Kuka hyökkäsi sairaalaan?

Gazan kaistaleella Lähi-idässä on tehty tuhoisa isku sairaalaan. Sellainen on tietenkin vastoin kaikkia kansainvälisen politiikan pelisääntöjä mukaan lukien sodankäyntiin liittyvät sopimukset. Eikä iskusta ole ottanut vastuuta kukaan. 

Nähdäkseni syyllinen voi olla kumpi tahansa osapuoli. Israelin kohdalla kyse voisi olla joko jonkinlaisesta vahingosta tai tarkoituksellisesta teosta. Ensin mainittua ei pitäisi voida tapahtua juutalaisvaltion tapaisen sotilasmahdin hyvin järjestäytyneelle armeijalle. 

Sen sijaan tarkoituksellinen teko on mahdollinen ja kertoisi siitä, että israelilaisten mitta on tullut täyteen Hamasin murhattua joukoittain juutalaisia koteihinsa. Mikäli asia on näin, tulemme näkemään raa´an näytelmän, jossa Israel tuhoaa koko Gazan - ehkä jopa sen väestön. Eli syyllistyy kansanmurhaan.

Mikäli jälkimmäinen vaihtoehto toteutuu, tulemme näkemään salamasodan, jossa Israelin johto tai armeija ei juurikaan vilkuile sivuilleen vaan pyrkii tuhoamaan Gazan ja sen asukkaat mahdollisimman nopeasti. Eli ennen kuin kansainvälinen painostus - tai jopa palestiinalaisten suojaksi lähetettävä sotilaallinen voima - ehtii kasvaa niin vahvaksi, että hyökkäys on lopetettava. 

Tällaisen operaation lopputuloksena olisi väistämättä Israelin joutuminen kansainvälisen hylkyvaltion asemaan ja sen seurauksena maan hallinnon kaatuminen. Sekä USA:n vuosikymmeniä antaman sotilasavun päättyminen. 

Syyllinen voi olla myös Hamas, jonka kohdalla kyse olisi ns. false flag -operaatiosta eli lavastetusta hyökkäykskestä, jonka tarkoituksena on saada koko maailma kääntymään Israelia vastaan. Mikäli näin on, se kertoisi terroristijärjestön käsittämättömästä piittaamattomuudesta omiaan kohtaan.

Selvää on, että juuri tässä vaiheessa koko islamilaisessa maailmassa syylliseksi uskotaan Israelin asevoimat ja sen seurauksena Gazan kahakkaan saattaa liittyä ainakin osa muslimimaista. Toisaalta niiden johtajia pidättelee tietoisuus siitä, että juutalaisvaltion asevoimat ovat heidän armeijoihinsa verrattuna sekä tekniseltä että moraaliselta suorituskyvyltään täysin ylivoimaisia. Ja sen seurauksena todennäköisesti tappiolliseksi koituva sotaretki saattaisi johtaa islamilaisten maiden epädemokraattisten johtajien vallan kaatumiseen. 

* * *

Minun nähdäkseni Israelin asevoimien vahinko ei ole käytännössä mahdollinen. Enkä pidä kovin todennäköisenä myöskään Israelin hyökkäystä sairaalaan osana Gazan hävittämistä. Jälkimmäinen on kuitenkin mahdollista, sillä Hamasin hyökkäys on epäilemättä aiheuttanut ennenäkemätöntä raivoa - ja myös suunnatonta pelkoa - maan asukkaiden parissa.

Todennäköisimpänä pidän kuitenkin Hamasin järjestämää lavastettua hyökkäystä sen jouduttua epätoivoiseen asemaan Israelin hyökättyä ja saarrettua Gazan kaistaleen. Näin siksi, että terroristien voi hyvinkin kuvitella epätoivoisessa tilanteessa turvautuvaan mihin tahansa keinoon saadakseen tavoitteensa toteutetuksi. 

Valitettavasti minulla ei kuitenkaan ole kristallipalloa, joten tässä vaiheessa on vain jäätävä seuraamaan tilanteen kehittymistä. Ja toivottava, että Lähi-idän kriisipesäkkeeseen saataisiin jonakin päivänä kestävä ratkaisu - mikä ikinä se sitten olisikaan.

