Luonnon monimuotoisuuden suojelulle saatiin hintalappu

Suomi elää tunnetusti metsästä, mutta siitä huolimatta - tai ehkäpä juuri siksi - ovat vaatimukset suomalaisten metsien suojelemiseksi eli poistamiseksi talouskäytöstä vahvistuneet vuosi vuodelta. Niitä tulee sekä kotimaasta että Euroopan unionista.

Siihen liittyen kyselin puolisen vuotta sitten monimuotoisuuden turvaamisen kokonaisvaltaisen kustannuslaskelman perään. Siksi oli äärimmäisen mielenkiintoista törmätä heti aamusta Antti Asikaisen Twitterviestiin, jossa kerrottiin Luonnonvarakeskuksen selvittäneen, paljonko erilaiset esillä olleet suojeluvaatimukset maksaisivat meille suomalaisille. 

Niistä Suomen luontopaneelin esittämät toimet vähentäisivät metsäsektorin arvonlisäystä kerrannaisvaikutuksineen vuosittain 540 – 1 150 miljoonalla eurolla ja samalla työvoiman tarve vähenisi 4 400 – 9 400 työllisellä. 

Syntyneessä keskustelussa kävi lisäksi ilmi, että lisäsuojelun edellyttämä suora maanhankintakustannus olisi peräti seitsemän miljardia euroa. Sitä voinee verrata esimerkiksi puolustusvoimien vuosittaiseen budjettiin, joka on "vain" 5,1 miljardia euroa.

Koko raporttia en tietenkään ole tämän aamun aikana lukenut, mutta edelle kirjaamani luvut ovat Luken tutkimusylijohtajan näppäimistöltä, joten ne lienevät oikeita. Ne lienee myöskin toimitettu maan hallituksen käytettäväksi sen tehdessä päätöksiä suomalaismetsien tulevaisuudesta. 

Olisikin mielenkiintoista tietää, mistä budjetin menoista Sanna Marinin (sd) kabinetti ja etenkin sen ympäristöministeri Maria Ohisalo (vihr) olisivat halukkaita luopumaan toteuttaakseen luontopaneelin vaatimukset. Tai vaihtoehtoisesti - olisivatko he valmiita kasvattamaan vastaavasti valtion velkaantumista ja työttömyysastetta?

Joka tapauksessa nyt esille tullut laskelma on äärimmäisen tärkeä lisä keskusteluun, jossa puhutaan metsien suojelun ja talouskäytön välisestä tasapainosta. Onhan suurin osa suomalaisista huolissaan ympäristömme tilasta ja monimuotoisuudesta, mutta olisivatko he valmiita sijoittamaan niihin Luonnonvarakeskuksen laskemia summia sekä kärsimään tulonmenetyksistä ja lisäämään työttömyyttä, jotka seuraisivat asiaa korjaavista suojelutoimista.  

Tuli vain mieleeni, että olisikohan mahdollista saada tämä kysymys seuraavaksi selvitettävien asioiden listalle? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

EU:n ilmastopaketti kaatui
Maria Ohisalo palasi räväkästi - mutta kunnioittaako hän perustuslakia
Suomessa tarvitaan kokonaisvaltainen laskelma biodiversiteetin kustannuksista

Hiilinieluun keskittyminen olisi vanhentunutta metsäpolitiikkaa

Professori Atte Korhola totesi eilen mielipidekirjoituksessaan, että "pohjoisten metsien pinta-alan lisääminen... edistää lämpenemistä, mikä on osoitettu lukuisissa tutkimuksissa. Alueilla, missä on talvella lumipeite, metsäalan kasvu vähentää ulosheijastuvan säteilyn määrää ja lisää lämmön imeytymistä maan pinnalle. Mallisimulaatioissa, joissa pohjoiset metsät on poistettu kokonaan, maapallo viilenee yli puoli astetta. Tropiikin metsien kohdalla tilanne on päinvastainen."

Korholan väite on yhteensopiva kuluneen viikon Nature-lehdessä julkaistun Sebastiaan Lyussaertin ja kumppaneiden tutkimuksen kanssa - ja mahdollisesti jopa perustui siihen ainakin osin. Tutkimuksessa oli tutkittu metsänhoidollisia keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi Euroopassa.

Lyussaert ja kumppanit olivat tutkineet kuuden eri metsänhoitovaihtoehdon vaikutusta ilmaston lämpenemiseen. Nuo vaihtoehdot olivat (i) pidättäytyminen hakkuista, (ii) hakkuut, uudistaminen samalle puulajille ja hoito kuten ennenkin, (iii) hakkuut, uudistaminen samalle puulajille ja harvennus ennen päätehakkuuta, (iv) hakkuu, uudistaminen alueen yleisimmälle lehtipuulle ja harvennus ennen päätehakkuuta, (v) hakkuu, uudistaminen alueen yleisimmälle lehtipuulle ja metsänhoito vesakkona sekä (vi) hakkuut, puulajin vaihto alueen yleisimmälle puulajille sekä harvennus ennen päätehakkuuta.

Tulokset osoittivat, että mikään hoitomuodoista ei yksiselitteisesti torju ilmastonmuutosta eli samanaikaisesti kasvata hiilinielua, vähennä yläilmakehän säteilyepätasapainoa ja alenna alailmakehän lämpötilaa. Tutkijat tekivätkin tuloksistaan sen johtopäätelmän, ettei Euroopan metsiä tule ajatella keinona hillitä ilmastonmuutosta koska niiden avulla siihen ei ole mahdollista vaikuttaa merkittävästi.

Sen sijaan he suosittelivat metsien hoitamista siten, että ne selviäisivät mahdollisimman hyvin tulevaisuuden ilmastossa. Eli varmistaa, että metsät tuottavat tulevaisuudessakin puuta raaka-aineeksi sekä tarjoavat ekologisia, sosiaalisia ja kulttuurisia palveluita ja samalla minimoida riski ilmastonmuutosta kiihdyttävistä metsäpaloista, tuuli- ja hyönteistuhoista sekä kuivuuden aiheuttamista metsäkuolemista.

On siis aika siirtyä uuteen ja aiempaa laajempiperspektiivisempään tarkasteluun metsien suhteesta ilmastonmuutokseen ja pyrkiä pois osaoptimoinnista eli pelkän hiilinielun ajattelemisesta, josta saimme esimerkin vihreiden poliitikkojen niin ikään eilen julkaistusta mielipidekirjoituksesta. Siinä Satu Hassi ja ja Veli Liikanen halusivat maksimoida hiilinieluja pidentämällä metsiemme kasvatusaikoja - eli ottamalla yhä suurempia riskejä tuuli- ja hyönteistuhoista kotimaisissa metsissämme. Samalla vanhakantaisella - ja ilmeisen virheellisellä - linjalla on ollut myös Suomen ilmastopaneelin vetäjä professori Markku Ollikainen.

Atte Korholan ja edellä lyhyesti referoimani Nature-lehden julkaisun mukaista uudempaa ajattelua edustavat sen sijaan esimerkiksi Ilmatieteen laitoksen entinen pääjohtaja Petteri Taalas sekä Luonnonvarakeskuksen professori Antti Asikainen. Toivottavasti heitä kuunnellaan metsäpoliittisessa päätöksenteossa enemmän kuin suppeammin ajattelevia kollegoitansa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petra Laiti halusi lopettaa porotalouden tuet
Touko Aallolta pääsi lirahdus paskapuhetta
Todellinen monikäyttöluonnonvara