Tiedonvälitystä vai mielipiteen muokkausta?

Ilmastonmuutos näyttäisi etenevän yhä kiihtyvällä tahdilla. Esimerkiksi Ilmatieteen laitos julkaisi 3.1. tiedotteen, jonka mukaan vuosi 2011 oli Pohjois-Suomessa poikkeuksellisen lämmin. YLE puolestaan uutisoi jo vuosi sitten, että napajäätiköt sulavat ennakoitua nopeammin. MTV3 taas siteeraa näyttävästi tutkijoita, joiden mukaan monet eliölajit eivät ehdi siirtyä uusille elinpaikoille samaa tahtia kuin ilmasto lämpenee.

Jo pari vuotta aiemmin Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas ehti kertoa ilmastonmuutoksen olevan uhka koko ihmiskunnan olemassaololle. Samassa yhteydessä hän totesi ilmastonmuutosta ajavien hiilidioksidipäästöjen kasvaneen "40 prosenttia enemmän kuin aiemmassa pahimmassa skenaariossa oletettiin". Ja pari kuukautta sitten hän MTV3:n mukaan vielä tähdensi, että ilmastonmuutos etenee arvioitua nopeammin.

Tämä on pelottavaa, ja on sen takia johtanut erilaisiin kannanottoihin. Esimerkiksi entinen presidenttiehdokas Paavo Lipponen on vaatimassa suomalaisille johtavaa roolia ilmastonmuutoksen torjunnassa. Europarlamentaarikko Ville Itälä puolestaan haluaa kiiruhtaa lämpenemisen torjuntaan tähtäävien toimenpiteiden kanssa, koska on jo kiire saada ilmastonmuutos aisoihin.

Luonnollisesti myös ympäristö- ja kehitysjärjestöt vaativat entistä suurempia vähennyksiä kotimaisiin päästöihin. Ja, ehkä hiukan yllättäen, presidenttikilpailun loppusuoran ehdokkaista Sauli Niinistö priorisoi ilmastonmuutoksen torjunnan asialistallaan korkeammalle kuin vihreä kilpailijansa Pekka Haavisto omallaan.

Tarkastellaan siis tätä kiihtyvää ilmastonmuutosta amerikkalaisen GISS:in tänne keräämän mittausaineiston pohjalta. Aluksi esitän kuvan Helsinki-Vantaan ilmaston kehittymisestä viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Näemme, että punaisella piirretty trendiviiva osoittaa vajaan puolen asteen lämpötilan nousua tarkasteltavana ajanjaksona. Helsinki-Vantaan lämpötilat näyttävät siis olevan hyvässä sopusoinnussa sen kanssa, mitä ilmastonmuutoksesta on uutisoitu.

Entä muualla. Katsotaanpa vaikkapa Australian keskellä sijaitseva Alice Springsin lämpötiloja.

Kummallista kyllä, tämä kuvio ei tue käsitystä ilmaston kiihtyvästä lämpenemisestä. Opimme siis näistä kahdesta tarkastelusta sen yksinkertaisen tosiasian, ettei ilmasto lämpene yhtä aikaa joka paikassa, vaan vaikka se jossain lämpeneekin, saattaa se toisaalla viilentyä. Siksi tutkijat ovatkin kehittäneet malleja, joiden avulla voidaan arvioida koko maailman lämpötilan kehitystä.

Tunnetuin niistä on Itä-Anglian yliopistossa kehitetty HadCRuT3-malli, jonka pohjalta piirsin seuraavan kuvan kymmenen viime vuoden lämpötilan kehityksestä maailmanlaajuisesti.

Aika yllättävää, vai mitä?

Toki tarkasteltaessa kymmentä vuotta pidempiä ajanjaksoja nähdään ilmaston lämmenneen merkittävästi esimerkiksi viimeisen sadan vuoden aikana. Mutta nythän puhutaankin siitä, kuinka ilmastonmuutos näyttää juuri tällä hetkellä kiihtyvän. Näin siitä huolimatta, ettei edelle piirtämäni ilmastotutkijoiden mallintama säädata tue väitettä lämpenemisen kiihtymisestä, vaan osoittaa maapallon ilmaston pikemminkin jäähtyneen viime aikoina.

Juuri tällä hetkellä jäähtyminen näyttäisi itse asiassa olevan jopa kiihtyvää, sillä saman HadCRuT3-mallin mukaan viime syyskuu oli kylmempi kuin yksikään muu syyskuu viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vastaavasti loka- ja marraskuu olivat kaikkia omia verrokkejaan kylmempiä. Joulukuu oli sentään hiukan lämpimämpi kuin joulukuu vuonna 2007, vaikka muita joulukuita kylmempi olikin. Siis maailmanlaajuisesti.

