Luonnonvaraministeriön esteenä on vihreiden pikkupolitikointi

Kokoomuksen ministeri Petteri Orpo ehdotti luonnonvaroihin liittyvän valtionhallinnon järkeistämistä yhdistämällä ympäristöministeriö maa- ja metsätalousministeriön kanssa. Näin voitaisiin nykyistä paremmin huomioida alusta alkaen sekä luonnonvarojen hyödyntämisen että niiden suojelemisen näkökulmat tehtäessä poliittisia päätöksiä.

Vähemmän yllättävä vastaus saatiin kuulla vihreiden ministeriltä Ville Niinistöltä, joka moitti maa- ja metsätalousministeriön tapaa tehdä luonnonvarapoitiikkaa. Sanomatta jäi kuitenkin se kaikkein tärkein, eli että pääsääntöisesti vihreiden hallitsemalla ministerillä tulee hänen mielestään olla oma valmistelukoneistonsa, jotta taloudelliset tosiasiat eivät häiritsisi ministeriön päätöksiä liikaa.

Ministeriöiden välisestä kitkasta kertoo se, että tulevan luonnonvarakeskus jäi torsoksi kun siihen yhdistettiin ainoastaan Metsäntutkimuslaitos (Metla), Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus.

Yhdistämällä kokonaisuuteen vielä Suomen ympäristökeskus (Syke) olisi laitos kattanut koko suomalaisen uudistuvien luonnonvarojen sektoritutkimuksen samojen seinien sisään. Tutkimuksen kannalta tämä ei tosin olisi ollut kovin tärkeää, sillä laitosten tutkijat tekevät runsaasti yhteistyötä jo nyt. Sen sijaan yhdistämisen seurauksena olisivat myös poliittisten virkamiesten ja päättäjien käyttöön annetut lausunnot olleet nykyistä monipuolisemmin perusteltuja ja siten edesauttaneet tiedolla hallitsemista myös luonnonvaroihin liittyen.

Tarkoitan monipuolisemmalla perustelulla tässä sitä, että koska ministeriöiden päätösten pohjaksi pyydetään lausuntoja ministeriöiden sektoritutkimuslaitoksilta, perustuisivat uuden luonnonvarakeskuksen lausunnot nykyistä paremmin tieteellisiin tosiasioihin. Toisin sanoen käyttö- ja suojelunäkökulma yhdistyisivät jo asiantuntijoiden (tutkijoiden) tasolla lausuntoa kirjoitettaessa.

Näin vältettäisiin nykyinen tilanne, joissa poliitikot saavat usein kaksi täysin vastakkaista näkökulmaa MMM:n ja YM:n alaisilta tutkimuslaitoksilta, jolloin "vieraan" ministeriön tutkimuslaitoksen lausunnolla ei yleensä ole mitään vaikutusta itse päätökseen. Se kun tehdään vain yhden näkökulman (käyttö tai suojelu) varassa.

* * *

Otin tämän asian esille siksi, että tapaus kertoo karua kieltään suomalaisesta politiikan teosta. Ville Niinistön lausunnot perustuvat ennemmin vihreän puolueen kuin koko Suomen etuihin. Näin epäilemättä myös Petteri Orpon, joka ministeriöt yhdistämällä lienee olettanut kokoomuslaisittain usein hankalien ympäristökysymysten jäävän yhdessä ministeriössä jyrätyksi.

Tässä tapauksessa tosiasiat kuitenkin puolustavat ministeriöiden yhdistämistä, sillä yhden ministeriön sisältä olisi saatavilla nykyistä paremmin perusteltuja päätöksiä kuten edellä olen kuvannut. Samalla voitaisiin ministeriöiden virkamiesten määrää todennäköisesti hieman vähentää, mikä keventäisi jonkin verran vuosien mittaan kestämättömän raskaaksi muodostunutta julkista sektoria.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Työajan pidennyksellä, eläkeiän nostolla, vastikkeellisella työttömyysturvalla ja perustulollako Suomen ongelmat kuriin?
Mitä pitäisi ymmärtää kurjistuvasta taloudesta?
Kovia säästöjä, mutta voiko kukaan olla enempää sekaisin kuin vihervasemmisto?

