Hänen mukaansa Afganistaniin palauttaminen olisi katastrofi pojille, joista ainakin osa kirjoituksesta päätellen saapunut Iranista asuttuaan siellä pitkään. Kirjoittajan mukaan palautus olisi myös suuri menetys suomalaiselle yhteiskunnalle, koska "juuri tällaisia työteliäitä nuoria teollistunut ja harmaantunut maaseutumme kaipaa".
Loimaalaisen toimitusjohtajan kirjoitus osoittaa, ettei hän ymmärrä lainkaan turvapaikkapolitiikan perusteita. Itse asiassa epäilen vahvasti, etteivät sitä ymmärrä kovin monet muutkaan sellaiset, jotka puhuvat ja toimivat maahan saapuneiden turvapaikanhakijoiden Suomeen jäämisen puolesta.
Asiasta on kuitenkin saatavilla tietoa - ja vieläpä helposti. Tänään asiasta kertoi Maahanmuuttoviraston Esko Repo aamun toisessa mielipidekirjoituksessa.
Hänen mukaansa "halu jäädä Suomeen tai motivaatio tehdä työtä ei riitä oleskeluluvan saamiseksi kansainvälisen suojelun perusteella... työperusteiselle maahanmuutolle on erillinen menettely, ja oleskelulupaa työnteon perusteella voi hakea jo kesken turvapaikkaprosessin".
Jos loimaalainen toimitusjohtaja siis haluaa pitää afgaanipoikansa, on hänen vain ohjattava heidät hakemaan oleskelulupaa työnteon perusteella. Mikäli työntekijöiden tarve Loimaalla on todellinen eli täyttää lain määräykset ulkomaisen työvoiman käytölle, ei asiassa pitäisi syntyä ongelmia.
* * *
Loimaalaisen kirjoituksessa oli vielä toinenkin kommenttia kaipaava näkökulma. Hän ei nimitäin "näe yhtäkään syytä, miksi meidän pitäisi lähettää tänne kotiutuneita ihmisiä kuolemanvaaraan, kun järkisyyt puoltavat oleskelua Suomessa". Hän myös totesi, että "yhteiskunta, joka ei pysty erottelemaan jyviä akanoista puolessatoista vuodessa, on epäonnistunut tehtävässään".
Olen hänen kanssaan samaa mieltä tuosta jälkimmäisestä: suomalaisen yhteiskunnan kannalta on ensiarvoisen tärkeää erottaa potentiaaliset terroristit, raiskaajat ja muut rikolliset harmittomista tai jopa yhteiskunnan kannalta hyödyllisistä turvapaikanhakijoista. Pelkään pahoin, ettei meidän turvapaikkaprosessimme kuitenkaan kykene tähän, joten ainoa keino säilyttää suomalainen yhteiskunta toimivana on rajata humanitaarinen maahanmuutto käytettävissä olevien resurssien mukaisesti siten, että ne riittävät kaikkien tulijoiden tehokkaaseen kotouttamiseen - juuri nyt olemme käsittääkseni ylittäneet tämän rajan selvästi.
Lopuksi totean, että loimaalaisen ehdotuksesta voisi johtaa ajatuksen, että turvapaikan saaneiden tilanteita tarkasteltaisiin säännöllisesti myös myönteisen oleskeluluvan jälkeen ja pidempiaikainen oleskelu Suomessa sallittaisiin vain, mikäli henkilö on päässyt omilleen, eli on löytänyt työpaikan tai perustanut yrityksen jonka kautta hän saa toimeentulonsa. Keskeistä olisi siis vapautuminen yhteiskunnan tuesta jokapäiväisessä elämässä.
Tällainen menettely epäilemättä motivoisi turvapaikanhakijoiden kotoutumista tai ainakin työllistymistä. Ikävänä kääntöpuolena se saattaisi kelvottomien yrittäjien omistamissa firmoissa johtaa humanitaaristen pakolaisten väärinkäyttöön eli työehtojen polkemiseen tai kelvottomien palkkojen maksamiseen. Tämä heijastuisi ennemmin tai myöhemmin myös kantasuomalaisten työntekijöiden työehtoihin.
Menettely olisi myös varsin raaka esimerkiksi vammaisia tai lukutaidottomia kohtaan: heidän mahdollisuutensa työllistymiseen kun ovat hyvin heikot. Lisäksi on muistettava, ettei edes akateeminen menestys takaa ihmisen olevan yhteiskunnan kannalta turvallinen. Tämän osoittavat viime vuosien menestyneimmät terroristit, joita ei millään kriteereillä voi pitää syrjäytyneinä.
Tosiasia lienee, että nykyinen järjestelmä, jossa Suomen kannalta hyödylliselle maahanmuutolle on omat reittinsä ja maailmanparantamiselle siitä erillinen turvapaikkaprosessi, on kohtuullisen hyvin toimiva ja inhimillinen järjestelmä. Näin myös maahanmuuttajien puolesta puhuvien kannalta, mikäli he vaivautuisivat ajattelemaan humanitaarista maahanmuuttoa tosiasioiden valossa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hussein Al-Taee ja yhteiskunnallinen omistajuudentunne
Turvapaikanhakijat ovat rationaalisesti toimivia ihmisiä
Poliitikkomme osoittivat jälleen kuinka viisas mies oli Axel Oxenstierna
Tekstit
