tiistai 31. heinäkuuta 2018

Kohti parempaa kulttuuria

Iltalehti tuli eilen maininneeksi, että Intiassa kahdeksan miestä oli raiskannut tiineenä olleen vuohen. Vuohi kuoli joukkotyydytyksen seurauksiin.

Uutinen oli sikäli merkittävä, että luulin ennen sitä intialaisten joukkoraiskailevan ja tappavan vain naisia ja pikkutyttöjä. Mutta nyt siis myös vuohia. Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ole sen enempää geneettinen kuin kulttuurinenkaan erityispiirre, sillä eiväthän kaikki intialaiset raiskaile - eivätkä etenkään tiineenä olevia vuohia.

* * *

Helsingin Sanomat puolestaan kertoi, että ihmiskaupan uhrien määrä on Suomessa kasvussa. Erityisesti paperittomien hyväksikäyttö on yleistä.

Juttu oli muuten ihan asiallinen ja ongelma todellinen, mutta jäin ihmettelemään sitä, että ketkä sitten ovat noita ihmiskaupan uhrien hyväksikäyttäjiä? Asia selvisi puolentoista vuoden takaisesta Kirkko ja kaupunki -lehden jutusta. Seuraavassa siitä suoria lainauksia.

"Mies, joka työskentelee maanmiehensä omistamassa pienessä etnisessä ravintolassa pääkaupunkiseudulla ilman hänelle kuuluvia oikeuksia."

"Naisia pakotetaan seksityöhön heidän kulttuuriinsa ja uskomuksiinsa liittyvillä asioilla kuten voodoolla."

"Somalialaisista osa on naitettu vastoin tahtoaan."

"Ihmiskaupan uhreina autetuista thaimaalaisista suurin osa on marjanpoimijoita, joita hankasalmelaisen miehen epäillään pitäneen pakkotyössä." Tästä tapauksesta löytyi toisaalta lisätietoa: "Yrittäjän on ollut luontevaa olla yhteistyössä thaimaalaisten kanssa, koska hänen nykyinen vaimonsa on thaimaalainen. Vaimo on tarvittaessa toiminut tulkkina."

"Meillä on aasialaista yhteisöä, joka omistaa ravintoloita. He tuottavat niihin oman maan kansalaisia töihin."

Toisin sanoen valtaosa ihmiskaupasta on maahanmuuttajien keskinäistä toimintaa, joskin siinä on myös kantasuomalainen vivahde. Kysymys tietenkin kuuluu, että miksei Helsingin Sanomat nähnyt tarpeelliseksi valaista lukijoitansa asiasta, vaan jätti heidät siihen käsitykseen, että ihmiskauppa olisi suomalaisten kulttuurinen ellei suorastaan geneettinen erityispiirre?

* * *

Lopuksi pari sanaa Olli-Pekka Heinosen (kok) kirjoituksesta, jossa hän käsitteli nykyisessä ajassa esille nousseita ongelmia, jotka ovat johtaneet uusien poliittisten voimien esiinmarssiin. Siis arvoliberalismin joutumista haastajan asemaan.

Heinonen oli kirjoituksessaan varovainen, eikä suoraan totea arvoliberaalin yhteiskunnan epäonnistuneen. Hän tuli kuitenkin kiteyttäneeksi ongelman erittäin täsmällisesti.

"Voi olla, että elämme suurempaa maailmankuvan muutosta. Hyväksyttävät ideat eivät enää näytä toimivan, eivätkä toimivat ideat ole vielä hyväksyttäviä."

Saman voisi muotoilla myös siten, että jos tosiasiat ja aate ovat ristiriidassa, niin kumman mukaan meidän tulisi elää? Vastausta voi hakea edesmenneen kokoomuslaisen eli J.K. Paasikiven viisaudesta: "tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku". 

Valitettavasti kuitenkin ainakin Yleisradion ja Iltalehden toimituskunnat näyttäisivät aloittaneen uuden ristiretken aatteensa puolesta. Yle julkaisemalla kolumnin, jossa ihmisten poliittiset näkemykset tulkitaan epädemokraattisiksi ja vaaditaan aatteen puolustamista "sitkeästi ja tarmokkaasti". Ja IL julkaisemalla vihapuhepääkirjoituksen, jossa perussuomalaisia äänestävien enemmistö rinnastettiin natsien kannattajiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Seksuaalivähemmistöjen, naisten ja lasten turvallisuus maksuvälineenä
Vihreä poliitikko käytti oikeuttaan vihapuheeseen
Suomalaiset ovat hassusti epäloogisia

maanantai 30. heinäkuuta 2018

Afrikkalaista koneinsinööriä odotellessa

Mugaben jälkeisessä Zimbabwessa ollaan lopultakin siirtymässä normaaliaikaan. Maassa on vaalit ja niissä kaksi varteenotettavaa ehdokasta, joista kumpi tahansa voi tulla valituksi.

Tosin ajatuksia herättää se, että maan oppositio on jo etukäteen ilmaissut epäilevänsä vaalivilppiä ja pelkäävänsä vaalikomission olevan puolueellinen. Asia selvinnee myöhemmin, sillä äänestystä on tarkkailemassa yli sadan hengen joukko Euroopan Unionista.

Tässä vaiheessa on meidän kuitenkin uskottava tai ainakin toivottava, että afrikkalaisen johtajuuden kierre on lopultakin päättynyt Mugaben pitkän valtakauden aikana romahtaneessa entisessä Afrikan vilja-aitassa. Pientä toivoa tulevaisuudelle antaa ainakin se, että nykyinen hallinto ylipäänsä on järjestänyt vaalit ja että se on myös ottanut järjen käteen ja alkanut palauttaa viljelysmaata maassa vielä oleville valkoisille.

Tosin näiden määrä on pudonnut yli 90 prosentilla muutamassa vuosikymmenessä, eikä jäljelle jääneillekään ole tarkoitus palauttaa kaikkea aiemmin vietyä maaomaisuutta. Onneksi ainakin Ylen haastattelema valkoinen maanviljelijä arveli Zimbabwessa olevan "paljon todella hyviä mustia maanviljelijöitä". Toivokaamme, että hänen näkemyksessään oli kyse faktasta eikä pelon laukaisemasta poliittisesti korrektista valkoisesta valheesta.

Toivoa antaa myös se, että Yle onnistui löytämään haastateltavakseen zimbabwelaisen nuoren, joka opiskeltuaan maailmalla tahtoi kouluttaa nuoria Zimbabwelaisia. Tämän mielestä maa nousee kukoistukseen startup-yritysten avulla, joten koulutukseen on satsattava.

Toivottavasti tulemme jatkossa siis näkemään myös sellaisia afrikkalaisia koneinsinöörejä, joiden paperit eivät ole kadonneet. Ja jotka eivät ole jättäneet kotimaataan paremman elintason toivossa.

Edelle kirjoitetun perusteella uskon, että Zimbabwella on juuri nyt todellinen mahdollisuus kääntää kurssinsa kohti parempaa. Siksi on syytä toivoa heidän onnistuvan. Samalla on syytä muistaa, että onnistuminen on kiinni ainoastaan heistä itsestään.

On siis syytä toivoa, että tänään valittava presidentti on kansansa asialla, eikä pelkästään tavoittelemassa omaa etuaan. Ja mikäli näin on, ettei valta johda korruptoitumiseen ja yhteen uuteen lukuun afrikkalaisen johtajuuden kauhukertomuksessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jaakko Lehmusvesi: valkoista ihmistä ei sorreta maailmassa
Afrikkalaisen rasistin valta kaatui
Mistä YK:n arvoton näytelmä kertoo?


sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Seksuaalivähemmistöjen, naisten ja lasten turvallisuus maksuvälineenä

Helsingin Sanomat oli täksi aamuksi tehnyt jutun seksuaalivähemmistöjen ongelmista Berliinissä. Jutusta ei tarvitse nostaa esille oikeastaan kuin yksi kohta: "on tärkeä tunnustaa, että konservatiivisten turkkilais- ja arabimiesten ja muiden berliiniläisten asennekulttuurit voivat törmätä rajusti ja uhka seksuaalivähemmistöille on todellinen."

Valitettavasti kehitysmaa- ja länsimaalainen kulttuuri voivat törmätä rajusti myös Suomessa. Tämän sai huomata myös Henna Kajava (ps), joka pääsi todistamaan Helsingin Sompasaunassa maahanmuuttajien naisiin kohdistunutta epäasiallista käytöstä.

Kajavan avautumisen seurauksena PT-media tarjosi oman näkemyksensä ruotsalaisen kylpyläkulttuurin muuttumisesta. Myös siellä on ollut havaittavissa puheena olevien kulttuureiden törmäämisiä.

Näistä muistuivat mieleeni myös Iso-Britannian pedofiiliringit, joissa maahanmuuttajat ovat käyttäneet seksuaalisesti hyväkseen joukoittain kantaväestöön kuuluvia lapsia. Niiden toiminta on ollut mahdollista siksi, että jopa viranomaiset ovat pelänneet rasismileimaa.

Edelle kirjoittamani asiat ovat niitä, joiden takia länsieurooppalaiset ovat muuttuneet yhä kriittisemmiksi humanitaarista maahanmuuttoa kohtaan. Luultavasti ne ovat tässä suhteessa vielä paljon merkittävämpiä kuin yksittäiset terroriteot, sillä yhä useampi kanta-asukas on joutunut todistamaan epämiellyttävää kulttuurien törmäämistä.

Siksi oli erinomainen asia, etteivät Malta, Ranska ja Italia päästäneet satamiinsa tunisialaista laivaa, joka oli poiminut merestä Eurooppaan pyrkineitä kehitysmaalaisia. Ja että afganistanilaisen rikollisen lähettämisen häiriökäyttäytymisellään estäneen ruotsalaisnaisen toiminta on otettu poliisitutkintaan.

Tosiasia kuitenkin on se, että meillä Suomessakin on edelleen ihmisiä, jotka eivät ymmärrä nykyaikaisen kansainvaelluksen todellista luonnetta. Esimerkiksi Uuden Suomen puheenvuorossa julkaistiin eilen kirjoitus, jossa arveltiin edelleen, että aikuinen maahanmuuttaja voitaisiin kouluttaa työelämän tehtäviin noin 5 vuodessa tai jopa nopeammin, kunhan maahanmuuttajia otetaan vain riittävän paljon.

Perusteluna väitteelle oli kantasuomalaisen työvoiman loppuminen väestön kasvaessa, mikä sinänsä pitänee paikkansa. Tosin saattaa hyvinkin olla niin, ettei kehitysmaalaistaustaisten ihmisten työn tuottavuus vastaa kantasuomalaisia ainakaan ensimmäisen sukupolven aikana.

