Sen yhtenä tarkoituksena - edelleen saman lähteen mukaan - on "tarjota oikeanlainen ilmaisuväline hallitsevan puolueen seuraajien maailmankatsomukselle ja ajatusmalleille" sekä "tehdä vääräoppinen ajattelu mahdottomaksi siinä vaiheessa, kun uuskieli on kokonaan korvannut vanhakielen. Siksi uuskielen sanasto antaa mahdollisuuden ilmaista tarkasti puolueen jäsenen tarkoittamat merkitykset, mutta se tekee mahdottomaksi ilmaista muita merkityksiä edes epäsuorasti. Tämä saavutetaan yhtäältä uudissanoilla, toisaalta epätoivottujen sanojen hävittämisellä, tai niiden merkitysten korjaamisella oikeaoppiseksi tai tarkentamisella".
Tämä tuli jälleen kerran mieleeni, kun luin aamun uutistarjontaa. Näin erityisesti Helsingin sanomien jutusta, jossa kerrottiin suomalaisen Sininauha-säätiön kannanotosta, jossa se vaati, ettei koulussa käytettäisi sellaisia vakiintuneita sanoja kuin "spurgu" tai "puliukko" ihmisistä, jotka haisevat pahalta ja joita muut väistelevät kohdatessaan.
Tapauksen tekee blogitekstin arvoiseksi se, että säätiön vaatimuksella ei niin sanotusti pyyhitty takapuolta, vaan Opetushallitus aikoo sen seurauksena "muuttaa opettajan aineistoa nyt sen verran, että kerromme sanan spurgu olevan käytössä, koska se liittyy kaunokirjalliseen tekstiin".
Näin siitä huolimatta, että sanaa spurgu käytetään - ja on käytetty vähintäänkin puoli vuosisataa - nimenomaisesti tavallisessa puhekielessä ilmaisemaan ihmistä joka haisee pahalta ja jota muut välttelevät kohdatessaan. Samoin sanaa puliukko.
Siksi on selvää, että - toisin kuin Sininauha-säätiön kannanotossa väitetään - nämä sanat eivät ole leimaavia, vaan tarkoin tietynlaista ihmistä kuvaavia ilmaisuja. Eivätkä nämä ihmiset tai muiden suhtautuminen heihin muutu miksikään, vaikka kyseiset sanat korvattaisiinkin jollain uuskielisellä ilmaisulla. Näin siksi, että tämäkin ilmaisu kuvaisi ihmistä, joka haisee pahalta ja jota muut välttelevät kohdatessaan.
Tekstit