JK kello 18.40. Päivän mittaan on käynyt yhä selvemmäksi, että puheena oleva räjähdys oli palestiinalaisten tekosia. Omasta mielikuvituksettomuudestani johtuu, ettei aamulla käynyt edes mielessäni, että palestiinalaisten kyvyttömyys voisi olla niin täydellistä, että he osuisivat sairaalaansa - tai sen parkkipaikalle - ihan vain vahingossa. Toistaiseksi pidän kuitenkin mahdollisena, joskin vähäisenä, että osuma ei sittenkään olisi vahinko vaan päätekstissä arvelemani lavastettu hyökkäys.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hamasilaista lastenhoitoa
Terrorismin uhri olikin syyllinen
Palestiinalaisille annettavista kehitysapurahoista

Turvapaikanhakuoikeus on rajattava yhteen kertaan

Helsingin Sanomat kertoi, että maahamme on rakennettu eräänlainen ikiliikkuja. Tarkoitan turvapaikanhakijoiden rajatonta valitusoikeutta maahanmuuttoviraston ja oikeuden päätöksistä.

Lehden mukaan joillakin vuonna 2015 maahan saapuneilla turvapaikanhakijoilla on menossa peräti viides valituskierros. Sana "joillakin" ei tuossa edellä tarkoita mitään yksittäistapauksia, vaan "viime vuonna turvapaikkayksikkö teki noin 9 500 päätöstä. Samana vuonna noin 7 500:sta päätöksestä valitettiin hallinto-oikeuteen. Suurin näistä koski vuosina 2015–2016 tehtyjä päätöksiä."

Edelleen meitä valistettiin siitä, että "päätöksissä on rajaton valitusoikeus. Turvapaikanhakija voi valittaa viraston päätöksestä hallinto-oikeuteen niin kauan, kunnes oikeus katsoo, että viraston päätös on perusteltu ja lainvoimainen. Sen jälkeen valituslupaa voi hakea korkeimmalta hallinto-oikeudelta."

Eikä tässä kaikki, sillä kierroksen voi aina aloittaa uudelleen. Lehden mukaan "Maahanmuuttoviraston arvion mukaan lähes 2 000 kielteisen päätöksen saanutta turvapaikanhakijaa jätti viime vuonna uusintahakemuksen. Kaikista viime vuonna jätetyistä turvapaikkahakemuksista noin 40 prosenttia oli tällaisia."

Helsingin Sanomat totesi myös, että "useimmiten valittaminen kannattaa, sillä ensimmäinen päätös ei usein ole oikea." Olen itse eri mieltä ja totean, ettei asialla ole tekemistä päätöksen oikeellisuuden tai vääryyden kanssa, vaan kyseessä epäsymmetrisen ja usein äärimmäisen epäselvän tilanteen luoma todennäköisyyksiin perustuva lainalaisuus. Koska valituksia tehdään vain negatiivisista päätöksistä, ja ne menevät jollain frekvenssillä läpi, syntyy valituksenteon kannattavuus pelkästään siitä.

Oleellista on ymmärtää prosessin lottomainen luonne. Lotto syntyy siitä epäselvyydestä, että oikeuksien vaatimuksen Maahanmuuttoviraston päätösten taustoiksi ovat sille ja suomalaiselle veronmaksajalle täysin kohtuuttomia, joten ratkaisut ovat todelliseen turvapaikantarpeeseen nähden enemmän tai vähemmän satunnaisia.

Lehden mukaan hovioikeuksissa on esimerkiksi "vaadittu, että selvitetään tarkemmin jonkin tietyn kylän tai kaupungin eli kotialueen tilannetta, erityisesti Irakin, Afganistanin ja Somalian osalta. Tai sitten sitä, onko matkareitti turvallinen juuri kyseiselle hakijalle.”

Eli turvapaikanhakija voi koettaa tässä lotossa onneaan, mikäli Suomessa ei ole tietoa jokaisen lähtömaan kaikkien kylien tai niihin johtavien matkareittien tilanteesta. Eikä sellaista tietenkään ole - ei edes resursseja vaadittujen selvitysten tekemiseksi.

