Puolueiden kannatusluvut liikkuvat edelleen

Sanomalehti Kaleva ja muut lehdet ovat teettäneet mielipidemittauksen, joka osoittaa perussuomalaisten kasvattaneen kannatustaan vaalien jälkeen. Samalla kokoomuksen, sosialidemokraattien ja keskustan kannatus on pudonnut selvästi vaalituloksesta.

Uskon että demareiden kohdalla kannatuksen lasku liittyy puolueen suhtautumiseen EU-tukeen. Jutta Urpilainenhan onnistui taitavalla EU-aiheisella retoriikalla kääntämään tulossa olleen murskatappion demareille siedettäväksi, mutta ilmeisesti puolueen linja hallitusneuvotteluissa ei ole miellyttänyt vaalikamppailun viime hetkellä puolueen taakse palanneita.

Myös keskustan syöksykierre jatkuu, jopa jyrkempänä kuin kokoomuksella tai demareilla. Puolue ei ole onnistunut karistamaan ongelmia harteiltaan, eivätkä kansalaiset näytä arvostavan puolueen ilmoitusta siitä, että nyt jäädään suosiolla oppositioon. Itse asiassa keskustan asema muuttuu entistä tukalammaksi myös perussuomalaisten jäädessä oppositioon, sillä erottautuminen soinilaisista käy entistä vaikeammaksi. Yrityksen puutteesta puoluetta ei voi kuitenkaan syyttää.

Kokoomuksen osalta kannatuksen laskun syyt eivät ole ilmeisiä. Ehkä sielläkin kummittelee EU-tukipolitiikka. Toisaalta Kataisen hankala tehtävä hallitusneuvotteluissa voi näkyä suosion laskuna. Vaikea sanoa.

Ja perussuomalaiset. Niin, heidän kannatuksensa kasvu jatkuu, koska puolue ei suostunut takinkääntöön hallitusneuvotteluissa. Näin siitä huolimatta, että juuri Soinin epäiltiin olevan siihen muita puheenjohtajia valmiimpi. Tässä vaiheessa näyttää siis siltä, että äänestäjien kunnioittaminen kannattaa.

Lähitulevaisuudessa politiikan kuuma peruna pysyy edelleen EU-tuissa. Kreikan valuminen velkasaneeraukseen käy yhä ilmeisemmäksi. Tämä aiheuttanee myös Suomelle luottotappioita, vaikka Jyrki Katainen yrittääkin minimoida aiemmin tehtyjä virheitä asettamalla jatkossa ehtoja tukirahoille. Tämä on sinänsä oikein, mutta perustuu todennäköisesti vain ja ainoastaan perussuomalaisten saavuttamaan vaalivoittoon. Ilman sitä rahojamme mitä ilmeisimmin kylvettäisiin edelleen Etelä-Euroopan ongelmamaihin ilman sen kummempaa kontrollia.

Kataisen reaktio on kuitenkin hyvä, sillä se osoittaa keskustan linjan vääräksi: äänestämällä voi sittenkin voittaa ja demokratia toimii Suomessa!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Katainen ja Urpilainen sopuun
Pelin politiikkaa
Kansa on puhunut, pulinat pois
Laskennallisia vaalitulosennusteita gallupkannatuksen pohjalta

Formula-rata Kreikkaan

Mitähän siitä pitäisi ajatella, että samaan aikaan kun kreikkalaiset kinuavat lisää EU-maiden rahoja ja lakkoilevat valtiontalouden tasapainon saavuttamiseen tähtääviä julkisia säästöjä vastaan, he rakentavat valtion tuella itselleen formula-rataa.

Olisi myös hauska tietää, kuka äskettäin osti huutokaupassa Kreikan lainapapereita. Toivottavasti ei ainakaan EKP tai muu sellainen taho, jonka ostokset viime kädessä kaatuvat eurooppalaisen veronmaksajan niskaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Katainen ja Urpilainen sopuun
Portugalin valtionvelka ja muita omituisuuksia
Poliitikot ja Kreikka

Katainen ja Urpilainen sopuun

Näyttää siltä, että minunkin useaan kertaan kommentoima EU-maiden tukipolitiikka on saapunut Suomen osalta uuteen vaiheeseen.

Kataisen kokoomus ja Urpilaisen SDP nimittäin pääsivät sopuun Portugalin lainojen takaamisesta. Sopimuksessa Portugali velvoitettiin myymään omaisuuttansa maksaakseen lainojansa ja lainan antajat pysymään rahoineen maassa. Jälkimmäinen voi olla toiveajattelua, mutta Portugalin valtava 14 miljardin euron kultavarallisuus tullee ainakin myydyksi.

