lauantai 8. syyskuuta 2018

Meri Pukarinen valaisi ääriajattelun psykologista taustaa

Greenpeacen Meri Pukarinen avasi ajatteluaan tämän aamun Helsingin Sanomissa. Hän kertoi liittyneensä mainittuun punavihreään ääriliikkeeseen eksistentiaalisen ahdistuksen vallassa. Tai oikeastaan sen takia, sillä äärijärjestössä tapahtunut vaikuttamistyö on auttanut häntä pysymään järjissään - ainakin hänen omasta mielestään.

Tosin hän kertoi tuntevansa edelleenkin voimakkaita riittämättömyyden tunteita, mutta siitä huolimatta agitoi myös meitä muita mukaan ympäristöjärjestöjen toimintaan. Sekä osallistumaan ehdokkaana vaaleihin tai vaikuttamaan puolueiden ehdokaslistoihin ja ohjelmiin.

Pukarisen kirjoituksen luoma kuva oli minusta äärimmäisen mielenkiintoinen. Hänen elämänvalintansa eivät siis ilmiselvästi perustu rationaaliseen ajatteluun, vaan tunteelliseen pelkotilaan, joka on ottanut vallan hänen mielessään. Siis jonkinasteiseen mielenvikaisuuteen.

Siten lienee todennäköistä, ettei hän pysty omaksumaan objektiivisesti saatavilla olevaa ilmastotietoa, vaan suodattaa sitä yksipuolisesti omien tunteidensa ohjaamana ja maailmankatsomukseensa sovittaen. Lopputuloksena tällaisesta maailmankuvan rakentamisesta on helposti fanaattinen suhde ympäristöön ja muihin ihmisiin - mitä heijastaa Pukarisen aktiivisuus yhdessä maailman tunnetuimmista punavihreistä äärijärjestöistä.

Jos ja kun Pukarinen on tyypillinen esimerkki äärijärjestöissä toimivista henkilöistä ei ole ihme, että ne ovat... hmh.. niin, äärijärjestöjä. Siksi on merkillistä, että esimerkiksi Greenpeace on ainakin median piirissä laajalti hyväksytty ja jopa arvostettu järjestö.

Toki vastaavasta hyväksynnästä on olemassa monia muitakin esimerkkejä politiikan eri lohkoilta - esimerkkinä vaikkapa islamistinen Hizbollah tai suomalainen varisverkosto. Sekä tietenkin rajatonta Eurooppaa lakejakin rikkomalla tai ainakin venyttämällä ajavat ns. ihmisoikeusjärjestöt.

Mielenkiintoista kyllä, kansallissosialismin nimeen vannovat militantit äärijärjestöt muodostavat kuitenkin poikkeuksen äärijärjestöjen saaman hyväksynnän osalta. Vaikka niiden jäsenten psykologinen motivaatio tuskin poikkeaa muiden suuntien äärijärjestöistä, kuten Greenpeacesta, ei niille löydy juurikaan hyväksyntää politiikan muilta lohkoilta.

Ei edes asiakysymyksissä samansuuntaisia ajatuksia omaavista demokraattisista liikkeistä. Syynä lienee ennen kaikkea tämän aatesuunnan aseellinen tappio toisessa maailmansodassa, mikä on vielä hyvässä muistissa ja siksi liikkeiden todellinen luonne on helposti ymmärrettävissä ja miellettävissä.

Palatakseni Pukariseen ja Greenpeaceen. Olisikin hienoa, mikäli yhteiskuntamme tunnistaisi myös tämän järjestön tunneperäiset juuret samaan tapaan kuin natsiliikkeiden ja sitä kautta asettaisi ne omaan arvoonsa.

Eli toki sallisi sananvapauden, mutta ymmärtäisi liikkeen luonteen eikä siksi antaisi juurikaan painoa - saati hyväksyntää tai tukea - sen vaatimuksille. Etenkin olisi hienoa, mikäli Greenpeacen kanssa asiakysymyksissä samansuuntaisia ajatuksia omaavat lianderssonien ja toukoaaltojen johtamat demokraattiset liikkeet ymmärtäisivät tämän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen pakolaisapu: positiivinen syrjintä on rasismia!
Tiede on uhka valheelliselle maailmankuvalle
Leonardo DiCaprio metsässä

7 kommenttia:

  1. Monet, ettem sanoisi usimmat äärijärjestöt perustavat värväyksensä tähän ihmisten ahdistukseen, olivatpa ne sitten uskonnollisia, ideologisia, poliittisia tai muunlaisia äärijärjestöjä. Ne tarjoavat varmuutta ja pelastussanoman muodossa tai toisessa. Kysymys kuuluu, kuinka suurelta osalta meidän kasvatuksemme, koululaitoksemme ja mediamme on vastuussa siitä, että osa ihmisistä tulee alttiiksi äärijärjestöjen houkutuksille ja niiden harjoittamalle värväykselle. Erinäisiä arvioita niin median kuin koululaitoksenkin on olemassa, mutta ne eivät enää sovi yhden kommentin tai blogikirjoituksenkaan puitteisiin.