Valitettavasti HS ei kertonut paljonko tämä valitusrumba maksaa. Lienee kuitenkin selvää, ettemme kokonaiskustannusten osalta puhu pikkurahoista, vaan jokaisen valittajan kohdalla sellaisista summista, joiden kokoisista valtion tukiaisista tavallinen suomalainen voi vain haaveksia valittaessaan itseään koskevista viranomaispäätöksistä.

Edelle kuvatun absurdiuden korjaamiseksi ehdotan maamme poliitikoille, että he  ryhtyvät välittömästi toimiin, jotta turvapaikanhakijoiden valitusoikeus rajoitettaisiin yhteen kertaan ja sen jälkeen negatiivisen päätöksen saaneet palautettaisiin kotimaahansa. Tai ainakin jonkinlaiseen muusta väestöstä eristettyyn turvapaikkaan.

Samalla on syytä rajoittaa myös turvapaikkahakemusten tekemisoikeus yhteen kertaan ja siirtää turvapaikan tarpeen osoittamisvastuu hakijalle itselleen. Eli osoittakoon hakija itse pitävästi syyt sille, ettei esimerkiksi Maahanmuuttoviraston osoittama kylä tai kaupunki tai sinne johtava reitti ole hänelle turvallinen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nigerialaiskertomuksen todennäköisyydestä
Sunniva Drake muuntelee irakilaista totuutta
Mitä tilastot kertovat irakilaisten kansainvaelluksesta Suomeen?

Nigerialaiskertomuksen todennäköisyydestä

Helsingin Sanomat tarjosi lukijoilleen tänä aamuna esimerkin niistä ongelmista, joihin Maahanmuuttovirasto törmää tutkiessaan Suomeen pyrkivien turvapaikanhakijoiden tarinoita. Jutussa kerrottiin raskaana olevasta homoseksuaalista nigerialaisnaista, joka oman kertomuksensa mukaan pakeni tapetun tyttöystävänsä isää, koska tämä oli seurannut häntä jopa maan pääkaupunkiin Lagosiin, minne hän oli paennut ihmisoikeusjärjestön hoiviin. Matkalla pääkaupunkiin nainen oli kertomansa mukaan tullut yhden raiskauskerran seurauksena raskaaksi.

HS:n jutun mukaan naisen puhuttelussa oli tulkkausvaikeuksia, mutta ne koskivat lähinnä sitä, miten nainen oli kokenut lesboutensa vaikutukset jokapäiväiseen elämäänsä homoseksuaalisuuteen vihamielisesti suhtautuvassa Nigeriassa. Edelle lyhentämääni tarinaan ne eivät vaikuttaneet, joten tarkastelkaamme tarinan kiistattoman osan uskottavuutta.

Tarinassa on minun nähdäkseni useita äärimmäisen epätodennäköisiä väitteitä. Niistä ensimmäinen koskee väitetyn tyttöystävän isää: kuinka todennäköistä on, että tyttärensä juuri menettänyt mies haluaisi murhata tämän lesboystävän niin innokkaasti, että seuraisi tätä jopa maan pääkaupunkiin Lagosiin ja muodostaisi tälle kuolemanvaaran siellä. Eikö olisi luontevampaa, että miehen mahdollinen viha kohdistuisi pikemminkin tyttärensä lynkkaajiin?

Toinen epätodennäköinen väite on se, että tyttöystävän isä pystyisi selvittämään naisen oleskelupaikan ihmisoikeusjärjestön suojissa peräti 21 miljoonan asukkaan suurkaupungissa.  Tai vaihtoehtoisesti, ellei mies pystynyt selvittämään naisen olinpaikkaa, että nainen saisi Lagosin kaltaisessa suurkaupungissa tietoonsa miehen aikomukset niin suurella varmuudella, ettei uskoisi olevansa turvassa edes järjestön suojissa.

Kolmas varsin epätodennäköinen kertomuksen osa koskee raskauden alkamista raiskauksen seurauksena. Raskaaksi tuleminen yhden yhdynnän perusteella ei tietenkään ole mahdotonta, mutta melko epätodennäköistä se on: tämän lähteen mukaan terveellä 30-vuotiaalla naisella on 20 prosentin todennäköisyys tulla raskaaksi kerran kuukaudessa.

Koska Suomeen pyrkii vuosittain tuhansia kehitysmaalaisia, joutuvat viranomaiset toimimaan todennäköisyyksien maailmassa. Päätöksen ratkaisee se, onko turvapaikanhakijan kertomus todennäköisesti totta tai valhetta.