Edelle kirjoittamani ei ole mikään salaisuus ilmastotutkijoiden parissa, vaan ilmiölle on haettu erilaisia selityksiä, kuten aiemmin olen todennut (täällä, täällä ja täällä). Kymmenen vuoden havainnot eivät myöskään riitä falsifioimaan ilmastonmuutoshypoteesia.

Tässä yhteydessä itse tutkimustulosten lisäksi mielenkiintoista on myös se syvä hiljaisuus, joka vallitsee niiden havaintojen ympärillä, jotka eivät vastaa ilmastonmuutosteorian antamia ennusteita. Mitä se kertoo ilmastonmuutoksesta uutisoivien toimittajien toiminnasta - onko se tiedonvälitystä vai mielipiteen muokkausta?

Ja entä Petteri Taalas. Hän on tutkimuslaitoksen johtaja, jonka tehtäviin kuuluu välittää palkkansa maksajalle eli veronmaksajille oman alansa tutkittua tietoa - puolueettomasti, täydellisenä ja ilman poliittista tarkoituksenmukaisuutta. En kuitenkaan ole havainnut hänen kertoneen, että maailman ilmasto on kymmenen viime vuoden aikana viilentynyt. Onko tutkimuslaitoksen pääjohtajan tehtävänä siis tiedonvälitys vai mielipiteen muokkaus?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastonmuutosennusteista, auringonpilkuista ja lämpökausista
Selityksenä rikki?
Pingviinit, ilmastonmuutos ja tieteellinen tutkimus

Presidentivaalien ensimmäisen kierroksen tulos

Presidentinvaalien 2012 ensimmäinen kierros vei toiselle kierrokselle Sauli Niinistön ja Pekka Haaviston.

Koska on selvää että vain murto-osa Väyrysen, Soinin tai Essayahin kannattajista voi edes kuvitella antavansa äänensä Haavistolle, voisi toisesta kierroksesta kuvitella tulevan tylsän ja mielenkiinnottoman. Ja Niinistön kannatuksen nousevan lähes 70 prosenttiin.

En kuitenkaan usko edellä kirjoittamaani. Ei siksi, että Haavisto yksin pystyisi haastamaan Niinistön. Mutta pidän erittäin todennäköisenä sitä, että suomalainen valtamedia tulee tekemään ennen näkemättömän kampanjan Haaviston puolesta. Siinä kampanjassa kaikki keinot ovat sallittuja - ja mielipidevaikuttamisenhan neljäs valtiomahti osaa.

Tästä huolimatta en usko Haaviston mahdollisuuksiin, mutta itse kampanjasta tulee seuraamisen arvoinen spektaakkeli! Nautitaan siis siitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eva Biaudet tasa-arvon perässä
Onko tosiasioiden tunnustaminen viisautta?
Vaalikuume nousee

Eva Biaudet tasa-arvon perässä

Eva Biaudet kyselee suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvon perään. Ymmärrän, että kyseessä on epätoivoinen yritys nostaa kannatusta tulevissa presidentinvaaleissa, mutta silti tämä herättää pari kysymystä.

On nimittäin mielenkiintoista, että tasa-arvon perään kyselee ihminen, joka nimitettiin muodollisesti (enkä tarkoita ulkonäköä) epäpätevänä nykyiseen virkaansa ohi viran vaatimukset reilusti ylittävien ihmisten kaikesta päätellen pelkkien genitaaliensa ja äidinkielensä perusteella. Onko se tasa-arvoa?

Biaudet on profiloitunut humanitaarisen maahanmuuton kannattajana. Vähemmistövaltuutetun valinnassa Biaudet´n avulla kuitenkin tuli syrjäytetyksi häntä selvästi pätevämpi maahanmuuttaja. Miksei Biaudet silloin kysellyt tasa-arvon perään?

Entä mitäpä Biaudet´lle kertoo suomalaisten suhteesta ihmisten tasa-arvoon se, että presidentinvaalien toisen kierroksen paikasta kilpailee pienehkön puolueen homoseksuaalinen ehdokas 17% kannatuksella? Kokeeko Biaudet homoseksuaalit miehet ihan oikeasti tasa-arvoisemmiksi kuin naiset? Vai mistä on kysymys?