Israelin toimet Gazassa tuomittu

Tuoreen uutisen mukaan vasemmistolaiset ja vihreät nuorisojärjestöt tuomitsevat Israelin toimet Gazassa. Koko kannanotto on luettavissa mm. täältä.

Käyn ensin kannanoton keskeiset vaatimukset ja väitteet läpi kommentoiden:

"Nuorisojärjestöt....vaativat Suomen johtoa tuomitsemaan Israelin toiminnan välittömästi ja toimimaan aktiivisesti rauhan puolesta... ja lopettaa Israelin kanssa käytävä asekauppa." Toisin sanoen Suomen olisi mainittujen järjestöjen mukaan otettava meille kuulumattomaan kriisiin kantaa, eli toimittava kansainvälisen toiminnan tuomarina. 

Tämä on vastoin edesmenneen tasavalla presidentti Kekkosen viisautta toimimisesta mieluummin lääkärinä. Sanomatta jää myös se, että Suomi on tukenut miljoonilla euroilla palestinalaisia, mikä nuorisojärjestöjen logiikalla lienee sitten mahdollistanut Hamasin raketti-iskut?

"Humanitäärinen kriisi Gazassa pahenee entisestään, ellei kansainvälinen yhteisö painosta Israelia lopettamaan sotatoimia välittömästi....viimeisimpien rauhanneuvottelujen kariutuminen on todiste siitä, ettei Israel ole valmis tekemään myönnytyksiä rauhan saavuttamiseksi." Mikäli muistan oikein, se oli juuri Hamas, joka kieltäytyi neuvotteluista. Mikseivät nuorisojärjestöt siis vaadi kansainvälistä yhteisöä painostamaan Hamasia?

"Israelin sotatoimet ovat osa vuosia jatkunutta apartheidia, jossa Israelin valtio ajaa palestiinalaisia yhä ahtaammalle esimerkiksi rakentamalla palestiinalaisalueille laittomia siirtokuntia." Mikseivät nuorisojärjestöt mainitse tässä yhteydessä, että Israel on jo vuosia sitten purkanut kaikki Gazan alueella sijainneet siirtokunnat. Länsirannan siirtokunnat toki ovat kansainvälisen oikeuden valossa laittomia, eikä niiden olemassaololle ole hyväksyttäviä perusteita.

"Suomen hallituksen tulee käyttää hyväksi asemaansa kansainvälisillä areenoilla ja vaatia, että Yhdysvallat ja EU lisäävät Israeliin kohdistuvaa taloudellista ja diplomaattista painostusta...". Eipä valitettavasti taida Suomen asema olla niin vahva, että ainakaan Yhdysvallat jättäisi Lähi-idän uskollisimman liittolaisena ilman tukea. Sanallista painostustahan amerikkalaiset ovat toki jo yrittäneetkin, mutta sen vaikutus on ymmärrettävästi olematon tilanteessa, jossa juutalaisvaltioon satelee mannan sijasta raketteja taivaalta.

* * *

Nuorisojärjestöjen maininta apartheidista - tai siis palestiinalaisten ja juutalaisten epätasa-arvoisesta kohtelusta pitää paikkansa, mikäli puhutaan Gazan ja länsirannan asukkaista. Näillähän ei ole esimerkiksi äänioikeutta. 

En ole kuitenkaan kuullut, että vuosien 1948-49 palestiinalaisten ja muiden arabien aloittamien tapahtumien jälkeen kotipaikoillaan pysyneitä ja Israelin kansalaisuuden saaneita palestiinalaisia mitenkään syrjittäisiin. "Apartheid" siis koskee vain Palestiinan pakolaisia ja heidän jälkeläisiään.

