Hän toteasi siinä, että maahanmuuttopolitiikka on edelleen tärkein poliittinen teema perussuomalaisille, mutta toisaalta Perussuomalaiset on Suomen ainoa puolue, jolla ei ole sidoksia talouselämän etujärjestöihin, joten se "voi puuttua julkisen talouden ongelmiin". Ja siksi juuri hänen on puolueen puheenjohtajana toimittava akuuttiin kriisin ajetun suomalaisen julkisen sektorin ja talouselämän korjaajana.
Hän ei tee sitä kuitenkaan kamreerimaisesti yksityiskohtia paikkailemalla, vaan ravistelemalla koko "talouden narratiivia ja politiikan kulttuuria. Sitä, jossa ajatellaan, että poliitikon peruskoodistoon kuuluu aina rahan jakaminen ja sen lupaaminen". Tällainen ajattelu on kieltämättä varsin poikkeuksellista suomalaisessa politiikassa.
Purra otti kantaa myös käynnissä oleviin poliittisiin lakkoihin kysymällä ay-johtajilta - vähintäänkin aiheellisesti - että "mitä he tällä tavoittelevat? Koska uskon, että heidän lähtökohtainen strategiansa on ollut hallituksen perääntyminen. Se ei näytä toimivan, niin mikä nyt sitten on se plan b?"
Tätä asiaa olen itsekseni miettinyt minäkin. Eli kuinka kauan kestää, että ay-liike ymmärtää lakkoilevansa turhaan ja aiheuttavansa sillä ainoastaan tolkuttomia taloudellisia tappioita suomalaiselle yhteiskunnalle. Ja vieläpä väärän asian takia.
Näin siksi - kuten Purra selitti haastattelussaan - että "me huolehdimme taloudesta ja viemme pahasti velkaantunutta Suomea kohti parempia aikoja... Se nimenomaan on huolehtimista niistä huono-osaisista... sosiaaliturvaa joudutaan leikkaamaan oikeasti paljon. Siksi me tätä julkista taloutta korjaamme, että meillä olisi tulevaisuudessakin mahdollisuus huolehtia niistä, jotka itse eivät siihen pysty... siksi, että meidän järjestelmä pysyisi hyvänä."
Valtiovarainministeri nosti haastattelussaan esille myös pari muuta älyllistä epärehellisyyttä. Yksi niistä liittyi Iso-Britannian entiseen pääministeriin Margaret Thatcheriin, joka "yksin naisena ui tiensä huipulle erittäin miehisessä, maskuliinisessa maailmassa. Jostain kumman syystä nykyfeministit eivät häntä kuitenkaan tahdo nostaa ikoniksi."
Outoa tosiaan. Mutta ei ehkä sittenkään ottaen huomioon sen, ettei feministinen liike ole enää kiinnostunut naisista tai heidän asemastaan yhteiskunnassa vaan pikemminkin yhteiskunnan moraalisen perustan muokkaamisesta kohti äärimmäistä arvoliberalismia.
Kolmas älyllisen epärehellisyyden havainto koski ay-liikkeen ja yleisesti poliittisen vasemmiston näkemystä maahanmuutosta. Purran mukaan "yksi suurimpia suomalaista ja pohjoismaista duunaria uhkaavista asioista on halpamaahanmuutto, johon toivoisin ay-liikkeeltä huomattavasti terävämpiä kantoja... Onneksi nyt olen huomannut hieman terästäytymistä, kun olemme hallituksessa."
Kaiken kaikkiaan Riikka Purran haastattelusta välittyi kuva, jossa Suomella on nyt - poikkeuksellisen vaikeana aikana yhteisen rahapussin vahtina juuri sellainen henkilö, jollainen siihen tarvitaankin. Nähtäväksi jää ainoastaan se, milloin myös poliittinen vasemmisto ymmärtää tämän ja ryhtyy tukemaan suomalaisen yhteiskunnan tervehdyttämistä vastaamaan tulevaisuuden haasteita.
Niistä aivan keskeinen on kantaväestön syntyvyyden romahdus, joka päälle jäädessään pudottaisi maamme väkiluvun seuraavan sadan vuoden aikana murto-osaan nykyisestä, tai johtaisi väestörakenteen oleelliseen muuttumiseen maahanmuuton kautta. Jälkimmäinen tarkoittaisi jopa sellaisesta mittakaavaa, josta puhuttaessa termi "väestönvaihto" on erittäin kuvaava - eikä vaadi taakseen minkäänlaisia salaliittoteorioita.