Nyt HS:n meille esittämässä tapauksessa tarina on nähdäkseni äärimmäisen epätodennäköinen pelkästään edelle kirjoittamieni seikkojen perusteella: lopullinen todennäköisyyshän lasketaan kertomalla tyttöystävän isän murhanhimon ajaman toiminnan todennäköisyys naisen löytämisen/tiedonsaamisen todennäköisyydellä ja tämä tulo edelleen yhdellä raiskauksella raskaaksi tulemisen todennäköisyydellä.

Jos niistä ensimmäisen todennäköisyydeksi arvioidaan (nähdäkseni varsin optimistisesti) vaikkapa 10 prosentiksi, toinen niin ikään (optimistisesti) 10 prosentiksi ja kolmas 20 prosentiksi, saadaan tarinan tämän osan todennäköisyydeksi kaksi promillea. Sellainen kertomus ei ole uskottava.

HS kuitenkin toteaa, että päätöksessä olisi ratkaisevana yksityiskohtana pidetty sitä, ettei lesboudesta olisi naisen mukaan ollut ollut haittaa päivittäisessä elämässä. Ja että juuri tässä asiassa olisi ollut tulkkausvirheitä. Minusta asialla ei pitäisi merkitystä tilanteessa, jossa koko muukin tarina on erittäin epätodennäköinen.

* * *

Yleisellä tasolla voidaan todeta, että koska turvapaikanhakijoissa on sekä aidosti hätää ja vainoa paenneita sekä elintasopakolaisuuteen tähtääviä joutuu Maahanmuuttovirasto toimimaan todennäköisyyksien varassa. Siksi se tarkastelee hakemuksia yksilöllisesti päästäkseen selvyyteen niiden uskottavuudesta eli paikkansapitämisen todennäköisyydestä.

Tästä seuraa se epämiellyttävä tosiasia, että suurilla luvuilla pelatessa epätodennäköinenkin muuttuu vääjäämättömäksi. Siihen perustuu esimerkiksi veikkaus: vaikka lottovoiton osuminen kohdalle onkin äärimmäisen epätodennäköistä, silti Suomessa juhlitaan kymmeniä kertoja vuodessa päävoittoa. Ja onpa päävoitto osunut samalle henkilölle kahdestikin.

Tai käyttääksemme nigerialaisnaisen esimerkkiä: jos maahamme saapuu tuhat turvapaikanhakijaa yhtä uskottavalla tarinalla kuin HS:n jutussa, on heistä kahden tarina todennäköisesti totta. Ja heidät käännytetään väärin perustein.

On siis selvää, että Maahanmuuttoviraston todennäköisyyslaskelmat johtavat myös virheisiin: maahan pääsee sisään elintasopakolaisia ja palautettavaksi joutuu aidosti turvapaikkaa tarvitsevia. Koska kykymme elättää heikoilla sopeutumisedellytyksiä varustettuja tulijoita on rajallinen ja tahdomme kuitenkin auttaa hätää kärsiviä ottamalla heitä maahamme, on tämä tosiasia vain hyväksyttävä. Vaihtoehtoja olisivat ainoastaan Suomen sulkeminen kokonaan spontaaneilta turvapaikanhakijoilta tai maamme rajojen avaaminen kaikille halukkaille.

Siksi on järjetöntä, että lehdistömme nostaa kerta toisensa jälkeen esille yksittäistapauksia, jotka sen mielestä vaikuttavat virhepäätöksiltä. Ja vielä paljon omituisempaa on se, etteivät toimittajamme ole nostaneet ainakaan minun silmieni eteen ensimmäistäkään juttua, jossa se päivittelisi sellaista maahanmuuttoviraston päätöstä, jonka perusteella maahan näyttäisi päässeen elintasopakolainen virhearvion perusteella.

Ehkä lehdistöä ei kiinnosta lainkaan sen lukijoiden eli suomalaisten veronmaksajien kohtaama vääryys?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvapaikka ehkäisisi laittomaan oleskeluun liittyviä negatiivisia ilmiöitä
Saido Mohamed - vihreä sisarensa edunvalvoja
Kuka valittaisi maahanmuuttoviraston myönteisistä päätöksistä?