Koska Suomen tasavallan presidenttinä tälläkin hetkellä istuu nainen, on vaikea nähdä kovin suurta sukupuolten välisen tasa-arvon ongelmaa presidentin tehtävään liittyen. Tämä on erinomainen asia, sillä jokainen kansakunta, joka syrjii yhtä sukupuolta jättää käyttämättä hyväkseen puolet parhaista resursseistaan.

Voisikohan tämä RKP:n presidenttiehdokkaan kummeksuma naisten tuleva äänestyskäyttäytyminen nyt kuitenkin johtua vain siitä, etteivät suomalaiset naiset pidä Biaudet´a tai Sari Essayahia kyvyiltään ja/tai poliittisilta mielipiteiltään parhaina ehdokkaina hoitamaan Suomen tasavallan presidentin virkaa? Eivätkä siksi aio äänestää kumpaakaan heistä.

Vai tarkoittaako Biaudet sitä, että naisten pitäisi äänestää omalta kannaltaan kelvotonta naista presidentiksi vain siksi, että tämä on nainen? Mitä tasa-arvoa se sitten olisi?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi nainen pettää miestään?
Ratkaistaanko talousongelmat laillistamalla perheväkivalta?
Jari Tervon kunniamurhista

Kasvikauppa ja metsätuhot

Kirjoitin aiemmin virustautien lisääntymisestä turismin seurauksena. Aivan samoin kuin matkailu näyttäisi tehostavan ihmisten sairauksien leviämistä, näyttävät samankaltaiset syyt lisäävän myös kasvitautien liikkuvuutta. 

Tämä kävi ilmi, kun luin sunnuntain Helsingin Sanomista vieraskynäkirjoituksen, jossa nostettiin esiin vierasperäisten kasvituholaisten ja -tautien aiheuttama riski Suomen metsätaloudelle. Kirjoituksessa kerrottiin, että kansainvälinen metsätuhotutkijayhteisö on ilmaissut huolensa maailmanlaajuisen kasvikaupan aiheuttamista riskeistä maailman metsille.

Kirjoituksessa ei mainittu, missä kannanotto on julkaistu, mutta kaikesta päätellen kyse on tästä Montesclarosin julkilausumasta. Kannanotto on myös suomennettu, joten kopioin sen tähän: "Metsäpuiden tautien tutkijoina toteamme kansainvälisen kasvimateriaalikaupan lisäävän metsien terveysriskejä koko maapallolla. Tämä näkemys perustuu siihen, että viime aikoina on luonnonmetsiin ja puuviljelmille ilmaantunut ennennäkemättömän paljon vieraslajisia taudinaiheuttajia ja tuholaisia. Siksi ehdotamme, että kaikki suuren riskin mutta vähäisen kokonaistaloudellisen hyödyn aiheuttava kasvien ja kasvituotteiden kauppa vähitellen lopetetaan".

Metsätuhotutkijoiden kannanotto käy maailman yhtä vahvinta voimaa vastaan. Nimittäin vapaata kauppaa, joka kannattajiensa (ja yleisen käsityksen) mukaan tuottaa paljon enemmän hyötyä kuin haittaa. Toisaalta myös vapaakauppaa epäileviä tutkijoita löytyy. Käytännössä merkille pantavaa on se, että lähes kaikki maat ovat käytännössä tavalla tai toisella rajoittaneet kaupankäyntiä - myös ne jotka voimakkaimmin puhuvat sen puolesta.

Yleensä en oikein lämpene maailmanlopun maalajille. Tässä puheena oleva metsätuhotutkijoiden kannanotto nojaa kuitenkin poikkeuksellisen vahvoihin perusteluihin. Julkilausuman liitetiedostoa (supplement) lukiessaan menee nimittäin hiljaiseksi: eri maista kotoisin olevat tutkijat ovat esitelleet kaikkiaan 21 ihmisen toimista aiheutunutta kasvitautiepidemiaa, jotka ovat aiheuttaneet joko maailmanlaajuista tai paikallisesti vakavaa metsätuhoa. Esimerkiksi jalavien kuoleminen Keski-Euroopassa (ja viimeksi Gotlannista) johtuu juuri tällaisesta tuhonaiheuttajasta. 

Kyseessä on siis paljon vahvempaan tieteelliseen tietoon ja käytännön kokemuksiin perustuva kannanotto, kuin huomattavasti tunnetummat ja suuria muutoksia kansainvälisiin pelisääntöihin aikaansaaneet IPCC:n ilmastonmuutosraportit, jotka viime kädessä perustuvat "vain" matemaattisiin malleihin, joiden testaaminen on vielä kesken.

