Sähkötupakka on viimeisen vuoden aikana saavuttanut suurta suosiota nuorten parissa. Tämä on ilmiselvästi saavutettu aggressiivisella ja yksipuolisella mainonnalla internetissä (jätän tarkoituksella linkit pois; en välitä mainostaa). Jopa sähkötupakan terveysvaikutuksista huoletuneet saavat vastaansa google-haulla mainospläjäyksiä ja propagandasivustoja asiallisen tiedon sijasta. Lieneekö hakutuloksiin vaikutettu rahalla, vai onko taustalla muunlaisia hakurobotin manipulointikeinoja - sitä en tiedä. Mutta jopa jatkossa omaan veroon oikeutettu YLE on tehnyt aiheesta yksipuolisen "uutisen".
Tutkimustietoa sähkösavukkeista on vain vähän. Yhdysvaltain terveysviranomaisen (FDA) tutkimuksissa on kuitenkin selvinnyt, että niihin liittyvät valmisteet sisältävät terveydelle haitallisia aineita. Niiden perusteella muun muassa Suomen terveyden ja hyvinvoinnin laitos on laatinut asiallisen tiedotteen.
FDA:n tutkimuksen mukaan sähkötupakoinnin seurauksena elimistöön joutuvista aineista dietyyliglykoli on makealta haiseva väritön, lähes hajuton ja myrkyllinen neste. Ainetta käytetään mm. jäähdytinnesteissä. Aineen toksikologia on osittain huonosti tunnettua, mutta se on aiheuttanut lukuisia myrkytysepidemioita viimeisen sadan vuoden aikana. Toksikologoisesti tarkasteltuna oleellista on se, että noin yhden gramman annos riittää tappamaan ihmisen
Dietyyliglykolimyrkytyksen ensioireena on ruuansulatukseen liittyviä oireita, kuten ripulia, vatsakipuja tai oksentelua. Jotkut ihmiset saavat tässä vaiheessa myös neurologisia oireita. Seuraavassa vaiheessa syntyy vakavampia oireita kuten happomyrkytysoireita, munuaistoiminnan häiriöitä tai urean kertymistä elimistöön. Myrkytyksen viimeisessä vaiheessa myrkytyksen saanut kokee voimakasta väsymystä, halvaantumisoireita, puheenmuodostusongelmia ja vaipuu pahimmillaan kuolemaan johtavaan koomaan.
Edelle kirjoittamani perusteella pitäisi siis olla selvää, että vaikka sähkötupakasta ei saakaan kerta-annoksina tappavia annoksia dietyyliglykolia, on sillä pitkään käytettynä haitallisia vaikutuksia käyttäjänsä terveyteen.
Toinen merkittävä aineryhmä, jonka FDA löysi sähkötupakoista olivat nitrosamiinit. Ne ovat kemillisia aineita, joita käytetään mm. kosmetiikassa, kumissa ja tuholaismyrkyissä. Monet niistä aiheuttavat koe-eläintesteissä syöpää, mutta vaikutus ihmiseen on varsin huonosti tunnettu.
Kolmas merkittävä ainesosa on tietenkin itse "pihvi", eli nikotiini. Se on tupakkakasvin erittämä hyönteismyrkky, joka vaikuttaa myös ihmisen keskushermostoon aiheuttaen matalina annoksina eräänlaisen biokemiallisen yliaktivaatiotilan. Tämän häiriön nikotiinia elimistöönsä saanut kokee rentouttavana. Nikotiini on myös käyttäjänsä koukuttava, mutta se ei johdu edellä mainitsemastani keskushermostohäiriöstä, vaan aineen vaikutuksista sympaattiseen hermostoon.
Myöskään nikotiini ei ole terveydelle vaaraton aine. Se on itse asiassa varsin toksinen yhdiste, sillä jo noin 50 mg annos kerralla nautittuna on tappava aikuiselle ihmiselle. Aiemmista käsityksistä poiketen se aiheuttaa myös puhtaana yhdisteenä syöpää; ja etenkin nopeuttaa kasvunsa aloittaneiden syöpäkasvainten kasvua.
Sähkötupakoinnin markkinoiminen tupakoinnin korvaavana "terveystuotteena" on siis lievästi sanottuna harhaanjohtavaa. Kun myöskään sähkötupakoinnin mainostetusta tehosta normaalin tupakoinnin lopettamisessa ei ole näyttöä, on sitä pidettävä yksinkertaisesti nuorten ihmisten terveyden kustannuksella tapahtuvana kylmänä liiketoimintana, jonka härskiyttä on normaaleilla moraalikäsityksillä varustetun ihmisen mahdoton ymmärtää.
En usko, että tämä kirjoitukseni vaikuttaisi millään tavoin sähkötupakan kauppamiehiin tai valmistajiin. Sen sijaan toivon, että edes joku tämän tekstin lukeva jättäisi sähkötupakan kokeilematta ja pitäytyisi nikotiinittomassa elämäntavassa. Samalla moraalittoman kauppamiehen tilinteko vaikeutuisi edes hiukkasen.
Aikaisempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Zed plus
Uutta tietoa viherpesusta
Niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus
maanantai 26. joulukuuta 2011
Hiihtäminen on parasta liikuntaa
Liikunta antaa sopivaa vastapainoa tieteelliselle puurtamiselle. Aivan samoin kuin blogitarinoiden kirjoittelu, kalastaminen tai sienten kerääminen.
Suosikkikuntoilulajini on hiihtäminen - kovilla pakkaskeleillä suosin perinteistä tekniikkaa ja nollan lähistöllä luisteluhiihtoa. Jälkimmäisen olen opetellut vanhoilla päivilläni, enkä toki osaa sitä yhtä sujuvasti kuin perinteisen lapsena opittua tekniikkaa. Mutta sen avulla voi välttää pitovoitelun epäonnistumisia niillä kaikista hankalimmilla keleillä. Ja samalla saada vaihtelua talven liikkumiseen.
Tänään silmiini sattui Iltalehdestä juttu, jonka mukaan hiihtäminen vaihtelevassa maastossa on ylivoimaisesti parasta liikuntaa. Tästä on helppo olla samaa mieltä, sillä on vaikea kuvitella sen monipuolisempaa liikuntalajia. Ulkoiluna talvisessa luonnossa se on myös henkisesti virkistävää; etenkin silloin kun uusi lumi välkehtii puiden oksilla tai maassa näkyy metsän elävien jälkiä.
Perinteisessä hiihdossa harjoitus kohdistuu enemmän ylävartalon lihaksiin kun taas luistelemassa painotus osuu enemmän jaloille ja pakaroihin. Mutta yhtä kaikki, molemmilla etenemistavoilla tarvitaan kaikkia vartalon päälihasryhmiä. Myös niitä syviä lihaksia, joita sittemmin on nostettu esiin esimerkiksi Pilates-tyyppisessä harjoittelussa.
Tänä syksynä olen hiihtokelejä odotellessani yrittänyt ylläpitää kuntoani sauvakävellen ja juoksulenkeillä käyden. Molemmat ovat ihan hyviä liikuntamuotoja, mutta eivät kuitenkaan hiihdon veroisia. Juoksemisessa on myös se ongelma, että nyt vanhempana ovat polveni alkaneet kipeytyä.
Kirjoitin jo aiemmin, että liikunta pidentää ikää. Lisäksi se tuottaa hyvänolon tunnetta, auttaa painonhallinnassa ja paranta unen laatua - ainakin omalla kohdallani. Niinpä en maltakaan odottaa, milloin talvi ottaa voiton syksyn vesisateista - toivottavasti ainakin nopeammin kuin vuosina 2008 tai 1925 tai 1930. Noina vuosinahan talvi antoi odottaa itseään lähes kevääseen saakka.
Tätä kirjoitettaessa Forecan 10 päivän ennuste lupailee onneksi vuoden vaihteen molemmille puolelle selvästi viilenevää säätä. Toivotaan, että nämä ennusteet osuvat!
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Liikunta pidentää ikää!
Himalajan jäätiköt sulavat monimutkaisesti
Pingviinit, ilmastonmuutos ja tieteellinen tutkimus
Suosikkikuntoilulajini on hiihtäminen - kovilla pakkaskeleillä suosin perinteistä tekniikkaa ja nollan lähistöllä luisteluhiihtoa. Jälkimmäisen olen opetellut vanhoilla päivilläni, enkä toki osaa sitä yhtä sujuvasti kuin perinteisen lapsena opittua tekniikkaa. Mutta sen avulla voi välttää pitovoitelun epäonnistumisia niillä kaikista hankalimmilla keleillä. Ja samalla saada vaihtelua talven liikkumiseen.
Tänään silmiini sattui Iltalehdestä juttu, jonka mukaan hiihtäminen vaihtelevassa maastossa on ylivoimaisesti parasta liikuntaa. Tästä on helppo olla samaa mieltä, sillä on vaikea kuvitella sen monipuolisempaa liikuntalajia. Ulkoiluna talvisessa luonnossa se on myös henkisesti virkistävää; etenkin silloin kun uusi lumi välkehtii puiden oksilla tai maassa näkyy metsän elävien jälkiä.
Perinteisessä hiihdossa harjoitus kohdistuu enemmän ylävartalon lihaksiin kun taas luistelemassa painotus osuu enemmän jaloille ja pakaroihin. Mutta yhtä kaikki, molemmilla etenemistavoilla tarvitaan kaikkia vartalon päälihasryhmiä. Myös niitä syviä lihaksia, joita sittemmin on nostettu esiin esimerkiksi Pilates-tyyppisessä harjoittelussa.