Valitettavasti Portugalin valtionvelka on kultavarantoihin nähden yli kymmenkertainen eli noin 160 miljardia. Siten arvometallikaupalla ei kovin pitkälle pötkitä. Mitä muuta Portugalin omaisuutta on tarkoitus myydä jää nähtäväksi, mutta itse en edelleenkään usko maan selviävän ongelmistaan.

Portugalin tilanteesta huolimatta tilanne ei ole läpimätä. Suomalaisen veronmaksajan kannalta tässä ratkaisussa tärkeintä ja erinomaista on nimittäin se, että jatkossa takauksiin turvautumaan joutuvilta mailta vaaditaan vakuudet. Itse vaadin näitä jo noin vuosi sitten Kreikalle myönnettäviin lainoihin. Ja marraskuussa Irlannille.

Siten hyväksyn periaatteessa tämän Kataisen ja Urpilaisen kompromissin, kunhan myös muut EU-maat saadaan sitoutumaan siihen. Näin Kreikasta alkanut dominopeli saadaan pysähtymään ennen isoja ruumiita (Espanja, Italia) ja kestämättömiä veronmaksajien syliin kaatuvia takauksia.

Harmillista tässä on se, ettei asiaa oivallettu Kreikan kanssa, kun nyt näyttää siltä, että ainakaan Kreikan kansalla ei näytä olevan minkäänlaisia aikeita hoitaa asioitaan kuntoon. Tämä ei lupaa hyvää Kreikan velkojen maksamista ajatellen.

Hallitusneuvotteluja ajatellen on puolestaan mielenkiintoista nähdä Timo Soinin ja perussuomalaisten reaktio. Soini on ilmoittanut, ettei lähde tukemaan Portugalin tukipakettia edes muutettuna. Tilanne saattaa kuitenkin kovista puheista huolimatta houkuttaa häntä, vaikka vaarana on Soinin oman uskottavuuden menetys, etenkin kun Portugali takauksista ja kultavarannoistaan huolimatta tuskin kykenee hoitamaan velkojaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lajityypillistä käytöstä
Kansanäänestus Portugalista
Pelin politiikkaa
Portugalin valtionvelka ja muita omituisuuksia
Vielä kerran EU:n vakausrahastoista
Ensimmäinen merkki Euroopan vakausrahaston seurauksista?
Kuinka verorahat turvataan?
Lisää ruokaa Irlannin tiikerille?
Poliitikot ja Kreikka

Lajityypillistä käytöstä

Ihmisen käyttäytymisen tutkijat ovat saaneet erilaisilla peleillä selville, että emme ole rationaalisia toimijoita, vaan sosiaaliseen käytökseemme vaikuttaa muun muassa oikeudentaju. Esimerkki tällaisesta tutkimuksesta on sellainen, jossa tutkija tarjoaa rahasummaa kahdelle henkilölle, joista ensimmäinen (pelaaja 1) ehdottaa rahan jakosuhdetta ja toinen (pelaaja 2) joko hyväksyy tai hylkää tarjouksen. Jos hän hyväksyy, rahasumma jaetaan kahden pelaajan kesken. Jos taas hylkää, ei kumpikaan saa mitään. Rationaalinen pelaaja 2 hyväksyisi minkä tahansa nollasta poikkeavan osuuden, koska lopputulos on hänen kannaltaan rationaalisesti ajatellen parempi kuin ei mitään. Käytännössä kuitenkin monet tutkimukset ovat osoittaneet, että liian epäsuhtaiset tarjoukset johtavat usein tarjouksen hylkäämiseen.

Tutkimusten mukaan ihmiset ovat myös valmiita rankaisemaan niitä, jotka eivät noudata yhdessä sovittuja pelisääntöjä. Näin myös silloin, kun rankaisemisesta seuraa rankaisijalle kustannuksia, mutta ei hyötyä. Erityisesti halutaan rangaista sellaisia, jotka pyrkivät hyötymään muiden yhteistyöstä kantamatta itse kortea kekoon.

Tätä taustaa vastaan katsottuna suomalaiset EU-tukien vastaisesti ajattelevat ihmiset käyttäytyvät lajillemme tyypillisesti. Tosiasiahan on, etteivät ongelmiin joutuneet maat - Kreikka, Irlanti ja Portugali - joutuneet luonnonkatastrofin tai sodan runtelemiksi, vaan ajoivat itse itsensä vaikeuksiin holtittomalla taloudenhoidollaan. Kreikka jopa valehtelemalla.