Kuten ihmisen taudit, myös kasvitaudit ovat siis hyötyneet ja epäilemättä myös tulevaisuudessa hyötyvät ihmisen toimista. Tuhonaiheuttajien kulkeutuminen uusiin paikkoihin johtaa usein luonnon peruuttamattomaan muuttumiseen, kuten metsäntutkijoiden kannanoton liitetiedostosta ilmenee. 

Elinympäristön muuttuminen puolestaan johtaa aiempiin olosuhteisiin hyvin sopeutuneiden eliöiden sopeutuneisuusasteen heikkenemiseen. Tämä puolestaan, kuten olen aiemminkin todennut, johtaa muun muassa metsän eri eliölajien evoluution nopeutumiseen. Ja samalla uudenlaisen eliölajien välisen dynamiikan syntymiseen. Pitkällä tähtäimellä metsätuhosta ei siis seuraa peruuttamatonta luonnon häviämistä, vaan sen merkittävä muuttuminen toisenlaiseksi. Ihmiset kuitenkin tyypillisesti kokevat tällaisen muutoksen negatiivisena.

Palatakseni talouteen. Suomen metsät, kuten vieraskynäkirjoituksesta ilmenee, koostuvat pääosin vain muutamasta pääpuulajista, joiden merkitys Suomen taloudelle on aivan poikkeuksellisen suuri. Siksi julistuksen liitteen esimerkkien kaltainen tuho suomalaisessa metsäluonnossa aiheuttaisi maallemme valtavat taloudelliset menetykset, kuten Kanadan viime vuosien kovakuoriaistuho (vaikka se ei olekaan tulokaslajin aiheuttama) on osoittanut. Tästä syystä suomalaisten poliitikkojen kannattaisi kuunnella tavallista tarkemmin tätä tutkijoiden ehdotusta, sillä nyt on kyseessä selvästikin enemmän Suomen kuin minkään muun valtion taloudellinen etu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Nujertaako banaanikärpäsen bakteeri Dengue-kuumeen?

Hirvikärpänen

Sienimetsän juttuja

Ilmastotutkijoiden ennuste puolitiessä

HIV, matkailu ja nuhakuume

Miksi?

Jäljempänä siteeraamieni uutisten mukaan kreikkalaiset ovat ryhdistäytyneet huomattavasti. Maan hallitus on määrännyt mittavat valtion menojen säästötoimet, aloittanut tutkimukset liike-elämän väärinkäytöksistä ja ryhtynyt selvittämään erilaisten yhteiskunnan kansalaisilleen suomien tukien jakoperusteita. Nämä ovat sinänsä aivan erinomaisia uutisia, mutta...

....kreikkalaiset liikemiehet ovat kavaltaneet valtiolle kuuluvia varoja kymmeniä miljoonia euroja ja samalla osaltaan syventäneet Kreikan talouskriisiä. Miksi?

...kreikkalaiset verovirkailijat lakkoilevat maan hallituksen Kreikan talouden pelastamiseksi toteuttamia säästöjä vastaan. Miksi?

...kreikkalaiset ovat väärinkäyttäneet vammaisille tarkoitettuja avustuksia. Miksi?

...kreikkalaiset uhkaavat eroavansa euroryhmästä, mikäli he eivät saa heille alustavasti luvattua tukea.  Ja samalla kertovat, etteivät voi säästää enempää. Miksi?

...kreikkalaiset muuttavat velanmaksua pakoon ulkomaille. Miksi?

Jos ja kun tämä on näin vaikeaa, niin miksi kreikkalaiset eivät vain heitä pyyhettä kehään ja ilmoita  jättävänsä velkansa maksamatta ja samalla eroavansa eurojärjestelmästä? Muutama vuosi kansainvälisenä taloudellisena hylkiönä ja sikahalpana lomaparatiisina siitä seuraisi, mutta ajan myötä demokratian kehto kuitenkin palautettaisiin kansainvälisen yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi.

Ja miksi emme ilomielin hyväksyisi kreikkalaisten eroa eurojärjestelmästä? Tai suorastaan vaatisi sitä? Erohan olisi meidän kannaltamme järkevää, koska kreikkalaisten ainoa näköpiirissä oleva mahdollisuus hoitaa velkansa on saada sitä varten rahat meiltä.

Väitänkin, ettei tässä koko tragikomediassa ole ensisijaisesti kyse kreikkalaisten pelastamisesta. Ei myöskään talouskriisin eskaloitumisen torjumisesta muualle Eurooppaan kuten on väitetty.