Tänä syksynä olen hiihtokelejä odotellessani yrittänyt ylläpitää kuntoani sauvakävellen ja juoksulenkeillä käyden. Molemmat ovat ihan hyviä liikuntamuotoja, mutta eivät kuitenkaan hiihdon veroisia. Juoksemisessa on myös se ongelma, että nyt vanhempana ovat polveni alkaneet kipeytyä.
Kirjoitin jo aiemmin, että liikunta pidentää ikää. Lisäksi se tuottaa hyvänolon tunnetta, auttaa painonhallinnassa ja paranta unen laatua - ainakin omalla kohdallani. Niinpä en maltakaan odottaa, milloin talvi ottaa voiton syksyn vesisateista - toivottavasti ainakin nopeammin kuin vuosina 2008 tai 1925 tai 1930. Noina vuosinahan talvi antoi odottaa itseään lähes kevääseen saakka.
Tätä kirjoitettaessa Forecan 10 päivän ennuste lupailee onneksi vuoden vaihteen molemmille puolelle selvästi viilenevää säätä. Toivotaan, että nämä ennusteet osuvat!
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Liikunta pidentää ikää!
Himalajan jäätiköt sulavat monimutkaisesti
Pingviinit, ilmastonmuutos ja tieteellinen tutkimus
torstai 22. joulukuuta 2011
Irakille viedyn demokratian tulevaisuudesta
Yhdysvallat on viimeisen neljännesvuosisadan aikana vienyt demokratiaa irakilaisilla kahden sodan avulla. Sotilasoperaatiot saavuttivat onnellisen loppunsa viime viikonloppuna, kun Yhdysvallat veti joukkonsa pois. Sitä ennen demokratian vientitoimet olivat vaatineet 4500 amerikkalaissotilaan ja noin 150 000 irakilaisen hengen. Ja amerikkalaista rahaa noin 1 000 000 000 000 dollaria vuodesta 2003 lähtien. Mutta sellainen on demokratian hinta.
Valtettavasti uusi uljas Irakin demokratia ei näyttäisi olevan kovin vahvoissa kantimissa. Tämän päivän uutinen nimittäin kertoi, että Bagdadin aamuruuhkassa sattui sarja räjähdyksiä, joiden uhriksi joutui yli sata ihmistä, joista useita kymmeniä kuoli. Kaikki irakilaiset eivät siis ole tyytyväisiä demokratian tarjoamiin vaikutuskeinoihin, vaan haluavat jotain muuta.
Eilinen uutinen puolestaan kertoi, että maan varapresidentistä on annettu pidätysmääräys terrorismiepäilyjen vuoksi. Blogistin on tietenkin mahdotonta arvioida sitä, onko kyse varapresidentin terrorismiin liittyvistä toimista vai hänen mustamaalaamisestaan, mutta uutinen osoittaa kiistatta sen, että tyytymättömyys demokraattisiin vaikutuskeinoihin ulottuu Irakissa maan korkeimpaan johtoon asti.
Näiden käänteiden jälkeen ihmettelevä blogisti jääkin pohtimaan mikä amerikkalaisten hyväntekeväisyysoperaation loppusaldo irakilaisille tulee olemaan.
Onko se länsimaistyyppinen demokratia? Toivon niin, mutta en usko sen toteutuvan.
Sisällissota? Pelkään tätä vaihtoehtoa, mutta pidän sitä todennäköisenä.
Uusi diktatuuri? Uskon tähän, mutta en osaa arvioida syntyykö se ennen vai jälkeen uuden sisällissodan.
Teokratia? Ei näytä juuri nyt todennäköiseltä, mutta se voisi tie yhteiskunnan sisäiselle stabiloitumiselle.
Aikaisempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perustuslaki turvanamme
Maltillista islamismia ei ole, väittää tunisialainen radiopersoona
Libyan hallitsijat valitsivat tien kohti parempaa tulevaisuutta
Valtettavasti uusi uljas Irakin demokratia ei näyttäisi olevan kovin vahvoissa kantimissa. Tämän päivän uutinen nimittäin kertoi, että Bagdadin aamuruuhkassa sattui sarja räjähdyksiä, joiden uhriksi joutui yli sata ihmistä, joista useita kymmeniä kuoli. Kaikki irakilaiset eivät siis ole tyytyväisiä demokratian tarjoamiin vaikutuskeinoihin, vaan haluavat jotain muuta.
Eilinen uutinen puolestaan kertoi, että maan varapresidentistä on annettu pidätysmääräys terrorismiepäilyjen vuoksi. Blogistin on tietenkin mahdotonta arvioida sitä, onko kyse varapresidentin terrorismiin liittyvistä toimista vai hänen mustamaalaamisestaan, mutta uutinen osoittaa kiistatta sen, että tyytymättömyys demokraattisiin vaikutuskeinoihin ulottuu Irakissa maan korkeimpaan johtoon asti.
