Suosittua juuri nyt!

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kimmo Nuotio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kimmo Nuotio. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 7. huhtikuuta 2021

Politiikan suhde oikeusvaltioon on selvitettävä puolin ja toisin

Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Kari Kuusiniemi nosti esille Suomen oikeuslaitoksen riippumattomuuden poliittista vaikuttamista vastaan. Hänen mukaansa pitäisi tehdä selvitys siitä, kestääkö oikeusvaltiomme tilannetta, jossa vahvaa parlamentaarista kannatusta nauttiva maan hallitus hyökkää sen periaatteita vastaan. 

Kuusiniemen pelko saattaa hyvinkin olla todellinen, sillä eduskunta voi yksinkertaisella äänten enemmistöllä vaikuttaa maassamme ylimpien tuomioistuinten koostumukseen esimerkiksi säätämällä eläkeikää tai lisäämällä oikeusneuvosten lukumäärää. Sekä korkeimman oikeuden että korkeimman hallinto-oikeuden jäsenet eli oikeusneuvokset nimittää tasavallan presidentti, joten poliittisessa vaikuttamiseen tarvitaan myös hänen suostumuksensa. 

Oikeusvaltiolle saattaa siis syntyä vaaratilanne, jos maassamme nousee valtaan vallankumouksellinen hallitus, jota tukee tasavallan presidentti. Tämä tilanne ei liene mahdoton, mutta ei se suomalaisen laillisuutta korostavan demokratiaperinteen valossa ole kovin todennäköinenkään. Hyvä kuitenkin, mikäli maamme oikeusvaltioperiaatteen kestävyys poliittista vaikuttamista vastaan tutkitaan. 

Tämän aamun pääkirjoituksessaan Helsingin sanomat jatkoi Kuusiniemen ehdotuksesta nostaen esille myös lehdistönvapauden. Kirjoituksen mukaan "Suomessa hallitus ja kansanedustajat voivat muuttaa esimerkiksi median ja muun kulttuurin toimintaedellytyksiä. Riippumatonta tiedonvälitystä voi yrittää ohjailla vähemmän riippumattomaksi. Jos esimerkiksi Ylen sisältö ei miellytä vallanpitäjiä, Ylen rahoitus tarjoaa keinon vaikuttaa yhtiöön. Valtaan kriittisesti suhtautuvaa tutkimusta ja taidetta voidaan myös rahalla ohjailla."

HS:n hahmottelema vaikutusmekanismi näyttäisi toimivan erinomaisesti ainakin Ylen suhteen, sillä sieltä ei ole juurikaan kuulunut kritiikkiä nykyistä hallitusta kohtaan, vaikka sen toiminta on ollut monella tavalla epäonnistunutta, jopa yhteiskunnan kannalta vaarallista. En toki epäile, että hallitus olisi suoraan painostanut verorahoitteisen mediamme toimittajia, mutta ehkäpä maassamme sotien jälkeen vuosikymmeniä harjoitettu itsesensuuri on jäänyt itsenäistymistä edeltävän ajan laillisuusperiaatteen tavoin elämään ns. maan tapana.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Ylen toimittajat näyttävät nuolevan hallituksen pers... öh... kirjoittavat hallituksesta myötäsukaisesti turvatakseen yhtiön määrärahojen korkean tason. Tämä on tietenkin inhimillisesti ymmärrettävää, mutta ei Ylelle asetettujen tavoitteiden tai sen toiminnan rahoittavien veronmaksajien edun mukaista. 

HS:n aamun juttu vei ajatukseni takaisin Kuusiniemen ehdotuksesta kertoneeseen alkuperäiseen kirjoitukseen ja kiinnitin huomioni erityisesti siinä esiintyvään professori Kimmo Nuotion virkkeeseen, jonka mukaan "minusta olisi hyvä, että valtakunnansyyttäjän asema olisi erottamista vastaan yhtä turvattu kuin tuomarin. Edellinen valtakunnansyyttäjähän erotettiin virkamieslain nojalla, eikä siihen tarvittu tuomioistuimen määräämää viraltapanoa".