Sen sijaan, kuten olen aiemminkin todennut, kyseessä on eurooppalaisten pankinomistajien ja muiden ahneuksissaan epäonnistuneiden sijoittajien rahojen pelastusoperaatiosta, jonka maksavat toisaalta tavalliset kreikkalaiset elämän edellytysten tuhoutumisena ja toissijaisesti tavalliset euromaiden veronmaksajat pankkitiliensä tyhjentymisenä.

Sitä vain en ymmärrä, miksi rehelliset ja asiansa osaavat europoliitikot ovat tähän kaikkeen ryhtyneet? Niin, miksi? Onko puutetta rehellisyydestä vai asioiden osaamisesta? Jos on, niin miksi?


Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kreikkalaisilta odotetaan nyt työtä, työtä ja työtä
Kataisen ja Stubbin tilaisuus on koittanut!
Portugalin valtionvelka ja muita omituisuuksia

Mapuchet ja maahanmuutto

YLE:n uutisen mukaan Mapuche-intiaanit ovat Chilessä syytettynä metsäpalojen sytyttämisestä. Syytteet johtuvat paitsi metsäpaloista itsestään, niin myös siitä että intiannit ovat kampanjoineet saadakseen omistukseensa ne maat, joita heidän heimonsa ovat asuttaneet esihistoriasta alkaen.

Wikipedian mukaan Mapuche-heimo on eteläisimmän Amerikan alkuperäiskansa, joka onnistui voittamaan espanjalaiset sodassa 1600-luvulla ja saavutti sen seurauksena pitkäaikaisen autonomian. Ehkä juuri tästä syystä Mapuche-intiaaneilla on voimakas oma identiteetti ja kulttuuri - mukaan lukien oma kieli.

Mapuche-intiaanien autonomia murtui vasta 1800-luvulla, kun voittoisassa Perun ja Bolivian vastaisessa sodassa karaistuneet Chilen sotajoukot ryhtyivät kasvavan väestöpaineensa pakottamina alistamaan myös mapucheja valtansa alle. Tällä kertaa he paremmin varustautuneina ja uudenaikaista sotataitoa Perun ja Bolivian kanssa sodittuaan oppineina myös pystyivät lopulta lyömään intiaanit, joiden pariin levisivät samalla myös tuhoisat tautiepidemiat.

Mapuche-intiaanien alistamisen jälkeen (Wikipediasta suoraan lainattuna) "Chilen hallitus onnistui ryöstämään heimon maat". Tällä perusteella intiaanien tämän päivän vaatimuksilla näyttäisi siis olevan ainakin Wikipedian mukaan oikeutettu pohja, vaikka metsäpalojen systyttämistä ei keinona voikaan hyväksyä tai pitää järkevänä (siis mikäli intiaanit ovat paloihin syyllisiä, tätähän ei voi Suomesta käsiin saatavilla olevien tietojen perusteella tietää).

Nyt aktualisoitunut konflikti ei ole siis mikään uusi asia vaan pitkän historian viimeisin näytös. Mapuchet ovat ajaneet oikeuksiaan esimerkiksi vuonna 2010 nälkälakon avulla. Aika yksin näyttää kuinka intiaanien lopulta käy; ehkäpä he joskus saavat maistaan jonkinlaisen jälkikäteiskorvauksen, joka sitten joko jaetaan heimon jäsenille tasan tai laitetaan yhteisyrityksenä tuottamaan heimolaisille tuottoja kuten on tapahtunut joillekin intiaaniheimojen maistaan saamille korvauksille Pohjois-Amerikassa.

Täältä toiselta puolen maailmaa toivoisi kiistan päätyvän kaikkien kannalta onnellisesti. Täällä on myös syytä panna merkille, että tapahtumat kertovat jälleen kerran yhden luvun kontrolloimattoman maahanmuuton vaikutuksista vastaanottajayhteisöön: se mikä aikoinaan oli yksin intiaanien, on nyt jonkun toisen omaa. Ja vaikka intiaaneille korvattaisiinkin heidän menetyksenä, ei historiaa voi kuitenkaan muuttaa, eivätkä maat enää ainakaan kokonaisuudessaan palaa alkuperäisille omistajilleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Matkailu jättää jälkensä
Onko Pohjoismaiden muutos käsillä nyt?
Maahanmuutolla on seurauksia, mutta myös hinta

Onko tosiasioiden tunnustaminen viisautta?

