Mitä meidän tulee oppia keskustan uudesta noususta?

Ylen uusin mielipidetiedustelu osoittaa keskustan nousseen Suomen kannatetuimmaksi puolueeksi. Tämä voidaan lukea erityisesti puheenjohtaja Juha Sipilän ansioksi, joka on ohjannut puolueen vahvalle asialinjalle käytännössä kaikissa viime aikoina esille nousseissa asioissa.

Sen sijaan kovana pelimiehenä tunnettu perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on epäonnistunut kanavoimaan kansalaisten viimeaikaisen tyytymättömyyden oman puolueensa lisäkannatukseksi. Uskoisin tämän johtuvan Soinin harrastamasta halpahintaisten irtopisteiden keruusta, räkyttämisestä, joka ei ole saanut tuekseen samanlaista asialinjaa kuin kilpaileva oppositiopuolue.

Mitä tästä opimme?

Ainakin sen, että pelkällä epäkohtien arvostelulla saavutettavalla suosiolla on rajansa - jopa sellaisessa tilanteessa, jossa hallitus on tehnyt käytännöllisesti katsottuna kaikki mahdolliset virheet. Ja niitähän riittää niin EU-tason kuin kotimaan politiikassakin. Ehkäpä Soinin joukkojen kannattaisi harkita linjansa muuttamista...

Ehkä vielä tärkeämpää on se, että viime kädessä asialinjalla ja vakavasti otettavien vaihtoehtojen esittämisellä voi kääntää uuteen kukoistukseen jopa syöksykierteessä olevan puolueen kannatuksen. Tämä on Sipilän keskusta osoittanut meille suorastaan rautalangasta vääntäen.

Ehkä tärkein opetus on kuitenkin se, minkä me vanhemmat äänestäjät olemme vuosien mittaan huomanneet ja minkä poliitikot tietävät meitäkin paremmin. Nimittäin sen, että äänestäjän muisti on lyhyt: kansa ei näytä muistavan keskustan takinkäännöstä esimerkiksi EU-politiikassa, jossa edellinen puheenjohtaja Matti Vanhanen yhteistuumin Jyrki Kataisen kanssa oli ennen vaaleja ajamassa rahallista tukea Kreikalle. Ja vaalien jälkeen keskusta ryhtyi vastustamaan sitä. Puolue oli myös korviaan myöden sotkeutunut lainvastaiseen taloudellisten tukijoidensa salaamiseen, vaikka oli itse ollut päättämässä asiasta.

Vanha sanonta "kepu pettää aina" on syntynyt juuri keskustan oivallisesta kyvystä sanoa yhtä ja tehdä toista. Puoluetta äänestäessään vaalikarja ei siis voi tietää mitä hänen antamastaan äänestä seuraa, mikäli puolue sen avulla pääsee valtaan. Ehkä yllättävintä koko asiassa on se, että jopa kaksi puolueen entistä puheenjohtajaa on ilmaissut asian ihan suoraan.

Edelle kirjoittamani jälkeen jään itsekseni ihmettelemään, onko nykyisen keskustan gallupkannatuksen taustalla ihmisten luja usko siitä, että Sipilän johdolla puolue lopulta muuttaa tämän ikiaikaisen linjansa? Vai eivätkö he vain muista?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Katainen valehteli Himas-kohussa?
Demarinuorten jäsenrekisterissä ilmaa
Kesksutan linja: äänestämällä ei voi vaikuttaa.