Suomalaiset ovat ainutlaatuisia

Palaan vanhaan aiheeseeni suomalaisten alkuperästä, koska siitä on jälleen saatu uutta kiehtovaa tietoa.

Ensimmäinen uutinen ehti jo olla julkisuudessa. Sen mukaan nykyistä Espanjaa 7000 vuotta sitten asuttaneet ihmiset olivat enemmän suomalaisten ja ruotsalaisten kuin muiden eurooppalaisten sukulaisia. Mielenkiintoista kyllä, heidän silmänsä ovat olleet siniset mutta ihonväri varsin tumma.

Tämä tieto vahvistaa sen, että olemme niiden ihmisten jälkeläisiä, jotka asuttivat Eurooppaa ennen kuin maanviljelyn keksineet heimot tunkeutuivat raivaamaan meidän metsästävien ja keräilevien esi-isiemme metsästysmaita omiin tarkoituksiinsa. Tai ainakin, että me olemme noiden ihmisten jälkeläisiä enemmän kuin muut eurooppalaiset.

Toista uutista en sen sijaan ole havainnut valtamediasta. Se kertoo tutkimuksesta, jossa selvitettiin niitä nykyihmisen genomissa esiintyviä DNA-sekvenssejä, jotka ovat alkujaan peräisin neandertalilaiselta.

Tutkimuksen mielenkiintoisin havainto oli se, että noin viidennes neandertalilaisen genomista on edelleen olemassa - tosin palasiksi pirstaloituneena eri ihmisten genomeihin. Voidaan siis todeta, että vaikka maapallolla ei olekaan enää neandertalilaisia, elävät monet heidän geeninsä meidän sisällämme.

Tutkimuksessa havaittiin (tai oikeastaan siis ei havaittu) myös laajoja neandertalilaisen genomisia alueita, joista ei löydy jälkeäkään nykyihmisessä. Nämä DNA-sekvenssit ovat siis syystä tai toisesta olleet haitallisia neandertalilaisen ja nykyihmisen risteymille ja siten joutuneet luonnonvalinnan poistamiksi. Yksi sellainen on geeni, jolla on tärkeä merkitys ihmisen puheenmuodostuksessa.

Ja mikä jännittävintä, kaikista tutkituista eurooppalaisista suomalaisissa oli eniten neandertalilaisen geenejä! Olemme siis tässäkin suhteessa erikoisia eurooppalaisia!

Iloa himmentää tosin hiukan se, että aasialaisissa neandertalilaisten geenejä on vielä selvästi enemmän kuin suomalaisissa. Aasiaan suunnanneet anatomisesti modernit ihmiset olivat siis vielä meidänkin esi-isiämme hanakampia risteytymään kohtaamiensa neandertalilaisten kanssa.

Lopuksi tutkimusraportti kertoo, että neandertalilaisista on periytynyt nykyeurooppalaisiin sellainen ihonväriin vaikuttava geeni, jota ei esiinny lainkaan aasialaisissa. Toisaalta aasialaisiin on samasta lähteestä periytynyt ihoon vaikuttava geeni, joka puuttuu lähes kokonaan eurooppalaisilta.

Afrikan ulkopuolisen ihmisen pinta näyttäisi siis olevan vahvasti neandertalilaista alkuperää. Mahtaisikohan tämä olla syy siihen, että ihmisen väri herättää monissa niin voimakkaita intohimoja?

Kaikkiaan tutkimuksen tämänhetkisessä vaiheessa näyttää siltä, että me suomalaiset olemme suurista eurooppalaisista kansoista kaikkein alkuperäisimpiä eurooppalaisia. Toisaalta meitä voidaan pitää myös Euroopan muinaisimpina ihmisinä. Ja kolmanneksi me lienemme eurooppalaisista kauimpana afrikkalaisista, sillä näiden genomista puuttuu kokonaan neandertalilainen geeniperimä.

Niin tai näin. Ainakin me olemme niin erikoisia, että ellemme olisi elinvoimainen kansa ja kansakunta, meidät pitäisi suojella tulevien sukupolvien ihmeteltäväksi!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miten neandertalilainen poikkesi meistä?
Ristiretkeläisten jäljillä
Suomalaisten alkuperästä

Suomalaisten alkuperästä

Kirjoitin taannoin tutkimuksesta, jonka mukaan maanviljelijät syrjäyttivät tieltään eurooppalaiset metsästäjäkeräilijät kulkiessaan kohti Luoteis-Eurooppaa. Tulos perustui tuhansia vuosia vanhojen luurankojen mitokondrio-DNA:n analysointiin.

