Afrikka on ihmiskunnan kehto. Sieltä lähten ihmiset ovat asuttaneet muut maanosat ainakin kahteen ja todennäköisesti useampaankin kertaan: ensin lähes kaksi miljoonaa vuotta sitten ja viimeiseksi nykyihmisen kehityttyä.
Afrikassa elää vielä tänäkin päivänä geneettisesti monimuotoisempi ihmiskunta kuin missään muualla maailmassa: esimerkiksi khoisan-kansa on eronnut omaksi evolutiiviseksi haarakseen jo kauan ennen kuin nykyihminen lähti Afrikasta. Geneettinen monimuotoisuus ei kuitenkaan ole johtanut Afrikan kukoistukseen, vaan maanosa on jäänyt auttamatta jälkeen tieteellis-teknologisessa kehityksessään.
Afrikan surkeuden taustalla saattaa olla muita ihmisiä alhaisempi älykkyys. Mutta ei se sellaisenaan selitä koko tragediaa. Esimerkiksi Suomea on viime vuosina yleisesti pidetty yhtenä maailman parhaista paikoista elää ja koululaisiamme useimpia muita osaavampina, mutta ei meidän keskimääräinen älykkyysosamäärämme ole erityisen korkea, pikemminkin alhainen.
Yleisimmin Afrikan surkeudesta syytetään länsimaiden imperialismia. Maanosahan oli lähes sadan vuoden ajan länsimaisen riiston kohteena, eikä talous ole lähtenyt nousuun sen jälkeen.
Tarkastellaanpa imperialistisen riiston seurauksia Suomen historiaa vasten. Suomi oli vähintään samanlaisen riiston kohteena kuin Afrikkakin koko Ruotsin suurvaltakauden ajan. Itse asiassa riisto oli todennäköisesti merkittävästi rajumpaa nuorten miesten joutuessa armeijan rulliin kuollakseen lähinnä tauteihin mutta joskus myös taisteluissa.
Samanaikaisesti itse Suomi miehitettiin kerta toisensa jälkeen. Pahimman miehityksen eli isovihan aikana venäläiset ryöstivät ja raiskasivat minkä pystyivät. Naisia ja lapsia myös vietiin maasta myytäväksi kauas Venäjälle. Lisäksi Suomeen levisi rutto, jonka seurauksena noin kolmannes maan silloisesta väestöstä kuoli.
Vasta 1800-luvulla maan tilanne vakiintui, kun meidät liitettiin Suomen sodan seurauksena Venäjän osaksi. Tämäkin kausi päättyi lähes 20 vuotta kestäneeseen sortovuosiin, joiden aikana suomalainen sivistys yritettiin tuhota.
Nuoren maan itsenäistyttyä kehitys jatkui samalla tavoin kuin myöhemmin monien Afrikan maiden itsenäistyttyä. Nuori valtio ajautui pikaisesti osin ulkovalloista ohjattuna veriseen sisällissotaan ja vielä sen jälkeen voittajien hävinneisiin kohdistamaan laajamittaiseen terroriin. Tämä kehityskulku on ollut nähtävissä muutamia vuosia sitten itsenäistyneessä Etelä-Sudanissa.
Ero meidän ja afrikkalaisten välillä näkyy siinä, että itsenäisyyden alun kauhuista selvittyään suomalaiset ymmärsivät yhdistää rivinsä ja ryhtyä yhdessä kehittämään maata. Toki jännitteitä oli vielä pitkään, mutta kehitys oli niin ripeää, että vain 22 vuotta itsenäisyyden jälkeen pystyttiin talvisodassa torjumaan suurvallan hyökkäys.
Myös jotkut Afrikkalaiset maat ovat onnistuneet säilyttämään jonkinasteisen sisäisen rauhan. Mutta niissäkin on ollut silmiinpistävää hallitsemaan nousseiden ihmisten pyrkimys oman omaisuutensa kasvattamiseen ja oman viiteryhmän etujen ajamiseen. Pahimmillaan on ajauduttu joukkoteurastuksiin ja taloudellisesti menestyneimpien väestöryhmien vainoamiseen, joiden seurauksena vähäinenkin edistys on tuhottu. Etelä-Sudan lienee jälkimmäisen tien alussa.