Oleellista koko maahanmuuttokysymyksen kannalta onkin tulijoiden työllistymisen sijaan koko länsimainen yhteiskuntamme muuttuminen tavalla, josta alkuun kokoamani esimerkit kulttuurien törmäämisestä ovat vain esimakua. Nekin riittävät kuitenkin osoittamaan, että laajamittaisen kehitysmaalaisten maahanmuuton seurauksena menevät roskatunkiolle niin seksuaalivähemmistöjen, naisten kuin lastenkin oikeudet turvallisuuteen.

Kysymys kuuluu, että olemmeko valmiit maksamaan tämän hinnan siitä, että puramme räjähdysmäisesti lisääntyvien kehitysmaiden liikaväestöä keskuuteemme?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kulttuurieroihin liittyviä väärinkäsityksiä Tanskassa
Rasistileiman julma seuraus?
Poliisi varoitti ulkomaalaismiehistä

lauantai 28. heinäkuuta 2018

Suomalaisten työllisyysaste nousee kohisten

Iltalahden Mika Koskinen ihmetteli kuluneella viikolla sitä kuinka väärässä professoreista koostunut talouspolitiikan arviointineuvosto saattoi olla maamme työllisyyden kehittymisestä. Hän intoutui jopa nimittelemään tuota porukkaa puusilmiksi. 

Valitettavasti joudun olemaan samaa mieltä toimittajan kanssa. Viittaan omaan parin vuoden takaiseen positiiviseen näkemykseeni Suomen talouskehityksestä vuosina 2017-2021, jolloin varsinaiset ekonomistit vielä synkistelivät. Nousun merkit olivat kuitenkin myös silloin ilmeiset.

Yle puolestaan oli selvittänyt pitävätkö monien epäilyt työllisyystilastojen luotettavuudesta paikkansa. Ja päätyi siihen, että kyllä ne pitävät.

Tarkasti ottaen Yle kertoi, että suurin osa vuoden kuluessa syntyneistä työpaikoista on kokoaikaisia, eikä tilastoissa ole juurikaan äärimmäisen vähän työtä tekeviä aktiivimallin sanktioita vältteleviä valetyöllisiä. Kehitys on siten ollut kiistatta hyvää.

On selvää, että työllisyyskehitykseen on vaikuttanut sekä talouden globaali noususuhdanne, mutta mikä on hallituksen toimien vaikutus? 

Kilpailukykysopimus alensi jonkin verran työvoimakustannuksia sekä suoraan, että supistamalla julkisen sektorin työvoimakustannuksia. Minäkin osallistuin noihin talkoisiin sekä työaikaa pidentämällä että laskemalla palkkaani yli tuhannella eurolla vuodessa. 

Kun palkanalennukseen osallistuivat kaikki lähes 700 000 julkisen sektorin työntekijää, on verovarojen säästö merkittävä, vaikka joukossa onkin paljon professoreita pienipalkkaisempia.  Sen seurauksena on ainakin voitu välttää yritysten kustannusten ja/tai verorasituksen nousua.

Mutta entä aktiivimallin vaikutus? Sehän on ollut yksi niistä asioista, joita olen seurannut tässä blogissa sillä ajatuksella, että työntekijöiden aktivoinnin seurauksena työttömien ja erityisesti pitkäaikaistyöttömien määrän tulisi vähentyä. Näinhän ei tapahtunut ennen aktiivimallin lanseeraamista, jolloin työllisyysaste oli kuitenkin jo kääntynyt nousuun, vaan rekrytoinnit tapahtuivat työttömien sijasta työvoiman ulkopuolelta. 

Tuoreimpien tilastojen mukaan työttömiä oli kesäkuussa peräti 57 000 vähemmän kuin vuotta aiemmin. Työttömyysasteena mitattuna se on 2,1 prosenttiyksikköä pienempi. Yli vuoden työttömänä olleiden määrä oli puolestaan vähentynyt peräti 27,2 prosentilla eli 29 000 hengellä. 

Tällä kriteerillä tarkasteltuna aktiivimalli näyttäisi siten kiistatta toimivan, joten asian kiistäminen pelkän mutu-tuntuman tai yksittäistapausten perusteella on älyllistä epärehellisyyttä. Ja vaikka hallitusta on syytä kritisoida monistakin asioista, ei aktiivimalli kuulu niihin.

Lopuksi totean, että uusimmista tilastoista kuitenkin puuttui yksi äärimmäisen mielenkiintoinen tieto. Se on humanitaaristen maahanmuuttajien työllistyminen. Ja erityisesti ovatko he - ja ennen kaikkea suurimmat ja vaikeimmin työllistyvät humanitaariset maahanmuuttajaryhmät - lopultakin alkaneet työllistyä vapaille markkinoille. 

Asia on merkittävä, sillä työllisyysasteen parantuessa tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin työvoimapula. Silloin olisi tärkeää saada työtä tekemään jokainen Suomessa vakituisesti asuva. Siinä tilanteessa hallituksen maahanmuuttopolitiikka osoittautuisi täydellisen epäonnistuneeksi, mikäli uudet suomalaiset jäisivät yhteiskunnan loisiksi pystymättä kantamaan korttaan yhteiseen kekoon edes työvoimapulan vallitessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

torstai 26. heinäkuuta 2018

Elintasopakolaisten pelastajien oikeusturvaa on parannettava

Nuori ruotsalaisnainen onnistui estämään rikosten poluille eksyneen afgaanielintasopakolaisen palauttamisen turvalliseen kotimaahansa. Estäminen tapahtui niskuroimalla lentokoneessa miehistön käskyjä vastaan niin kauan, että elintasopakolainen poistettiin koneesta.

Seuraavaksi jäädään odottamaan kuka maksaa afgaanimiehen palauttamisen siirtymisestä aiheutuneet kustannukset. Naisen teko oli nimittäin laiton - Ylen mukaan hän voi saada sakot tai korkeintaan puolen vuoden vankeustuomion - joten olisi vain kohtuullista, että hän kantaisi vastuunsa myös aiheutuneesta vahingosta eikä jättäisi sitä ruotsalaisen veronmaksajan kuitattavaksi.

Minun nähdäkseni tapaus voidaan yleisessä mielessä rinnastaa mihin tahansa muuhun tahalliseen vahingontekoon - kuten näyteikkunan rikkomiseen, auton polttamiseen tai muuhun sellaiseen. Myös niihin liittyy aiheutettujen vahinkojen korvausvelvollisuus. Tässä tapauksessa olisi maksettava ainakin miehen elinkustannukset siihen saakka, kun hänet on palautettu sekä lisäksi uuden lennon hinta ynnä siihen liittyvät muut kustannukset kuten mahdollinen poliisivartio.

Toki uskon, että ruotsalaisnainen on reilu ja reipas ja ilmoittaa ilman oikeudenkäyntiäkin hoitavansa asian. Mutta jos hän onkin vastuuton reppana eikä hoida, jää korvausvelvollisuus oikeuden määrättäväksi.

Siinä tapauksessa täytyy toivoa, että oikeus on tehtävien tasalla, jotta saadaan samalla linjatuksi poliittisin ambitioin lakia rikkovan henkilön vastuu ennen kuin vastaavat tapaukset yleistyvät Ruotsissa ja muualla. Tämä parantaisi sekä veronmaksajan että lainrikkojan oikeusturvaa, koska ensimmäinen välttyisi tukemasta rikollista poliittista toimintaa ja jälkimmäinen tietäisi toimiensa hintalapun jo etukäteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle raiskaajien ja vaimonhakkaajien asialla
Ranskan afgaanilinja säästää Suomessa selvää rahaa
Afganistanista, Irakista ja Somaliasta tuli turvallisia maita

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Malmöläismies syytettynä

Iltalehdessä oli mielenkiintoinen uutinen, jonka mukaan suomalaisnainen oli kustantanut 34-vuotiaan ruotsalaismiehen Suomeen, ja sen jälkeen ryypiskellyt tämän kanssa. Lopputuloksena nainen oli kuristunut telttanaruihin. Ruotsalaismiehen epäillään aiheuttaneen kuristumisen.

Jutussa ei ole kovin tarkkaa kuvausta ruotsalaismiehestä. Sen sijaan hänen aiemmasta elämästään oli seuraava kooste.

"34-vuotias ruotsalainen on asunut useissa Euroopan maissa. Viimeisin osoite menee Malmön kaupunkiin Etelä-Ruotsiin. Sitä ennen miehen osoite oli Maltalla."

Hänet on myös pidetty vangittuna, koska "on oletettavissa, että hän lähtisi muutoin pakoon tai muuten karttaisin rangaistuksen täytäntöönpanoa".

Mitä tapauksesta on syytä oppia? Ellei muuta, niin ainakin sen, ettei suomalaisnaisten kannattaisi kustantaa Suomeen Välimeren rannoilla ja ympäri Eurooppaa aiemmin aikaansa viettäneitä malmöläismiehiä, koska sellaisiin saattaa liittyä kuristumisen riski.

Myöhemmin - mikäli ruotsalaismies todetaan syylliseksi murhaan  - oppinemme myös sen, oliko raiskaajan nimi Sven vai Åke, koska suomalainen media on ilmoittanut kertovansa yli kahden vuoden vankeustuomion saaneiden rikollisten nimet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Löytyykö vastuunkantajaa?
Onko oikeus väkivaltaan Suomessa suurempi kuin oikeus turvallisuuteen?
Miksi Sven ja Åke näpistelevät ja raiskaavat?

JK 25.7. kello 22:15. PT-median mukaan malmöläismiehen nimi olisi Martin Erik Jansson. Siitä päätellen kyseessä näyttäisi olevan kantaruotsalainen henkilö. Mielenkiintoista, että tämä on vaellellut ympäri Eurooppaa ja asustellut ennen Ruotsiin hakeutumistaan Maltalla sekä maksattaa lemmenmatkansa morsiamellaan. Jääkäämme siis odottelemaan tapauksen seuraavia käänteitä.

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Antero Mukalla on nyt näytön paikka

Panin ilahtuneena merkille, että Helsingin Sanomat julkaisi tänä aamuna jutun, jossa Tampereen yliopiston tutkija totesi lehtien juttutarjonnan kertovan "luultavasti todellista muutosta enemmän siitä, että helsinkiläistoimittajat ovat omanlaisensa kuluttajaryhmä". Häntä säesti HS:n päätoimittaja Antero Mukka, jonka mukaan "täytyy olla tarkkana, ettei lehden sisältö liikaa heijastele toimittajien omaa elämänpiiriä".

Toki itse juttu oli edelleenkin muilta osin trendijournalismia, jossa aiheen käsittely oli vinoutunut toimittajakunnan näkemysten suuntaisesti. Mutta oleellista tämän blogikirjoituksen kannalta olikin sen huomioiminen, että punavihreydessä elävät tutkijat ja toimittajatkin saattavat joissain tapauksissa huomata oman viestintänsä yksipuolisuuden. Ja jopa tuoda sen kaiken kansan nähtäväksi.

