Blogin vuosijuhla

Ensimmäisen blogitekstini kirjoittamisesta on tänään kulunut vuosi. Aloituskirjoituksen aiheeksi valitsin tieteen tiedotuksen sekoittamisen poliittisiin päämääriin erilaisissa katastrofiaiheissa. Tämä valinta juontui harhaanjohtavan uutisoinnin minulle aikanaan aiheuttamista voimakkaista tunnoista ja voimattomasta hädästä tuhoutumassa olevan luonnon edessä. Muistan vieläkin tunteneeni voimakasta vihaa erästä Metsäntutkimuslaitoksen tutkijaa kohtaan, joka julkisuudessa yritti kertoa, etteivät metsäkuolemat johdu saasteista.

Kun luonto ei 1980-luvulla tuhoutunutkaan vaikka niin monet sitä julkisuudessa vakuuttivat, saatoin ottaa hiukan etäisyyttä faktoihin, uutisointiin ja tuntemuksiini. Metsäntutkimuslaitoksen tutkijakin sai mielessäni synninpäästön. Harmi etten ole koskaan tavannut häntä - oikeasta tiedosta kiinni pitämisen on täytynyt olla henkisesti erittäin raskasta metsäkuolemien hulluina vuosina.

Tapahtuneen seurauksena pidän nykyisin vastuuttomana erilaisten ihmisiä pelottavien asioiden paisuttelua, epärehellistä ja tavoitehakuista faktojen valikointia sekä eri puolien kertomatta jättämistä. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei erilaisia ihmisiin kohdistuvia uhkia pitäisi uutisoida. Se pitäisi vain tehdä rehellisesti.

Ehkä työ tieteen parissa on opettanut nöyryyttä faktojen edessä; paraskin tieteellinen teoria on "totta" vain niin kauan kuin tutkimustulokset tukevat sitä. Tämä periaate on tieteellisen kehityksen edellytys ja nähdäkseni tärkein selitys sille, miksi länsimaat ovat pystyneet rakentamaan sen tieteellis-teknologisen hyvinvoinnin josta nyt nautimme. Uskon vakaasti että samasta hyvinvoinnista pääsisivät nauttimaan maailman muutkin kansat, jos vain nöyrtyisivät tosiasioiden edessä.

Ensimmäisen kirjoituksen jälkeen aiheeni ovat sivunneet ympäristöasioita, evoluutiota, ihmisen käyttäytymistä, lääketiedettä, politiikkaa ja urheilua. Nämä kaikki ovat aiheita, joista olen kiinnostunut.

Lähestymistapana olen blogikirjoituksissani pyrkinyt käyttämään faktatietojen selvittämistä ja niiden loogista yhdistämistä. Tieteellisen tiedon tavoittamattomissa olevia asioita olen suodattanut oman maailmankatsomukseni kautta. Suurinta tyydytystä olen saanut sellaisista teksteistä, joissa olen voinut osoittaa jonkun muun ajattelusta loogisia virheitä. Näitä on tietenkin ollut helpointa löytää politiikan saralta - mutta ei pelkästään sieltä.

Niin. Ja onhan minussa veikkajan vikaakin. Siksi olen yrittänyt ennustella vaalien ja urheilukilpailujen tuloksia. Kovana penkkiurheilijana olen myös ollut huolestunut urheiluun pesiytyneestä epärehellisyydestä ja sitä seuranneesta urheiluviihteen inflaatiosta. Siksi olen pyrkinyt kommentoimaan myös doping-asioita, jotka eivät ole yleisessä tiedossa, mutta joista olen ammattini kautta kärryillä. Olen tämän suhteen hyvin optimistinen. Doping on kyllä urheilun syöpä, mutta se on kuitenkin kohtuullisen pian voitettavissa keinoilla, joista vielä ei julkisuudessa puhuta mutta jotka ovat jo kehitteillä.

Lukijamäärät blogissani ovat kasvaneet jatkuvasti, ja tällä hetkellä näitä tekstejä luetaan keskimääräisenä päivänä satoja kertoja. Monet kirjoitukseni löytyvät myös avainsanoilla tehdyn google-haun tuloksissa ensimmäiseltä sivulta ja minulle tuntemattomat ihmiset ovat linkittäneet niitä pitkin internetiä ja sen keskustelupalstoja. Toivon, että tämä kaikki tarkoittaa aihevalintojen ja käsittelytapojen onnistuneisuutta.

Keskustelua blogikirjoitukseni eivät ole juuri herättäneet. En tiedä mistä se kertoo, mutta saamani kommentit ovat yleensä ottaen olleet varsin hyviä. Enemmänkin palautetta olisi kuitenkin mukava saada - siksi sana on vapaa kaikille!

Lopuksi toivon lukijoideni löytäneen teksteistä mielenkiintoisia näkökulmia, uutta tietoa ja aineksia oman ajattelunsa rakennuspuiksi. Omalta osaltani tämä vuosi on ollut avartava kokemus, ja uskoakseni myös kehittänyt omaa tapaani hahmottaa maailman menoa. Jopa työni tekemiseen tämä blogi on vaikuttanut positiivisesti, koska olen joutunut paneutumaan tutkimuksiin, joihin en ikinä olisi vaivautunut ilman tätä foorumia, mutta joiden kautta on syntynyt uusia tutkimusideoita.

Kiitos!