Juuri nyt käynnissä olevan konfliktin taustalla oli PLO:n ja Hamasin välinen yhteistyösopimus, joka sai Israelin varpailleen. Räjähdys tapahtui sitten kun palestiinalaiset päättivät kidnapata ja myöhemmin ottaa päiviltä kolme juutalaisnuorta, jota seurasi juutalaisten brutaali kosto ja Hamasin hallitsemasta Gazasta Israeliin suunnatun rakettitulen kiihtyminen. 

Lopulta alkoi Israelin maahyökkäys, jonka aiheuttamat siviilitappiot johtuvat Hamasin tavasta käyttää ihmiskilpiä propagandavoittojen saamiseksi - Israelhan varoittaa tulevista iskuista, joten suurin osa siviiliuhreista olisi vältettävissä mikäli palestiinalaiset niin haluaisivat. 

Edelle kirjoittamani tapahtumaketjun valossa on selvää, että palestiinalaiset ovat ainakin yhtä syyllisiä nykyiseen sotimiseen kuin israelilaisetkin. Siksi olisi voinut kuvitella vasemmistolaisten ja vihreiden nuorien esittäneen vaatimuksia myös Hamasin saamiseksi neuvottelupöytään. Etenkin kun jopa PLO:n Mahmud Abbas totesi kesäkuussa - aivan oikein - että "israelilaisten teinien sieppaajat haluavat tuhota palestiinalaiset". 

Mikään ei kuitenkaan ole ikuista ja nyt käynnissä oleva kriisikin loppuu sitten, kun Israel saavuttaa tavoitteensa omasta mielestään riittävässä määrin. Sen jälkeen kehottaisin kansainvälistä yhteisöä - Suomi mukaan lukien - tekemään kaikkensa saadakseen sekä Israelin että kaikki merkittävät palestiinalaisjärjestöt samaan neuvottelupöytään sopimaan molemminpuolisten provokaatioiden lopettamisesta, palestiinalaisvaltion luomisesta, toistensa tunnustamisesta, molemmilla puolilla toimineiden mahdollisten sotarikollisten tuomitsemisesta sekä erityisesti miettimään, miten näin syntyvä uusi valtio saataisiin taloudellisesti elinkelpoiseksi ja rauhantahtoiseksi. 

* * *

Mutta en kirjoittanut tätä tekstiä väittääkseni tietäväni miten yli puoli vuosisataa kestänyt kriisi ratkaistaan. Kirjoitin, koska minusta nuorisojärjestöjen kannanotto kertoo paljon siitä, minkälaiset ihmiset sen takana toimivat.

Kannanoton luettuani en voinut tulla muuhun johtopätökseen kuin siihen, ettei tosiasioiden tunnustaminen kuulu vihreiden tai vasemmistonuorten toimintatapoihin, vaan he näkevät kaikki asiat omien ennakkoluulujensa värjäämien silmälasien kautta. Tässä tapauksessa: "Israel paha - palestiinalaiset syyttömiä uhreja" dikotomian kautta. 

On pelottavaa ajatella, että nämä ihmiset itse kuvittelevat olevansa oikeita ihmisiä luotsaamaan Suomea 2020-luvulta lähtien. 

Onneksi heidän emopuolueillaan on vain noin 18% kannatus, joka näyttää vakiintuneen vuosikymmenestä toiseen tämäntyyppistille mustavalkoiseen maailmankuvaan perustuvilla aatteille, kuten SKDL:n ja sitä henkisesti seuranneiden vasemmistoliiton ja vihreiden yhteenlaskettu kannatus jo vuodesta 1945 on osoittanut. 

Siten niiden kannatukseen ei ole odotettavissa suurempia muutoksia myöskään nyt kannanoton kirjoittaneiden nuorten elinaikana. Näin Suomi säilyy länsimaisena moniarvoisena demokratiana myös nähtävissä olevassa tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Mitä pitäisi ymmärtää kurjistuvasta taloudesta?

