Tulosten selvittyä kuitenkin nähtiin, ettei näin käynyt, vaan parlamentin suurimmaksi puolueeksi nousi punavihreä Uusi kansanrintama 182 paikallaan. Toiseksi nousi presidentti Macronin taustalla oleva keskustaoikeistolainen Yhdessä-koalitio ja Kansallinen liittouma jäi vain 143 paikkaan. Muille puolueille meni 68 paikkaa.
Mielenkiintoiseksi tuloksen tekee se, mistä Yleisradio ainakin vaaleista kertovalla nettisivullaan vaikeni. Samoin Ilta-Sanomat ja Iltalehti.
Nimittäin suomalaisissa vaaleissa yleensä pääosaa esittävä äänten prosentuaalinen jakauma. Sen mukaan vaalien selvä voittaja oli Kansallinen liittouma 37,1 prosentilla. Eniten paikkoja kahminut Uusi kansanrintama sai "vain" 25,8 ja Yhdessä-koalitio 24,5 prosenttia äänistä.
Toisin sanoen vaaleissa nähtiin valtava ristiriita puolueiden kannatuksen ja niiden saamien parlamenttipaikkojen lukumäärän välillä. Sen selityksenä oli niin sanottu taktinen äänestys, eli epäpyhä allianssi, jossa poliittinen keskustaoikeisto ja vihevasemmisto kehottivat äänestäjiä kussakin vaalipiirissä tukemaan toistensa ehdokasta, mikäli kansallisella rintaman ehdokkalla oli voittomahdollisuus.
Voidaan - tietenkin - kysyä, että toteutuiko gallialaisten vaaleissa todellinen demokratia?
Tässä kirjoituksessa en kuitenkaan pyri vastaamaan esittämääni kysymykseen, vaan totean, että macronilaisten ja vihervasemmiston tulee olemaan äärimmäisen vaikea löytää yhteisymmärrystä siitä, mihin suuntaan Ranskaa tulevaisuudessa hallitaan. Eikä asiaa paranna se, että vihervasemmiston kansanrintama tulee mitä todennäköisimmin hajoamaan kuluvan parlamenttikauden aikana.
Asialla ei ehkä muuten olisi kovin suurta merkitystä, mutta Ranskan julkinen talous on vielä Suomeakin velkaantuneempi. Eikä maan talouskaan ole kasvanut aikoihin. Sen sijaan maahanmuuttajien määrä on tasaisessa kasvussa ja muslimien määrä on sen seurauksena nykyisin noin 10 prosenttia väestöstä.
Nähtäväksi siis jää, mitä yhdessä EU:n mahtivaltiossa tapahtuu nyt alkavalla vaalikaudella. Oma veikkaukseni on, että tulemme näkemään niin sanotusti paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta Ranskan ongelmat jäävät siitä huolimatta ratkaisematta. Eikä tämä ole hyväksi sen enempää EU:lle, ranskalaisille kuin Suomellekaan.
Tekstit
