Tämä on seitsemäs osa blogimerkintäsarjaa, jossa käyn läpi Suomen historian merkittävimmät vaiheet. Sen kuudennessa kirjoituksessa kuvasin, kuinka sotilasvaltioksi muodostuneen Ruotsin valtakunnan ajautuminen miespulaan ja taloudelliseen kriisiin johti liberalistisiin taloudellisiin uudistuksiin, joiden seurauksena valtion taloudellinen pohja ja ihmisten elintaso siirtyivät pitkäaikaiselle kasvu-uralle.
Tuona aikana valtakunnassa vallitsi säätydemokratia, jossa alempisäätyisillä ihmisillä oli valtaa enemmän kuin kertaakaan sitten keskiajan. Ruotsia kohtasi kuitenkin yllättävä käänne, kun valistusajan aatteet omaksunut kuningas Kustaa III kaappasi vallan vuonna 1772 upseeriston, Ranskan ja ylhäisaateliston tuella.
Vallankaappaus ei kuitenkaan enää pysäyttänyt alempien säätyjen vaurauden ja siitä seuranneen poliittisen ominaispainon kasvua. Niinpä kuningas ajautui vaikeuksiin alemman aateliston, papiston ja talonpoikien kanssa.
Sen Kustaa III pyrki ratkaisemaan ikiaikaisella keinolla eli ryhtymällä hyökkäyssotaan ensin Venäjää ja myöhemmin myös Tanskaa vastaa. Jälkimmäisestä tuli selkeä voitto, jonka antama noste mahdollisti Kustaalle uuden perustuslain läpi ajamisen.
Sen seurauksena kuninkaan tukiryhmä vaihtui aatelistosta porvaristoon ja talonpoikiin. Näin siksi, että vaikka kuningas sai paljon valtaa, oli uusien verojen asettaminen mahdollista edelleenkin vain valtiopäivien hyväksynnällä - ja myös kahdella alemmalla säädyllä oli mahdollisuus vaikuttaa siihen.
Samalla kansan eli talonpoikien omistusoikeus maahansa vahvistui ja kruununtalonpoikienkin lapset pääsivät maatilojen laillisiksi perijöiksi, mikä lisäsi niiden ostamista perintötiloiksi. Näin kansa sitoutui entistä vahvemmin turpeeseen ja omistusoikeuden vahvistuessa myös oman taloutensa edistämiseen. Tästä taloudellisesta toimeliaisuudesta hyötyi koko valtakunta.
Myös oikeusjärjestelmä edistyi korkeimman oikeuden perustamisella, kidutuksen kieltämisellä ja tuomioiden lieventämisellä. Oikeudenkäynnin kehittyminen yhdessä talouden kannalta keskeisen uudistuksen - eli tehdasprivilegioiden mahdollistaminen myös tavalliselle kansalle - edisti kapitalistista talousjärjestelmää kukonaskelin luoden valtakuntaan ennen näkemätöntä vaurautta.
Sen sijaan uuden verovapaan rälssimaan kasvattaminen kiellettiin kokonaan. Vanhojen vallanpitäjien tappiota symboloi valtaneuvoston lakkauttaminen, vaikka ylimmät virat varattiinkin vielä aatelisille. Tosin heiltäkin alettiin vaatia koulutusta tehtäviinsä.
Tässä vaiheessa päättyi myös Ruotsin valta Suomessa kun Venäjä otti Napoleonin sotien sivunäyttämöllä valtion itäosan haltuunsa. Tämä ei kuitenkaan enää muuttanut sitä, että Suomi oli kovaa vauhtia siirtymässä kohti osaamiseen ja taloudelliseen aktiivisuuteen perustuvaa yhteiskuntaa, josta syntyperän ja erioikeuksien merkitys oli katoamassa.
Sarjan kaikki kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika
Osa VII: Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta
Osa VIII: Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun
Osa IX: Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun
Osa X: Suomalaisuuden synty
Osa XI: Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo
Osa XII: Verinen sisällissota
Osa XIII: Äärioikeiston kapina
Osa XIV: Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Osa XV:Paasikiven-Kekkosen linja
Osa XVI: Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen synkkä historia ja vaatimus kehitysapulaista
Haiti on köyhä ja siksi jää
Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?
Pauli Vahtera
VastaaPoistaRuotsin nykyinen karmea maahanmuuttotilanne on seurausta ruotsalaisten väkivaltaisesta historiasta. Sotia käytiin paljon ja sotilaiksi määrättiin suomalaisia. Ruotsi oli myös orjakauppias.
VastaaPoistaMatkakertomusta Ruotsin orjakaupasta Karibialla
”Ruotsi on halunnut kokonaan unohtaa sen, että maa toimi orjien kauppapaikkana. Esimerkiksi Ranska lopetti orjakaupan 1818. Ruotsi toimi vain kauppiaana ja orjien välittäjänä, siksi tänne ei jäänyt orjia kuten kaikkialle muualle Karibialle. Siksi tämä saari on edelleen eurooppalaistaustaisten hallussa.”
https://paulivahtera.fi/karibia/saint-barthelemy
On mahdotonta välttää vaikutelmaa siitä, että Kustaa III:n Venäjän sota oli kaikista monista Ruotsin ja Venäjän välisistä sodista turhin. Sen aloittamiseksihan Kustaa lavasti venäläisten muka suorittaman valehyökkäyksen, hiemaan samaan tapaan kuin venäläiset noin 150 vuotta myöhemmin. Ja vaikka Venäjä onkin vuosisatojen kuluessa monet kerrat ollut hyökkääjä, viimeksi nyt Ukrainan sodassa, ei niin ole aina ollut; kyllä se on joskus itse ollut myös oikeudettoman hyökkäyksen kohde. Eikä kummankaan osapuolen voine katsoa hyötyneen sodasta mitenkään, paitsi ehkä kuningas itse sisäpoliittisesti.
VastaaPoistaYhtä turha kuin Falklandin sota. Ja samasta syystä. Suurvalta-Ruotsi oli aikanaan hyvin aktiivinen aloittamaan sotia, eikä koko vuosisata tainnut nähdä juurikaan sodattomia vuosia. Tämän maksoi nahoissaan tavallinen kansa. 1700-luvun jälkeen Ruotsi joutui vaihtamaan sotimislinjaansa, kun voimavarat eivät riittäneet.
Poista