Olen useammankin kerran perännyt tosiasioiden tunnustamista ja älyllistä rehellisyyttä päätöksenteon pohjaksi, viimeksi pari päivää sitten. Juuri lukemani Johnsonin ja Fowlerin tutkimuksen valossa voidaan kuitenkin kysyä, olenko sittenkään oikeassa. Epärealistisen hyvä itseluottamus näyttäisi nimittäin olevan evolutiivisessa kilpailussa parempi strategia kuin ratkaisujen tekeminen pelkkien tosiasioiden pohjalta. Näin siitä huolimatta, että omien kykyjen yliarviointi saattaa johtaa konflikteihin ja vaaratilanteisiin.

Selitys tutkimuksessa luodun mallin tuloksille löytyy maailman epätäydellisyydestä. Mikäli toimijalla ei ole käytössään oikeaa tietoa vastapuolesta, ei hänellä voi myöskään olla keinoa tehdä täsmälleen oikeita ja tosiasioihin perustuvia ratkaisuja. Tämän seurauksena hänen kannattaa yliarvioida kykynsä, mikäli sen kautta on saatavissa näin otettuun riskiin nähden riittävän suuri hyöty.

Tutkijat tulivat edellä kuvaamiini tuloksiin mallintamalla tilannetta, jossa kaksi yksilöä kilpailee samasta resurssista. Tällaisissa tilanteissa on periaatteessa kolme vaihtoehtoa: kumpikaan ei halua resurssia käyttöönsä, vain toinen haluaa sen tai molemmat haluavat sen.

Ensimmäisessä tapauksessa resurssi jää käyttämättä, toisessa sen ottaa halukas ja kolmannessa täydellisesti toisensa tuntevat yksilöt toteaisivat tilanteen ja keskinäiset voimasuhteensa siten, että heikompi luovuttaa resurssin suosiolla vahvemmalle. Sen sijaan todellisessa maailmassa kilpailijat eivät usein tunne toistensa kykyjä, jolloin yksilön toimintaan vaikuttaa todellisen voimatasapainon lisäksi osapuolten kyky arvioida omat ja kilpailijan voima. Tai oikeastaan se, miten vahvaksi hän arvelee vastustajansa suhteessa omaan voimaansa.

Menemättä yksityiskohtiin, edellä kuvatussa tilanteessa evoluutio suosii Johnsonin ja Fowlerin teoreettisen tutkimuksen mukaan yksilöitä, joiden itseluottamus on ylikorostunut heidän havaintokykyjensä virhemarginaalin verran kaikissa tapauksissa, mikäli resurssista saadun hyödyn ja tilanteesta mahdollisesti syntyvän konfliktin aiheuttamien  kustannusten välinen suhde on yli 3/2.

Mikäli tämä suhde on jotain 1/3 ja 2/3 välillä, syntyy populaatio, jossa esiintyy sekä kykynsä yliarvioivien että kykynsä aliarvioivien yksilöiden sekapopulaatio aina silloin kun toisen arviointi ei onnistu tarkasti. Mikäli yksilöt kuitenkin pystyvät arvioimaan toisensa tarkasti, ajautuu populaatio tilanteeseen, jossa se koostuu pelkästään rationaallisesti itseensä suhtautuvista yksilöitä.

Ja lopulta, mikäli hyödyn ja kustannusten välinen suhde on alle 1/3 voi syntyä useampia eri vaihtoehtoja, myös sellaisia joissa itsensä aliarvioivat muodostavat koko populaation.

Saamiensa tulosten jälkeen tutkijat tekivät simulaatioita myös monimutkaisemmissa tilanteissa. Tällöin ilmeni, että evoluutio suosi kykyihinsä epärealistisesti suhtautuvia erityisesti, mikäli konfliksin hävinneelle aiheutuu  voittajaa suurempi kustannus. He osoittivat myös, että aina konfliktiin valmis (rajattomasti itsensä yliarvioiva) yksilö ("haukka") häviää evolutiivisen kilpailun kykynsä arviointivirheen verran (mutta ei siis haukan tavoin rajattomasti) yliarvioivalle yksilölle.

Todellisessa maailmassahan ihmiset ovat taipuvaisia arviomaan omat kykynsä todellista paremmiksi. Esimerkiksi suurin osa meistä pitää itseään keskimääräistä parempina autoilijoina tai oman ammattinsa harjoittajina. Johnsonin ja Fowlerin tutkimus siis näyttäisi selittävän miksi tällainen epärealistinen itsemuottamus on yleistä ihmisten parissa.