Tämän holtittomuuden näille kolmelle maalle mahdollistivat saksalaiset, ranskalaiset ja espanjalaiset pankit, jotka ottivat yhä kasvavia riskejä luotottaessaan näiden kolmen maan epätervettä kulutusjuhlaa. Ja nyt nämä samaiset pankit ovat yhdessä liemeen joutuneiden valtioiden kanssa vaatimassa talousongelmiin syyttömiä asiansa kunnolla hoitaneiden maiden kansalaisia pelastamaan ne vaikeuksistaan.

Tämä loukkaa ihmisten oikeuskäsitystä, koska ongelmien aiheuttajan tulisi olla ensimmäisenä kustannusten maksajana. Väliaikaisen EU:n takausjärjestelmän puitteissa tämä ehkä toteutuu tavallisten ongelmamaiden kansalaisten kohdalla, mutta ei heitä luotottaneiden pankkien kohdalla. Pankkeja (tai pikemminkin niiden omistajia) siis halutaan rangaista, tai ainakin ne halutaan mukaan maksamaan osuutensa. Ja kuten edellä opimme, tässä on toissijaista se, seuraako taakan oikeudenmukaisesta jaosta lopulliselle maksajalle (asiansa hoitaneiden valtioiden veronmaksaja) lisäkustannuksia tai ei.

Näin siis siitä riippumatta, vähentääkö vai kasvattaako takausrahasto ongelmamaista seuraavan laskun lopullista suuruutta. Nähdäkseni EU-päättäjät ovat tässä sotkeenuneet vanhentuneeseen käsitykseen ihmisestä rationaalisena toimijana ja unohtaneet erityisesti ihhimillisen käsityksen oikeudenmukaisuudesta.

Mitä tämä kaikki kertoo EU-eliitin kosketuspinnasta tavallisten ihmisten elämään?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansanäänestus Portugalista
Portugalin valtionvelka ja muita omituisuuksia
Elämme kolmen sekunnin jaksoissa
Ihmisryhmien kollektiivinen älykkyys ja c-faktori

Kansanäänestus Portugalista

Uuden Suomen mukaan olemme nyt hallitusneuvotteluissa umpikujassa. Teen siitä ulos pääsemiseksi yksinkertaisen ehdotuksen: järjestetään kansanäänestys, jonka mukaan sitten toimitaan. Näin pelastamme hallitusneuvottelut ja annamme vallan kansalle, jolle se kuuluu. Näin saadaan ongelma pois päiväjärjestyksestä ja Suomen linja selväksi. Näin saadaan myös puolueet ulos kiusallisesta tilanteesta.

Siis täydellinen ratkaisu!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pelin politiikkaa

Pelin politiikkaa

Näin vaalien jälkeen on ollut mielenkiintoista seurata hallitusneuvotteluja yleisesti ja erityisesti puolueiden suhtautumista Portugalin tukemiseen.

Vaaleissahan tämä kysymys nousi aivan keskeiseksi. Perussuomalaiset vastustivat sitä selkeimmin, mutta myös vasemmistoliitto, kristilliset ja demarit ottivat negatiivisen kannan ainakin nykyiseen tukimalliin. Tukea kannattivat sen sijaan varsin  varauksetta kokoomus, keskusta ja ruotsalaiset. Näistä vaihtoehdoista kansalaiset saivat äänestää eduskuntavaaleissa, jotka Timo Soini julisti kansanäänestykseksi tästä asiasta.

Katainen nosti kysymyksen odotetusti esiin Urpilaiselle ja Soinille tekemässään hallitusneuvottelujen pohjaksi tarkoitetussa kysymyslistassa. Vastauksissaan erityisesti Soini otti negatiivisen kannan; samoin Urpilainen mutta lievemmin sanakääntein. Hyvä näin, sillä ei olisi oikein jos puolueiden toiminta olisi ennen ja jälkeen vaalien ristiriitaista asiassa, johon kansalaiset kaikesta päätelleen nimenomaisesti halusivat ottaa kantaa äänestäessään.

Mutta sitten kuulimmekin kummia. Katainen heitti pallon suoraan eduskunnalle hallitusneuvotteluja häiritsemästä. Tästä Urpilainen ei pitänyt, eikä halua ottaa asiaan tällä tavoin kantaa.

Tässä vaiheessa myös Vihreiden puheenjohtaja pyyhki kuvaannollisesti sanoen takapuolensa vaalien aikaisella kannallaan, ja ilmoitti vihreiden äänestävän Portugalin tukemista vastaan "haastaakseen Urpilaisen kertomaan kumpaa mieltä hän oikeastaan on". Jo aiemmin myös keskustan suunnasta on nähty lipeämistä vaalikamppailun aikaisesta varauksettomasta tuesta EU:n ongelmamaille. Nyt kanta halutaan ottaa vasta kun tiedetään miten muut toimivat.