Kovia säästöjä, mutta voiko kukaan olla enempää sekaisin kuin vihervasemmisto?

Kiakkovieraat ja itsenäisyys

Kovia säästöjä, mutta voiko kukaan olla enempää sekaisin kuin vihervasemmisto?

Yle uutisoi tänään, että julkisen sektorin säästötalkoissa kohdistettaisiin myös yliopistojen toimintoihin supistuksia. Tämä on tietenkin jollain lailla ymmärrettävää ottaen huomioon Suomen julkisen talouden heikon tilanteen, mutta pari kommenttia uutinen kuitenkin vaatii.

Ensinnäkin, kuten juuri muutama päivä sitten ehdin kirjoittaa, olisi Suomen julkisen talouden rakennetta korjattaessa "haettava sellaisia leikkauksen kohteita, joiden välitön vaikutus ei ole kehitystä ehkäisevä". Valitettavasti tutkimuksesta ja koulutuksesta tinkiminen on juuri sellainen kohde, eikä siinä mielessä hyväksyttävä.

Toinen asia on sitten se, että yliopistossa(kin) ovat viime vuosina lisääntyneet erilaiset suunnittelijat ja muut hallintotoimet. Jos ja kun hallituksen kehysriihestä tulee nyt haettavaksi säästökohteita, toivon että yliopistojen hallinto ymmärtää täsmäkohdistaa pakolliset supistukset näihin tutkimuksen ja korkeimman koulutuksen kannalta toissijaisiin kohteisiin. 

Valitettavasti tässä ei kuitenkaan taideta kuunnella professoreita eikä muitakaan tutkijoita, vaan juurikin näitä suunnittelijoita. Ja kukapa nyt itsensä saneeraisi.

Kolmanneksi toivon, että maamme elinkeinoelämä ymmärtäisi hyötyvänsä tutkimuksesta ja koulutuksesta. Tässä tilanteessa olisikin loistava apu ja yritysten kannalta myös mainio pr-temppu, mikäli esimerkiksi elinkeinoelämän keskusliitton jäsenyritykset päättäisivät tukea yhteisvoimin yliopistoja. Ja miksei oman supistusohjelmansa parissa kamppailevia sektoritutkimuslaitoksiakin. 

Lopuksi se neljäs asia, joka itse asiassa sai minut tällä kertaa tarttumaan sulkakynään eli näppäimistöön. Tarkoitan EU:n ja ETA-alueen ulkopuolisten opiskelijoiden asemaa maamme yliopistoissa. Heissä on jo pitkään ollut tarjolla erinomainen tulonlähde maamme yliopistoille, mutta jostain syystä Suomen hallitus ei ole saanut tehdyksi päätöstä heidän opiskelujaan kattavan lukukausimaksun säätämisestä. 

No nyt sellainen olisi opetusministeri Krista Kiurun mukaan lopulta tulossa, mutta mitä vielä. Edellä lainaamani Ylen uutisen mukaan vihreät ja vasemmistoliitto vastustavat tällaista lukukausimaksua "jyrkästi". 

Voiko kukaan olla enempää sekaisin? 

Onko tämä ihan oikeasti ymmärrettävä niin, että punaisten ja vihreiden mielestä tässä tilanteessa ulkopuolisten vapaamatkustusoikeus on tärkeämpi kuin mikään muu yliopistojen toiminta? Siis esimerkiksi suomalaista yhteiskuntaa palveleva tutkimus, kansainvälinen huippututkimus, tutkijoiden ja muun henkilöstön työpaikat tai suomalaisten nuorten koulutus.

