Mitä opimme USA:n trilleristä?

USA:n presidentinvaalit ovat nyt ohi ja voittajakin lienee selvillä jännittävien vaiheiden jälkeen. Yleiseltä kannalta vaalien tärkein tulos oli se, että gallupit näyttivät jälleen väärin: lähes yksimielisestä galluptodellisuudesta huolimatta vaali oli äärimmäisen tasainen.

Koska olen tutkija, oli tämä havainto mielestäni varsin mielenkiintoinen ja osoitti kyselytutkimusten rajallisuuden. Nyt nähty trillerihän osoitti kiistatta, että ihmiset vastaavat kyselyihin siten kuin olettavat haastattelijan haluavan heidän vastaavan. Tokihan tämä on osoitettu jo aiemminkin.

Tästä syystä meidän jokaisen on syytä suhtautua kriittisesti sellaisiin tutkimuksiin ja tieteenaloihin, joissa nojaudutaan kyselyin tuotettuun dataan. Näin erityisesti silloin kun tutkimuksen kohteena ovat asiat, joihin liittyy yhteiskunnallisessa ilmapiirissä eli mediassa voimakkaasti paheksuttuja asioita.

Siis sellaisia kuin esimerkiksi rasismi, sukupuolten tasa-arvo, maahanmuutto tai ilmastonmuutos. Näiden osalta on varsin ilmeistä, että niistä tehdyt mielipidekyselyt antavat todellisuutta enemmän median valtavirtaa myötäilevän käsityksen ihmisten parissa vaikuttavista ajatuksista.

Toisin sanoen voidaan päätellä, että Suomessa olevat afrikkalaistaustaiset maahanmuuttajat kokevat oleellisesti vähemmän rasismia ja muuta syrjintää kuin Ylen välittämästä uutisesta voisi päätellä. Ja paljon harvempi kantasuomalainen pitää rasismia todellisena ongelmana kuin Ylen toinen uutinen kertoi.

Samalla tavoin ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä kokee omaa vastuuta selkeästi pienempi osa kuin Ylen kolmas uutinen kertoi. Ja muunsukupuolisista ihmisistä haastattelututkimuksen ilmoittamaakin lukua pienempi osa on kokenut syrjintää työelämässä.

En tällä kirjoituksella tarkoita, ettei kyselytutkimuksia kannattaisi tehdä. En myöskään osaa sanoa kuinka paljon edelle googlaamalla hakemieni tutkimusten tulokset poikkeavat todellisuudesta - todennäköisesti sitä enemmän, mitä vahvemmin yhtä mielipidesuunta on mustamaalattu julkisuudessa.

Tällä kirjoituksella penään arvoisalta lukijaltani sekä ennen kaikkea päätöksentekijöiltä ja lehtien toimituskunnilta edellä kuvaamani komformisuuden huomioimista tulkittaessa kyselytutkimusten tuloksia. Eikä pahaa tekisi, jos jo tutkimusta raportoivat tutkijat ottaisivat tämän seikan huomioon kirjoittaessaan raporttejaan ja etenkin tehdessään niistä julkiseen käyttöön tarkoitettuja tiedotteita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Altruismi ja pelko leimaamisesta luovat hyvän yhteiskunnan
Vihreät nojaavat sosiokulttuuristen asiantuntijoiden ja SDP toimistotyöntekijöiden kannatukseen
Haluaisitko miellyttää robottia?

Koejännityksestä eroon helposti

Koejännitys vaivaa monia meistä silloin, kun pitäisi suorittaa jokin tärkeä testi. Sellaisia ovat vaikkapa ylioppilaskoe, opiskelupaikkojen pääsykokeet, lopputentit, väitöstilaisuudet ja työhaastattelut. Kovimmat jännittäjät ikään kuin tukehtuvat ja huomaavat jälkeenpäin tehneensä monenlaisia munauksia asioissa, joihin hyvin tietävät vastauksen.

Jännittäminen ei liity suoraan koululaisen osaamistasoon, vaan myös erinomaisesti koealueen osaavat nuoret voivat epäonnistua juuri tärkeimmässä kokeessa. Tämä on harmillista ja vaikuttaa monien nuorten elämänvalintoihin.

Nyt amerikkalaiset tutkijat Ramirez ja Beilock ovat kuitenkin julkaisseet tutkimuksen, jossa löydettiin yksinkertainen keino ehkäistä jännityksestä johtuvia epäonnistumisia. He pyysivät peruskoulun yläasteikäisiä nuoria kirjoittamaan juuri ennen erityisen stressaavaa koetta  lyhyen kirjoitelman omista tunteistaan ja huolistaan liittyen edessä olevaan kokeeseen. Kontrolliryhmät joko kirjoittivat jostain muusta aiheesta tai vain odottivat kokeen alkamista.

Tulokset olivat hyvin yllättävät ja selkeät. Kokeeseen liittyvistä tunteista kirjoittaminen juuri ennen varsinaista koetta paransi koejännittäjien suoriutumista huomattavasti, kun taas muiden koeryhmien jäsenistä jännittäjät alisuorittivat kokeensa odotetulla tavalla.

Ramirezin ja Beilockin koetuloksen perusteella turhaan jännittämiseen on siis löydettävissä yksinkertainen apu. Ainoa ongelma on siinä, miten koululaiset ja/tai heidän opettajansa löytävät tästä tiedon. Toivottavasti  tämä kirjoitus omalta osaltaan auttaa tässä tiedonvälityksessä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ihmisryhmien kollektiivinen älykkyys ja c-faktori
Uutta tietoa viherpesusta
Miksi naiset rakastuvat renttuihin?