Pyrkiikö HS:n toimituskunta totuuteen

Helsingin Sanomien toimittaja vakuutteli eilen, että maamme valtalehdistössä toimivat toimittajat pyrkivät aina totuuteen. Joskus ehkä epäonnistuen, mutta ei koskaan tahallaan lukijoitaan tarkoituksella harhaan johtaen.

Siksi minun on pakko kysyä, että miksi saman lehden toimittaja Katja Kuokkanen kirjoittaessaan alaikäisten raa´asta hyväksikäytöstä jätti oleellisia asioita kertomatta. Eikö juuri sellainen ole tarkoituksellista harhaanjohtamista?

Hän nimittäin puhui ensin pakkotöiden uhreista. Heistä annetaan hyvin tarkka etnis-kansallinen kuva, mutta jutusta ei löytynyt sanallakaan mainintaa minkälaiset ihmiset heitä käyttävät hyväkseen. Lukija ei siten voi jutun perusteella tietää ovatko nämä iljetykset kantasuomalaisia vai kenties esimerkiksi uhrien maanmiehiä tai muuten vain maahanmuuttajia.

Seuraavaksi hän kirjoitti pakkoavioliitoista. Siinä kyllä kerrottiin kyseessä olevan maahanmuuttajiin liittyvä ongelma - ehkä siksi, että asia lienee ilmeinen kaikille suomalaisille. Pieni epärehellisyyden maku jäi kuitenkin siitä, ettei tämän hyväksikäyttömuodon uskonnollista ulottuvuutta mainittu. Ehkä siksi, että asiaan liittyvä uskonto vaikuttaa usein olevan HS:n toimituksen erityissuojeluksessa.

Sen sijaan kolmantena ryhmänä puheena olleiden seksuaalisen hyväksikäytön uhrien osata jäi jälleen epäselväksi, ketkä heitä tuovat maahan seksityöläisiksi tai ketkä pakottavat seksiin ns. grooming-ilmiön osana. Eikö totuuteen pyrkivän journalistin olisi pitänyt valottaa meille lukijoille myös tämän uhriluokan hyväksikäyttäjien olemusta ja taustaa? Ellei muuten niin siksi, että kaikenlaiset maamme asukkaat etnisestä alkuperästä, uskonnosta tai ihonväristä riippumatta osaisivat varoa heitä?

Minulle itselleni on pitkäaikaisena HS:n asiakkaana valitettavasti syntynyt sellainen käsitys, että lehti pyrkii kylläkin julkaisemaan totta olevia asioita, mutta jättää tarkoituksella kertomassa sellaisia seikkoja, jotka eivät sovi sen arvoliberaaliin agendaan. Viitaten eiliseen vakuuttelukirjoitukseen onkin kysyttävä, että onko tämä sellaista totuuteen pyrkimistä, joka lehden toimituskunnan mielestä vastaa sen lukijakunnan tarpeeseen luoda itselleen totuudenmukainen kuva maailmasta ja sen ilmiöistä.

En moiti tässä HS:n valintoja siksi, etteikö yksityinen toimija saisi välittää sellaista propagandaa kuin tahtoo. Sen sijaan moitin sitä ulkokultaisuutta, jonka antamalla varmuudella lehdessä vakuutetaan kirkkain silmin toimittavan yhdellä tavalla eli totuuteen pyrkien, mutta kuitenkin todellisuudessa ajetaan omaa agendaa totuutta vältellen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Feministinen olkinukke vai valeuutinen?
Miksi HS julkaisi virheellistä tietoa?
HS:n seksuaalirikosjutussa jäi harmittamaan kaksi seikkaa