Seuraavaksi jäänkin suurella mielenkiinnolla odottelemaan miten päätoimittaja Mukan edelle copypastaamani oivallus näkyy maan suurimman sanomalehden poliittisessa juttutarjonnassa. Muuttuuko uutisointi eri aiheista nykyistä tasapuolisemmaksi vai jatkuuko toimittajakunnan omien näkemysten pakkosyöttö lukijoille vanhaan tapaan.

Voisi jopa sanoa, että päätoimittaja Mukalla on nyt näytön paikka, sillä sanasta miestä ja sarvista härkää - ja miehen sana on nyt annettu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tiedostava etujoukko ei välitä kansan tahdosta
Fanatismismi, Pirkko Saisio, HS ja sikaporsas
Mediaharhautus laittomuuden edistämiseksi

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Tiedostava etujoukko ei välitä kansan tahdosta

Demokratia tarkoittaa suomeksi kansan valtaa. Eli sitä, että yhteiset asiat hoidetaan viime kädessä kuten kansa haluaa.

Tämän aamun Helsingin Sanomat kertoi, että Helsingin kaupunkibulevardien toteuttamista vastustaa 54 prosenttia pääkaupunkilaisista ja 51 prosenttia uusmaalaisista. Vastaavat kannatusluvut ovat 24 ja 24 prosenttia.

Selvästä kansan tahdosta huolimatta pääkaupunkimme virkamiesjohto jatkaa kaupunkibulevardien suunnittelua. Asiaa ei tietenkään ole syytä ihmetellä, koska suunnittelua johtaa punavihreä apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäki.

Kuten muistamme, Sinnemäen nimitys ei perustunut osaamiseen, vaan oli puhtaasti poliittinen. Hän ei aatteensa pitkien perinteiden mukaisesti näyttäisi myöskään perustavan kansanvallasta, vaan toimii pikemminkin tiedostavan etujoukon periaatteella. Sellaisen tulokset ovat ennenkin olleet katastrofaaliset, joten sinänsä ei uutta auringon alla.

Olisi kuitenkin hienoa, että Sinnemäen poliittisen taustan eli Vihreiden äänestäjät tiedostaisivat laajemminkin puolueensa demokratiavastaisuuden. Ja mikäli heillä olisi vähänkin järkeä päässään, tekisivät sen pohjalta loogisen äänestyspäätöksen vuoden 2019 eduskuntavaaleissa.

Helsingille puolestaan toivotan onnea sen matkalla kohti urbaania impiwaaraa, jossa punavihreän kuplan monikulttuurinen utopia pääsee kukkimaan ja jonka vastakkainasettelu suhteessa muuhun Suomeen käy entistä selvemmäksi. Sivumennen sanoen, Suomen kansa ei kaipaa myöskään kaupungit ja maaseudun eriyttävää kehitystä, vaan Ylen tuoreen mielipidetiedustelun perusteella neljä viidestä suomalaisesta haluaisi koko maata kehitettävän tasapuolisesti.

Se ei kuitenkaan näytä hetkauttavan Helsingin tiedostavaa etujoukkoa, jota Anni Sinnemäki johtaa täydellisen ymmärtämättömyyden antamalla varmuudella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Punavihreä Helsinki osoittaa äänestämisen tärkeyden
Urbaani impiwaara
Poliittinen virkanimitys

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Valaisevia mellakoita

Viime vuosien Suomeen suuntautuneessa ns. humanitaarisessa maahanmuutossa on tärkeimpänä lähtömaana ollut Irak. Maa on uskonnollisesti ja etnisesti monikulttuurinen, mutta on nyt saavuttanut pitkän sekasortoisen kauden jälkeen rauhan tilan, joten ihmiset ovat käyneet iloisin mielin ja toinen toisiaan tukien rakentamaan uutta yhteiskuntaa. Vai ovatko?

Epäilykseni syntyi kun Yle kertoi uutisessaan, että Irakissa on ollut väkivaltaisia mellakoita, joissa kansa on vaatinut päättäjiltä työpaikkoja, puhdasta vettä ja loppua jatkuville sähkökatkoille. Pelkään pahoin, että uutinen kertoo liiankin karua totuutta irakilaisista ja heidän hakeutumisestaan tänne kauas pohjoiseen.

Eli voiko todella olla niin, että irakilaiset kuvittelevat työpaikkojen, veden ja muun infran tulevan kuntoon osoittamalla väkivaltaisesti mieltä? Tai että poliitikkojen valheelliset lupaukset olisivat jotenkin irakilaisspesifinen ilmiö?

Tai etteivät ihmiset itse voisi vaikuttaa mainittuihin asioihin? Tai ettei huomion siirtäminen maailmankatsomuksellisista eroista yhteistyöhön sunnien ja shiiojen - tai kurdien ja muiden irakilaisten - välillä olisi eduksi ratkaisujen löytämiselle?

Jos irakilaisten asenne todellakin on edellä kuvaamani kaltainen, niin onko mikään ihme, että Irakissa on kurja elää? Ja että se toimii elintasopakolaisuuden runsaana lähteenä?

Ja etteivät sen myötä Suomeen tulevat ihmiset sopeudu länsimaiseen yhteiskuntaan, vaan ajautuvat myös täällä valittamaan vastaanottokeskuksen puurosta ja elelemään maamme turvaverkoston varaan. Ja jopa turvapaikan haettuaan hakemaan turvapaikkaa uudelleen väärällä nimellä vastaanottorahan toivossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei irakilaisilta konstit lopu, eikä professori Janne Kotiaholta ymmärrys. Eihän?
Irakilaisten asenne tuottaa kurjan tulevaisuuden
Suomen irakilaistamista ajetaan kuin käärmettä pyssyyn

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Mitä sikarutto opettaa?

Yle kertoi, että afrikkalainen sikarutto on suuri uhka suomalaiselle sikataloudelle. Niin suuri, että metsästäjiä kannustetaan pitämään tautia levittäviä villisikapopulaatioita kurissa jopa maksamalla palkkioita.

Syynä Ylen juttuun on se, että sikaruttoa on löytynyt entistä lähempää maamme rajoja: vain 250 kilometrin päässä itärajalta. Näyttäisi siis olevan vain ajan kysymys, milloin se saavuttaa Suomen. Ja ennemmin tai myöhemmin myös jonkin maamme sikaloista.

Sikaruton aiheuttaa sikaruttovirus, joka leviää helposti sekä pisaratartuntana että viruksella saastuneiden lihapalojen myötä. Afrikassa sitä levittävät myös punkit. Vaara on niin suuri, että jokaisen suomalaisen tulee ilmoittaa sikaruttoepäilyistä viranomaiselle (Evira) ja mikäli sikatilalta löytyy virus, hävitetään koko tilan sikakanta viranomaisten toimesta. Ihmiselle virus ei kuitenkaan ole vaarallinen.

Itse sikaruttovirus on kaksijuoste-DNA-virus, joka lisääntyy solujen sytoplasmassa. Viruksen genomissa on noin 150 geeniä eli noin kymmenesosa bakteerien geenimäärästä, joten se kuuluu virusmaailman jättiläisiin.

Viruspartikkelissa on genomin ja siihen assosioituneiden proteiinien lisäksi proteiinikapsidi ja edelleen sitä ympäröivä lipidivaippa. Kooltaan virus on noin 200 nm eli 0,0002 mm kokoinen. Eli kaukana silmin tai edes tavallisen valomikroskoopin avulla nähtävästä.

Sikaruttoviruksella on myös samankaltaisuutta muihin isokokoisiin viruksiin mukaan lukien isorokkovirus ja ameebojen jättimäiset mimivirukset. Evolutiiviset tutkimukset ovat osoittaneet sikaruttovirusten yhteisen esi-isän "eläneen" noin vuoden 1700 paikkeilla, mikä näyttäisi liittyvän tuolloin vilkastuneeseen mantereiden väliseen sikabisnekseen.

Mutta palatakseni takaisin Suomeen. Meillä siis pelätään sikaruton leviämistä maahamme Venäjän puolelta tulevien villisikojen myötä. Ja siksi villisikakannan pitäisi olla hallinnassa.

Toivotan siis suomalaisille metsästäjille menestystä villisianpyynnissä. Toivon mukaan tämän tulokaslajin kaikki yksilöt saadaan hävitetyksi maastamme, ja Venäjältä tulevat yksilöt pois päiviltä saman tien.

Venäläisiltä toivoisin puolestaan yhtä jänteviä toimia villisikakannan rajoittamiseksi rajan tuolla puolella. Sehän olisi myös venäläisten oma etu, sillä ei sikarutto suinkaan ole mikään pieni asia sikäläisillekään sianomistajille.

Laajemmassa mielessä sikaruttotapaus kertoo siitä riskistä, minkä maailmanlaajuinen biologisen materiaalin kauppa aiheuttaa niin maataloudelle kuin luonnollekin. Näin siksi, että siirrettäessä eläimiä ja myös kasveja mantereiden välillä saattaa mukana kulkeutua myös kutsumattomia vieraita: viruksia, bakteereita ja muita mikrobeja, jotka kerran siirryttyään uuteen elinympäristöön jatkavat siellä leviämistään omin neuvoin.

Ja niin - sikaruttovirushan on toiminut tästä ikävänä esimerkkinä jo 300 vuoden ajan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi villisika, mutta ei citykani eikä minkki?
Punkit leviävät koirien mukana
Kyykärmes on terveellinen

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Haiti on köyhä ja siksi jää

Muistamme Haitin maana, jonka toipuminen maanjäristyksestä ei ottanut onnistuakseen. Tai siitä, että siellä toteutettiin heti itsenäistymisen jälkeen yksi kaikkien aikojen "onnistuneimmista" kansanmurhista, jolla maan valkoinen vähemmistö tuhottiin, mutta jota ainakaan jotkut suomalaiset journalistit eivät muista tai eivät halua muistaa.

Nyt kuulimme, että maan pääministeri on ilmoittanut eroavansa maata ravistelleiden mielenosoitusten takia. Ilta-Sanomien ja MTV3:n mukaan mielenosoitukset johtuivat polttoaineiden hinnankorostuksista.

Mutta mistä Haitissa on perimmältään kysymys? Siitä eivät suomalaismediat kerro.

BBC kuitenkin kertoo. Sen mukaan Haiti on helmikuussa allekirjoittanut Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) kanssa sopimuksen, jonka mukaan maan talouteen tehtiin rakenteellisia muutoksia, jotta sen talouskasvu lähtisi käyntiin ja maan köyhyys saataisiin lopultakin helpottamaan.