Ottaen huomioon nykyisen valtakunnansyyttäjän ilmiselvästi poliittisesti motivoituneen toiminnan jäin miettimään, että mikä mahtaa Suomessa olla oikeusvaltion suoja siihen, että oikeuslaitos eli varsinaiset tuomioistuimet ryhtyisivät itselähtöisesti toteuttamaan poliittisesti motivoitunutta oikeutta. Eli voiko kansakunta luottaa siihen, etteivät korkeimmat oikeusasteet täyty poliittisesti samanmielisistä oikeusneuvoksista, joilla on valta ja tahto ohjata oikeuslaitoksen ratkaisuja omien poliittisten intressiensä mukaisesti.

Siksi kysyn, että eikö Kuusiniemen toivoman selvityksen lisäksi pitäisi tutkia politiikan ja oikeusvaltion suhdetta myös toisin päin. Eli selvittää kuinka turvassa oikeusvaltiomme on oikeuslaitoksen sisältä nousevaa uhkaa vastaan, jossa oikeuden päätökset tehtäisiin samalla tavoin poliittisin motiivein - eikä lain kirjaimen perusteella - kuin nykyinen valtakunnansyyttäjä näyttää tekevän omia selvityksiään.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Niljakasta ja röyhkeää tanssia oikeusvaltion haudalla
Sanna Marin oikeusvaltiota murtamassa
Valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti

lauantai 27. heinäkuuta 2019

Ovatko toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset?

Helsingin Sanomat teki jutun kahden rikosoikeuden professorin näkemyksistä Abdirahim "Husu" Husseinin julistukseen, jonka mukaan kaikki perussuomalaiset ja heitä äänestäneet ovat rasisteja. Itä-Suomen yliopiston Matti Tolvanen arveli, että Husun ulostulo saattaisi täyttää kansanryhmään kohdistuvan kiihotuksen tunnusmerkit, mutta Helsingin yliopiston Kimmo Nuotio oli eri mieltä.

Nähdäkseni professoreiden ristiriitaiset johtopäätökset eivät tässä asiassa ole oleellisia. Sen sijaan Nuotion perustelut ovat vähintäänkin kulmia kohottavia.

Hän nimittäin perusteli näkemyksensä ihmisten epätasa-arvoisuudella. Tarkalleen ottaen hän totesi, että lain tarkoituksena on suojata vähemmistöryhmiä, jotka yleensä ovat yhteiskunnassa valtaväestöä heikommassa asemassa ja siksi erityisen suojan tarpeessa. Tällaiseen vähemmistöön voi kuulua esimerkiksi ihonvärin, etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen tai näihin rinnastettavan perusteella.

Hän siis tuli linjanneeksi, ettei poliittinen näkemys kuulu lain suojan piiriin, vaikka siinä puhutaan vakaumuksesta ja siihen rinnastettavasta perusteesta. Samalla hän vahvisti, että valtaväestöstä poikkeava ihonväri, etninen alkuperä ja uskonto tarjoavat valtaväestöä suuremman lain suojan, kuten monet maahanmuuttokriittiset ovat tiedostaneetkin.

Avoimeksi tässä jää se, mitä lainsäätäjä on - Niemen mielestä - tarkoittanut uskonnosta poikkeavalla vakaumuksella tai siihen rinnastettavalla perusteella. Etenkin, kun vuoden 1918 jälkeen pystytetyissä punaisten kuolleiden muistomerkeissä puhutaan usein heistä, jotka kaatuivat vakaumuksensa puolesta. Siis silloisen Suomen Sosialidemokraattista puolueen ja sen julistaman aatteen puolesta.

Niin tai näin. Kuten jo aiemmin olen todennut, on tapaus menossa oikeuden päätettäväksi ja ehkäpä siinä yhteydessä tullaan sanan "vakaumus" sisältökin avaamaan. Johtaako se - mikäli Nuotion näkemys saa oikeuden siunauksen - punaisten kaatuneiden muistomerkkien tekstien korjaamiseen jää nähtäväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasisteja, sanoi Husu
Johanna Vehkoo ja orwellilainen tasa-arvo
Komisario havainnollistaa rikkaiden ja köyhien eriarvoista kohtelua lain edessä

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!