JK   Jälkikirjoituksena palaan vielä ensimmäisen blogini aiheeseen. Mitä uutta kuuluu tämän päivän tunnetulle katastrofille - ilmastonmuutokselle?

Kulunut vuosi oli yksi kaikkien aikojen lämpimimmistä. Toisaalta Met Office Hadley Centren mukaan viime joulukuussa alkanut maailmanlaajuinen ilmaston viileneminen on jatkunut ja vuosi 2011 on alkanut suhteellisen viileänä - yhtä kylmä tammikuu on viimeksi ollut  vuonna 2008 ja sitä ennen 1997. Helsingin lämpötilatrendi on puolestaan ollut GISSin datan mukaan koko 2000-luvun ajan laskeva.

Nämä tiedot eivät falsifioi ilmastonmuutosteoriaa, kuten myös itse olen ihan toisella foorumilla todennut, mutta niistä olisi ollut mukava lukea jostain valtamediasta. Blogiin kirjoiteltavaa siis riittää kaikesta päätellen myös jatkossa.

MM-kilpailut pohjoismaisten hiihtolajien Mekassa - Holmenkollenilla!

Vuonna 1922 tehtiin Norjassa suomalaista hiihtohistoriaa. Holmenkollenilla oli järjestetty maailman merkittävimmät hiihtokilpailut jo vuosikymmenien ajan, mutta voittoon eivät olleet koskaan kyenneet kuin norjalaiset. Vuoden 1922 viidenkympin kilpailu muutti kuitenkin kaiken: Anton Collin ja Tapani Niku nöyryyttivät tunturimaan hiihtäjiä oikein kahden miehen voimin.

Tapahtuman seurauksena norjalaiset osoittivat samaa reilua urheiluhenkeä kuin myöhemmin 1994 Lillehammerissa. Silloinhan norjalainen toimitsija ei antanut Mika Myllylälle katkenneen sauvan tilalle uutta. 1920-luvulla tämän hengen ilmentymänä kansainvälisissä hiihtoympyröissä tuolloin määräävässä asemassa olleet norjalaiset vaativat ja saivat laduille ennennäkemättömän kovat profiilit. Tämä oli heille eduksi, sillä tuohon aikaan suomalaiset harjoittelivat pitkälti tasamaalla, eivätkä heidän välineensä soveltuneet koville murtomaille tai suuriin mäkiin.

Chamonixin olympiakisoissa 1924 hiihtoladut olivat monin verroin rankemmat kuin nykyisten sääntöjen sallimat, ja jäisellä kelillä noustiin ylös suurempi mäki kuin paljon kohuttu Tour de Skin loppunousu. Toisin kuin Tourilla, tämä mäki tultiin suksilla myös alas. Ja tähän jäistä syöksyrinnettä muistuttavaan alamäkeen tullessa siihen asti norjalaisten edellä hiihtänyt Tapani Niku kaatui surkeine suksensiteineen ja mursi samalla kaksi kylkiluuta. Norjalaisten urheiluhengen ilmentymä siis kannatti tuolloin.

Norjalaiset lähtevät tämänkin vuoden MM-hiihtoihin kotiladuilleen ennakkosuosikkeina. Miesten yhteislähtö- ja takaa-ajokilpailuihin on vain yksi ennakkosuosikki: armoton kiritykki Petter Northug. Naisten puolella Marit Björgen on ollut tämän talven ajan normaalimatkoilla ylivoimainen, ja kaiken onnistuessa vie voitot niin kympillä, takaa-ajossa kuin kolmellakympilläkin. Myös miesten sprintti ja kaikki viestit ovat etukäteen ajatellen norjalaisten heiniä.

Mitä siis jää jäljelle suomalaisten ja muiden saalistettavaksi?

Miesten 15 km perinteisen hiihtotavan kultamitali on tähtäimessä ainakin Sami Jauhojärvellä. Liberecissä hänen mitalitiensä samalla matkalla päättyi onnettomaan suksien toimintaan ja Vancouverin viidelläkympillä flunssa ja ylikunto estivät jo viestissä flunssasta huolimatta huippukuntonsa näyttäneen Jauhojärven menestyksen.

Drammenin viime lauantainen startti ei Jauhojärven kohdalta kovin paljon luvannut, mutta mikäli sitä edeltänyt korkean paikan leiri vaikutti vielä negatiivisesti voi tilanne olla viikon kuluttua jo aivan toinen. Mitalikamppailuista ei voi unohtaa myöskään MM-pronssiaan puolustavaa Matti Heikkistä, vaikka tämä ei olekaan viimetalvisen ylikuntonsa jälkeen maailman huipulla hiihtänyt.

Naisten puolella Drammenissa vahvaa nouskuntoa osoittanut Aino-Kaisa Saarinen saattaa pikamatkalla haastaa itsensä Marit Björgenin. Ja ellei, niin mitalia voimme joka tapauksessa odottaa. Muita suomalaisia mitaliehdokkaita ovat Riitta-Liisa Roponen etenkin kolmellakympillä ja maailman paras kaksikymppinen Krista Lähteenmäki hyvän päivän sattuessa millä tahansa matkalla.

Nämä ovatkin viimeiset arvokilpailut, joihin Lähteenmäki ei lähde voittajasuosikkina. Jatkossa kultamitalia odotellaan jokaisesta kilpailusta mikäli nuoren naisen kehitys jatkuu eikä reilun vuoden takaisen mykoplasman kaltaisia takapakkeja tule.