IMF:n mukaan polttoaineiden hinnat alhaisina pitävien tukiaisrahojen käyttäminen koulutukseen, terveydenhuoltoon ja työpaikkojen luomiseen olisi järkevää. Tuntuu järkevältä.

Mutta tämä ei siis kelpaa haitilaisille, jotka ajelevat mieluummin halvalla polttoaineella kuin kouluttavat jälkeläisensä, pysyvät terveinä ja pääsevät töihin.

Tilannetta ei ainakaan parantanut se, että maan opposition kansanedustajat julistivat katujen väkivallan ja protestien jatkuvan, mikäli korotuksia ei peruta. Tämä siis tilanteessa, jossa 14 prosenttia työvoimasta on työttöminäbruttokansantuote on 1300 dollaria vuodessa kansalaista kohti ja 40 prosenttia väestöstä on ilman perusterveydenhoitoa.

"Pakollista" alakoulua käy noin kaksi kolmesta lapsesta, mutta loppuun heistä jaksaa vain noin puolet. Voodoo on ollut virallinen uskonto vuodesta 2003 ja sitä harjoitetaan rinnan kristinuskon kanssa.

Mutta ehkäpä haitilaisten asenteita kuvaa parhaiten se, että maassa oli reilu vuosi sitten myös mellakoita. Niiden syynä oli alkoholin, tupakan ja passien verotuksen nostaminen. Ja ehkäpä se kertoo jotain myös sitä, miksi Haiti on ja pysyy köyhänä. Ja miksi maa etsii uutta pääministeriä, joka miellyttäisi edellistä paremmin kansan tahtoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jaakko Lehmusvesi: valkoista ihmistä ei sorreta maailmassa
Maksamme valkoisen rodun kollektiivista velkaa
Katastrofi tarjoaa perversseille sairaan taivaan ja uhreille helvetin

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Donald Trumpista Suomen puolustusvoimien hankintoihin ja Euroopan puolustus

Länsi-Eurooppa on ollut siitä onnellisessa asemassa, että Yhdysvallat on rahoittanut leijonanosan sen puolustuksesta toisen maailmansodan jälkeen. Maan kiistelty presidentti Donald Trump on kuitenkin nostanut kissan pöydälle ja vaatinut nostamaan Nato-liittolaistensa puolustusmenot sovitulle kahden prosentin tasolle.

Trumpin vaatimus on mielestäni enemmän kuin ymmärrettävä pelkästään kustannusten jaon perusteella. Siitä huolimatta toimittaja Teemu Muhonen epäili Trumpin motiiviksi asian esille nostamiselle amerikkalaisen puolustusteollisuuden bisnesmahdollisuuksista huolehtimisen.

On tietenkin todennäköistä, että iso osa Euroopan kohonneista puolustusmenoista kanavoituisi amerikkalaisen sotatarviketeollisuuden tilauskantaan. Ja voi olla, että Trump on ajatellut tätäkin.

Mutta vielä enemmän totta on se, että ihmisen lajityypilliseen käytökseen kuuluu oikeudenmukaisuuden vaatiminen. Ja juuri sitä vastaan ovat eurooppalaiset toimineet jättämällä puolustuksensa amerikkalaisten veronmaksajien kontolle.

Tässä mielessä Iltalehden pääkirjoittaja oli enemmän kuin oikeassa vaatiessaan eurooppalaisia ottamaan vastuun omasta puolustuksestaan. Tämä koskee - kuten pääkirjoittaja toteaa - myös itse aseiden valmistusta.

Sen sijaan IL:n pääkirjoittaja oli hakoteillä pohtiessaan, että kannattaisiko Suomen hankkia ennemmin eurooppalainen kuin amerikkalainen hävittäjälentokone. Perusteluksi hän esitti, että Trumpin kaudella ja ehkä yleisemminkin Yhdysvallat on vähentämässä läsnäoloaan maailman kriiseissä.

Ei kuitenkaan ole syytä olettaa, että kriisitilanteen asetoimitukset toimisivat sen paremmin Euroopasta kuin Amerikastakaan. Asia on ehkä jopa päinvastoin.

Tarkoitan sitä, että mikäli aseita Suomelle toimittanut Euroopan maa olisi erossa mahdollisesta Suomen ja Venäjän yhteenotosta, saattaisivat asetoimitukset riskeerata sen oman turvallisuuden. Ja jos ne taas olisivat mukana sodassa, olisivat niiden omat sotavoimat asejärjestelmien ensisijainen toimituskohde. Ja Suomi vasta toissijainen.

Niin tai näin. Asejärjestelmät ovat nykyisin niin kalliita, etteivät suomalaisten omat resurssit riitä hävittäjäkoneiden kilpailukykyiseen valmistamiseen. Parhaassa tapauksessa ehkä muokkaukseen, kuten vaikkapa toisessa maailmansodassa tehtiin ranskalaisille Morane-Saulnier-hävittäjille, jotka ehostettiin Mörkö-Moraneiksi.

Siksi puolustusvoimien hankinnoissa on hyvä muistaa, ettei köyhän kannata ostaa huonoa eikä halpaa. Ja samasta syystä puolustusvoimien kaikissa hankinnoissa on pidettävä ensisijaisesti kiinni niiden operatiivisesta käytettävyydestä. Eli ostettava taistelukäytön kannalta parasta, mitä käytettävissä olevalla rahalla saa. Oli se sitten eurooppalaista tai amerikkalaista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eduskunta harvinaisen epä-älyllisellä tuulella
Pienen ei kannata leikkiä turvallisuudella
Lajityypillistä käytöstä

torstai 12. heinäkuuta 2018

Toimiiko Helsinki-Vantaalla kartelli?

Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa ihmeteltiin pullotetun juomaveden hintaa. Olen sitä ihmetellyt minäkin vuosien mittaan. Enkä pelkästään juomaveden, vaan myös virvoitusjuomapullojen hintatasoa.

Helsinki-Vantaan suurissa kaupoissa puolen litran virvoitusjuomapullot maksavat yli kolme euroa, vaikka ne ovat verovapaita. Automaateista saa tosin vähän halvemmalla.

Minulla on vahva epäilys - mutta ei varmaa tietoa - että lentoasemalla toimivat yritykset ovat sopineet hintakartellista. Tai ainakin ne toimivat aivan kuin näin olisi. Tähän viittaa sekin, että kaikki isot kaupat myyvät Pepsiä, mutta yksikään ei Coca-Colaa. Jälkimmäistä toki saa automaateista.

Minusta Helsinki-Vantaan lentoaseman tilanne onkin sellainen, että viranomaisten olisi syytä selvittää mahdollisen kartellin olemassaolo. Oireet ovat siksi selkeät, ja maksumiehinä valtava joukko ihmisiä: erityisesti paljon lentävät suomalaiset, mutta myös kaikki muut maamme päälentoaseman käyttäjät kansallisuuteen katsomatta.

Wikipedian mukaan Euroopassa kartellista annetaan rangaistukseksi sakko ja EU on tiukentanut sakotuskäytäntöjään tuntuvasti 2000-luvulla. Suomessa kartellisakot ovat kuitenkin olleet melko pieniä.

Suomen kilpailulaissa on myös armahdussäännös, jonka perusteella se osallistuja, joka paljastaa kartellin viranomaisille, säästyy sakoilta tai saa muita lievemmän tuomion. Siten tehokas tutkinta saattaisi hyvinkin johtaa heikkohermoisimman yrittäjän hakemaan armahdusta. Tai ellei johtaisikaan, loisi se joka tapauksessa paineita hintakilpailun kiristymiseen.

Yleisessä mielessä lentokentän virvoitusjuomien hintataso on malliesimerkki siitä, millä tavoin vahvasti säädelty talous toimii. Vapaan kilpailun puute mahdollistaa hintakilpailun löystymisen, koska toimijoiden ei tarvitse olla huolissaan sen seurauksena syntyvästä markkinaraosta, jota täyttämään alalle ilmaantuisi uusi kilpailija. Eli ns. talouden näkymätön käsi puuttuu.

Lentokentän virvoitusjuomat on itse asiassa erinomainen varoittava esimerkki, josta on hyvä muistuttaa kaikkia niitä, jotka puhuvat suunnitelmatalouden ja säännöstelyn puolesta. Toki niillekin on paikkansa - vaikkapa ympäristölupien kohdalla - mutta sellaisten käyttöönotossa olisi syytä aina noudattaa äärettömän huolellista harkintaa.

Talouden yleiseksi periaatteeksi ei suunnitelmataloudesta - eikä sen pikkuveljestä sääntelytaloudesta - ole, mikä myös poliittisten päättäjiemme olisi syytä ymmärtää. Tai ellei heidän, niin ainakin heidän (ymmärryksen jälkeen entisten) äänestäjiensä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastonmuutoksen torjunnasta
VR osoitti tietä pääkaupunkiseudun liikenteen kehittämiselle
Asiakas on aina oikeassa - vai onko?

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Ilmastonmuutoksen torjunnasta

Yleisradio julkaisi Suomen ympäristökeskuksen (Syke) professorin Jyri Seppälän teesit siitä, kuinka ihminen voi omilla toimillaan vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Siis sen lisäksi, että syö enemmän vegeruokaa, suosii polkupyörää tai julkista liikennettä, alentaa asuinhuoneensa lämpötilaa sekä välttää Thaimaan-matkoja.

Tosin näin kesällä täytyy todeta, ettei asunnon lämpötilan alentaminen hellepäivinä suoraan vähennä asumisen ilmastopäästöjä vaan pikemminkin lisää niitä. Mutta saattaa se kuitenkin pitkää aikavälillä vähentää myös ilmastorasitusta tehostaessaan ihmisten jaksamista töissään ja lomalla. Eli luodessaan paremmin toimivaa yhteiskuntaa.

Syken professorin mukaan alussa mainittujen vaihtoehtojen lisäksi sijoittaminen uusiutuvaan energiaan tai cleantech-yrityksiin sekä energiatehokkuudeltaan tai energiaratkaisuiltaan tehokkaisiin asuntoihin olisivat hyviä vaihtoehtoja. Lisätietoa niistä löytyisi professorin mukaan siitä, kuinka yritykset kertovat ympäristösuojeluasioista nettisivuillaan.

Edelleen professori ehdotti päästöjen hyvittämistä. Esimerkiksi EU:n päästökaupassa olevien päästöoikeuksien ostaminen tai Luonnonsuojeluliiton soiden ennallistamistoimintojen rahoittaminen voisivat olla hyviä keinoja torjua ilmastonmuutosta. Jälkimmäisessä hän tarjosi tietolähteeksi Luonnonsuojeluliiton nettisivuja.

Kolmanneksi keinoksi professori ehdotti äänestyskäyttäytymistä: äänestämällä vaaleissa sellaisia ehdokkaita, joilla ympäristöasiat ovat agendalla, voisi kuulemma pelastaa maailman ilmastokatastrofilta. Asialla ei hänen mukaansa pitäisi olla puoluerajoja.

Itselleni syntyi pari ajatusta noista professorin ehdotuksista.

Luonnonsuojeluliitto ilmoittaa nettisivuillaan olevansa "Suomen luonnonsuojeluliitto on maamme suurin, vahva luonnon etujärjestö". En tosin tiedä, onko "luonto" valtuuttanut sen sellaiseksi, mutta se on sivuseikka. Oleellista on, että professori on siteerannut tiedon lähteenä etujärjestön väitteitä.

Professorin äänestyssuositus puolestaan tarkoitti käytännössä yhtä - poliittisesti äärivasemmalla sijaitsevaa - puoluetta suosivan äänestysohjeen antamista. Asiaa ei muuta miksikään se, että lausuntoon sisältyi disclaimer siitä, ettei asialla pitäisi olla puoluerajoja. 

Professorin sijoitusehdotus puolestaan johtaisi luultavasti yritysten viherpesun ja ympäristösanahelinän lisääntymiseen vuosikertomuksissa. Itse ehdottaisin niiden sijasta yritysten todellisen toiminnan seuraamista sekä sen pohtimista onko sijoituskohteen toiminta ollut ympäristön kannalta ja taloudellisesti kestävää.

Sama koskee etujärjestöjäkin. Ja puolueita. Ja juuri tässä tulemmekin sen suuren kysymyksen ääreen. Eli onko nyt ihan varmaa, että ympäristönsuojelussa parhaat tulokset saavutetaan suunnitelmatalouden keinoin, sillä juuri sitähän professorin käytännössä suosittelema puolue ajaa.

Entä syntyykö parasta luonnonsuojelua viherpesun tai tinkimättömän suojelutoiminnan kautta? Vai olisiko parempi, että katsottaisiin ympäristönsuojelu - ja hiilitase - sittenkin sellaisen kokonaisratkaisun kautta, jossa huomioitaisiin niin ihmiskunnan kuin ympäristönkin tarpeet?

Näin ajatellen tahdon lisätä vielä pari kohtaa professorikollegan listalle. En anna näitä virkavastuulla vaan ainoastaan omina henkilökohtaisina mielipiteinäni - tosin mielestäni hyvin perusteltuina.

Ensinnäkin ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta olisi ensisijaisen tärkeää vähentää koko ihmiskunnan hiilijalanjälkeä. Siinä hyviä keinoja olisivat esimerkiksi kehitysmaalaisten pohjoiseen siirtymisen ehkäiseminen sekä nopeasti lisääntyvien Afrikan ja Aasian väestöjen hedelmällisyyden laskeminen esimerkiksi tyttöjä kouluttamalla ja sukupuolten tasa-arvoa lisäämällä. Jälkimmäisen kanssa alkaa tosin olla jo niin kiire, ettei vatulointiin ole enää aikaa.

Sijoittajana taas suosittelisin rahan panemista sellaisiin yrityksiin, joiden tuotto on hyvää ja tuotekehitys vahvaa - eikä niiden toiminnassa ole esiintynyt laittomuuksia. Näin tukisin terveesti toimivaa taloutta, joka mahdollistaa myös ympäristöstä huolehtimisen. Näistä asioista ei tosin saa luotettavaa tietoa vuosikertomuksista, mutta talousuutisia seuraamalla ja googlaamalla löytyy yhtä ja toista mistä tahansa yrityksestä.

Poliittisesti taas kannattaisi tukea sellaisia puolueita ja ehdokkaita, jotka ajavat toimivia markkinoita ja demokratiaa. Tosiasiahan on, ettei maailmanhistoria ole nähnyt vielä ensimmäistäkään sosialistista diktatuuria, jossa ympäristöasiat olisivat olleet demokraattisia länsimaita paremmassa kunnossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohti muovitonta yhteiskuntaa
Mikä on aiheuttanut selkärankaisten eläinten määrän romahduksen?
Nöyristelyn aika on ohi

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Miksi ilmastopaneeli vaati kasvihuonepäästöjen sadan prosentin vähennystä?

National Snow & Ice Data Center (NCIDC) ilmoittaa arktisen jään koon kahdella eri menetelmällä laskettuna. Se, jota olen itse seurannut on varsinainen jääpeitteen pinta-ala siten, ettei jään ympäröimiä jäättömiä alueita ole laskettu mukaan. Vaihtoehtoista laskentatapaa, eli napajään laajuutta, voisi verrata reikäjuustoviipaleen pinta-alaan siten, että reikien pinta-ala lasketaan mukaan (täällä tarkemmin).

Tänään tulin kuitenkin katsahtaneeksi arktisen jään laajuuteen ja hämmästyin. Löysin nimittäin NCIDC:n nettisivuilta interaktiivisen kuvan, johon saa näkyviin jään laajuuden eri vuosina.

Minua kiinnosti se siksi, että halusin tietää kuinka paljon ilmasto on aivan äskettäin nopeutunut, Näin siksi, että arvovaltainen tiedemiesten muodostama Suomen ilmastopaneeli oli vaatinut maamme kasvihuonepäästöjen laskemista peräti 100 prosentilla seuraavien 32 vuoden aikana. Onko siis tapahtunut jotain aivan katastrofaalista?

Tuo edellä mainitsemani kuva on tässä.

Suuri sininen nuoli osoittaa vuoden 2018 aikasarjan tämän päivän kohdan, eli aikasarjan päättymiskohdan. Vahvennetut vuosiluvut kuvan oikeassa laidassa puolestaan ne vuodet, joiden arktisen napajään tiedot on piirretty kuvaan. 

Kuten arvoisa lukijani huomaa, ei ainakaan arktisen napajään laajuudessa ole tapahtunut mitään erityisen ihmeellistä - ellei sitten sellaiseksi lasketa sitä, että se on nyt, 10.7.2018, toiseksi laajin päivämäärällä 10.7. mitatuista sitten vuoden 2010 (minkä havainnollistamiseksi olin valinnut kuvassa esitetyt vuodet). Vain vuonna 2015 se on ollut aavistuksen laajempi.

Kun kerran taas eksyin ilmastonmuutostilastojen pariin, päätin katsoa myös miltä mahtaa näyttää RSS-satelliittidata. Piirsin siis kuvan siitä, miltä koko maapallon tilanne näyttää tämän aikasarjan mukaan juuri nyt. 



Kuvasta nähdään, että maapallon keskilämpötila on jatkanut vuosien 2015-16 El Niño-piikin jälkeistä laskuaan, mutta on edelleen hiukan korkeammalla kuin keskimäärin ennen tuota piikkiä. Kaikkiaan maapallon keskilämpötila näyttäisi nousseen (punaisesta trendiviivasta tulkittuna) RSS-mittausten aloittamisesta alkaen - ja niiden mukaan - noin 0,8°C.

Mutta olin siis kiinnostunut siitä, mitä on tapahtunut tällä vuosikymmenellä, eli vuodesta 2010 alkaen. Edelleen trendiviivasta tulkittuna maapallon keskilämpö näyttäisi pudonneen hiukan, koska vuoden 2010 ympärillä on lämpöpiikki. Sitä seurasi ensin keskilämpötilan lasku, sitten hurja nousu ja nyt jälleen lasku, jonka napajään laajuuskin näytti siis vahvistavan.

Mutta entä mitä sanoo napajään pinta-ala, jonka olen ottanut itselleni varsinaisesti seurattavaksi, koska varsinaisissa lämpötilan mittauksissa itse tulokset näyttävät aika ajoin vaihdelleen huomattavasti? 

Piirsin siitä kuvion, jossa esitän kuukausittaisista keskiarvoista lasketun vuosittaisen poikkeaman suhteessa vuosien 1979-1999 keskiarvoihin. Laskin tämän kuukausittaisista keskiarvoista siksi, että siten sain mukaan myös kuluvan vuoden tilastotiedot.



Kuvasta nähdään, että jääkentän pinta-alan trendi on laskeva, mutta itse havainnot kertovat, ettei trendin kehitys ole suoraviivainen. Ensin 1980-luvulla jääkenttä pieneni nopeasti vain kasvaakseen 1990-luvulta vuosituhannen vaihteeseen. Sen jälkeen se pieneni nopeasti jäädäkseen polkemaan muutaman vuoden sykleissä eräänlaista "sahalaitakuviota". 

Mistään paniikinomaisesta muutoksesta viime vuosina ei siten ole kysymys pohjoisen jääpeitteen pinta-alankaan suhteen. Päin vastoin, tänä vuonna pohjoisen jääpeitteen ala on ainakin toistaiseksi ollut keskimäärin kolmanneksi suurin vuodesta 2010 lähtien - vain vuosina 2010, 2013 ja 2014 on jääpeite ollut suurempi. Nähtäväksi jää, kuinka sen pinta-ala kehittyy loppuvuonna.

Edelle kirjoitetun perusteella on selvää, ettei Ilmastopaneelin vaatimus 100% päästövähennyksestä liity ilmaston lämpenemisen viimeaikaisiin muutoksiin. Sen sijaan se perustuu poliittiseen sopimukseen, joka kirjoitettiin Pariisissa ja jossa sovittiin kullekin maalle tietyt päästövähennykset ja joiden täyttämisestä ilmastopaneeli antaa neuvojaan. 

Kysymys, jota kukaan ei tunnu kysyneen on se, että täytetäänkö Pariisin sopimuksen velvoitteet myös siinä tapauksessa, ettei pohjoinen napajää alkaisikaan sulaa odotusten mukaisesti? Tai jos maapallon lämpötilan mitattu nousu loppuisikin syystä tai toisesta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: 
Pohjoisen napajään helmikuinen koko oli pienempi kuin kertaakaan vuoden 1978 jälkeen
Havaintoja globaaleista ilmastoestimaateista ja arktisista jäätilastoista
Heidi Hautala ja Sirpa Pietikäinen aikovat vahingoittaa Suomen taloutta

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Kirsi Liimatainen uskoo edelleen sosialistiseen utopiaan

Entinen ja myös nykyinen kommunisti ja elokuvaohjaaja Kirsi Liimatainen sai Helsingin Sanomilta palstatilaa ajatuksilleen. Kirjoitus oli korniudessaan ajatuksia herättävä, joten päätin tarttua virtuaaliseen kynääni.

Ensin Liimatainen kertoi siitä, kuinka hän oli hakeutunut kansainvälisessä porukassa 1980-luvun lopulla opiskelemaan kommunistipropagandaa Itä-Saksaan ja joutunut siellä kohtaamaan opiskelijatovereidensa arvoliberalismin ja kommunistihallinnon välisen pohjattoman ristiriidan. Siis kuilun maailman parantamisesta haaveilevien sosialistinuorten ja heidän aatteensa käytännön sovelluksen eli kommunistipuolueen diktatuurin välillä.

Nyt hän on tehnyt vanhoista aateveljistään ja -sisaristaan dokumentin, jossa hän tarkastelee näiden aatteen ihmisten nykytilannetta. Ja ihastunut siihen, kuinka vanhat ihanteet elävät edelleen.

Liimataisen omin sanoin: "solidaarisuuden utopia on elossa. Kaikki pyrkivät yhä muuttamaan maailmaa ja parantamaan tavallisten ihmisten elämää. Kaikki olivat pettyneitä puolueisiin, mutta aktivismi ja kansalaisliikkeet antavat tunteen, että maailmaa voi muuttaa.”

Liimatainen unohtaa ihastuksessaan paria asiaa - tai sitten hän ei ole kykeneväinen yhdistämään tosiasioita loogisesti. Tai ehkä molempia.

Hän ei ensinnäkään hahmota sitä, että Itä-Saksa oli entisen itäblogin taloudellisesti menestynein yhteiskunta, mutta siitä huolimatta köyhä verrattuna samasta kansasta ja sotien jälkeen samoista lähtökohdista ponnistaneen länsinaapuriinsa verrattuna. Sekä myös monista lännessä itsestään selvistä vapauksista vapaa.

Kommunistisista yhteiskunnista Kiina on sittemmin menestynyt vielä paremmin kuin Itä-Saksa aikanaan. Mutta tuon menestyksen hintana on ollut sosialistisen talousjärjestelmän korvaaminen raa´alla taloudellisella kapitalismilla.

Sekä mahtipuolueen äärettömän vahvalla otteella kansalaisiinsa - eli siis poliittisen diktatuurin ylläpitämisellä. Eikä Kiinaa todellakaan tunneta minään maailmanparantamisen tai arvoliberalismin suurvaltana, niin sosialismiksi kuin se järjestelmäänsä kutsuukin.

Liimataisen aatteen innoittamia kokeiluja on toki ollut maailman sivu myös pienemmässä mittakaavassa. Yksi Suomessa tunnetuimmista sellaisista oli Kanadassa sijaitseva Sointula, jossa myös konkretisoituivat sosialismin ongelmat.

Wikipedian mukaan: "osa väestä lähti saarelta omien asuntojen puuttumisen vuoksi. Saarelle hankittu karja jouduttiin siirtämään Vancouverinsaaren puolelle, koska navettaa ei saatu rakennettua valmiiksi... Ajatus päiväkodistakin takkuili. Osa äideistä ei halunnut viedä lapsia hoitoon kodin ulkopuolelle. Yhteisön velat kasvoivat nopeasti... Sointulan miehet viettivät viikkokausia siltatyömaalla lähes palkatta, jotta sopimus olisi saatu täytettyä."

Lienee kuitenkin turha toivoa, että Liimataisen kaltaiset henkilöt ymmärtäisivät, etteivät perusteettomiin haaveisiin perustuvat yhteiskunnat koskaan toteuta sitä ideaalia, joihin niillä pyritään. Ilman taloutta ei ole vapautta, eivätkä arvoliberaalit ideaalit voi toteutua ilman sitä. Näin siksi, että sosialistien luoma Homo sovieticus on lähinnä taruolento - tai ainakin sellaiset ovat aivan liian harvinaisia pitääkseen yllä pienenkään yhteisön hyvinvointia.

Sen osoittaa vahvimmin - ellei mikään muu - se, että arvoliberalismi elää ja voi hyvin niissä länsimaisissa yhteiskunnissa, joiden taloudellinen hyvinvointi on luotu arvoliberaalien inhoaman markkinatalouden keinoin. Näin mitä ilmeisimmin siksi, että elintason riippuminen omasta yritteliäisyydestä ja työpanoksesta houkuttaa ja pakottaa ihmiset pyörittämään talouden rattaita.

Ja talouden ylijäämän avulla voidaan luoda turvaverkosto, jonka varassa unelmoijatkin voivat toteuttaa haaveitaan. Paitsi silloin kun heidän määränsä ja vaikutusvaltansa kasvaa niin suureksi, että se tuhoaa koko hyvinvoinnin perustan.

Jälkimmäisestä ei onneksi ole juurikaan esimerkkejä. Juuri nyt näyttää kuitenkin siltä, että arvoliberaalien läpi ajamat väestönsiirrot uhkaavat vahvasti länsimaisten yhteiskuntien vakautta.

Arvoliberalismin kannalta keskeinen kysymys onkin se, onnistuuko kapitalistinen järjestelmä houkuttamaan ja pakottamaan myös uudet asukkaansa talouden tuottaviksi rattaiksi. Ja sitä kautta ehkäisemään yhteiskuntansa kulttuurisen pirstoutumisen - tai ainakin pitämään sen siksi vähäisenä, ettei yhteiskunnallinen jakautuminen tuhoa talouden toimintaedellytyksiä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Li Anderssonin usko Homo sovieticukseen
Naisia viehättää suunnitelmatalous ja maailmanparantaminen
Marxilainen väitöskirja


sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Romanialainen asenne ja epädemokraattinen sanasotku

Helsingin Uutisten mukaan Romaniasta tulleet Valentin-Remus Bitu, Julian-Ilie Chebaci ja Constantin Bahrica halusivat elättää itsensä kerjäämällä Suomessa. Miehet tekivät kuitenkin realistisen havainnon: "huomasimme, etteivät ihmiset anna rahaa".

Johtopäätös siitä ei kuitenkaan ollut paluu kotiseudulle, vaan miehet kertoivat, että "päätimme lähteä varkaisiin". Ja niitä he tosiaan tekivät, asuntomurtoja kertyi kaikkiaan ainakin 25 kappaletta. Oikeus totesi ne yli 3 vuoden vankeusrangaistusten arvoisiksi.

Rahaa ja tavaraa miehet saivat uurastuksestaan yhteensä noin 4000 euron arvosta. Sen pienuus huomioitiin tuomiota annettaessa lieventävänä.

Tapaus oli mielenkiintoinen: ei tuomion tai itse rikosten takia, vaan miesten asenteen. Se osoittaa, että miehet katsoivat suomalaisilla olevan velvollisuuden elättää heidät. Ellei vapaaehtoisesti, niin sitten rikosten kautta.

* * *

Tämän aamun Helsingin Sanomat puolestaan otsikoi, että "Enemmistö suomalaisista kannattaa paperittomien välttämättömiä terveyspalveluita".

Niin ajattelin minäkin ennen uutisen lukemista. Siis, että jos ihmisellä on akuutti hätä, on hänen saatava ensiapua riippumatta siitä, onko hänellä laillinen maassaolo-oikeus tai ei.

Mutta olin väärässä. Jutusta nimittäin selvisi, että ainakin HS tulkitsi käsitteen "välttämätön palvelu" paljon laajemmin. Sen mukaan välttämättömät terveyspalvelut ovat ensiapua paljon laajempia ja koskevat myös joitakin ennaltaehkäiseviä toimia. Sellaista en todellakaan kannata vaan vastustan ehdottomasti.

Uutissuomalainen selvitti jokin aika sitten suomalaisten valmiutta antaa kiireetöntä hoitoa laittomasti maassa oleville. Sitä kannatti vain joka kolmas. Ja vastusti yli selvästi useampi kuin kannatti. Näin siksi, ettei Suomi voi olla koko maailman terveyskeskus, joka hoitaa myös maahan itsensä keplotelleiden krooniset sairaudet.

Asia ei ole merkityksetön, vaan osoittaa kuinka kyselytutkimusten sananvalinnat vaikuttavat sen lopputulokseen. Siksi HS:n tänään julkaiseman kyselyn tuloksia ei voikaan pitää edes suuntaa antavina.

Siksi on syytä myös toivoa, että Susanna Huovisen (sd) tekemä lakialoite paperittomien välttämättömien terveyspalveluiden turvaamisesta kaatuisi selvin lukemin eduskunnassa. Sillä sen toteuttaminen ei mitä ilmeisimmin ole Suomen kansan tahdon mukaista huolimatta HS:n kyselytutkimuksesta.

Samalla on syytä huomata, miten käsitteiden tahallinen sotkeminen - siis uussanojen keksiminen ja vanhoille sanoille uus- tai lisämerkityksen luominen - heikentävät kansan mahdollisuuksia ohjata demokraattista päätöksentekoa. Ja siten toimivat entisestä itäblokista - kuten myös natsi-Saksasta - tuttua harvainvaltaa tavoittelevien tahojen työkaluina tavoitteidensa saavuttamiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
 Mediaharhautus laittomuuden edistämiseksi
Juho Eerolan tutkintapyynnöstä
Stigma tarttui kaikkiin romanialaisiin

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Ressukkaterroristin surkea elämä

Helsingin Sanomat kertoi Turun terroristipuukottajan tarinan. Siinä muutama kohta oli hätkähdyttävällä tavalla silmiä avaava, joten päätin jakaa havaintoni myös arvoisalle lukijalleni sekä myös kertoa mitä ajatuksia ne herättivät itsessäni.

"Bouananen äiti tunnettiin naapurustossa konservatiivisena naisena, joka rukoili ahkerasti... ´Radikaali-islamin ajatukset uppoavat parhaiten niihin, joilla on heikot tiedot uskonnosta´, sanoo vieraileva vanhempi tutkija Olli Ruohomäki Ulkopoliittisesta instituutista."

Meillä on siis Ulkopoliittisessa instituutissa vanhempi tutkija, joka mitä ilmeisimmin luulee, ettei hurskas uskovainen, joka rukoilee ahkerasti, syötä jälkeläiselleen uskonnollista näkemystä koko tämän lapsuuden ajan. Tai ettei tämä opi siitä mitään. Uskomatonta sinisilmäisyyttä.

"Bouananen... koulukaveri Jassin kertoo: ´hän lähti, koska halusi parempaa elämää. Hän ei ollut hyvä koulussa. Ja hän sanoi, että nekin täällä, jotka valmistuvat yliopistosta, jäävät työttömiksi.´.. Naapurissa asuva Rachid sanoo: "”Hänen äitinsä... toivoi, että poika saisi Euroopassa töitä ja muuttaisi perheen elämän, kuten muut pojat naapurustossa olivat tehneet."

Tämä vahvistaa sen, että EU:n vetovoimatekijät ovat merkittävä tekijä kehitysmaalaisten kansainvaelluksen taustalla. Siten esimerkiksi Espanjassa tai Saksassa laittomasti tai myös laillisesti töitä tekevä tai muuten vain elelevä marokkolainen houkuttelee Välimeren yli muita marokkolaisia.

"Kaverukset alkoivat epäillä, että Saksasta he eivät saisi turvapaikkaa. Puheeksi tuli vaihtoehto, jota he eivät aiemmin olleet edes harkinneet. Eräs tuttava oli mennyt Suomeen. Siellä oli kuulemma hyvä olla."