Sanon ihan suoraan, etten voi mitenkään ymmärtää heidän ajatustensa juoksua - tai oikeastaan punavihreän järjen seisahtuneisuuden tilaa. Annettakoon se minulle anteeksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Neuvoja Suomen tulevaisuuden takaamiseksi
Laiton lakko Uudessakaupungissa
Tieteen innovatiivisuus ja strategisen tutkimuksen rahoitusväline

Vihreillä on seuraavissa vaaleissa kohtalon hetki

Vihreällä puolueella ei mene hyvin. Tilanne on uusi puolueelle, joka on ollut myötätuulessa käytännöllisesti katsoen koko olemassaolonsa ajan.

Eero Paloheimo on ollut merkittävä toimija ja ajattelija vihreässä puolueessa. Nyt hän on päättänyt lähteä - tosin jo toista kertaa. Ensimmäinen kertahan liittyi vihreistä eronneen ja lyhytikäiseksi jääneen Ekologisen puolueen perustamiseen. Eronsa syyksi Paloheimo mainitsi maahanmuuton. Onko entinen vihreä siis kääntänyt takkinsa ja unohtanut ympäristöasiat.

No ei varsinaisesti. Monikulttuurikriittisiä kannanottoja Paloheimolla on ollut jo pitkään (esimerkki). Koulutettuna miehenä Paloheimo on myös ajat sitten ymmärtänyt, että maailman ympäristökatastrofin (ja sen puoleen myös Afrikan elintaso-ongelmien) tärkein syy on liiallinen väestönkasvu. Niinpä hän on vaatinut nykyisen kehitysapupolitiikan täyskäännöstä siten, että sen tavoitteeksi pitäisi asettaa väestökatastrofin torjuminen.

Tämä ei sovi nykyisen vihreän puolueen linjaan, sillä väestöräjähdyksen torjunnan sijaan puolue on toiminut nykyisen hallituksen lojaalina jäsenenä, joka on nostanut perinteistä hyödyttömäksi jo ajat sitten havaittua kehitysapua, jonka merkittävin aikaansaannos on ollut lapsikuolleisuuden alentaminen. Ja sen seurauksena väestöräjähdyksen pahentaminen.

Vihreä liitto on myös takertunut hyödyttömiin ratkaisuihin ympäristön tilan kohottamiseksi, esimerkkinä paljon puhuttanut jätevesilaki, joka on kallis ja tehoton. Tai niin sanottu vihreä verouudistus, jonka seurauksena suomalainen maailman tehokkain lämmön ja sähkön yhteistuotanto vaarantuu. Myös turvetuotanto sai erityiskohtelun siitä huolimatta, ettei sitä voi laskea sen enempää ympäristöystävälliseksi kuin uusiutuvaksi energiaksi. Niin, ja vihreillä on ohjelmassaan tunnetusti iso rooli seksuaalisten vähemmistöjen ja vammaisten aseman kohottamisella sekä humanitaaristen maahanmuuttajien määrän nostamisella. Ja kuluuhan puolueen johdon aikaa myös turkistarhauksen vastustamiseen ja hallituksen jäsenenä myös ydinvoiman lisäämiseen näennäisestä vastustuksesta huolimatta.

Paloheimo siis mitä ilmeisimmin turhautui koko Vihreän liiton politiikkaan, jota hän pitänee näpertelynä samaan aikaan kun maailma on hänen oman näkemyksensä mukaan ajautumassa kohti tuhoa.

En ota tässä kantaa siihen, onko Paloheimo enemmän oikeassa kuin puolueensa nykylinja. Sen sijaan väitän, että tässä on Vihreillä edessään todellinen kohtalon kysymys: kadottaako puolue keskuudestaan loogisesti ajattelevat ja ympäristöstä tosiasioiden pohjalta huolissaan olevat jäsenet ja kannattajat. Vai onnistuuko se sittenkin säilyttämään heidät edelleen saman sateenvarjoan alla kuin puhtaammin vaihtoehtoihmiset. Etenkin kun myös jälkimmäisten suosiosta on kilpailemassa kovasti vihertynyt ja perinteiset kannattajansa hylännyt vasemmistoliitto.

Niin tai näin. Vihreillä on seuraavissa vaaleissa kohtalon hetki.