Vaalitulos ja sen seuraukset

Suomen eduskuntavaalit 2023 on käyty ja niiden tulokset ovat vain vahvistamista vailla. Lopputuloksen mukaan puolueet saivat seuraavat kannatukset ja sen mukaiset paikkamäärät eduskuntaan.

Ensimmäinen huomio on se, että Sanna Marinin (sd) hallitukseen osallistuneiden puolueiden kannatus putosi 3,4 prosenttiyksiköllä, mutta sillä lailla varsin erikoisesti, että päähallituspuolue SDP onnistui jopa kasvattamaan kannatustaan ja paikkamääräänsä. Tämä johtui luonnollisesti siitä, että puheenjohtaja Sanna Marin (sd) teki vaaleista pääministerikilpailun ja onnistui sitä kautta imemään kumppaneiltansa suuren osan niiden kannatuksesta ja erityisesti eduskuntapaikoista. Nähtäväksi jää, miten tämä vaikuttaa vihervasemmiston sisäisiin suhteisiin jatkossa.

  

Kannatusmenetyksensä ja Marinin taktikoinnin seurauksena poliittinen vihervasemmisto hävisi kokonaisuutena peräti yhdeksän kansanedustajan paikkaa. Sen seurauksena vihervasemmistolla on hallussaan vain - juuri ja juuri - kolmannes eduskunnasta. Sen sijaan johtavat oppositiopuolueet Kokoomus ja Perussuomalaiset saivat yhteensä peräti 94 paikkaa. 

Toisin sanoen taloudellisesti vastuulliset oikeistopuolueet olivat vaalien suurimpia voittajia. Ja siitä syystä on nähtävä, että kansalta tuli poliittisille päättäjille selvä viesti maan talouden panemiseksi kuntoon.

Tulosten mukaan onkin sekä matemaattisesti että moraalisesti selvää, että maahan tulisi pystyttää kansan ilmaiseman tahdon mukaisesti niin sanottu porvarihallitus, jossa pääministerin paikka on Kokoomuksella ja valtiovarainministerinä istuu perussuomalainen. 

 

Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, sillä tulokset mahdollistavat myös sinipunan eli Kokoomuksen ja SDP:n varaan rakentuvan hallituksen. Vaikka se ei vastaakaan kansan tahtoa, saatetaan siihen päätyä siksi, että Keskustassa on ilmaissut vahvan halunsa siirtyä oppositioon keräämään uutta kannatusta ja RKP on puolestaan kertonut, ettei se ryhdy hallitusyhteistyöhön Perussuomalaisten kanssa. 

Sinipunavaihtoehto voisi rakentua Kokoomuksen ja SDP:n akselin varaan - jos vain ohjelmasta päästäisiin sopimukseen - mutta se vaatisi tuekseen muita puolueita, koska tämän vaihtoehdon pääpuolueet saivat eduskuntaan yhteensä 91 paikkaa. 

Tukipuolueilta tarvittaisiin siten enemmistön saamiseksi ainakin kymmenen eduskuntapaikkaa, joten RKP riittäisi vain juuri ja juuri siihen. Vahvempi pohja saataisiin ottamalla mukaan Vihreät, joilla saattaisi olla siihen halua, jotta se pystyisi ajamaan omia ympäristö- ja maahanmuuttopoliittisia tavoitteitaan.  

Tulevan pääministeri Petteri Orpon kannalta tällaisessa koalitiossa olisi kuitenkin sellainen ongelma, että mainittujen puolueiden kanssa olisi vaikea tehdä kovin vahvaa talousremonttia sisältävää hallitusohjelmaa. Enkä oikein jaksa uskoa siihenkään, että vaikka hallitukselle saataisiin Orpoa tyydyttävä ohjelma, toimisivat hallituskumppanit kovin innokkaasti sen toteuttamiseksi. 

Lisäksi on selvää, ettei sinipunainen vaihtoehto vastaisi kansan vaaleissa selkeästi ilmaisemaa tahtoa vihervasemmistolaisen politiikan hylkäämisestä. Ja siksi se olisi vaaleissa poikkeuksellisen selkeästi mielipiteensä ilmaisseen vaalikarjan pettämistä.  

Niinpä joudumme palaamaan oikeistohallitusvaihtoehtoon. Se vastaisi kansan tahtoa vahvasti rakentuessaan kahden vaalien suurimman voittajan varaan, mutta myös siihen tarvittaisiin tukipuolueilta seitsemän lisäpaikkaa eduskunnassa, jotta hallituksen tukena olisi edes 101 paikka. 

Koska Kristillisdemokraateilla ja Liike Nytillä on vain kuusi kansanedustajaa, ei niistä olisi apua. Siten mukaan tarvittaisiin joko RKP tai Keskusta. Niistä ensimmäinen on yleensä ollut aina valmis hallitukseen, mutta puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson vierasti Perussuomalaisia vielä eilen illallakin. Ja jälkimmäinen on ilmaissut haluttomuuttaan hallitukseen. 

Luulen kuitenkin, ettei porvariyhteistyö olisi Keskustan - äänestäjien vasemmiston pönkäpuolueena toimimisesta rangaistuksen saaneelle - puoluejohdolle mahdoton neuvoteltava. Hallituspaikkahan tarjoaisi puoluejohdolle mahdollisuuden korjata Marinin hallituksen aikaiset virheensä ja poistaa niistä aiheutuneen poliittisen painolastin - sekä estäisi hallituskumppaniksi tulevan Perussuomalaisten kasvamisen oppositiossa. 

Hallituksessa mukanaolo voisi kuitenkin olla myös Keskustalle painolasti, mutta valitsemalla muutaman ministerinsä oikein, se voisi profiloitua hallituksessa maakuntien puolustajana - ellei suorastaan pelastajana - ja sitä kautta voittaa ne takaisin perussuomalaisilta. Tässä painaa vielä sekin, että joutuessaan oppositioon yhdessä purralaisten kanssa ei saarikkolaisilla olisi minkäänlaista profiloitumisen mahdollisuutta. Ja näin ollen vaarana olisi myös Keskustan lopullinen kuihtuminen sitä kautta. 

Kaiken kaikkiaan hallituspelistä tulee myös tällä kertaa mielenkiintoinen palapeli. Eikä lopputulosta voi tässä vaiheessa ennustaa oikein millään tavalla. 

Toivon kuitenkin, että Petteri Orpo ja muut puolueet päättäisivät lopulta kaikesta huolimatta toteuttaa kansan ilmaiseman tahdon hallitusta koottaessa. Sanoihan jo Johannes Virolainenkin aikanaan, että "kansanvalta on puhunut, pulinat pois" 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen tulevaisuus ratkaistaan historiallisella hetkellä
Vaalit osoittivat miksi Viron talous kohenee, mutta Suomen ei
Kokoomuksen ja Perussuomalaisten on ratkaistava työperäisen maahanmuuton ongelma