Miksi Nedic Stevo tappoi vaimonsa?

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi espoolaismies Nedic Stevon taposta 10 vuoden ja kahden kuukauden pituiseen vankeuteen. Syynä oli tämän vaimon kuolemaan johtanut pahoinpitely. 

Asiasta kertonut uutinen ei kerro syytä pahoinpitelyyn tai siihen, ettei mies ollut toimittanut uhriaan ajoissa hoitoon, vaan pakottanut tämän makaamaan kotonaan. Tämä oli kuitenkin ollut elossa vielä ambulanssiin ja sairaalaan päästyään sekä kertonut tuomioon johtaneista tapahtumista ennen kuolemaansa. 

* * *

Skupollin teko oli yksiselitteisesti mustasukkaisuuden motivoima, mutta Stevon toiminnan motiiveja ei ole uutisoitu. Hän oli oman kertomansa mukaan tullut Suomeen vuonna 1996 "naisen perässä", ja oli elellyt viimeiset vuodet työttömänä sekä hassannut rahaa uhkapeliin. Lisäksi hän vakuutti rakastaneensa tappamaansa naista.

Stevon teko on kokonaisuutena poikkeuksellisen järjetön, ja toi sellaisena mieleeni vuonna 2009 tapahtuneen kunniamurhan. Silloinen murhaaja Ibrahim Skupolli oli Kosovon albaani ja Nedic Stevon sukujuuret ovat nimestä päätellen niin ikään entisen Jugoslavian alueella, mutta – toisin kuin Skupollin – ilmeisesti sen kristityssä väestössä. 

* * *

Naisen kuolemaan johtaneen väkivallan todellinen syy tuskin selviää koskaan. Eikä sillä tietenkään ole sen suurempaa merkitystään meille tavallisille suomalaisille. 

Suomalaisnaisille merkittävää on kuitenkin tieto siitä, että entisen Jugoslavian alueelta tulleet miehet ovat tehneet maassamme kaksi poikkeuksellisen puistattavaa puolisoonsa kohdistunutta henkirikosta. Toivottavasti tämä ei tarkoita sitä, että sellainen johtuisi tavalla tai toisella entisen Jugoslavian alueen kulttuurista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raiskaus, tilastot ja naisten suosikit
Epäillyn kunniamurhan tulkkauskulut
Pari sanaa naismurhista ja turvapaikkatilastoista

Joel Lilo, Ibrahim Shkupolli ja entiset tyttöystävät

Kuten kaikki muistamme, Joel Lilo tuomittiin käräjäoikeudessa elinkautiseen vankeuteen, koska hän avusti murhassa. Myöhemmin hovioikeus muutti tuomion kuudeksi vuodeksi, josta Lilo selvisi parin vuoden istumisella. Hovioikeuden toiminnan hitauden takia hän kuitenkin tuli istuneeksi "liian kauan" ja saattaa saada noin 3000 euron korvaukset tämän takia.

Muistamme edelleen kuinka Lilo heti vankilasta päästyään kirjoitti avustuksellaan tapetun nuoren naisen Facebook-sivulle törkyviestin, jossa riemuitsi tuomionsa lyhyydestä. Ja seuraavalla viikolla uhkaili haudan häpäisyllä.

Lilon törkykäyttäytyminen ei ole jäänyt tähän, vaan hänet tuomittiin tänään lähestymiskieltoon. Syynä oli Lilon entiselle tyttöystävälleen lähettämä uhkaava sähköpostiviesti. Iltalehden mukaan oikeus totesi päätöksessään, että "on perusteltua olettaa, että Lilo tulisi tekemään naisen henkeen, terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tai muulla tavoin vakavasti häiritsemään tätä".

Seuraavaksi jäämme odottamaan riittääkö lähestymiskielto pitämään Lilon kaidalla tiellä. Valitettavasti tapauksesta tulee hakematta mieleen tapaus Shkupolli, joka oli myös tuomittu lähestymiskieltoon entistä tyttöystäväänsä kohtaan. Toivon sydämestäni, ettei historia toista itseään.

* * *

Tapaus Joel Lilo herättää mielessäni yhden oikeuspoliittisen ja yhden ihmisoikeuskysymyksen. 

Oikeuspoliittinen kysymys liittyy rangaistusten tarkoitukseen. Senhän sanotaan olevan rikokseen sortuneen kansalaisen saattaminen takaisin yhteiskuntakelpoiseksi. Kaiken tähän mennessä tapahtuneen jälkeen voidaan selvästi nähdä, että hovioikeuden lieventämä rangaistus ei ole johtanut tähän päämäärään Lilon tapauksessa. Kysymykseni siis kuuluu: miksi lainsäädännössämme ei ole keinoja korjata tämänkaltaista epäonnistumista? Vai onko?

Ihmisoikeuskysymys liittyy epäonnistuneen rangaistuksen seurauksiin. Eli mikä on tässä tilanteessa Lilon avustuksella murhatun nuoren naisen perheen oikeus surra rauhassa oman läheisensä poismenoa? Entä mikä on Lilon entisen tyttöystävän oikeus elää pelkäämättä Shkupollin entisen tyttöystävän kohtaloa? Ovatko heidän oikeutensa vähäisemmät kuin Lilon oikeus häiritä ja mahdollisesti jopa tuhota näiden ihmisten elämä?

Lopuksi. Näiden kahden kysymyksen jälkeen joudun kysymään, mikä on oikeuslaitoksemme ja erityisesti hovoioikeudessa päätöksen tehneiden juristien näkemys ja vastuu edellä esittämistäni oikeuspoliittisesta ja ihmisoikeuskysymyksestä? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tukkapölly on rangaistavaa mutta sukupuolielinten silpominen ihan okei
Lallukka vapaaksi - syntyikö tässä oikeusmurha?
Valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti