Miksi äiti rakastaa vastasyntynyttä lastaan?

Tuoreessa Camila Servin-Barthetin ja kumppaneiden tutkimuksessa osoitettiin, että biologisten äitien aivojen harmaan aineen määrä väheni nopeasti raskauden aikana ja palautui osittain synnytyksen jälkeen – jälkimmäinen tosin tapahtui hitaasti ja vain osittain. Tutkijat havaitsivat myös, että terveiden äitien joukossa korkeampi hyvinvointi, matalampi stressi ja vähäisempi masennus korreloivat vähäiseen vihamielisyyteen vastasyntynyttä kohtaan. 

Toisaalta äidin yleinen hyvinvointi selitti yli 50 % harmaan aineen tilavuuden palautumisen ja äidin kiintymyksen välisestä yhteydestä synnytyksen jälkeisenä aikana. Tämän voi tulkita siten, että raskauden jälkeiset neuroanatomiset muutokset vaikuttavat äitien psyykkiseen hyvinvointiin ja sitä kautta edistävät hänen kiintymistään lapseensa. 

Servin-Barthetin tutkimus lisäsi ihmiskunnan ymmärrystä siitä, kuinka hormonien, aivojen kehityksen ja käyttäytymisen vuorovaikutus vaikuttaa äitiin siten, että hän lapsen syntyessä kokee tämän yleensä elämänsä rakkaimmaksi asiaksi ja ottaa ilomielin vastaan sen suuren vaivan, jonka pikkuvauvasta huolehtiminen vaatii. Samalla tutkimus osoitti jälleen kerran, kuinka tieteellinen lähestymistapa lisää ymmärrystämme mitä erilaisimmista asioista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen ja Amerikan lihansyöjät 
Kuinka vähentää poliittista polarisaatiota?
Monimuotoisuus tautien taustalla

Testosteronia pullistelevat naiset

Joskus tuntuu siltä, että maailma on muuttunut hulluksi. Tänä aamuna koin sellaisen tunteen huomattuani Iltalehdessä otsikon, jonka mukaan transnaiset dominoivat lentopallopeliä Kanadassa.

Jutussa kuvaillussa naisten pelissä oli mukana viisi transnaista, joiden kaikkien "kerrotaan pelaavan naisten sarjassa ilman, että he olisivat aloittaneet minkäänlaista hormonihoitoa tai tehneet sukupuolenkorjausleikkausta". Toisin sanoen kanadalaisessa naisten lentopallossa pelaa testosteronista pullistelevia miehiä sukupuolielimineen päivineen. 

Näillä miehillä on myös voimaa. Jopa niin paljon, että heidän iskulyöntinsä aiheuttavat vastustajana olevien naisten päähän osuessaan aivotärähdyksiä ja muita terveydellisiä vahinkoja. 

* * *

Minulla ei ole mitään ihmisten erilaisuutta vastaan. Jokainenhan voi olla vapaassa maassa - jollaisia Kanada tai Suomi ovat - juuri sellainen kuin haluaa. Vaikka sitten naisten asuun pukeutunut mies tai hormonihoidot ja sukupuolenleikkaukset läpi käynyt transnainen. 

Tämä vapaus ulottuu täsmälleen niin pitkälle, ettei sillä aiheuteta kohtuutonta vahinkoa muille ihmisille. Naisten urheilussa tämä tarkoittaa sitä, ettei pelissä ole mukana naisen asuun pukeutuneita miehiä eikä edes murrosiässä testoristeronibuustin lihaksiinsa saaneita transnaisia. 

Maailman urheilujohtajien kannattaisi ottaa tämä asia vakavasti. Ellei naisten tasa-arvon perusteella - mitä heidän kanssaan miesten lihaksiston voimalla urheilevat henkilöt rikkovat - niin edes lajeihinsa kohdistuvan kiinnostuksen eli niiden toimintamahdollisuuksien takia. 