Tutkijat ulottavat tulostensa merkityksen tarkastelun myös biologisen evoluution kanssa samoilla periaatteilla toimivan kulttuurievoluution piiriin. Koska kyse on puhtaasti teoreettisesta tutkimuksesta, sen tulokset ovat periaatteessa sovellettavissa myös esimerkiksi yritysten, pankkien tai kansakuntien keskinäiseen kilpailuun.

Näin tarkastellen Johnsonin ja Fowlerin tutkimus selittää esimerkiksi yritysten taipumuksen ottaa riskejä: ilman niiden ottamista ne jäisivät ajan myötä tappiolle taloudellisessa kilpailussa muita yrityksiä vastaan. Tämän seurauksena osa yrityksistä sitten aikanaan kuitenkin kaatuu arvioituaan voimavaransa väärin. Onko siis esimerkiksi nykyisessä EU:n talouskriisissä syvimmältään kyse vain eri kansakuntien vahvan itseluottamuksen ryydittämän terveen kilpailun vääjäämättömästä lieveilmiöstä, joka on merkityksetön suhteessa koko EU:n taoudellisen kehittymisen aiheuttamaan hyötyyn?

Palatakseni tekstini alkuun: osoittaako Johnsonin ja Fowlerin tutkimus siis vääräksi Paasikiven tunnetun lausahduksen tosiasioiden tunnustamisen viisaudesta? Ei oikeastaan. Pikemminkin se osoittaa, että koska tosiasioiden tunteminen on mahdollista vain tietyissä virherajoissa, olisi päättäjän hyvä tunnistaa tosiasioiden lisäksi oma arviointitarkkuutensa. Ja sen seurauksena tehdä päätöksensä tosiasioihin perustuen, mutta arviointitarkkuutensa verran optimismia päätöksiinsä sisällyttäen ja isojen riskien edessä tavanomaista suurempaa varovaisuutta noudattaen!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Integrointi ja rangaistukset - niistäkö apu toimivan monikulttuurisen yhteiskunnan luomiseksi?
Miksi nainen pettää miestään?
Tehdään oikein!

Nujertaako banaanikärpäsen bakteeri Dengue-kuumeen?

Hyttyset levittävät Suomea eteläisemmillä leveyspiireillä monia ikäviä tauteja kuten Dengue-kuumetta. Se on yksi ikävimmistä ihmisiä vainoavista taudeista, joka on viime aikoina vielä lisääntynyt nopeasti.

Dengue-viruksen aiheuttamalle kuumeelle altistuu noin 50-100 miljoonaa ihmistä. Suomesta tauti on ensimmäisen kerran tavattu vuonna 2004, eikä sille ole olemassa tehokasta lääkitystä eikä siltä voi toistaiseksi suojautua myökään rokottamalla tai estolääkityksellä. Vain suojautuminen hyttysten pistoilta auttaa.

Tänään käsiini sattui puolen vuoden takainen Nature-lehti, jossa on julkaistu kaksi raporttia (ensimmäinen ja toinen) hyönteisissä yleisenä esiintyvien Wolbachia-bakteereiden käyttömahdollisuuksista Dengue-virusten torjuntaan. Kun itseänikin kiinnostavat tämänkaltaiset kysymykset, päätin tutustua raportteihin vähän tarkemmin.

Tutkijat olivat sopeuttaneet banaanikärpäsessä luonnostaan elävän Wolbachia-bakteerin Dengue-virusta levittävään sääskeen ja todenneet sen viihtyvän siinä mainiosti. Ja mikä vielä parempaa, bakteeri suojasi sääskiä Dengue-virustartunnalta varsin tehokkaasti - virusten määrät bakteeri-infektoiduissa sääskissä olivat reilusti alle tuhannesosan bakteerittomiin kontrolleihin verrattuna. Eikä siinä kaikki: kun näitä sääskiä sitten vapautettiin australialaisen sääskipopulaation joukkoon, levisi bakteeri nopeasti koko hyttysyhteisöön.

Näyttää siis siltä, että tieteellisen tutkimuksen kautta on löydetty erittäin lupaava keino torjua Dengue-kuumetta - yksinkertainen, halpa ja tehokas. Toki tutkijoiden havainnot täytyy vielä varmistaa uusien kokeiden avulla, ja erityisesti sellaisissa paikoissa, joissa virus on todellinen ongelma. Mutta mikäli nyt tehdyt havainnot pitävät loppuun asti, on maailmassa ihmisten kiusana pian yksi iso riesa vähemmän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hirvikärpänen
Elämänkumppaneina virukset
Ihminen - superorganismi

Integrointi ja rangaistukset - niistäkö apu toimivan monikulttuurisen yhteiskunnan luomiseksi?