Sprinttimatkoilta ei suomalaisleiriin ole tulossa ainakaan kultamitaleita, mutta sekä miesten että naisten parisprintissä mahdollisuuksia saattaa olla. Saarinen ja Lähteenmäki tai Pirjo Muranen muodostavat erittäin kovan parivaljakon perinteisellä hiihdettävässä kisassa. Vastaavasti Jauhojärvi ja Ville Nousiainen voivat onnistuessaan olla himmeämmillä mitaleilla.

Pitkissä viesteissä ei liene realistista odottaa miesten menestystä, mutta naisten jääminen mitalikolmikon ulkopuolelle olisi pettymys. Kaikki neljä naista ovat parhaimmillaan maailman kymmenen parhaan joukossa paremmalla hiihtotavallaan (Muranen, Saarinen, Roponen, Lähteenmäki). Norja ja Ruotsi tuskin kuitenkaan ovat lyötävissä, sillä Lähteenmäen kiri ei vielä riitä Björgenille tai Charlotte Kallalle? Vai riittäisikö sittenkin jos oivana taktikkona tunnettu Lähteenmäki keksisi oikeat lääkkeet matkan varrella?

Ja muistetaan nyt tässä yhteydessä sekin, ettei yhtään mitalia ole vielä jaettu. Maastohiihdossa suuret yllätykset ovat mahdollisia. Hiihtäjälle voi sattua pöljän päivä. Välineet voivat suosia; etenkin perinteisen hiihdossa suksien profiililla ja voitelulla on valtava merkitys. Lisäksi lumisateet saattavat sotkea kilpailuja tuottaen yllätysmestareita. Nämä tekijät voivat suosia suomalaisia siinä kuin muitakin.

Mäkihypystä tai yhdistetystä ei menestystä ole odotettavissa, paitsi onnenkantamoisella. Nämä monivuotiset menestyslajimme ovat nyt kriisissä, mutta onneksi mäkihypyssä erittäin nopeatkin muutokset ovat mahdollisia ja Anssi Koivuranta palannee yhdistetyn huipulle ensi vuonna. Siten meidän ei luultavasti tarvitse odottaa menestystä näissä lajeissa yhtä kauan kuin Lahden MM-kisojen jälkeen dopingilla tuhotun miesten hiihdon suhteen. Mutta Oslosta kultaa ei siis ole odotettavissa.

Miksi kirjoitin tämän hiihtoaiheisen kirjoituksen? Siksi, että olen tyypillinen suomalainen, jolle on tärkeää että suomalaiset pärjäävät hiihdossa. Uusimman suuren liikuntatutkimuksen mukaan suomalaiset penkkiurheilijat kaipaavat eniten menestystä juuri hiihdosta. Sen jälkeen tulevat yleisurheilu, jääkiekko ja mäkihyppy.

Yllä oleva odotusten lista kuvaa varmaankin suomalaisten  aiempaa menestystä eri urheilulajeissa. Suomella on loistavat perinteet hiihdossa, yleisurheilussa ja mäkihypyssä. Jääkiekko puolestaan on ainoa suurempi joukkuelaji, jossa suomalaiset ovat menestyneet arvokisatasolla, vaikka olympiavoittoa ei olekaan saavutettu. Niinpä näissä lajeissa odotetaan menestystä myös jatkossa.

Jäädään siis jännittämään Oslon menestystä! Torstaina se alkaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mykoplasma
Dopingin sallimisesta urheilussa
Hiihdon likaisen ajan testamentti - katse tulevaisuuteen
Urheilu ja astmalääkkeet

Zed plus

Zed plus mainostaa TV:ssä Jenni Vartiaisen laululla soittoäänipalveluaan. Tämä on malliesimerkki siitä, miten ihmisiä huijataan ostamaan asioita, joita he eivät halua tai tarvitse. Soittoäänen tilatessasi liityt nimittäin Zed plus kerhoon, joka lähettää maksullisia viestejä kännykkääsi kunnes älyät lopettaa ne. Jokainen kuukausi kerhossa maksaa 15 euroa, eikä soittoääntä voi tilata liittymättä siihen.

Zed plus mainostaa nuorten suosimissa medioissa; myös sellaisia tuotteita, jotka vetoavat Jenni Vartiaista paremmin nuorten makuun. Niinpä huomattava osa suomalaisista lapsiperheistä tulee rahoittaneeksi tätä yritystä.

Asian mittasuhteita voidaan lähestyä seuraavalla tavalla. Ajatellaanpa, että joka kolmannen lapsiperheen tytär tai poika erehtyisi tilaamaan soittoäänen tai jotain muuta Zed plussalta. Koska lapsiperheitä on Suomessa noin puoli miljoonaa saisi palveluntuottaja näitä suomalaisten lapsiperheiden vahingossa tekemiä tilauksia noin 167 000.

Jos edelleen kestäisi keskimäärin kaksi kuukautta huomata ylimääräinen lisä puhelinlaskussa maksaisivat nämä perheet niistä 30 euroa. Näin Zed plus saisi bruttotuloa noin 5 miljoonaa euroa per nykyiset lapsiperheet.

Mikäli tyypillinen lapsiperhe pysyy sellaisena 20 vuotta, tarkoittaa tämä 250 000 euron vuotuista tuloa. Ei hullumpi bisness, ottaen huomioon palvelun luonteen tahallisena harhautuksena - lastenhan on epäilemättä tarkoitus tilata vain soittoääni tai muu vastaava, eikä liittyä maksulliseen kerhoon. Ja toki joku aikuinenkin saattaa tehdä tilauksen lukematta kaikkia ehtoja.

