tiistai 3. joulukuuta 2013

Kari-Pekka Kyrön karu kohtalo

Dopingvalmentaja Kari-Pekka Kyrön paluuaikeet ovat saaneet ristiriitaisen vastaanoton. Hiihtoliitossa ollaan hyvin varovaisia, kun taas Kyrön waterloon eli Lahden vuoden 2001 MM-hiihtojen sotkuja selvittelemään joutunut Paavo M. Petäjä on ottanut jyrkän kielteisen kannan. Suomalaisten enemmistö ilmeisesti antaisi armon.

Vuoden 2001 kisojen jälkeen pidin Kyröä lievästi sanottuna suomalaisen maastohiihdon likaajana. Käsitys vahvistui hänen valmentamansa Kaisa Variksen käryn jälkeen. Ajattelin ihan oikeasti, että voiko joku olla noin tyhmä?

* * *

Kyrön toiminta valmennuskieltonsa aikana on kuitenkin selventänyt monta asiaa. Ensinnäkin nyt on selvää, ettei suomalainen, eli kp-kyröläinen, valmennus 1990-luvulta 2000-luvun alkuvuosiin poikennut mitenkään norjalaisesta, ruotsalaisesta tai italialaisesta valmennuksesta. Ainakin kaikissa näissä maissa menestyksen taustalla oli hiihtäjien elimistön biokemiallista manipulointia. Siis dopingia. Ja venäläisten osaltahan tästä ei koskaan ole ollutkaan mitään epäselvyyttä.

Kyrön suorien puheiden seurauksena pala palalta esille tulleet palaset siis asettivat suomalaisen valmennuksen virheet mittasuhteisiinsa. Sääntöjen vastaistahan toiminta toki oli, mutta ei ilmeisesti sen enempää kuin kilpailijamaidenkaan. Ja erotuksena etenkin Ruotsiin ja Norjaan, on menneisyyden dopinghistoria selvitetty Suomessa edes jotenkuten.  

Oma surullinen sivupolkunsa kyröläisen valmennuksen seurauksena oli kuljettavanaan myös Mika Myllylällä, joka oman käsitykseni mukaan ei henkisesti kestänyt muutosta kansakunnan sankarista sen halveksituksi sylkykupiksi. Yksityiskohtia kertaamatta voin vain todeta, että lopputulos oli hirvittävä ja täysin kohtuuton. Edes Suomen kansa ei antanut hiihtäjämestarille armoa ennen kuin vasta post mortem.

Lahden tapahtumien jälkeen maamme uudet kärkihiihtäjät joutuivat käyttämään etsikkoaikaansa vanhat tukijansa menettäneen hiihtoliiton ja monen suomalaisen halveksimana. Käryistä kärsivät erityisesti sellaiset mieshiihtäjät kuin Teemu Kattilakoski, Ville Nousiainen ja Sami Jauhojärvi, jotka Kyrön valmennuskauden waterloon seurauksena eivät todennäköisesti koskaan saavuttaneet sitä tasoa, kuin olisivat saavuttaneet muuten.

Siten heitä voidaan pitää Kyrön ja kumppaneiden epäonnistuneiden toimien urheilullisesti suurimpina kärsijöinä. Tämä selittänee sen suunnattoman ilon, jonka Liberecin MM-viestin pronssitila näille miehille lopulta toi.

* * *

Nyt kun Jari Räsäsenkin tapaus on lopulta saatu valmiiksi, voisi hiihtourheilu myös miesten puolella lopulta jatkaa kohti menestystä ilman takavuosien taakkaa. Valitettavasti rauha ei ilmeisesti saavu vieläkään, sillä Kyrön paluu valmentajaksi palauttaisi aivan varmasti menneet synnit vielä kerran julkisuuteen.

Siksi toivon, että hän malttaisi pysyä poissa hiihdon valmennustehtävistä. Näin siitä huolimatta, että olen yleisesti sitä mieltä, että Kyrö on kärsinyt kohtuuttoman kovan rangaistuksen erehdyksistään. Aivan kohtuuttoman.

Kyrön uutiskasvojen sijasta haluaisin nähdä, että nyt nousussa olevat ja miesmuistiin huikeimman potentiaalin omaavat nuoret lahjakkuudet saisivat sitä menestystä ja fanitusta, joka heille lahjojen puolesta olisi mahdollista. Näin voisimme jälleen nauttia suomalaisten mieshiihtäjien menestyksestä.

Huikeasta potentiaalista puhuessani tarkoitan sellaisia nuorukaisia kuin 18-vuotiasta Joni Mäkeä ja Lauri Vuorista, jotka ovat syksyn Suomen cupeissa väläyttäneet osaamistaan, sekä vielä heitäkin vuoden nuorempaa Lauri Gummerusta. Hiihtoväen tärkein tehtävä on siis nimenomaisesti huolehtia heidän kehittymisensä edellytyksistä. Ja poikien itsensä päänsä kylmänä pitämisestä ja menestykseen tarvittavasta raa´asta työstä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Opettavainen tarina vuodelta 1930 - Robert Heleniuksen paluuta odotellessa
Ruotsin mellakat jääkiekon maailmanmestaruuden jälkeen
Kaikuja 1930-luvulta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!