HS:n Riku Rantala ja pelon ilmapiiri

Helsingin Sanomien kolumnisti Riku Rantala kirjoitti tänään kehitysmaalaisten homofobiasta ja homoseksuaalisten tappovaatimuksista. Otsikoksi hän oli valinnut "perussuomalaiset, kristilliset ja Afrikan homofoobikot ovat yhteisellä asialla – ja hyödyntävät taitavasti ihmisten pelkoja."

Itse jutussa nostettiin esiin kehitysmaalaisten vastenmielinen homofobia, joka kytkettiin suomalaisen politiikan arvokonservatiivisimpaan osaan. Muuten Suomen politiikkaan ei oikeastaan viitata kuin väittämällä, että "laskelmoivat poliitikot... hyödyntävät taitavasti meistä ennakkoluuloisimpien ja patavanhoillisimpien tietämättömyyttä ja pelkoja. Kaikkien talibanien, hindunationalistien, donaldtrumpien tai mikaniikkojen yhteinen etu on kärjistää ja luoda vastakkainasettelua."

Kolumnisti siis asettaa lähinnä otsikoinnillaan kaksi eduskuntapuoluettamme varsin kyseenalaiseen seuraan vihjaten tekstissä yhden mitä ilmeisimmin syvästi inhoamansa kansanedustajan nimeen. Kirjoituksen luettuani minulle tuli kuitenkin välittömästi mieleen myös kaikkien muidenkin puolueiden pyrkimys hyödyntää ihmisten pelkoja.

Siis sellaisten kuin työväenpuolueidemme ay-siipien jo yli sata vuotta jatkunut pyrkimys pelotella äänestäjäkuntaansa työnantajien riistolla. Tai vihreiden poliitikkojen puolueen olemassaolon alusta asti maalailemat uhkakuvat koko maapallon tuhoutumisesta länsimaisen hyvinvoinnin seurauksena. Tai lähes koko punavihreän poliitikkokaartimme pyrkimys luoda kuva, jonka mukaan hallitsematonta humanitaarista maahanmuuttoa järkeistämään pyrkivät henkilöt tahtoisivat luoda Suomesta kokonaan maahanmuutolta suljetun yhteiskunnan, joka olisi tuomittu henkiseen ja taloudelliseen alamäkeen.

Eikä ennakkoluulojen hyödyntäminen toki ulotu pelkästään vasemmistoon. Kokoomuksen Nato-siivessä pelotellaan potentiaalisia äänestäjiä esimerkiksi Venäjän uhalla ja keskustassa puolestaan maaseudun heitteille jättämisellä. Ja rkpläiset suomalaisen kaksikielisyyden hävittämisellä. Jotkut perussuomalaiset puolestaan pelottelevat äänestäjiään humanitaarisen maahanmuuton kohtuuttomilla kustannuksilla ja kristilliset edustamansa arvopohjan murtumisen moraalittomilla seurauksilla.

Edellä listattujen pelkojen todenperäisyyttä ja niiden esillä pitämisen oikeudenmukaisuutta voi jokainen mielessään pohtia; se ei ole tässä oleellista. Oleellista sen sijaan on, että pelonlietsonnan lähtökohta kautta poliittisen kenttämme on täsmälleen se, minkä kolumnisti toi esiin: poliitikot houkuttelevat äänestäjiä hyödyntämällä ihmisten pelkoja.

Olisiko toimittaja Riku Rantalan siis kannattanut uutisoida kirjoitelmansa esimerkiksi seuraavasti. "Suomen poliittinen kenttä ja Afrikan homofoobikot ovat yhteisellä asialla – ja hyödyntävät taitavasti ihmisten pelkoja." Näin hänen juttunsa olisi pysynyt neutraalina eikä sen sinänsä tärkeä sanoma ihmisten pelkojen hyödyntämisestä politiikan välineenä olisi muuttunut asiallisesta reunahuomautuksesta lukijakunnan "ennakkoluuloisimpien" pelkojen lietsomiseksi. Ja oivaltavan tiedonvälityksen sijasta kehnonpuoleiseksi propagandaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat vasemmiston puolesta
Helsingin Sanomat valotti varovasti Ruotsin arkea
Helsingin Sanomat kiihkoilee maahanmuutosta