Edellä antamani luvut ovat osittain viitatuista lähteistä, osittain oman pihapiirin lapsilta kysymällä saaduista vastauksista ekstrapoloituja ja osittain puhtaita arvauksia. Suuruusluokka lienee kuitenkin varsin lähellä oikeaa tai alakanttiin.

Zed plus ei liene alallaan ainoa tällä tavalla toimiva yritys. Olisikin tärkeää jos vaikkapa tutkiva journalismi selvittelisi asiaa tarkemmin; jäisi tulonsiirto lapsiperheiltä moraalittomalle yrittäjälle pienemmäksi. Laitontahan tämä toiminta ei sinänsä liene.

Aikaisempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lisäeläke-ehdotus on törkeä huijausyritys
Huippu-urheilurahoista 1,8 miljoonaa kankkulan kaivoon?

Päättäjien kädet veressä - mutta minkä takia?

Suomalainen sotilas on jälleen kuollut Afganistanissa. Kyseessä oli jo toinen kuolema sodassa, jota Suomi käy Kabulissa istuvan Hamid Karzain hallituksen puolesta Taleban-sissejä vastaan. Rauhanturvaoperaatiostahan tässä ei ole kyse, koska rauhanturvaaja on aina puolueeton suhteessa kiisteleviin osapuoliin. Tässä sodassa Suomi ei sitä ole.

Onko Karzain hallitus suomalaisen veren arvoinen? Ainakin se on korruptoitunut ja kähmiväinen. Lisäksi se on epädemokraattinen, minkä osoittaa farssin järjestäminen vaalien nimellä. Lisäksi huumekaupalla toimintaansa rahoittavat niin Talebanit kuin Karzaikin, vaikka jälkimmäinen muuta näytteleekin. Itse asiassa Talebaneilla on tässä suhteessa puhtaammat jauhot pussissaan, sillä heidän vuonna 2001 kaatuneen hallintonsa aikana huumekauppaa oltiin suitsimassa tehokkaasti.

Kaiken kukkuraksi saimme tänään aamulla lukea Wikileaks-aineistosta, jonka mukaan edellisen suomalaissotilaan kuolemasta vangituista miehistä suurin osa vapautettiin ilmeisesti lahjonnan perusteella. Kaiken muun epädemokraattisuutensa, epärehellisyytensä ja korruptoituneisuutensa lisäksi Karzain hallinto ei siis välitä edes liittolaisistaan sen vertaa, että näille koituneista kuolemantapauksista haluttaisiin rangaista syyllisiä, vaikka sellaiset saataisiinkin kiinni. Ei ainakaan mikäli heiltä on saatavissa lahjuksia.

Edelle kirjoittamani perusteella minulle on täysin käsittämätöntä, miksi Suomi on lähtenyt sotaan Afganistaniin. On totta, että Talebanien hirmuhallinto alisti naiset kotieläimen asemaan. Toisaalta Karzain heikon hallinnon alaisena heidän elämänsä on muuttunut täysin turvattomaksi, eikä ole näköpiirissä että liittoutuma saati Karzai yksin voisi voittaa sotaa.

Tämän maailman turhimman sodan konkreettisimmat seuraukset Suomen kannalta ovatkin afganistanilaisperäisen huumekaupan uudelleen virkistyminen ja turvapaikanhakijoiden virta, jonka olen koostanut seuraavaan kuvioon.

Pitäessään jääräpäisesti kiinni tästä operaatiosta päättäjämme siis tuhlaavat meidän verorahojamme ja tahrivat omat kätensä suomalaisten vereen ilman, että siitä olisi odotettavissa minkäänlaista hyötyä kansakunnallemme. Asiaa vielä pahentaa se, että he kylmän viileästi valehtelevat sodan luonteesta.

Ehkä edesmenneen presidentti Kekkosen aikanaan lanseeraamassa ajatuksessa, jonka mukaan Suomella pitää olla pikemminkin lääkärin kuin tuomarin rooli kansainvälisissä kysymyksissä asui sittenkin jonkinlainen viisaus. Ainakin sillä keinolla vältyttiin verovarojen tärväämiseltä ja suomalaisen veren vuodattamiselta. Miten ihmeessä Stubbin, Häkämiehen ja muut sotaleikkien leikkijät saisi ymmärtämään tämän ja vetämään suomalaiset sotilaat välittömästi pois Afganistanista. Se olisi koko Suomen etu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Etelä-Sudanilla malttia kehittyä?
Nykyajan kansainvaelluksesta

Nokian ja Microsoftin liitto

Nokian ja Microsoftin liiton järkevyyttä on epäilty monella taholla. Myös Nokian osakkeen arvo romahti ainakin  väliaikaisesti. Seuraavat viikot näyttävät palautuuko se ennalleen.

Tässä tilanteessa suomalaiset kokivat, että yksi meidän taloutemme lippulaiva myytiin jälleen kerran alennusmyynnillä. Vaikka eihän sitä myyty lainkaan; se vain ryhtyi yhteistyöhön. Ja muistetaan nyt sekin, että huomattava osa Nokian omistuksesta on ulkomailla jo ennestään.

