Juho Romakkaniemi piirsi kuvan valtionvelasta

Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi havainnollisti eilen Suomen valtiontalouden nykytilaa ja tulevaisuutta esittämällä alla olevan kuvan.

Kuvassa näkyy sinisinä pylväinä kuinka valtion budjetin tasapaino romahti alijäämäiseksi vuosien 2008-2009 taantuman yhteydessä. Ja kuinka Sipilän porvarihallitus sai vuosina 2015-2019 velkaantumisen laskuun, kunnes se Antti Rinteen (sd) junaileman nykyhallituksen jakopoliittisen ohjelman seurauksena retkahti uudelleen entistä syvemmälle tasolle, jolta sitä on jatkossa tarkoitus hilata pienemmäksi, mutta ei likimainkaan tasapainoon. 

   

Romakkaniemi totesikin, että "taloutemme on kuin vanhojen menestyksen ja kasvun aikojen viimeisillä höyryillä kaasutteleva korttitalo". Ja mainitsi edelleen, että aina ennen on valtiovallalla ollut suunnitelma siitä, kuinka alijäämä korjataan. 

Kauppakamarin toimitusjohtaja arveli myös, että valtion velanoton kulut tulevat korkotason nousun seurauksena jatkossa kasvamaan. Siten velkaantumisen hinta julkiselle sektorille nousee tulevaisuudessa, vaikka lisävelkaa ei edes otettaisi, joten verotusta on nostettava ennemmin tai myöhemmin

Lopuksi hän listasi veronkorotusten seuraukset. Ne heikentävät yksityisen sektorin investointikykyä, vähentävät yritystemme ja kansantaloutemme hintakilpailukykyä sekä työnteon kannustimia ja nostavat kuluttajahintoja ja inflaatiota koko taloudessa.

Toivon mukaan Romakkaniemen esitys on päätynyt tai ainakin päätyy myös pääministeri Sanna Marinin (sd) ja valtiovarainministeri Annikka Saarikon (kepu) nähtäväksi. Ja he osaavat tehdä siitä tarvittavat johtopäätökset. 

Niistä Romakkaniemi listasi Suomen ulkoisen kasvu- ja kustannuskilpailukyvyn nostamisen, työnteon kannustavuuden parantamisen ja ensisijaisuuden suhteessa sosiaaliturvaan sekä sääntelyn ja turhan byrokratian keventämisen. Mutta unohti - tarkoituksellako (!?) - listalta nopeimmin vaikuttavan keinon eli valtion menojen priorisoimisen ja niistä turhimmista luopumisen. 

Siis asian, jota erityisesti Perussuomalaiset ovat pitäneet esillä jo pitkään mainiten mm. haitallisen maahanmuuton kustannukset, ylikunnianhimoiset ilmastotoimet ja kehitysavun. Viimeksi mainitun osalta on uutena nyanssina noussut esille myös Venäjää Ukrainan sodassa tukevien maiden avustamisen, jolle ei liene kansan parissa, puoluekannasta riippumatta, mainittavaa tukea. Ja josta luopumisen pitäisi siksi olla erityisen helppoa Marinin hallitukselle - ellei sen punavihreä ideologia sitä estäisi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreän suunnitelmatalouden kukkasia
Uusi vero vaatii kompensaation
Budjetti heijastaa hallituksen uskoa keskusjohtoisuuteen