Näiden käänteiden jälkeen ihmettelevä blogisti jääkin pohtimaan mikä amerikkalaisten hyväntekeväisyysoperaation loppusaldo irakilaisille tulee olemaan.
Onko se länsimaistyyppinen demokratia? Toivon niin, mutta en usko sen toteutuvan.
Sisällissota? Pelkään tätä vaihtoehtoa, mutta pidän sitä todennäköisenä.
Uusi diktatuuri? Uskon tähän, mutta en osaa arvioida syntyykö se ennen vai jälkeen uuden sisällissodan.
Teokratia? Ei näytä juuri nyt todennäköiseltä, mutta se voisi tie yhteiskunnan sisäiselle stabiloitumiselle.
Aikaisempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perustuslaki turvanamme
Maltillista islamismia ei ole, väittää tunisialainen radiopersoona
Libyan hallitsijat valitsivat tien kohti parempaa tulevaisuutta
torstai 15. joulukuuta 2011
VTT:n johdolle oppia sananvapaudesta
Kirjoitin elokuussa 2010 VTT:stä tietovarkaana. Kirjoituksen uudelleen lukiessani voin edelleenkin allekirjoittaa joka sanan. Erityisesti tuon kirjoitukseni yhteenveto tiivistää tässä asiassa oleellisen: "yliopistojen tai tutkimuslaitosten johtajat ole tutkijoiden työnantajia, vaikka heidän esimiehiään ovatkin. Palkan maksaa kuitenkin tilaustutkimuksia lukuun ottamatta veronmaksaja. Ja maksajalla on oikeus saada käyttöönsä hänen rahoillaan tuotettu tieto. Kokonaisuudessaan ja lyhentämättömänä. Näin ajatellen VTT:n johtoportaan voi myös katsoa häikäilemättömästi varastaneen osan veronmaksajan varoilla tuotetusta tiedosta."
Tänään TV-uutisia kuunnellessani saatoin tyytyväisyydellä panna merkille, että myös eduskunnan oikeusasiamies on kanssani samoilla linjoilla. Hänen näkökulmansa oli tosin vielä ankarampi: VTT on suorastaan rikkonut Euroopan ihmisoikeussopimusta ja Suomen perustuslakia. Kovia mutta perusteltuja syytöksiä.
Lopuksi totean, ettei sen enempää oikeusasiamiehen kuin minunkaan kantani ole se, että tutkijalla tai muulla valtion virkamiehellä olisi oikeus puhua työnantajansa nimissä mitä tahansa. Vaan ainoastaan omiiin tutkimuksiinsa tai tietoihinsa perustuvia tosiseikkoja tai perusteltuja näkökulmia. Perustelemattomien tai pelkästään omaan vakaumukseen perustuvien mielipiteiden ilmaisun tulee edelleenkin tapahtua ilman liitymäkohtaa työnantajaan. Mutta sananvapauden nimissä senkin tulee olla sallittua - joko omissa nimissä yksityishenkilönä tai vaihtoehtoisesti nimimerkin takaa.
Aikaisempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
James Hirvisaari hovioikeuden tuomiolla
Metatason sanahelinää
VTT:n johtajat tietovarkaissa
Tänään TV-uutisia kuunnellessani saatoin tyytyväisyydellä panna merkille, että myös eduskunnan oikeusasiamies on kanssani samoilla linjoilla. Hänen näkökulmansa oli tosin vielä ankarampi: VTT on suorastaan rikkonut Euroopan ihmisoikeussopimusta ja Suomen perustuslakia. Kovia mutta perusteltuja syytöksiä.
Lopuksi totean, ettei sen enempää oikeusasiamiehen kuin minunkaan kantani ole se, että tutkijalla tai muulla valtion virkamiehellä olisi oikeus puhua työnantajansa nimissä mitä tahansa. Vaan ainoastaan omiiin tutkimuksiinsa tai tietoihinsa perustuvia tosiseikkoja tai perusteltuja näkökulmia. Perustelemattomien tai pelkästään omaan vakaumukseen perustuvien mielipiteiden ilmaisun tulee edelleenkin tapahtua ilman liitymäkohtaa työnantajaan. Mutta sananvapauden nimissä senkin tulee olla sallittua - joko omissa nimissä yksityishenkilönä tai vaihtoehtoisesti nimimerkin takaa.
Aikaisempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
James Hirvisaari hovioikeuden tuomiolla
Metatason sanahelinää
VTT:n johtajat tietovarkaissa
maanantai 12. joulukuuta 2011
James Hirvisaari hovioikeuden tuomiolla
Kansanedustaja James Hirvisaari on saanut tuomion kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. YLE:n uutisen mukaan "hovioikeus piti tuomiossaan selvänä, että Hirvisaari on ymmärtänyt, että 'Kikkarapäälle kuonoon' otsikoitu kirjoitus, on ollut panetteleva ja solvaava sekä että kirjoitus on ollut omiaan aiheuttamaan halveksuntaa, suvaitsemattomuutta ja jopa vihaa muslimeja kohtaan."