Nyt tarina on saanut jatkoa: vanhoja vainajia on tutkittu entistä tarkemmin menetelmin Ruotsissa. Työssä ensinnäkin vahvistettiin se käsitys, että lähi-idästä saapuneet maanviljelijät eivät ainakaan aluksi siirtäneet maanviljelystaitoa varhaisemmille eurooppalaisille, vaan väestöryhmät elivät toisistaan erillään.

Esimerkiksi Etelä-Ruotsissa maanviljelijät ja metsästäjä-keräilijät elivät ainakin tuhat vuotta rinnakkain pysyen toisistaan erillään, vaikka lopulta sitten sulautuivatkin. Lopputuloksena eteläruotsalaisten geeneistä noin 59% on peräisin muinaisilta metsästäjä-keräilijöiltä kun esimerkiksi sardinialaisissa alkuperäisiä eurooppalaisia geenejä on vain 5%.

Suomalaisittain mielenkiintoisinta oli lukea, että Ruotsin Gotlannista tutkitut metsästäjäkeräilijät olivat geneettisesti kaikista Euroopan kansoista lähinnä suomalaisia. Arviota alkuperäisten eurooppalaisten geenien osuudesta suomalaisissa ei annettu, mutta paljon suomalaisia juuria omaavisssa pohjoisruotsalaisissa niitä on 69%; ja meissä siis vielä tätäkin enemmän. Kaikkiaan tässä käsittelemäni tutkimus siis vahvisti sen, että me olemme muita eurooppalaisia kansoja enemmän Euroopassa ennen maanviljelystä eläneiden ihmisten suoria jälkeläisiä.

Lisäksi tutkimus osoittaa, että sukulaisemme ovat aiemmin asuttaneet laajoja alueita Pohjois-Euroopassa: tämän tutkimuksen perusteella siis ainakin Gotlannin. Tulevat tutkimukset kertonevat lisää varhaisista sukulaisistamme.

Tutkimuksen tulosten perusteella näyttää myös siltä, että vaikka maanviljelijät yleensä syrjäyttivät muut tieltänsä, näyttävät suomalaiset kuitenkin omaksuneen maanviljelyn oppimalla eikä niinkään ulkopuolelta tulleen muuttoliikkeen ja siihen sulautumisen kautta. Ehkäpä suomalaiset väistivät maanviljelijöitä muuttamalla etelämpää tänne pohjoiseen samalla omaksuen heidän elintapansa.

Suomalaisten omaleimaisuus eurooppalaisten kansojen joukossa lienee siis hyvin vanhaa perua. Se tekee meistä ainutlaatuisia ja poikkeuksellisia eurooppalaisten kansojen joukossa!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä
Evoluutioteorialla on ennustusvoimaa
Matkailu jättää jälkensä
RNA-maailma sai vahvistusta
Muinaisia kohtaamisia

Varhaiset maanviljelijät Euroopassa

Laajan tutkimuskonsortion työn tuloksena on tutkittu Euroopan ensimmäisten maanviljelijöiden alkuperää monistamalla DNA:ta tuhansia vuosia vanhoista vainajista.

Jo aiemmin on osoitettu, että ensimmäiset maanviljelijät olivat geneettisesti erilaisia kuin Euroopassa aiemmin eläneet metsästäjä-keräilijät. Avoimeksi sen sijaan oli jäänyt, mistä ja miten nämä maanviljelijät saapuivat Eurooppaan.

Maanviljely keksittiin niin sanotun hedelmällisen puolikuun alueella, josta se lähti leviämään eri suuntiin. Maanviljelyn leviäminen olisi periaatteessa voinut perustua joko maanviljelijöiden muuttoliikkeeseen tai siihen että Euroopassa jo  ennen jääkautta asuneet metsästäjä-keräilijät olisivat oppineet uuden elinkeinon naapureiltaan.