    VastaaPoista
  2. Yle tänään:

    "Sisäministeriön turvallisuusstrategin ykkösohjeet nuorille: Älä niele valeuutisia ja pidä kaverista huolta"
    Syrjäytyminen on yksi suurimmista turvallisuusuhistamme. Nuoret ovat avainasemassa turvallisemman tulevaisuuden rakentamisessa.

    Artikkelista poimittua:

    – Kokonaisturvallisuus lähtee siitä, että ihminen ymmärtää, miten hänen toimintansa vaikuttaa häneen itseensä ja ympäristöönsä.
    Ja että ihminen välittää niistä vaikutuksista, Patja sanoo.

    – Meidän on tarkoitus ohjata nuoria harrastamaan, johonkin ammattimaisesti ohjattuun toimintaan.
    Johonkin, jossa opitaan toimimaan ryhmässä ja ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuutta, Patja kertoo.

    https://yle.fi/uutiset/3-10393338

    VastaaPoista
  3. Tyypillinen narsistinen mädättäjäpaska harhaisen konsekventialisminsa kanssa.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Professorille hyvästä postauksesta. Tällainen mielikuva minulla noista ihmisistä on ollut jo pitkään mutta on mielenkiintoista että joku heistä tunnustaa sen julkisesti. Ikävää vain – jos valtamediaamme seuraa – on se, että noita ihmisiä pidetään esimerkillisinä yksilöinä joitten toimintaa tulisi arvostaa, ei arvostella.

    VastaaPoista
  5. Hyvää taustatietoa Greenpeacen toiminnasta ja järjestön muutoksesta ilmenee yhden sen perustajan Patrick Mooren esitelmästä, jonka hän piti Lontoossa 2015.

    Seuraavassa linkissä esitelmä suomeksi käännettynä. Muitakin mielenkiintoisia näkemyksiä samalla esitetään, kannattaa lukea kokonaan.

    https://ilmasto.wordpress.com/

    VastaaPoista
  6. Ruotsissa klaanien/jengien nokkimisjärjestys punnitaan huomenna. Jengit ovat yrittäneet värvätä kuukausikaupalla uusia hangaroundeja puolustamaan jengien värejä, lupaamalla kaikkea kivaa mahdollisille tuleville jengiläisille. Suurimman jengin capo di tutti capi, Steffe, on luvannut tonnin ylimääräistä liksaa kuukaudessa kuopan reunalla tasapainotteleville. Jengit kokoontuvat silloin tällöin areenalle keskustelemaan, kuka on kelvollisin hoitamaan streetin bisnestä ja samalla he tyhjentävät verbaaliset lippaansa ampuakseen kilpailevat jengiläiset unohduksen yöhön ja tunteisiin vetoavat lupaukset kaikenlaisesta nannasta saa hangaroundsit ääntelemään ja näyttämään erilaisia sormimerkkejä. Osa puolueista panostaa hyvesignalointiin ja luultavasti kaikkein herkimmät sen vuoksi menevät ja äänestävät esimerkiksi Vihreitä. Nationalismia "suomalainen, ruotsalainen, muu kansalainen", ei mielestäni minkään puolueen pitäisi käyttää tunneaseena, koska riittää, kun puhuu laeista, säännöistä, tasavertaisuudesta, ihmisoikeuksista ja demokratian periaatteista. Jos edellämainitut eivät kelpaa maahanmuuttajille, niin silloin voi heittää maahanmuuttajan niska/persotteella ulos maasta, välittömästi. Demokraattisen maan ei tarvitse hyväksyä minkäänlaisia poikkeuksia demokratian säännöistä ja kulttuuriset ilmiöt mitkä ovat ristiriidassa lakien/demokratian kanssa, niin ne tulee vain yksinkertaisesti hävittää yhteiskunnasta. Ilman tunteilua.

    VastaaPoista
  7. Noi nyt vaan on sitä hyväksyttävää väkivaltaa lietsovia wannabe partisaaneja. Yksikään, ei siis yksikään noista pissikseistä tekisi niitä duuneja mitä jotkut tekee jokainen päivä. Kyllä, vastaisin noille pelleille nyrkillä naamaan, vitun hipit.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!