Onhan nimittäin selvää, etteivät alussa kuvaamani kaltaiset lentopalloilijat suinkaan innosta tyttöjä urheilemaan, eivätkä sellaiset myöskään innosta katsojia seuraamaan lajia. Enkä jaksa uskoa, että tällaisten lajien - ainakaan naisten osalta - kilpailuihin vaivautuisi edes yleisöä. 

Mutta tokihan kansalliset ja kansainväliset urheilujärjestöt tekevät itse omat päätöksensä. Niin Suomessa kuin Kanadassa. Ja myös kansainvälisellä tasolla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tyttöjen katselu ennen ja nyt
Totuuden jälkeinen aika
Transnaisille oma sarja

Totuuden jälkeinen aika

Yle julkaisi eilen tiedon, jonka mukaan uintiin tuleva uusi avoin sarja on Setan edustajan mukaan "selkeää syrjintää ja lisäksi riski ihmisoikeusloukkauksille... Erillisen luokan luominen transurheilijoille on jälleen osoitus siitä, että transnaisia ei pidetä naisina".

Tällainenkin lausunto olisi vielä joitakin vuosia sitten koettu todennäköisesti huvittavana. Mutta nykyisessä totuuden jälkeisen ajan ilmapiirissä se on korkeintaan kulmakarvoja kohottava - eikä ainakaan Ylen toimittaja lähde arvioimaan sitä faktaperustalta. 

Tapauksesta tuli mieleeni joitakin aikoja sitten julkaistu tutkimus, jossa analysoitiin poliittista argumentaatiota viimeisten vuosikymmenien aikana. Sen mukaan me elämme aivan erityistä ajanjaksoa tunteiden ja järkeilyn välisen tasapainon suhteen. 

Tutkimuksessa selvitettiin ajanjaksolta 1850–2019 peräisin olevien miljoonien Google nGramissa olevien kirjojen sanankäyttöä. Tulosten mukaan esimerkiksi "määrittää" ja "päätelmä" kaltaisten rationaalisuuteen liittyvien sanojen käyttö lisääntyi vuoden 1850 jälkeen pitkään ja samalla ihmisten kokemuksiin liittyvät sanat - kuten "tuntea" tai "uskoa" vähenivät. 

1980-luvulta alkaen on kuitenkin tapahtunut muutos, jossa sanankäyttö on muuttunut yksilökeskeiseen ja tunnepohjaiseen suuntaan. Tämä muutos on tapahtunut niin fiktiossa kuin tietokirjallisuudessakin. Lisäksi sama muutos havaittiin myös New York Timesin artikkeleissa.

Toisin sanoen tutkimuksen tulokset osoittivat, että julkisuudessa on viime vuosikymmeninä tapahtunut oleellinen muutos yhteisöllisestä ja rationaalisesta kielenkäytöstä kohti yksilökeskeistä ja tunteellista verbaliikkaa. Tämän ei tietenkään pitäisi olla yllätys kenellekään, joka on elänyt pitkään ja havainnut tutkimustuloksen osoittaman muutoksen yhteiskunnan yleisessä kehityksessä ja poliittisessa päätöksenteossa - jos omat uskomukset ja tosiasiat ovat ristiriidassa, niin sitä pahempi se on jälkimmäisille.

Tämä yhteiskunnallisen asenteen muutos lienee myös selitys - tai ainakin yhdensuuntainen kehityskulku - siihen Setan edustajan lausuntoon, jolla aloitin tämän kirjoitukseni. Eli että joku voi aivan vakavissaan paheksua, jos naiseksi leikeltyä ja hormonihoidoilla feminisoitua biologista miestä ei pidetä oikeana naisena. 

Muitakin esimerkkejä vastaavista nykyajan ilmiöistä voisin tähän kirjata, mutta uskon teidän - arvoisat lukijani - osaavan tehdä sen aivan itsekin. Loppujen lopuksihan tämän blogin tarkoituksena on viime kädessä antaa aineksia lukijoidensa omalle ajattelulle eikä niinkään julistaa kategorista totuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Transnaisille oma sarja
Muka-suvaitsevainen, muka-älyllinen ja muka-sivistynyt
Mitä me olemme tehneet väärin?