Itse Hirvisaaren kirjoitus on poistettu Uuden Suomen blogista, mutta se elää edelleen internetissä, mistä etsivä sen kyllä löytää.
Itse teksti on värikästä, äärimmäisen provosoivaa ja ehkä myös huonoa makua osoittavaa kieltä. Sisällöltään kirjoitus on asiallisesti lähinnä islamilaisista maista tapahtuvan maahanmuuton negatiivisimmat puolet listaava. Siinä ei kehoteta ketään minkäänlaiseen toimintaan muslimeja vastaan. Ei edes vihjata mitään tällaista. Sen sijaan kirjoituksen lopussa esitetään sivistyneeseen maailmaan sopimattomien tapojen maahantuomisen lopettamista.
Minun on itse asiassa täysin mahdoton ymmärtää hovioikeuden päätöstä: kirjoituksessa mainitut seikat, jotka oikeus on tulkinnut panetteleviksi tai solvaaviksi, ovat kaikki todellisuutta jossain päin maailmaa tai jonkun islamistin mielestä. Tosiasioiden kirjaaminen värikkäin sanakääntein oli siis Hirvisaaren rikos.
Se, että joku saattaa tosiasioiden esittämisestä vetää omia halveksivia, suvaitsemattomia ta jopa vihaisia johtopäätöksiä on sitten tekstin tulkintaa. Samoin kuin se, ettei Hirvisaari tullut eksplisiittisesti maininneeksi, etteivät epäkohdat liity kaikkeen islamilaisesta maailmasta tulevaan maahanmuuttoon - asian kun pitäisi olla implisiittisesti selvää jokaiselle ajattelevalle ihmiselle.
Mielenkiintoista hovioikeuden päätöksessä on se, että käräjäoikeus oli aikanaan tapausta käsitellessään sananvapauden kannalla. Sen mukaan "poliitikolla täytyy olla oikeus maahanmuuttopolitiikan kritisointiin." Hovioikeus on tästä siis kaikesta päätellen eri mieltä.
Hirvisaaren kujanjuoksun seuraava askel on Timo Soinin mukaan korkein oikeus. Toivottavasti siellä kunnioitetaan sananvapautta, ettei suomalaista oikeuskäytäntöä tarvitse ruotia ja huonoksi todeta EY-tuomioistuimen ratkaisuissa. Sinnehän Hirvisaari epäilemättä jutun vie, mikäli se on tarpeellista.
Lopuksi toistan tähän seuraavan ajatukseni: "niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus." Toivoisin kaikkien blogiani seuraavien lukevan sen ajatuksella, ja mikäli hyväksyvät lukemansa välittävän sanomaa eteenpäin.
Aikaisempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Metatason sanahelinää
Mitä on vihapuhe?
VTT:n johtajat tietovarkaissa
Itse Hirvisaaren kirjoitus on poistettu Uuden Suomen blogista, mutta se elää edelleen internetissä, mistä etsivä sen kyllä löytää.
Itse teksti on värikästä, äärimmäisen provosoivaa ja ehkä myös huonoa makua osoittavaa kieltä. Sisällöltään kirjoitus on asiallisesti lähinnä islamilaisista maista tapahtuvan maahanmuuton negatiivisimmat puolet listaava. Siinä ei kehoteta ketään minkäänlaiseen toimintaan muslimeja vastaan. Ei edes vihjata mitään tällaista. Sen sijaan kirjoituksen lopussa esitetään sivistyneeseen maailmaan sopimattomien tapojen maahantuomisen lopettamista.
Minun on itse asiassa täysin mahdoton ymmärtää hovioikeuden päätöstä: kirjoituksessa mainitut seikat, jotka oikeus on tulkinnut panetteleviksi tai solvaaviksi, ovat kaikki todellisuutta jossain päin maailmaa tai jonkun islamistin mielestä. Tosiasioiden kirjaaminen värikkäin sanakääntein oli siis Hirvisaaren rikos.
Se, että joku saattaa tosiasioiden esittämisestä vetää omia halveksivia, suvaitsemattomia ta jopa vihaisia johtopäätöksiä on sitten tekstin tulkintaa. Samoin kuin se, ettei Hirvisaari tullut eksplisiittisesti maininneeksi, etteivät epäkohdat liity kaikkeen islamilaisesta maailmasta tulevaan maahanmuuttoon - asian kun pitäisi olla implisiittisesti selvää jokaiselle ajattelevalle ihmiselle.
***
Mielenkiintoista hovioikeuden päätöksessä on se, että käräjäoikeus oli aikanaan tapausta käsitellessään sananvapauden kannalla. Sen mukaan "poliitikolla täytyy olla oikeus maahanmuuttopolitiikan kritisointiin." Hovioikeus on tästä siis kaikesta päätellen eri mieltä.