Omalla tavallaan osuvasti suomalaisten ajattelua kuvaava on tämän päivän Helsingin Sanomissa ollut Tuomas Nurmen mielipidekirjoitus, jossa hän esitti että Nokian olisi pitänyt tässä tilanteessa jatkaa Symbianin ja Meegon pohjalta. Näin erityisesti koska suljettu Windows-ympäristö tuskin houkuttaa näiden käyttöjärjestelmien ympärille kehittynyttä innovaatioyritystoimintaa.

Minustakin on surullista, että Nokia ei pystynyt jatkamaan omillaan. Suru ei kuitenkaan ole syy kieltää tosiasioita. Nokia ja sen ympärille keskittynyt yritystoiminta on epäonnistunut uusien innovaatioiden tuottajana. Nokian puhelinten käyttö ei enää houkuta etenkään nuorisoa. On parempi tehdä ratkaisuja nyt, kun yritys on vielä maailman suurin alallaan ja tuottaa voittoa. Se antaa pelivaraa.

On yksinkertaisesti typerää sortua sellaiseen älylliseen epärehellisyyteen, että aiemmalla linjalla jatkaen Nokia olisi pystynyt valloittamaan takaisin asemansa maailman johtavana mobiililaitteiden valmistajana. Mikään tosiasia ei viittaa siihen, että se olisi ollut mahdollista. Myös yrityksen johdossa asiaa on pohdittu ja meitä ulkopuolisia paremman Nokian tilanteen tuntemuksen pohjalta tehty johtopäätökset. Aika sitten näyttää onnistuuko Nokian ja Microsoftin liitto.

Ja muistetaan sekin, että Meego kyllä jää; avoimen alustan järjestelmänä se tarjoaa edelleenkin mahdollisuuksia myös Nokian ympärillä toimineille innovaatioyrityksille. Ne ovat nyt vain selkä seinää vasten: tällä kertaa oivalluksia on synnyttävä nopeasti ja niiden on oltava niin hyviä, että käyttäjät ostavat Meego-puhelimia ennen kuin Windows-Nokioita. Näin voidaan osoittaa Tuomas Nurmen olevan kirjoituksessaan oikeassa. Jos taas ei, se alleviivaa Nokian tekemän Microsoft-ratkaisun oikeaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nokia ja kustannukset
Voisikohan olla...
Ihmisryhmien kollektiivinen älykkyys ja c-faktori

Vaalikuume nousee

Taas on puolueille ja vaalikansalle tarjoitu uudet gallupkannatusluvut. Ne tarjoavat muutaman mielenkiintoisen pointin, joita on syytä kommentoida.

Kaikkien niin sanottujen kolmen suuren puolueen kannatus on nyt alle 20% tasolla. Siis kutakuinkin samalla tasolla uuden gallupennätyksen tehneiden perussuomalaisten kanssa. Itse asiassa kolmesta suuresta SDP on jo jäämässä perussuomalaisten jalkoihin.

Suurista hallituspuolueista kepulointi (esimerkki jos toinenkin) on johtanut keskustapuolueen uskottavuuskriisiin, minkä seurauksena ilmeisesti jopa puolueen aatteen palavimmat kannattajat ovat alkaneet harkita äänestämistä. Lopullista romahdusta ei kuitenkaan ole tapahtunut ja puolue on kaikesta huolimatta ainakin toistaiseksi toisella sijalla.

Entä kokoomus. Se piti pitkään puolensa perussuomalaisten nousua vastaan, mutta nyt senkin kannatus on syöksykierteessä. Tähän lienee vaikuttanut paitsi osallisuus pääosin kepun niskaan kaatuneessa vaalirahoituksessa, niin myös Kataisen johdolla junaillut monella tapaa järjettömät päätökset lahjoittaa suomalaisten rahaa Kreikalle ja Irlannille. Asiaa eivät varmaankaan ole parantaneet sosiaalisesti oikeudenmukaisten suomalaisten mielissä epäreilut suurituloisille edullisiksi rakennellut verouudistukset. Kaikesta tästä huolimatta kokoomus on edelleen piikkipaikalla, vaikka johto onkin kutistunut.

Molemmat suuret hallituspuolueet ovat siis tehneet suosiotaan rapauttanutta politiikkaa. Tämän olisi luullut nostavat ennen kaikkea suurinta oppositiopuoluetta SDP:tä. Uuden gallupin jälkitunnelmissa Timo Soini saattoi kuitenkin valella kommenteissaan suolaa SDP:n haavoihin - ja samalla kasvatti joviaalia mainettaan säälimällä puheenjohtaja Urpilaista.

Tässä suhteessa olen kyllä samaa mieltä Soinin kanssa: Urpilaisella on lähes mahdoton työ nostaa SDP entisen puheenjohtaja Paavo Lipposen luomasta uskottavuuskriisistä. Olen melko varma siitä, että SDP:llä on tulevaisuutta vasta sitten kun Lipponen on lopullisesti poistunut poliittiselta kentältä ja kansan muistista.

Lopuksi palautan mieleen pienen numeroleikkini tammikuulta. Laskin tätä kirjoitusta varten eri puolueiden kannatusennusteen tuleviin vaaleihin samoilla perusteilla kuin silloin. Tulokseksi tulivat seuraavat kannatuslukuennusteet (aritmeettinen sinisellä ja prosentuaalinen punaisella). 