Tämä taas vahvistaa, että Suomessa on Saksaa vahvempia vetovoimatekijöitä. Nyt olisi kiireesti pystytettävä työryhmä, joka tunnistaisi ne. Ja hallitus, joka ottaisi ja poistaisi ne, jotta välttyisimme turhalta elintasopakolaisuudelta ja sen mukanaan tuomalta terrorismiriskiltä.

"Bouanane esitti sukunimekseen Mechkah. Se ei ole oikea sukunimi. Sana on Casablancan esikaupunkien slangia, jota kuulee paikallisten rapmuusikoiden teksteissä. Mechkah tarkoittaa katujen pikkuroistoa, joka esittää kovista. Adderrahman Katurosvo. Sillä nimellä hän haki Turussa turvapaikkaa."

Jos elintasopakolaiset ovat näin yksinkertaisia, eikö heidän nimiensä merkitys kannattaisi selvittää heti sen jälkeen kun heiltä on otettu sormenjäljet ja DNA-näyte? Ja eikö ilmiselvästi väärän nimen harhautustarkoituksessa kertoneet olisi syytä palauttaa saman tien takaisin kotimaahansa, jotta välttyisimme uusilta terroriteoilta. Vai onko maahanmuuttovirasto tai jokin poliittinen puolue eri mieltä?

"Moskeijalla Bouanane sai uuden kaverin. Hänen nimensä oli Muinzoda. Hänkin oli 22-vuotias mutta lähtöisin Uzbekistanista. Suomessa hän oli ollut jo kymmenen vuotta ja asui Runosmäen lähiössä. Hän oli saanut Suomen kansalaisuuden ja opiskellut kirjanpitäjäksi... Bouanane itse kertoi poliisille myöhemmin, että juuri Muinzoda opasti hänet Isis-videoiden pariin." Iskun jälkeen "Muinzodaa poliisi ei löytänyt. Hän oli lähtenyt Suomesta... Poliisi haluaa kuulustella Muinzodaa. On epäselvää, täyttääkö hänen roolinsa Turun puukotuksissa jonkin rikoksen tunnusmerkit."

Tämä vahvistaa sen, että moskeijat ovat myös Suomessa merkittäviä islamismin levittämiskeskuksia. Eikö asialle pitäisi tehdä jotain eli saattaa maamme moskeijat tehokkaaseen valvontaan? Mutta hyvä kuitenkin, ettei Muinzoda ole enää Suomessa. Toivottavasti ei koskaan tulekaan - tai jos tulee - palautetaan kotimaahansa. Kyllä terroristin sanaan pitää voida luottaa tällaisessa asiassa. Ellei muuten, niin varmuuden vuoksi.

"Oikeudenkäynti on koko Euroopassa harvinainen, koska tekijä jäi henkiin. Useissa aiemmissa iskuissa Euroopassa hyökkääjä on joko tappanut itsensä tai hänet on tapettu... Isisin näkökulmasta Bouanane epäonnistui surkeasti, koska hän jäi vihollisen vangiksi."

Kyseessä oli siis ressukkaterroristi. Ellei teko olisi niin vakava, voisi tämä jopa huvittaa. Nyt ei kuitenkaan huvita, eikä edes säälitä.

Ressukkaterroristin "poliisikuulusteluissa paljastui, että [hänen kaverinsa] Munir oli kertonut turvapaikkahakemuksessaan väärän nimen ja iän. Hänet karkotettiin... Munir asuu jälleen Casablancassa."

Hienoa, että Munir on löytänyt takaisin kotiinsa. Toivotan hänelle onnea ja menestystä siellä. Mutta en halua häntä takaisin Suomeen sillä sen verran epämääräisiä yhteyksiä Munirilla on ollut elämänsä aikana.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Islamin teoria ja käytäntö
Terroristimyönteinen laintulkinta
Pitäisikö jihadistit palkita etuoikeuksilla

torstai 5. heinäkuuta 2018

Hätäkokouksia

Ruotsin pääministeri Stefan Löven (demarit) on huomannut, että kansankoti on epätoivotun - ellei suorastaan hirmuisen - muutoksen tilassa. Niinpä hän on kutsunut poliisijohdon hätäkokoukseen, jotta ongelmalähiöiden ampumistapaukset saataisiin loppumaan.

Pääministeri haluaa kuulla poliisilta sen, millä keinoin rikollisuus saataisiin kuriin. Ja lupaa tarvittavat resurssit sen tekemiseksi.

Kuulostaa niin hyvältä, että nyt on syytä jäädä jännityksellä odottamaan poliisijohdon näkemyksiä. Onko ajatuksena edelleen turhaksi moneen kertaan osoittautunut dialogi rikollisten kanssa, vai pyrkiikö poliisi ottamaan tilanteen tosissaan haltuunsa ja saattamaan syylliset vastuuseen? Entä mitä tehdään ongelman perusrakenteelle eli maahanmuuttajavaltaisille rikollisjengeille?

Täältä köyhästä idästä katsottuna minusta nimittäin tuntuu valitettavasti siltä, ettei Ruotsissa luultavasti tälläkään kertaa tahdota puuttua ongelman perussyyhyn - eli hallitsemattomaan maahanmuuttoon. Sillä sen seurauksistahan tässä jengirikollisuudessa on kyse.

Toinen hätäkokous järjestetään Etelä-Syyrian tilanteen takia. Sen takana on YK, joka on huolissaan siitä, etteivät taisteluja paenneet ihmiset pääse rajan yli Jordaniaan tai Israeliin.

Hätäkokouksen ja koko uutisen tekee mielenkiintoiseksi se, että taisteluissa ovat vastakkain Syyrian hallitus ja nimenomaisesti islamistiset kapinalliset, niiden joukossa ISIS. 

Siksi tämänkin hätäkokouksen tapauksessa odotan suurella jännityksellä mitä YK päättää. Puhutaanko vain pakolaisten akuuteista ongelmista, vai tehdäänkö ratkaisuja, jotka lopettavat taistelutoimet lopullisesti ja mahdollisimman pikaisesti. Toisin sanoen ryhtyykö YK tukemaan Syyrian hallitusta, vai toimiiko se de facto islamistien piikkiin pyrkien hidastamaan lopullisen ratkaisun syntymistä.

Tosiasiassa Assadin hallitus ei tule häviämään tätäkään taistelua sen enempää kuin sisällissotaansakaan. Sama voisi koskea Ruotsia - mikäli pääministeri Löven haluaisi tosissaan lopettaa jengiväkivallan, olisi hänellä siihen vielä mahdollisuus.

Mutta se ei toteudu tukemalla ammuskelevia jengejä ruokkivaa yhteiskunnallista kehitystä, vaan ongelman taustalla olevan virran katkaisemista yhdistettynä koko maan saattamiseen yhden ja saman lainsäädännön alle paitsi de jure, niin myös de facto. Kysymys kuuluukin, että onko demarijohtajalla siihen tahtoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksei Ruotsiin löydy opettajia eikä poliiseja?
Itä-Ghoutan siviilit saamassa rauhan, mutta kurdien tilanne synkistyy
Länsimaiden pitäisi tunnustaa tosiasiat Syyriassa

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Kolmistaan suvaitsevaiston hampaisiin

Pari sanaa blogeista. Näin siksi, että laadukas totuusmediamme on nostanut esille blogin, joka johdatustekstinsä mukaan on "blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin)."

Tarina on sellainen, että bloggari ihmetteli Pride-juhlintaan liittyviä lieveilmiöitä, sai maistaa omakseen tuntemansa punavihreän suvaitsevaiston suvaitsemattomuutta, minkä jälkeen kertoi kirjoituksensa olleen testi ja lällällää, sekä lopuksi pyysi anteeksi lukijoiltaan huonoa käytöstään.

Tämä kirjoitus syntyi siitä, että totuusmedian mukaan kyseinen blogi on yksi Suomen suosituimmista, vaikka minä en olekaan koskaan kuullut siitä. Se ei sinänsä ole ihme, jos katsoo edelle kopiomaani blogin sisältöä kuvaavaa tekstiä, enkä sinänsä siis epäile, etteikö kyseinen kirjoituskokoelma keräisi valtavia lukijamääriä.

Jäin kuitenkin pohtimaan miksei mediamme nosta koskaan esille anonyymejä poliittisia blogeja. Niitähän on runsaasti ja monet varsin luettuja. Jos oikotieto-sivusto on jokin mittari niiden suosiolle, niin tämän blogin lisäksi varsin suosittuja anonyymejä poliittisia blogeja ovat esimerkiksi Yrjöperskeleen ja Kumitontun blogit. Ja oma lukunsa lienee Oikotiedossa näkymätön PT-media, joka tuo ruotsalaisen todellisuuden päivittäin eteemme - vai onko se blogi ensinkään vai sittenkin nimensä mukaisesti media.

En tiedä noiden blogien lukijamääriä, mutta näitä omia kirjoituksiani luetaan (tai ainakin avataan) Bloggerissa kuukausittain noin 45 000 kertaa. Suosituinta kirjoitustani on bloggerin oman laskurin mukaan avattu vuosien kuluessa noin 157 000 kertaa, mutta se ei ollutkaan politiikkaa vaan populaaritiedettä, joka osui ilmeisesti urheiluväen tiedontarpeeseen.

Lisäksi tekstejäni julkaisee sivuillaan Oikea Media, mutta siellä käyvien lukijoiden määriä en tiedä. Luulisi kuitenkin, että näillä lukijamäärillä yltää kohtuullisen korkealle blogien suosituimmuusjärjestyksessä, vaikka en ammatikseni kirjoitakaan.

Kaikesta edelle kirjoittamastani huolimatta perinteinen media ei ole tästä tai muista edellä mainitsemistani anonyymeistä blogeista kiinnostunut lainkaan samalla tavalla kuin rakkaus- ja likasukkablogista. En sitä toki kaipaakaan, enkä kirjoita tätä tekstiäni siitä syystä.

Vaan siksi, että tämän kaltaiset blogit ovat vaarallisia kilpailijoita totuusmedialle. Esimerkkinä Jaskan pauhantaa-blogin eilinen kirjoitus väestöräjähdyksestä: sehän oli melkein tiedettä ja sellaisena poliittista agendaansa tuputtavalla ammattitoimittajakunnalle pelottavan ikävä totuuden lähde - näin oletan.

Vielä pahempi oli saman blogin aiempi kirjoitus, jossa bloggaaja totesi ennustaneensa käytännössä täsmälleen oikein vanhaa kirjoitustaan seuraavan vuoden kuluessa Euroopassa tapahtuvien terroritekojen määrän. Eikö tämän olisi luullut olevan totuusmedialle kunnianosoituksen ja ison blogia kehuvan jutun paikka? Vai oliko se sittenkin totuusmediallemme syy olla hiljaa kuin hiiri kolossaan?