Nyt julkaistussa tutkimuksessa näistä vaihtoehdoista ensimmäinen vahvistui oikeaksi: varhaiset maanviljelijät muistuttivat geneettisesti lähi-idän kansoja. He saapuivat siis sieltä, kuten arkeologisen tiedon perusteella arveltiinkin. Varhaisten eurooppalaisten maanviljelijöiden läheisimpiä nykysukulaisiaan näyttäisivät työn tulosten perusteella olevan georgialaiset, osseetit ja armenalaiset.

Käytännössä maanviljely merkittävästi aiempaa tehokkaampana ravinnontuotantotapana mahdollisti entistä nopeamman väkiluvun lisääntymisen, jonka seurauksena kunkin kylän ylijäämäväestön oli siirryttävä uusille viljelymaille. Näin maaniviljelijäväestö käytännössä levisi sukupolvi sukupolvelta yli Euroopan pakottaen samalla metsästäjä-keräilykulttuurissa eläneet aiemmat ihmiset siirtymään tieltään tai sulautumaan. Näin Euroopan väestön geenit ovat suurelta osin peräisin lähi-idästä ja Anatoliasta.

Myös maanviljelijäväestön leviämisreitistä saatiin käsitys sillä viljelijöiden geenit ovat säilyneet nykyisissä eurooppalaisissa. Se kulki Balkanin kautta seuraten Tonavaa länteen ja Dniestriä pohjoiseen: tulos on sopusoinnussa aiemman arkeologisen tiedon kanssa.

Mielenkiintoista on myös se, että nykyisistä eurooppalaisista eniten varhaisia maanviljelijöitä geneettisesti muistuttavat Krimin alueen ja toisaalta Koillis-Ranskan väestöt. Heidän perimästään erityisen suuri osa on siten peräisin lähi-idän ja Anatolian alueelta. Näiden väestöjen side jääkauden aikaisiin eurooppalaisiin on siis kaikista heikoin.

Suhteessa vähiten varhaisten maanviljelijöiden geenejä on puolestaan saamelaisissa (ja ylipäätään pohjoissuomalaisissa) sekä Venäjällä Kaspianmeren ja Novaja-Zemljan linjan itäpuolella asuvassa väestössä. Euroopan valloittaneiden varhaisten maanviljelijöiden ekspansio ei siis koskaan ulottunut näille alueille. Melko vähän yhteisiä geenejä varhaisten maanviljelijöiden kanssa on myös Ranskan ja Espanjan rajamailla (historiallinen baskimaa) elävillä, suomalaisilla ja valkovenäläisillä.

On jotenkin kiehtovaa nähdä, miten historian saatossa väestöt siirtyvät, katoavat ja kehittyvät. Esimerkiksi vielä tänä päivänäkin voimakkaasti kulttuuristaan ja juuristaan tietoiset ja kieleltään ainutlaatuiset baskit ovat myös geneettisesti erikoisia metsästäjä-keräilijäyhteisöiden jälkeläisiä - kertooko tämä jotain poikkeuksellisesta kansanluonteesta?

Myöskin me suomalaiset ja etenkin saamelaiset olemme melko puhtaasti Euroopan varhaisten metsästäjä-keräilijöiden jälkeläisiä. Olemme siis harvinaisuuksia eurooppalaisten joukossa. Myös meidän on siis syytä olla ylpeitä itsestämme ja juuristamme!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uutta tietoa ihmisen evoluution raaka-aineista
Ovatko suomalaiset sisäsiittoisia?
Alkuperäisistä euraasialaisista juuristamme!
Nykyajan kansainvaelluksesta
Onko ihmisen evoluutio pysähtynyt?

Ovatko suomalaiset sisäsiittoisia?

Usein kuulee väitettävän että suomalaiset ovat sisäsiittoista kansaa. Olemme eläneet pitkään täällä pohjolan perällä, joten ensituntumalta väite tuntuu uskottavalta. Mutta onko se totta?

Suomi oli pitkään erittäin harvaanasuttu maa, jossa olosuhteiden pakosta avioliitot oli solmittava ainakin jonkinasteisen sukulaisen kanssa. Lähisukulaisia ei toki vihitty, mutta usein yhteys löytyi muutaman sukupolven takaa. Tämän seurauksena perustajanvaikutus ja/tai satunnaisajautuminen muokkasivat geenifrekvenssejä, minkä seurauksena moni resessiivinen tautigeeni yleistyi suomalaisissa populaatioissa. Tämän ja aktiivisen tutkimuksen seurauksena suomalaisista tunnetaan monia tauteja, joita ei käytännössä esiinny missään muualla. Puhutaan suomalaisesta tautiperimästä.