Näemme, että mikäli puolueiden gallupkannatus realisoituu samalla tavalla kuin vuonna 2007, saattaa perussuomalaisista tulla Suomen suurin puolue vaaleissa 2011. Ja sitä kautta Timo Soinista pääministeri. Elämme siis mielenkiintoista poliittista aikaa!

Aikaisempia ajatuksia samasta aiheesta:

Laskennallisia vaalitulosennusteita gallupkannatuksen pohjalta

Asiaan!

Älyllisesti epärehellistä kirjoittelua

Euroopan neuvoston rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen komission jäsen Lauri Hannikainen kirjoitti 5.2. Helsingin Sanomien yleisänosatossa kirjoituksen, jossa hän väitti muun muassa, ettei "tiedä Suomessa yhtään vähemmistöryhmää, jonka jäsenet tekisivät erityisen paljon rikoksia". 

Lausunnon tekee hämmästyttäväksi se, että Hannikainen on kaikesta päätellen sellaisessa asemassa, että hän on varmasti tietoinen asiaan liittyvistä faktoista (täällä oma kirjoitukseni aiheesta). Tilastotiedon pohjalta onkin selvää, että esimerkiksi irakilaiset raiskaavat kantasuomalaisiin verrattuna moninkertaisen määrän naisia.

Usein väitetään, että maahanmuuttajien yliedustusta tietyissä rikoslajeissa selittää heidän ikärakenteensa ja heikko yhteiskunnallinen asemansa. Varmasti nämä tekijät selittävätkin osan, mutta toisaalta on myös tekijöitä, jotka viittaavat päinvastaiseen suuntaan.

Esimerkiksi monien maahanmuuttajien kulttuuri on paljon patriarkaalisempi ja epätasa-arvoisempi kuin suomalaisten. Siten lienee todennäköistä, etteivät noissa perheissä tapahtuvat perheen sisäiset raiskaukset tai väkivallanteot tule koskaan viranomaisten tietoon. Olisi hyvä jos asia selvitettäisiin kunnolla tutkimuksen keinoin, mutta ilman faktatietoakin pidän todennäköisenä, että kaikki tekijät huomioiden näiden kulttuurien osalta tilastot mieluummin kaunistelevat kuin rumentavat totuutta.

Juuri raiskauksiin liittyy myös varsin suuri tilastointivaikeus: onko ympärileikatun vaimon kanssa harjoitettu seksi tulkittava aina raiskaukseksi, koska ympärileikkauksesta seuraa naiselle kyvyttömyys nauttia seksistä?  Itse olisin taipuvainen tälle kannalle, mutta tämä tulkinta nostaisi raiskausten määrän ympärileikkauskulttuureista tulevien maahanmuuttajien kohdalla todella korkeaksi. Tiedämme nimittäin varmasti, että ympärileikattuja aviomiehen seksuaalisten tarpeiden tyydyttämisen kohteena olevia naisia asuu Suomessa. En ole kuitenkaan kuullut, että tällaisesta tapauksesta olisi tehty Suomessa yhtään rikosilmoitusta.

Kirjoitukseni aihe ei kuitenkaan ole se, raiskaavatko jotkut maahanmuuttajaryhmät enemmän kuin toiset tai kantasuomalaiset. On selvää, että tästä löytyy esimerkikkejä esimerkiksi seksuaalirikosten osalta. Sen sijaan ihmettelen miksi asian faktatiedoista varmasti tietoinen Lauri Hannikainen  kirjoittaa Helsingin Sanomissa nyt nähdyn kaltaisen älyllisesti epärehellisen kirjoituksen, jossa hän esittää valheellista tietoa silmänkään rävähtämättä.

Erityisesti olisin kiinnostunut tietämään, uskooko Hannikainen todella itse kirjoittamansa, vai valehteleeko hän tahallaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Etninen tilastointi parantaisi maahanmuuttajien sopeutumista
Kummallinen ajattelu vaikeuttaa maahanmuuttajien sopeutumista
Onko pohjoismaden muutos käsillä nyt?
Mahdottomien ratkaisujen edessä edelleen
Maahanmuutolla on seurauksia mutta myos hinta

Sika-, lintu- ynnä muut influenssat

Niin sanottuun sikainfluenssaan liittyvät narkolepsiatapaukset ovat nostaneet julkiseen keskusteluun päätöksen rokotteiden hankinnasta. Ottamatta kantaa hankintamenettelyyn tai sen aikana tapahtuneiksi väitettyihin virheisiin tai väärinkäytöksiin, haluan tuoda esiin sen, että lintujen perinnöllistä ainesta sisältävät influenssavirukset ovat potentiaalisesti erittäin vaarallisia. Tämän osoittavat monet aiemmat epidemiat kuten espanjantauti, aasialainen tai honkongilainen. Niissä on kuollut yhteensä kymmeniä tuhansia suomalaisia.

Myös sikainfluenssa sisätää lintuinfluenssageenejä. Tämän takia sen tiedettiin olevan potentiaalisesti erittäin vaarallinen. Kun myös taudin kehityksen alkuvaiheiden perusteella syntyi käsitys, jonka mukaan suuren pandemian riski on olemassa nähtiin Suomessa väestön suojaaminen tärkeäksi.

Ainoa tehokas tapa suojautua influenssapandemiaa vastaan on nykyisin rokotus, jonka valmistus aloitettiin pikaisesti epidemian tultua yleiseen tietoon. Koska kyseessä oli uusi taudinaiheuttaja, jouduttiin rokotteen valmistusprosessi aloittamaan alusta, vaikka aikaisemmat kokemukset kausi-influenssarokotteista loivatkin tuotantoprosessin suuntaviivat. Myös rokotuksen saatavuuden tiedettiin jäävän rajalliseksi, mikäli pandemia etenisi nopeasti.

