Köyliöläisen kunnanvaltuutetun möläys ja Jytky

Köyliöläinen kunnanvaltuutettu (ps) puki ajatuksensa sanoiksi; ja saanee sen seurauksena lähtöpassit puolueestaan. Ajatuksiaan esitteli jo aiemmin urjalalainen varavaltuutettu, jota puolueeseen kuulumattomana ei kuitenkaan voitu  erottaa. Perussuomalaisten, tai minkään muunkaan puolueen, ehdokaslistoille hänellä tuskin kuitenkaan on enää asiaa sen enempää kuin köyliöläisellä toverillaankaan.

Tämä kohina on suoraa seurausta siitä, että ennakoitavissa oleva jytky keräsi vuosi sitten Soinin liikkeen suojiin kaikenlaisia ehdokkaita. Osa heistä, kuten jälleen on nähty, on täysin kelpaamattomia minkäänlaiseen poliittiseen päätöksentekoon.

Tämä loiskiehunta ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että perussuomalaisten Jytky tervehdytti suomalaista politiikkaa enemmän kuin kukaan olisi etukäteen osannut aavistaa.

Kreikan takausten yhteydessä perussuomalaisten pelossa toiminut hallitus joutui nostamaan EU:n kammareiden pöydille ajatuksen siitä, että Kreikkaa tukevien maiden on aivan legitiimiä olettaa saavansa tukensa aikanaan takaisin. Sen seurauksena Kreikalta vaadittiin tiukkaa sitoutumista taloutensa tervehdyttämiseen. Aika näyttää onnistuttiinko siinä; mutta tällä kertaa ainakin yritettiin. Uskon, että ilman Jytkyn tuottamaa dominoefektiä asia olisi tuskin koskaan edes noussut neuvottelupöydälle, vaan vastuuttomien pankinomistajien talous olisi vain pelastettu ja Kreikka olisi sen jälkeen pudotettu oman onnensa nojaan.

Entä puolueiden ja talouselämän sidokset? Kuten tunnettua on Suomessa pienet piirit, mutta tällä hetkellä ainakin vaikuttaa siltä, etteivät poliitikot uskalla enää takavuosien lailla kytkeytyä kenenkään vastikkeelliseksi edunvalvojiksi. Vaalikansan rankaisutoimenpiteet kun voivat pudottaa sellaiset eduskunnasta.

Entä maahanmuutto? Tehdyt toimenpiteet ovat ainakin väliaikaisesti tulpanneet suomalaisissa ehkä eniten närää herättäneen kansainvaelluksen muodon. Aika näyttää jääkö asian tila pysyväksi, mutta persujen pelko on siis tässäkin asiassa johtanut polittisen päätöksenteon kansan enemmistön haluamaan suuntaan.

Jytkyn aineksista ainoastaan niin sanottu paskalaki on tainnut jäädä korjaamatta, mutta tälläkin saralla on hallintotoimenpiteisiin syntynyt kansalaisia kunnioittavaa varovaisuutta. Hyvä niin.

Yhteenvetona voitaneenkin todeta, että vaikka olemmekin saaneet julkisuuteen ihmeteltäviksi köyliöläisiä ja urjalalaisia turhakkeita, oli kevätvaalien 2011 kokonaissaldo erinomaisen positiivinen. Toivottavasti sen kaiku kuuluu kauas tulevaisuuteen. Samalla Soinin joukkojen seasta erottuvat ne, joilla on kyky viedä asioita eteenpäin. Ja samalla turha joukko katoaa julkisuuden saattamana historian hämäriin tarjoten kilpaileville puolueille hetkellisen politiikantekovälineen.

Mutta sellaistahan se demokratia on: kilpailua, jossa jokaisella on oikeus tuoda kantansa esille haluamallaan tavalla. Kansa sitten aikanaan ratkaisee kenen kanta voittaa. Vaaleissa.