ruumiinlämmön säätelyyn ja siittiön hännän rakenteeseen. Jatkotutkimuksissa selvinnee tarkemmin, millä tavalla neandertalilaiset näiden erojen takia poikkesivat meistä.

Kaikkiaan nyt julkaistu tutkimus kertoo tieteen mahdollisuuksista tuottaa tietoa jopa aiemmin täysin mahdottomina pidetyistä asioista. Tuskin kukaan olisi nimittäin 20 vuotta sitten pitänyt realistisena, että voisimme verrata nykyihmistä ja ammoin hävinnyttä neandertalinihmistä toisiinsa genomin emäsjärjestyksen tasolla. Nyt se on kuitenkin tehty, ja omalta osaltaan avartaa koko ihmiskunnan maailmankuvaa samalla tavalla kuin vaikkapa Kopernikuksen, Darwinin tai Einsteinin havainnot ovat aikanaan tehneet.

On siis jälleen kerran hyvä muistuttaa, että ilman inhimillistä uteliaisuutta ja sen seurauksena syntyneitä tietoja ja oivalluksia eläisimme edelleenkin metsästellen ja keräillen ravintomme sekä peläten jumalallisten voimien aikaansaamiksi oletettuja luonnonilmiöitä ja sairauksia. Onneksi on siis olemassa inhimillinen uteliaisuus ja sen tyydyttämiseksi luotu länsimainen tiede!