Tässä tilanteessa Suomi toimi kohtuullisen nopeasti ja tilasi oman annoksensa saadakseen väestönsä suojatuksi ajoissa. Mikäli sikainfluenssa olisi osoittautunut niin vaaralliseksi kuin pelättiin, olisi toimenpiteellä säästetty tuhansien ihmisten henki. Näin ei onneksi käynyt, ja myös rokottamatta jättäytyneet ihmiset säilyivät enimmäkseen terveinä.

Linnuissa elää suuri joukko sellaisia influenssaviruksia, jotka eivät normaalisti tartu ihmisiin. Kuten espanjantauti ja sikainfluenssa osoittavat, saattavat eksoottiset influenssavirukset kuitenkin aina joskus tarttua myös ihmisiin - ja usein vakavin seurauksin.

Lintuinfluenssan tavallisin tie ihmiseen käy ilmeisesti siipikarjan kautta. Tämän takia useimmat suuret epidemiat ovat lähtöisin Aasiasta, missä ihmiset ja heidän siipikarjansa elävät hyvin läheisessä kontaktissa toisiinsa.

Tehokkain tapa torjua vakavia lintuinfluenssapandemiota olisikin siis tukkia taudinaiheuttajan tie linnuista ihmiseen. Aihe on ollut tiiviin tutkimuksen alla, ja nyt on uudessa tutkimuksessa kehitetty sellainen kana, jonka genomiin on lisätty pieni geeni, joka häiritsee influenssaviruksen lisääntymistä. Tämän seurauksena virustartunnan saanut kana ei enää tartuta muita saman parven kanoja, vaikka itse sairastuukin.

Tämän uuden keksinnön käyttöönotto siipikarjan kasvatuksessa vähentäisi huomattavasti lintuinfluenssan tartuntariskiä ihmiseen. Samalla myös tarve aina riskejä sisältävien rokotusten antamiseksi pienenisi.

Ongelmana tällä tiellä on ainoastaan länsimaissa voimakkaiden painostusrymien haluttomuus hyödyntää geneettisesti modifioituja eliöitä (GMO). Niiden saaman menestyksen seurauksena esimerkiksi suomalaiset professorit ja muut tutkijat vetosivat julkisesti, jotta GMO-keskustelua käytäisiin asiapohjaisesti. Olin itse yksi allekirjoittajista.

Nyt olisi esimerkiksi oikea aika pohtia, sisältävätkö lintuinfluenssarokotteet enemmän riskejä kuin virusta levittämättömän kanan käyttäminen siipikarjatuotannossa. Rokote sisältää pienen mutta todelliseksi osoitetun riskin, kuten narkolepsiatapaukset osoittavat. Jälkimmäisen vaaroista sen sijaan ei ole näyttöä.

Selvää on kuitenkin se, että mikäli lintuinfluenssojen leviämistä ei mitenkään rajoiteta, eikä siltä suojauduta edes rokottein, kasvaa riski tuhansien suomalaisten kuolemasta seuraavan suurpandemian yhteydessä valtavaksi. Sitä riskiä lisää jokainen älyllisesti epärehellinen argumentti, jonka tarkoituksena on estää suomalaisten suojaaminen pandemian varalta. Olisi siis toivottavaa, että kaikki influenssaan liittyvä keskustelu olisi asiapohjaista, eikä tunteisiin tai ihmisten tietämättömyyteen vetoavaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HIV, matkailu ja nuhakuume
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku

Koejännityksestä eroon helposti

Koejännitys vaivaa monia meistä silloin, kun pitäisi suorittaa jokin tärkeä testi. Sellaisia ovat vaikkapa ylioppilaskoe, opiskelupaikkojen pääsykokeet, lopputentit, väitöstilaisuudet ja työhaastattelut. Kovimmat jännittäjät ikään kuin tukehtuvat ja huomaavat jälkeenpäin tehneensä monenlaisia munauksia asioissa, joihin hyvin tietävät vastauksen.

Jännittäminen ei liity suoraan koululaisen osaamistasoon, vaan myös erinomaisesti koealueen osaavat nuoret voivat epäonnistua juuri tärkeimmässä kokeessa. Tämä on harmillista ja vaikuttaa monien nuorten elämänvalintoihin.

Nyt amerikkalaiset tutkijat Ramirez ja Beilock ovat kuitenkin julkaisseet tutkimuksen, jossa löydettiin yksinkertainen keino ehkäistä jännityksestä johtuvia epäonnistumisia. He pyysivät peruskoulun yläasteikäisiä nuoria kirjoittamaan juuri ennen erityisen stressaavaa koetta  lyhyen kirjoitelman omista tunteistaan ja huolistaan liittyen edessä olevaan kokeeseen. Kontrolliryhmät joko kirjoittivat jostain muusta aiheesta tai vain odottivat kokeen alkamista.

Tulokset olivat hyvin yllättävät ja selkeät. Kokeeseen liittyvistä tunteista kirjoittaminen juuri ennen varsinaista koetta paransi koejännittäjien suoriutumista huomattavasti, kun taas muiden koeryhmien jäsenistä jännittäjät alisuorittivat kokeensa odotetulla tavalla.