Hirvisaaren kujanjuoksun seuraava askel on Timo Soinin mukaan korkein oikeus. Toivottavasti siellä kunnioitetaan sananvapautta, ettei suomalaista oikeuskäytäntöä tarvitse ruotia ja huonoksi todeta EY-tuomioistuimen ratkaisuissa. Sinnehän Hirvisaari epäilemättä jutun vie, mikäli se on tarpeellista.
Lopuksi toistan tähän seuraavan ajatukseni: "niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus." Toivoisin kaikkien blogiani seuraavien lukevan sen ajatuksella, ja mikäli hyväksyvät lukemansa välittävän sanomaa eteenpäin.
Aikaisempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Metatason sanahelinää
Mitä on vihapuhe?
VTT:n johtajat tietovarkaissa
perjantai 9. joulukuuta 2011
Miksi nainen pettää miestään?
Käyttäytymisen evoluution tutkijoilla on useita ongelmia, joiden selitys ei ole mitenkään ilmeinen. Yksi niistä on naaraiden uskottomuus. Sehän ei ensituntumalta kuulosta järkevältä, sillä yksikin uros pystyy tarjoamaan naaraalle sen tarvitsemat siittiöt lisääntymistä varten; eikä naaraan tästä syystä tarvitsisi käyttää energiaa esimerkiksi monen uroksen etsimiseen tai eräillä eläinlajeilla uskottomuuden seurausten kestämiseen.
Kysymys siis kuuluu, että mikä ihme on saanut aikaan sen evolutiivisen valintapaineen, joka on aiheuttanut uskottomuuden kehittymisen. Sellainenhan on ilmiselvästi täytynyt olla olemassa, koska niin monien eläinlajien naaraiden piirissä edellä esitetystä huolimatta todella esiintyy uskottomuutta.
Uuden tutkimustuloksen mukaan eliöpopulaation sisäsiittoisuus lisää naaraiden uskottomuutta. Kokeessa kasvatettiin vakkakuoriaisia niin pieninä populaatioina, että linjoista tuli väkisinkin sisäsiittoisia. Vertailuryhmässä niitä kasvatettiin yhtä pitkän ajan suurissa populaatioissa, joiden efektiivinen populaatiokoko oli yli 1000.
Sisäsiittoisessa ja isossa populaatiossa eläneiden kuoriaisten jälkelästen määrää tutkittiin kasvattamalla niitä joko yhden tai viiden koiraan kanssa. Tutkijat huomasivat, että sisäsiittoisessa populaatiossa yhden koiraan kanssa pariutuneet naaraat saivat vain noin puolet siitä jälkeläismäärästä kuin isossa populaatiossa kasvaneet naaraat, olivat nämä sitten pariutuneet yhden tai viiden koiraan kanssa.
Mielenkiintoiseksi tuloksen teki se, että sisäsiittoisessa populaatiossa kasvaneet naaraat, jotka olivat pariutuneet viiden koiraan kanssa saivat kuitenkin yhtä paljon jälkeläisiä kuin isossa populaatiossa kasvaneet naaraat.
Naaraiden pariutumiskäytöstä tutkittaessa huomattiin, että sisäsiittoisen populaation naaraat olivat isossa populaatiossa kasvaneita nopeammin valmiita parittelemaan tuntemattoman koiraan kanssa. Ne myös parittelivat kerralla pidempään ja käyttivät koko ajastaan suuremman osan paritteluun.
Eläinpopulaatioiden ajoittainen supistuminen näyttäisi siis olevan yksi sellainen tekijä, joka luo evolutiivisen paineen naaraiden uskottomuuden kehitykselle. Käyttäytymisellä saattaa olla se hyöty, että tällä tavalla naaras voi minimoida jälkeläisillään sisäsiittoisuuteen yleisesti liittyvien haitallisten resessiivisten geenimuotojen aiheuttamat ongelmat.
Päteekö tämä selitys myös ihmisellä naisten uskottomuuden kehittymiseen jää nähtäväksi. Se on kuitenkin kiistatonta, että eri ihmisryhmien evoluution kuluessa on esiintynyt runsaasti sisäsiittoisuutta, eli siltä osin selitys voisi olla mahdollinen.
Ehkäpä jonkun pitäisi tutkia korreloiko naisten uskollisuus ihmisryhmän historiassa esiintyneen sisäsiittoisuuden kanssa. Ongelman tällaisen tutkimuksen luotettavuudelle tosin saattaisi muodostaa eri ihmisryhmien kulttuurinen erilaisuus, joka todennäköisesti vääristäisi tuloksia. Esimerkiksi serkusavioliittoja - siis sisäsiittoisuutta - suosivissa muslimiyhteisöissä naisten uskottomuus on sanktioitu niin vahvasti, että se saattaa toimia riittävänä pelotteena uskottomuuden välttämiselle, vaikka näiden ihmisryhmien naisilla tällainen halu olisikin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Matkailu jättää jälkensä
Miksi naiset rakastuvat renttuihin?