Toki anonyymeilläkin blogeilla on merkityksensä. Olen melko varma, että esimerkiksi sprinttihiihdon maailmancupeissa nykyisin käytössä oleva kilpailujärjestelmä sai alkunsa tässä blogissa julkaisemistani analyyseistä. Ainakin järjestelmän esittäjä (Suomi), käyttöön ottamisen ajankohta (kirjoitustani seuraavana talvena) ja muutoksen perustelut (palautumisaikojen epätasapuolisuus) viittasivat siihen. Blogiani uudistuksen lähteenä en kuitenkaan tiedä missään kerrotun, joten voin toki olla väärässä.

Merkityksensä suhteen suomalaisista blogeista aivan omaa luokkaansa on Jussi Halla-ahon nykyisin hiljennyt Scripta. Sehän on nostanut kirjoittajansa kansanedustajaksi, europarlamentaarikoksi, ääniharavaksi ja eduskuntapuolueen puheenjohtajaksi - sekä pääsanomansa kotimaamme johtavaksi puheenaiheeksi viimeisten vuosien aikana. Mutta sehän ei ollutkaan anonyymi.

Niin tai näin. Lopetan ajatusvirtani tähän ja lähden töihin. Arvoisan lukijani jätän puolestaan miettimään sitä, että vaikuttaako perinteisen median esille nostamien blogien valintaan jokin muukin tekijä kuin niiden kiinnostavuus, asiallisuus ja lukijamäärät. Ja mitä siitä pitäisi ajatella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suosituimmat ja merkittävimmät ajatukset
Kuusi vuotta
Blogin vuosijuhla

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Saksaan suljettuja vastaanottokeskuksia

Saksan hallituskriisi on saanut maan kristillisdemokraattien (CDU ja CSU) sopiman osaratkaisun. Sen tuloksena Baijeriin aiotaan perustaa suljettuja vastaanottokeskuksia, joihin viedyillä ei ole asiaa germaanien kaupunkeihin tai maalaiskyliin kuin positiivisen turvapaikkapäätöksen turvin. Negatiivisen päätöksen saaneet palautetaan siihen EU-maahan, jossa heidät on ensimmäisenä rekisteröity turvapaikanhakijoiksi.

CDU:n ja CSU:n sopimuksen mukainen järjestelmä on siis sukua sille ehdotukselle, jonka Jussi Halla-aho (ps) teki noin vuosi sitten. Erona on se, että Halla-aho olisi sulkenut muun yhteiskunnan ulkopuolelle vain kielteisen päätöksen saaneet. Saksassa riittää, että on tullut rekisteröityneeksi jossain muussa EU-maassa.

Itse olen ehdottanut samanlaista turvapaikkaa kielteisen päätöksen saaneille jo kaksi vuotta sitten tarkoituksena minimoida laiton maahan jääminen pitäen samalla huolen siitä, että turvapaikkahakemukselleen virheellisen kielteisen päätöksen saaneille olisi olemassa vaihtoehto palautukselle hengenvaarallisiin olosuhteisiin.

Saksan ratkaisu onkin lähempänä Australian mallia, jossa kaikki turvapaikanhakijat sijoitetaan suljettuihin vastaanottokeskuksiin maan rajojen ulkopuolelle. Järjestelmä on osoittanut tehonsa, sillä Australian vesillä ei enää tapahdu sellaisia merionnettomuuksia kuin Libyan rannikolla nähdään kerta toisensa jälkeen EU:n löperön maahanmuuttopolitiikan seurauksena.

Aamun lehtien otsikoista huolimatta Saksan konservatiivien ratkaisu ei kuitenkaan välttämättä ratkaise hallituskriisiä. Sen voi nimittäin torpata kolmas hallituspuolue eli demarit. Lisäksi saattaa olla, että päätöksestä syntyy ulkopoliittinen kriisi turvapaikanhakijoiden palauttamisia vastustavan Italian kanssa.

Siten voimme odotella uutisia Saksan tilanteeseen liittyen myös juuri alkaneen päivän aikana. Eikä vielä ole syytä luottaa siihen, että EU:n ylivoimaisesti suurimman talousmahdin hallituskriisi olisi onnellisesti ratkaistu.

Mutta mahdollista se on - ja mikäli niin käy, poistuvat padot turvapaikanhakijoiden sijoittamiselle suljettuihin tiloihin asiansa käsittelyn ajaksi myös muualla EU:n alueella. Jääkäämme siis toivorikkaina odottamaan miltä Saksan tilanne näyttää illalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saksassa toteutui johtajan vastuu
Onko EU tekemässä ensimmäistä järkevää turvapaikkapoliittista päätöstään?
Kielteisen päätöksen saaneille on rakennettava turvapaikka

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Fanatismismi, Pirkko Saisio, HS ja sikaporsas

Sir Winston Churchill totesi aikoinaan, että "fanaatikko on ihminen, joka ei pysty muuttamaan mieltään ja kieltäytyy vaihtamasta aihetta." Suomalainen kirjailija Pirkko Saisio puolestaan törmäsi seinään vuosi sitten todettuaan, että myös punavihreässä kuplassa pitäisi kyetä keskustelemaan ja hyväksyä myös ne tosiasiat, jotka ovat toisenlaisen ajattelun perusta".

Saision näkemykset johtivat siihen, että hänen kaltaisekseen luulemat punavihreät fanaatikot ryhtyivät huutamaan sellaisia adjektiiveja kuin "äärinationalisti, äärioikeistolainen, madeiralainen kukkahattutäti ja puolinatsi", pahimpia mainitsematta.

Se lienee saanut aikaan prosessin, jonka seurauksena Saision käsitys omasta viiteryhmästään on muuttunut ja hän on uskaltanut kommentoida asioita tavalla, johon hänen kaltaisistaan moni ei ole uskaltanut. Siitä tunnustus ja paljon arvostusta hänelle.

Nyt Saisio on jälleen tullut esiin, tällä kertaa #metoo-kampanjan tiimoilta. Ja jälleen tavalla, joka on epäilemättä johtanut monessa punavihreässä fanaatikossa tunteiden hallitsemattomaan kiehuntaan.

Näin siitä huolimatta, että hän on ainoastaan todennut faktat siitä, että eri julkisuuteen joutuneita henkilöitä on niputettu epäreilusti yhteen, vaikka heidän mahdolliset syntinsä poikkeavat toisistaan, sekä etteivät mediat ole mitään tuomioistuimia. Ja huomannut päivänselvän yhteyden minun nuoruuteni fanaattiseen äärikommunismiin.

Saision kannanotot tuskin tarkoittavat sitä, ettei hän edelleenkin olisi kehitysmaahanmuuttajamyönteinen henkilö, joka uskoo järkähtämättä suunnitelmatalouteen tai ettei hän tuomitsisi naisten kokemaa häirintää yksiselitteisesti. Sen sijaan se osoittaa, että hän on ajatteleva ihminen, eikä mikään punavihreä fanaatikko, joka ei pysty näkemään todellisuutta omien ennakkoluulojensa ohi.

Otan samalla kantaa viime päivinä kohahduttaneen kuvapariin presidentti Trumpista ja Sikaporsaasta. Sen julkaiseminen oli omasta mielestäni - ei enempää eikä vähempää - kuin lehden journalistisen tason alleviivaus omalla kädenjäljellä.

Totean samalla, ettei HS ollut ensi kertaa pappia kyydissä, sillä se on aiemminkin osoittanut tasonsa. Ja hyvä niin, sillä antaa koirien haukkua ja karavaanin kulkea vaikka sitten juoksuhiekkaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Huhtasaari sallisi kaikille sananvapauden
HS:n toimittaja kasvatti lapsia Rautatientorin mielenosoitusten välimaastossa
Elääkö kirjailija sananvapaudesta?


sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Länsi-Antarktiksen jääkentät yllättivät tutkijat

Tämän aamun Helsingin Sanomat kertoi, että maailman ilmatieteen järjestön WMO:n arvion mukaan maapallon keskilämpötila lämpenee nykymenolla todennäköisesti kolme astetta, vaikka jo kahtakin astetta pidetään kriittisenä rajana. Niinpä ilmastonmuutoksen torjuntaan olisi panostettava rajusti lisää.

Uutisesta palasi mieleeni viikko sitten lukemani Nature-tiedelehden tutkimusartikkeli, jossa kerrottiin, että kaikissa Länsi-Antarktiksen jääpeitettä kuvaavissa malleissa on oletettu sen vetäytynyt tasaisesti viimeisen 11 500 vuoden ajan. Nyt saatujen tulosten mukaan näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, vaan jään reuna on jo aiemmin käväissyt satoja kilometrejä kauempana rannikosta (sisämaahan päin) kuin tällä hetkellä vain palatakseen myöhemmin takaisin.

Tutkimus on sikäli erittäin merkityksellinen, että se osoittaa jälleen kerran, etteivät ilmastotieteeseen liittyvät mallit ole läheskään täydellisiä, vaikka niiden pohjalta onkin tehty merkittäviä poliittisia päätöksiä. Lisäksi juuri Länsi-Antarktiksen jääpeitteen muutoksia on uutisoitu kotimaisessakin mediassa kerta toisensa jälkeen, joskus myös liittäen ne suoraan ilmaston lämpenemiseen. Ja nyt on siis opittu, ettei Länsi-Antarktikselta sittenkään ole kuultu mitään uutta.

Jälleen kerran aiheeseen tartuttuani innostuin myös katsomaan NASA:n sivuilta Länsi-Antarktiksen Faradayn mittausaseman lämpötilatiedot. Alla kuvakaappaus löydöksestäni.



Näyttäisi siis siltä, etteivät Länsi-Antarktiksen lämpötilatkaan ole juuri nyt mitenkään huimassa nousussa. Suunta on pikemminkin ollut päinvastainen viimeisten kymmenen vuoden aikana, vaikka toki koko kuvan trendi onkin nouseva. Ja myös erittäin vaihteleva.

Jääkäämme siis jännityksellä odottamaan mitä Länsi-Antarktiksen jääpeitteelle tapahtuu tulevaisuudessa. Sekä samalla toivomaan, että suomalainen elinkeinoelämä onnistuisi hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti niitä mahdollisuuksia, joita edelleen poliittisessa nosteessa oleva kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen sille tarjoaa.

Sillä, kuten alussa siteeraamani HS:n artikkelikin toteaa, "ilmastopolitiikka ei ole pelkkiä kustannuksia, vaan se tuo myös mahdollisuuksia".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pohjoisen napajään helmikuinen koko oli pienempi kuin kertaakaan vuoden 1978 jälkeen
Heli Saavalaisen juttu vaatii oikaisun
Globaaleihin keskilämpötiloihin uusi normaali seuraavien 24 vuoden aikana?