Oma kysymykseni tässä asiassa on siis yksinkertainen: halveksivatko vihreät ja keskusta (ja mahdollisesti myös demarit) puolueina äänestäjiään niin paljon, että siirtyvät pelin politiikkaan näin pian vaalien jälkeen unohtaen samalla täysin lupauksensa äänestäjille? Jos näin on, niin millä ihmeen perusteella äänestäjä voisi jatkossa äänestää näitä puolueita vaikuttaakseen mihinkään asiaan?

Tämä ei tarkoita, ettei politiikasta olisi ihan oikein muuttaa kantojaan lisätiedon valossa. Mutta näin pian vaalien jälkeen kysymys tuskin on tästä, vaan pikemminkin halpahintaisesta äänestäjien kosiskelusta ja selkärangattomuudesta. Siis pelin politiikasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Portugalin valtionvelka ja muita omituisuuksia
Kansa on puhunut, pulinat pois
Vielä kerran EU:n vakausrahastoista

Osaman ansaittu loppu

Osama Bin Laden sai hyvin ansaitsemansa lopun. Yhdysvaltain täsmäoperaatiossa kuoli nurkkaan ajettu terroristi - ja samalla syntyi kuolematon sankari, legenda ja marttyyri.

Tässä mediatapahtumassa voittajia olivat Barack Obama ja islamistiterroristit. Molemmat saivat tapahtuneesta energiaa tuleville pyrkimyksilleen: Obama haaveilleen toisesta presidenttikaudesta ja terroristit käyttövoimaa rekrytointiinsa.

Kovimman tappion taisi kärsiä nykyinen Pakistanin johtaja Asif Ali Zardari, joka tapauksen seurauksena joutuu vaikeuksiin - ja mikäli Obama saa selville hänen tienneen Osaman asuinpaikan - tullee ennemmin tai myöhemmin syrjäytetyksi virastaan.  Hänen käteensä näyttää tässä pelissä jääneen pelkkä Musta Pekka.

Tappion kärsi myös käsitys länsimaisen, tai ainakin yhdysvaltalaisen, sivistyksen moraalia kohottavasta vaikutuksesta. Tämä siksi, että amerikkalaiset näyttivät riemuitsevan ihmisen murhaa lähes yhtä villisti kuin muslimit amerikkalaisten terroriuhrien kuolemaa.

Kristityn lännen ja islamilaisen idän rauha näyttää edelleen valitettavan kaukaiselta.

Aiempia kirjoituksia samasta aihepiiristä:
Gaddafin poika ja lapsenlapset kuolivat - entä sitten?
Päättäjien kädet veressä - mutta minkä takia?

Gaddafin poika ja lapsenlapset kuolivat - entä sitten?

Libyan johto väittää kansainvälisen liittouman tappaneen ilmavoimien iskulla yhden Gaddafin pojista sekä tämän kolme lasta ja siten syyttää liitoumaa siviilikohteisiin hyökkäämisestä. Tukea Gaddafi näyttää saavan ainakin Venäjältä, jonka suunnalta mahdollinen Gaddafiin kohdistuva isku tuomittiin jo etukäteen YK:n valtuutuksen vastaisena. Brittien pääministeri puolestaa kieltää liittouman iskeneen siviilikohteisiin. Samoin Nato. Ja kapinalliset juhlivat uutista.

Blogistina en tietenkään voi tietää totuutta tässä asiassa, mutta toivon Naton ja brittien puhuvan totta ja toisaalta Gaddafin ja venäläisten höpöjä.

Käytännön tasolla iskun tärkein ja pitkäaikaisin seuraus on mitä todennäköisimmin Gaddafin saaman sympatian lisääntyminen. Näin tullee käymään erityisesti muslimimaailmassa. Uskon, että mikäli sota pitkittyy, kuten tällä hetkellä näyttää, tulee islamilaisten maiden väestön länsimaihin kohdistuva viha kasvamaan entisestään. Näin eristyisesti siinä tapauksessa, ellei sodasta seuraa kansalle yhteiskunnan rauhoittumista, töitä, hyvinvointia ja vakaita oloja.

Näyttää siis entistä enemmän siltä, että länsi on jälleen kerran ajautumassa vaikeaan tilanteeseen islamilaisessa maailmassa; ja sitä kautta lisäämässä polttoainetta länsivastaisen terrorismin liekkeihin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Libyan sisällissota
Vainoajat vainotuiksi - entä sitten?
Päättäjien kädet veressä - mutta minkä takia?