Onko ihmisen evoluutio pysähtynyt?
Kysymys siis kuuluu, että mikä ihme on saanut aikaan sen evolutiivisen valintapaineen, joka on aiheuttanut uskottomuuden kehittymisen. Sellainenhan on ilmiselvästi täytynyt olla olemassa, koska niin monien eläinlajien naaraiden piirissä edellä esitetystä huolimatta todella esiintyy uskottomuutta.
Uuden tutkimustuloksen mukaan eliöpopulaation sisäsiittoisuus lisää naaraiden uskottomuutta. Kokeessa kasvatettiin vakkakuoriaisia niin pieninä populaatioina, että linjoista tuli väkisinkin sisäsiittoisia. Vertailuryhmässä niitä kasvatettiin yhtä pitkän ajan suurissa populaatioissa, joiden efektiivinen populaatiokoko oli yli 1000.
Sisäsiittoisessa ja isossa populaatiossa eläneiden kuoriaisten jälkelästen määrää tutkittiin kasvattamalla niitä joko yhden tai viiden koiraan kanssa. Tutkijat huomasivat, että sisäsiittoisessa populaatiossa yhden koiraan kanssa pariutuneet naaraat saivat vain noin puolet siitä jälkeläismäärästä kuin isossa populaatiossa kasvaneet naaraat, olivat nämä sitten pariutuneet yhden tai viiden koiraan kanssa.
Mielenkiintoiseksi tuloksen teki se, että sisäsiittoisessa populaatiossa kasvaneet naaraat, jotka olivat pariutuneet viiden koiraan kanssa saivat kuitenkin yhtä paljon jälkeläisiä kuin isossa populaatiossa kasvaneet naaraat.
Naaraiden pariutumiskäytöstä tutkittaessa huomattiin, että sisäsiittoisen populaation naaraat olivat isossa populaatiossa kasvaneita nopeammin valmiita parittelemaan tuntemattoman koiraan kanssa. Ne myös parittelivat kerralla pidempään ja käyttivät koko ajastaan suuremman osan paritteluun.
Eläinpopulaatioiden ajoittainen supistuminen näyttäisi siis olevan yksi sellainen tekijä, joka luo evolutiivisen paineen naaraiden uskottomuuden kehitykselle. Käyttäytymisellä saattaa olla se hyöty, että tällä tavalla naaras voi minimoida jälkeläisillään sisäsiittoisuuteen yleisesti liittyvien haitallisten resessiivisten geenimuotojen aiheuttamat ongelmat.
Päteekö tämä selitys myös ihmisellä naisten uskottomuuden kehittymiseen jää nähtäväksi. Se on kuitenkin kiistatonta, että eri ihmisryhmien evoluution kuluessa on esiintynyt runsaasti sisäsiittoisuutta, eli siltä osin selitys voisi olla mahdollinen.
Ehkäpä jonkun pitäisi tutkia korreloiko naisten uskollisuus ihmisryhmän historiassa esiintyneen sisäsiittoisuuden kanssa. Ongelman tällaisen tutkimuksen luotettavuudelle tosin saattaisi muodostaa eri ihmisryhmien kulttuurinen erilaisuus, joka todennäköisesti vääristäisi tuloksia. Esimerkiksi serkusavioliittoja - siis sisäsiittoisuutta - suosivissa muslimiyhteisöissä naisten uskottomuus on sanktioitu niin vahvasti, että se saattaa toimia riittävänä pelotteena uskottomuuden välttämiselle, vaikka näiden ihmisryhmien naisilla tällainen halu olisikin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Matkailu jättää jälkensä
Miksi naiset rakastuvat renttuihin?
Onko ihmisen evoluutio pysähtynyt?
torstai 8. joulukuuta 2011
Perustuslaki turvanamme
Suomi on joutunut tiukan paikan eteen. Pankkiensa riskisijoitusten kanssa tuskailevat Saksa ja Ranska haluaisivat käyttää pienempien EU-kumppaneidensa verovaroja kansalaistensa omaisuuden pelastamiseen. Tätä varten ne tarvitsevat avoimen valtakirjan Euroopan pysyvän kriisirahaston varojen käyttämiseen. Tai ainakin sellaisen valtakirjan, ettei Suomen tapainen pieni, mutta asiansa hoitava maa pääse sotkemaan isoisten operaatioita.
Onneksi Saksan ja Ranskan tavoite on Suomen perustuslain vastainen. Eikä edes Suomen hallitus halua hyväksyä saksalais-ranskalaisia vaatimuksia. Ja vaikka isoisten epäilemättä ankaran painostuksen alla lopulta haluaisikin, se ei siihen kykene.