Ramirezin ja Beilockin koetuloksen perusteella turhaan jännittämiseen on siis löydettävissä yksinkertainen apu. Ainoa ongelma on siinä, miten koululaiset ja/tai heidän opettajansa löytävät tästä tiedon. Toivottavasti  tämä kirjoitus omalta osaltaan auttaa tässä tiedonvälityksessä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ihmisryhmien kollektiivinen älykkyys ja c-faktori
Uutta tietoa viherpesusta
Miksi naiset rakastuvat renttuihin?

So what?

Tuore Wikileaks-paljastus osoittaa hienosti, mistä SDP:n nykyinen uskottavuuskriisi johtuu. Paavo Lipponen on aina ollut kansaa halveksuva ylimielinen tyranni, jonka jälkeensä jättämien raunioiden päälle hänen seuraajansa eivät ole vieläkään pystyneet rakentamaan uskottavaa sosialidemokratiaa. Sääliksi käy Jutta Urpilainen. Mutta so what?

Miksi media vaikenee tieteen menestyjistä?

Lähes kaikki Suomalaiset ovat huomanneet, että Kiira Korpi taisteli EM-taistoluisteluissa kolmanneksi, tai että Krista Lähteenmäki voitti nuorten MM-hiihdoissa kultaa. Samoin tiedämme, että Sofi Oksanen sai suuren kirjallisuuspalkinnon Ranskassa ja että Euroviisutkin voitettiin muutama vuosi sitten. Media on siis kiitettävästi tuonut esille maanmiestemme menestyksen niin urheilun, taiteen kuin viihteenkin saralla.

Vaan entä tiede? Eikö Suomi ole sillä saralla kunnostautunut lainkaan?

Kyllä on, mutta meille ei vain ole kerrottu menestyksen vaatimalla näyttävyydellä!

Akatemiaprofessori Ilkka Hanski sai pari viikkoa sitten yhden maailman suurimmista tiedemaailman tunnustuksista - ruotsalaisen Crafoord-palkinnon. Koska muun muassa ekologian alalla ei ole varsinaista Nobelin palkintoa, kutsutaan Hanskin saamaa tunnustusta pikku-Nobeliksi. Palkintosumma on 500 000 dollaria, eli noin puloet Nobel-palkinnon suuruudesta. Käytännössä Hanskin palkintosumma on kuitenkin suurempi kuin monen Nobelistin, sillä hän sai koko summan itselleen, kun taas Nobel jaetaan usein kolmen tutkijan kesken.

Palkinto on tunnustus Hanskin tekemästä metapopulaatiotutkimuksesta, jonka kohteena ovat nimensä mukaisesti enemmän tai vähemmän erillisinä ryhminä elävät eliölajit. Näissä tutkimuksissa Hanski on jo pitkään ollut maailman johtava tutkija ja hänen meriittilistansa on millä tahansa kriteereillä tiedemaailmassa aivan poikkeuksellinen.

Itse havaitsin Hanskin palkinnosta vain pikku-uutisia. Ei puhettakaan mistään näyttävästä uutisoinnista ja suomalaisen tieteen hypetyksestä. Merkillistä.

Eikä Hanskin tapaus ole suoinkaan ensimmäinen laatuaan. Reilu kymmenen vuotta sitten Metsäntutkimuslaitoksen professori Erkki Tomppo sai metsäalan arvostetuimman tuolloin noin 200 000 euron Wallenberg-palkinnon omista metsien inventointiin liittyvistä tutkimuksistaan. Vuonna 2004 se tuli suomalaiselle Paul Olof Meinanderille ja jälleen vuonna 2009 - tällä kertaa kolmelle TKK:n kasvatille. Missään näistä tapauksista uutisointi ei ollut sen näyttävämpää kuin Hanskin Crafoord-palkinnonkaan.

Lääketieteen menestyjien palkinnoista sentään uutisoidaan edes jotenkin, vaikka lääketieteilijämme eivät aivan edellämainittujen tutkijoiden saavustusten tasolle ole yltäneetkään - ainakaan palkintosuummilla mitaten. Viimeksi Professori Juha Keren saama 20 000 euron Matti Äyräpää -palkinto ylitti näyttävästi uutiskynnyksen. Ja edesmennyt Leena Palotiehän oli koko kansan parissa tunnettu tiedepersoona, loistava tutkija ja monien kansainvälisten palkintojen saaja.

Miksi suomalainen Media ei noteeraa tieteentekijöidemme menestystä? Ei ainakaan lääketieteen ulkopuolella. Onko taustalla ymmärtämättömyys siitä, kuinka merkittävistä tunnustuksista on kyse? Vai onko kyse lukijoiden aliarvioinnista - ei uskota että tiedeasiat voisivat kiinnosta ketään. Vai mistä ihmeestä tämä vaiteliaisuus maailmanmestaruuteen verrattavien tiedesaavutusten uutisoinnissa on kyse?

Kuitenkin olen varma että suomalaiset mielellään kuulisivat suomalaisten menestyksestä urheilukenttien ja taideareenoiden lisäksi myös tieteen kentillä. Sitä paitsi veronmaksajina heillä on myös oikeus kuulla mihin ja millä tuloksella heidän rahojaan on käytetty. Olisi hienoa jos mediakin ymmärtäisi tämän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Huippu-urheilurahoista 1,8 miljoonaa kankkulan kaivoon?
VTT:n johtajat tietovarkaissa