Tuoreessa Alexanderin ja  Christian tutkimuksessa selvitettiin erilaisten pelien avulla koulutaustan ja ryhmän etnis-uskonnollisen koostumuksen vaikutusta nuorten halukkuuteen investoida yhteiseen hyvään. Tutkimus tehtiin Bosniassa ja Herzegovinassa, jossa koulut ovat joko etnis-uskonnollisesti monokulttuurisia tai sellaisia, joihin on integroitu sekä muslimeja että kristittyjä. Oppilaat eivät kuitenkaan voi valita koulujaan, vaan heidät sijoitetaan niihin muilla kriteereillä. Tämä asetelma tarjosi tutkijoille mainion "koejärjestelyn".

Tutkimuksissa tarkasteltiin neljän oppilaan ryhmiä, joihin kuuluvat tiesivät toisistaan vain uskonnon. Ennakko-odotusten mukaisesti halukkuus investoida yhteiseen hyvään oli merkittävästi pienempi, mikäli tutkittavaan ryhmään kuului eri uskonnollisiin ryhmiin kuuluvia nuoria. Näin kävi sekä sellaisissa ryhmissä, jonka jäsenet oli kerätty monokulttuurisista kouluista kuin myös sellaisissa ryhmissä, jotka koottiin integroivaa koulua käyvistä.

Tutkimuksen yllätys sen sijaan oli se, että eri etnis-uskonnollisiin ryhmiin kuuluvia nuoria integroivissa kouluista kerättyjen nuorten halukkuus investoida yhteiseen hyvään palasi, mikäli heillä oli käytössään myös heille itselleen kustannuksia aiheuttava rangaistusmahdollisuus väärin toimivia kohtaan. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut niissä ryhmissä, joihin osallistuneet oli kerätty monokulttuurisista kouluista.

Integraation ja toimivien rangaistusten avulla voitiin siis palauttaa monikulttuuriseen ryhmään halu toimia yhteisen hyvän puolesta.

Tämä on erittäin mielenkiintoista myös jatkuvasti monikulttuuristuvan Suomen kannalta. Alexanderin ja Christian tutkimushan ilmiselvästi viittaa siihen, että nykyinen väestökehitys, jossa väestöryhmät segregoituvat eri asuinalueille tulee johtamaan pohjoismaisen yhteistä hyvää tuottavan hyvinvointivaltion perusteiden rapautumiseen.

Turun Varissuon tai Helsingin Vuosaaren kehittymistä Ruotsin Rosengårdin kaltaisiksi maahanmuuttajien hallitsemiksi alueiksi tulisi siis pyrkiä välttämään kaikin voimin. Samoin tulisi pyrkiä välttämään maahanmuuttajavaltaisten koulujen tai edes koululuokkien syntymistä.

Tämä on kuitenkin ongelmallista ilman, että puututaan ihmisten oikeuteen valita asuinkuntansa ja sitä kautta myös lastensa koulu. Olemme siis tahtomattamme joutuneet vakavaan ristiriitatilanteeseen ihmisten perusoikeuksien kunnioittamisen ja maahanmuuton hyvinvointivaltiolle aiheuttamien riskien torjunnan välillä.

On myös huomattava, että Alexanderin ja Christian tutkimus käsitteli ihmisryhmiä, jotka käytännössä eroavat toisistaan vain uskonnon suhteen. Sen sijaan Suomessa suuri osa maahanmuuttajista tulee lähes täysin suomalaisista kulttuuri- ja uskontokäsityksistä poikkeavista kulttuureista. Tämä tuskin helpottaa näiden maahanmuuttajien sopeutumista suomalaisiin ihmisiin tai päinvastoin.

Alexanderin ja Christianin tutkimus yhdessä edelle kirjoittamieni seikkojen kanssa vahvistaakin selvästi käsitystä, että nykyisen kaltainen maahanmuutto on todellinen uhka suomalaiselle yhteisen hyvän varaan rakennetulle yhteiskunnalle. Ainakin ongelmien torjumiseksi asiaan tulisi suhtautua rehellisesti ja vakavasti. Siis siten, ettei ratkaisuja etsittäisi sotkemalla keskenään yleviä ihanteita ja raadollisia tosiasioita, vaan pitäydyttäisiin pelkästään jälkimmäisissä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
James Hirvisaari hovioikeuden tuomiolla
Maltillista islamismia ei ole, väittää tunisialainen radiopersoona
Terrorismirikos-epäily Suomessa