Perinnöllisyyden mekanismien mukaan hyvinkin sisäsiittoisten vanhempien jälkeläisten sisäsiittoisuus on kuitenkin aivan normaali, mikäli heidän vanhempansa eivät ole keskenään sukua. Tämä sisäsiittoisuuden purkautuminen tapahtui Suomessa 1900-luvun aikana, jolloin maa kaupungistui nopeasti. Tämän seurauksena eri puolilta maata saapuvat nuoret rakastuivat ventovieraisiin ihmisiin, joiden kanssa myös perhe perustettiin ja lapset hankittiin. Näin suomalaisten sisäsiittoisuus purkautui lähes yhdessä sukupolvessa - nykyisisten suurten ikäluokkien jälkeläisissä.

Ennen kuin voimme olla varmoja siitä, ettemme ole sisäsiittoisia, on meidän kuitenkin tarkasteltava asiaa myös yleisemmältä kannalta. Sisäsiittoisuuden kaltainen tila voi nimittäin syntyä myös silloin, jos erilaisten geenien määrä on pieni. Eli jos kaikkialla Suomessa asuvilla ihmisillä olisi ollut hyvin samanlaiset geenit, ei sukulaisavioliiton välttäminen olisi tuonut muutosta suomalaisten heterotsygotia-asteeseen (siis sellaisten geenilokusten suhteelliseen osuuteen, joissa isältä ja äidiltä peritty geenimuoto on erilainen). Näin on kuitenkin käynyt, sillä geneettiset erot itä- ja länsisuomalaisten välillä ovat yhtä suuret tai jopa suuremmat kuin useiden euroopan kansojen välillä.

Maaltamuuton seurauksena geenien sekoittuminen tarjosi suomalaisille siis yhtä monimuotoisen lähtökohdan kuin olisi saavutettu sekoittamalla vaikkapa englantilaiset ja hollantilaiset keskenään. Siten on selvää, ettei tämän päivän suomalaisa voi missään tapauksessa kutsua sisäsiittoisiksi, vaan pikemminkin päin vastoin.

Vielä haluan tarkastella yhtä kysymystä. Genetiikassa tunnetaan käsite heteroosi, joka tarkoittaa hyvin korkean heterotsygotia-asteen omaavien yksilöiden muita parempaa elinvoimaisuutta. Ilmiö on todettu monissa tapauksissa, ja sitä käytetään esimerkiksi maissinjalostuksessa. Näin saadaan suuria tähkiä ja elinvoimaisia kasveja.

Ihmisten osalta heteroosista ei liene näyttöä, mutta hyvin mielenkiintoinen on islantilaisiin tilastoihin perustuva tutkimus, jonka mukaan evolutiivisesti parhaita ihmisyksilöitä ovat kolmansien serkkujen lapset. He nimittäin saavat historiankirjojen mukaan eniten jälkeläisiä. Näyttäisi siis siltä, että vaikka heteroosi-ilmiö tuottaisi hyvin elinkelpoisen oloisia ihmisiä, eivät sellaiset kuitenkaan pärjäisi evolutiivisella aikavälillä. Tämä tarkoittanee sitä, että ihmiskunta on evoluutionsa kuluessa sopeutunut tilanteeseen, jossa pariutuminen tapahtuu kohtuullisen läheisten sukulaisten kanssa.

Lopuksi haluan kiinnittää huomiota suomalaisten sisäsiittoisuuden purkautumisen ja yhteiskunnan lähes vertaansa vailla olevan nousun samanaikaisuuteen. Ehkäpä sisäsiittoisuuden purkautumisella oli osuutensa maamme kehittymisellä kehistysmaasta yhdeksi maailman johtavaksi hyvinvointivaltioksi. Ja ehkäpä voimme myös luottaa siihen, että suomalaiset geenit tarjoavat hyvän lähtökohdan myös tulevaisuuteen.

Aikaisempia ajatuksia samasta aiheesta
Onko ihmisen evoluutio pysahtynyt?
Alkuperäisistä euraasialaisista juuristamme
Hottentottien genetiikkaa