Orwellilainen uuskieli ja kestävän yhteiskunnan luominen

Näyttää siltä, että Suomi jää vaille sitä hirmumyrskyä, josta vielä pari päivää sitten puhuttiin suurilla otsikoilla. Hyvä näin, sillä nyt voin keskittyä politiikan ja sen kommentaattoreiden ruotimiseen ilmastonmuutoksen kauhistelun sijasta. 

Ensimmäiseksi tahtoisin muistuttaa Orwellinkin mainitseman uuskielen käytöstä poliittisessa keskustelussa. Helsingin sanomat nimittäin kirjoitti jutun, jossa se kertoi, että "radikaali­oikeisto pyrkii vaikuttamaan ihmisten ajatteluun kieltä muokkaamalla". 

Jutun aluksi kerrottiin Hommafoorumilla vuonna 2009  mainitun, että "´radikaali vihervasemmisto´ on saanut maahanmuuttonäkemyksensä osaksi keskustelun valtavirtaa". Ja sen jälkeen toimittaja kuitenkin - otsikkonsa mukaisesti - pyrki osoittamaan, että orwellilaisen uuskielen ensisijainen käyttäjä onkin poliittisen vihervasemmiston sijaan radikaalioikeisto. 

Jutussa käytettiin asiantuntijana nykykulttuurin yliopistonlehtoria, dosentti Tuija Saresmaa, jonka mukaan oikeistopopulismille tyypillistä on erilaisten uusien kielellisten ilmausten vakiinnuttaminen myös perinteisen median kieleen. Ja että tällainen kielenmuokkaus on tuttua kansainvälisen radikaalioikeiston toiminnasta.

En kiistä, etteikö näin olisi, mutta haluaisin huomauttaa Saresmalle, että aivan kuin jutun alussa todettiin, vastaava uuskielen muokkaaminen on käytössä myös politiikan toisella laidalla. Ja sieltä se on suomalaisen valtamedian avulla levinnyt perinteisen median kieleen monin verroin tehokkaammin kuin poliittisen oikeiston lanseeraamat ilmaukset. 

Vai väittääkö joku, että esimerkiksi "intersektionaalinen feminismi", "penikselliset naiset", "mamut" tai "kultamunat" olisivat politiikan oikean laidan toimijoiden kehittämiä ilmaisuja? Kyllä ne ovat ihan poliittisen vihervasemmiston alkujaan käyttöönsä ottamia termejä, joiden tarkoituksena on ollut laajentaa feminismin käsitettä kohti ihmisten eriarvoista kohtelua, toimia hellittelyterminä maahan saapuneille kehitysmaalaisille sekä antaa (väärin)ymmärtää näiden tuottavan Suomelle taloudellista hyötyä.

* * *

Lopuksi haluaisin vielä mainita Ylen jutusta, jossa näkyi räikeästi poliittisen oikeiston ja vasemmiston ajattelutavan ero. Siinä haastateltiin ministeri Sanni Grahn-Laasosta (kok), joka kertoi, että hallitus aikoo nyt vähentää pitkäaikaista riippuvuutta toimeentulotuesta ja puolittaa tuen saajien määrän "ensisijaisesti sitä kautta, että työllisyys vahvistuu ja että toimeentulotukea tarvitsevien määrä vähenee".

Tähän reagoi Kelan naispuolinen asiantuntija väittämällä, että toimeentulotuen tarve voi päinvastoin kasvaa, kun hallitus aikoo samaan aikaan leikata asumistukea ja työttömyysturvaa, sillä hänen mukaansa "se yleensä tarkoittaa sitä, että ihmiset joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen. Eli hallituksen tavoite on vähän ristiriitainen". 

Toisin sanoen siinä missä kokoomuslainen ministeri pyrki auttamaan pitkäaikaistyöttömiä pääsemään kiinni työntekoon, virkatyötä tekevä - vasemmistolaista ajatusmallia noudattava - nainen näki ensisijaiseksi sosiaalisen tulonsiirron työtä tekeviltä työttömille. Molemmat lienevät omalla tavallaan oikeassa, mutta vain ministerin ratkaisu johtaa pitkällä aikavälillä taloudellisesti kestävään yhteiskuntaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arkkipiispan rasismi, Jani Mäkelän määritelmä ja todellisuus
Plan International yllätti
Maahanmuuttokriittisyys on tosiasioiden tunnustamista