Sisäministeri Kai Mykkänen (kok) on järkyttynyt Suomen "pikku-Telfordista" eli Oulussa paljastuneesta alaikäisen kantasuomalaistytön seitsenhenkisestä hyväksikäyttöringistä. Tekijät ovat olleet ulkomaalaistaustaisia, mutta osa on ehtinyt jo Suomen kansalaisiksi.
Heidän lisäkseen samasta kaupungista on paljastunut kaksi muuta niin ikään maahanmuuttajataustaisten tekemää alaikäisiin kantasuomalaisiin kohdistunutta seksuaalirikosta, joiden yhteydestä pikkutelfordilaisiin ei ole saatu selvyyttä.
Järkytyksensä seurauksena Mykkänen aikoi jatkossa korostaa nykyistä enemmän Suomen kansalaisuutta hakevien arvopohjaa, jotta Oulun kaltaiset tapaukset eivät toistuisi. Lisäksi hän haluaisi luottaa rangaistusten korottamiseen ja jo päätettyyn rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten nykyistä tehokkaampaan karkotukseen.
Samalla Mykkänen tunnusti sen tosiasian, että "ulkomaalaistaustaisia on epäillyissä selvästi enemmän kuin kantaväestöstä". Vuonna 2017 heitä oli 286 eli noin kolmannes kantasuomalaisten epäiltyjen määrästä. Aika hurja luku ottaen huomioon ulkomaalaisten osuuden maassamme elävistä.
Oleellista Mykkäsen järkytystä arvioidessa on huomata se, että vaikka hän osaa tunnistaa ongelmien lähteen, hän ei osaa tehdä siitä kuin osittain oikeita johtopäätöksiä. Tarkoitan erityisesti seuraavia kahta seikkaa.
Ensinnäkään kansalaisuuden vaihtaminen ei tehnyt Oulun pikkutelfordilaisia alaikäisten hyväksikäyttäjiksi, vaan heidän jo ennen maahan saapumistaan omaksumansa tavat ja maailmankatsomus. Siten kansalaisuuteen tai rikosten seurauksiin liittyvät keinot eivät lopeta kantasuomalaisiin kohdistuvia seksuaalirikoksia, vaan niiden määrä on suoraan liityksissä seksuaalirikosherkkien tulijoiden määrään.
Toiseksi Mykkäsen toivoisi ymmärtävän, että juuri hänen puolueensa puheenjohtaja Petteri Orpo oli ministerinä kyvytön pysäyttämään vuoden 2015 ihmisryntäyksen ja myös hän itse sen jälkeisen hieman alemmalla tasolla jatkuneen seksuaalirikosherkkien ihmisten maahanmuuton. Siten erityisesti hänen oma puolueensa Kokoomus on epäonnistunut tehtävässään - mikä on erityisen raskauttavaa siksi, että valtakunnassa oli jo vuosia aiemmin tuotu esiin myös toimivia ratkaisuja (tässä blogissa ensimmäisen kerran lokakuussa 2010, muualla jo paljon aiemmin).
Siis juuri sellaisia ratkaisuja, joiden seurauksena Mykkäsen puolue on ilmoittanut olevansa arvopohjasyistä yhteistyökyvytön niitä esittäneiden Perussuomalaisten kanssa. Samalla sisäministeri on ilmaissut haluavansa vaikeuttaa aiheeseen liittyvää vapaata tiedonvälitystä ja kansalaiskeskustelua sekä todennut naistemme ja tyttöjemme turvallisuudesta huolehtimisen liian kalliiksi.
Minusta tässä tilanteessa olisi erinomaista, mikäli maamme eduskunnassa käytäisiin näyttävä keskustelu Sipilän hallituksen sisäministereiden toiminnasta kuluneiden kolmen ja puolen vuoden aikana. Parhaiten tämä kävisi opposition tekemällä välikysymyksellä siitä, kuinka hallitus aikoo jatkossa turvata kantasuomalaisten naisten seksuaaliturvallisuuden nykyisessä monikulttuurisessa Suomessa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halla-ahon vertaus järkytti
Tosiasiat eivät ole vihapuhetta
Tuhannen uhrin pedofiilirinki
keskiviikko 5. joulukuuta 2018
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Kiitos ajatuksen lukemisesta
Tervetuloa uudelleen!