Ranskan ja Saksan haluama muutos tulisi nimittäin viedä eduskunnasta läpi kahden kolmasosan enemmistöllä. Näillä näkymin se ei ole mahdollista, vaikka kaikki hallituspuolueet painostettaisiin asettumaan tällaisen esityksen taakse - niin epäsuosittu tuollainen päätös olisi, etteivät sen enempää perussuomalaiset kuin keskustalaisetkaan tule asettumaan sen taakse. Eivätkä hallituksen rivitkään pysyisi ehjinä tuollaisessa äänestyksessä, etenkin kun ainakin valtiovarainministeri Urpilainen on liputtanut vahvasti taitamattomien sijoittajien oman vastuun ja itsenäisen Suomen puolesta.
Suomen kansa voi siis edelleen katsoa luottavaisesti tulevaistuuteensa - verorahojamme ei tulla näillä näkymin hassaamaan saksalais-ranskalaisten pankkien pelastamiseen ilman meidän suostumustamme. Samalla voimme toivoa, etteivät EU:n isot lähde etsimään keinoja näpäyttää armasta isänmaatamme. Mikäli niin kävisi, voitaisiin samalla unohtaa puheet EU:n demokraattisuudesta, avoimesta päätöksenteosta ja jäsenmaiden kohtelun tasapuolisuudesta. Se ei lupaisi hyvää EU:n tulevaisuudelle.
Tämänkertainen tilanne on mielenkiintoinen myös Suomen historian valossa. Maallammehan on poikkeuksellisen vahvat perinteet laillisuuteen turvautumisessa. Hädän hetkellä perustuslakiin sitoutuminen on aiemminkin auttanut ulkoista painostusta vastaan. Näin kävi esimerkiksi sortovuosina ja toista maailmansotaa edeltäneiden ja seuranneiden vaiheiden aikana. Poikkeuksellisen ja samalla ikävän laillisuuteen turvautumisesta tekee tällä kertaa se, että perustuslain suojaa tarvitaan niitä vastaan, joiden kanssa olemme Euroopan Unioniin liittyessämme halunneet jakaa yhteisen kohtalon. Mitähän tästä pitäisi oikein ajatella?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kreikasta Italiaan, Espanjaan ja Ranskaan
Ei se hullu ole joka pyytää...
Tehdään oikein!
Onneksi Saksan ja Ranskan tavoite on Suomen perustuslain vastainen. Eikä edes Suomen hallitus halua hyväksyä saksalais-ranskalaisia vaatimuksia. Ja vaikka isoisten epäilemättä ankaran painostuksen alla lopulta haluaisikin, se ei siihen kykene.
Ranskan ja Saksan haluama muutos tulisi nimittäin viedä eduskunnasta läpi kahden kolmasosan enemmistöllä. Näillä näkymin se ei ole mahdollista, vaikka kaikki hallituspuolueet painostettaisiin asettumaan tällaisen esityksen taakse - niin epäsuosittu tuollainen päätös olisi, etteivät sen enempää perussuomalaiset kuin keskustalaisetkaan tule asettumaan sen taakse. Eivätkä hallituksen rivitkään pysyisi ehjinä tuollaisessa äänestyksessä, etenkin kun ainakin valtiovarainministeri Urpilainen on liputtanut vahvasti taitamattomien sijoittajien oman vastuun ja itsenäisen Suomen puolesta.
Suomen kansa voi siis edelleen katsoa luottavaisesti tulevaistuuteensa - verorahojamme ei tulla näillä näkymin hassaamaan saksalais-ranskalaisten pankkien pelastamiseen ilman meidän suostumustamme. Samalla voimme toivoa, etteivät EU:n isot lähde etsimään keinoja näpäyttää armasta isänmaatamme. Mikäli niin kävisi, voitaisiin samalla unohtaa puheet EU:n demokraattisuudesta, avoimesta päätöksenteosta ja jäsenmaiden kohtelun tasapuolisuudesta. Se ei lupaisi hyvää EU:n tulevaisuudelle.
Tämänkertainen tilanne on mielenkiintoinen myös Suomen historian valossa. Maallammehan on poikkeuksellisen vahvat perinteet laillisuuteen turvautumisessa. Hädän hetkellä perustuslakiin sitoutuminen on aiemminkin auttanut ulkoista painostusta vastaan. Näin kävi esimerkiksi sortovuosina ja toista maailmansotaa edeltäneiden ja seuranneiden vaiheiden aikana. Poikkeuksellisen ja samalla ikävän laillisuuteen turvautumisesta tekee tällä kertaa se, että perustuslain suojaa tarvitaan niitä vastaan, joiden kanssa olemme Euroopan Unioniin liittyessämme halunneet jakaa yhteisen kohtalon. Mitähän tästä pitäisi oikein ajatella?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kreikasta Italiaan, Espanjaan ja Ranskaan
Ei se hullu ole joka pyytää...
Tehdään oikein!