Edelle kuvaamani jatkuva tai toistuva yhteiskunnallinen rauhattomuus Afrikassa näyttäisi usein syntyvän sikäläisiin kulttuureihin oleellisena osana kuuluvasta vahvasta yhteisöllisyydestä. Sen kääntöpuolenahan on suvaitsemattomuus omaan viiteryhmiin kuulumattomia ihmisiä kohtaan.
Vastakohtana yhteisöllisyydelle meidät suomalaiset tunnetaan siitä, ettei toisten asioihin juuri puututa. Koko kansakuntaa koskevat suuret uhat osataan kuitenkin ratkaista yhteistuumin - esimerkkinä käy tietenkin talvisota, mutta myös 1990-luvun lama, jonka aiheuttamat taloudelliset tragediat eivät johtaneet valtakunnan yhtenäisyyttä uhkaaviin levottomuuksiin eivätkä mellakoihin.
Esimerkkejä Afrikkalaisesta suvaitsemattomuudesta ei ole vaikea hakea. Ruandassa tutsit ja hutut ajautuivat joukkoteurastukseen. Etelä-Afrikassa valkoiset vihaavat bantuja ja päin vastoin, mutta samalla molemmat halveksuvat maan alkuperäiskansaa eli khoisaneja. Vain Nelson Mandelan kyvykkyys uuden hallinnon johdossa esti maata vaipumasta Zimbabwen kaltaiseen koston ilmapiiriin ja taloudelliseen syöksyyn.
Vielä on huomattava, ettei afrikkalaiseen vihanpitoon tarvita edes suuria geneettisiä eroja vaan usein katkerimpia vihollisia ovat saman kansan eri klaanit ja suvut; ikävimpänä esimerkkinä tästä käy somalian sisällissota. Myös uskonnolliset erimielisyydet käyvät syyksi erimielisten murhaamiseen.
Edelle kirjoittamani tarkastelun perusteella en pidä länsimaista imperialismia afrikkalaisen köyhyyden ensisijaisena syynä. Sen sijaan ongelmien perusta löytyy syvältä afrikkalaisesta yhteisöllisyyteen perustuvasta kulttuurista.
Siten myös ratkaisu Afrikan kurjuuteen löytyy tuon kulttuurin muuttamisesta. Suomen kannalta tämä tarkoittaa sitä, että meidän kannattaisi sijoittaa vuosittain käyttämämme 1100 miljoonaa kehitysapueuroa tuon kulttuurin muutosta edistäviin toimiin - kuten naisten koulutukseen.
Aiempia ajatuksiasamasta aihepiiristä:
Etelä-Pohjanmaan romanit ja Veijo Baltzarin näkemys
Ihmisestä järkevästi toimivana olentona Libanonin viimeaikaisten tapahtumien valossa
Miksi Etelä-Sudanilla ei ole malttia vaurastua?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hottentotit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hottentotit. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 22. joulukuuta 2013
tiistai 23. maaliskuuta 2010
Hottentottien genetiikkaa
Hottentottilaulu on viime päivinä saanut Suomessa runsaasti julkisuutta. Sehän on vanha suomalainen lastenlaulu, jossa alun alkaen tuskin oli mitään rasistista tai muuta arveluttavaa. Hottentotin valitseminen laulun sankariksi lienee aikanaan ollut vain yksi tapa luoda siihen eksotiikkaa.
Nykyisin hottentotti on monien mielestä poliittisesti epäkorrekti nimitys, koska se on valkoisen valloittajaväestön antama nimi eteläisen Afrikan alkuperäiskansalle. Samaan tapaan epäkorrektina voitaisiin pitää sitä, että venäläiset ryhtyivät kutsumaan saksalaisia mykiksi (nemetskii), kun eivät ymmärtäneet näiden puhetta. Itse muistan hottentotti-nimityksen jo lapsesta, enkä silloin osannut pitää sitä mitenkään halventavana.
Hottentotit eli khoit ovat yksi eteläisen Afrikan alkuperäiskansa. Yhdessä san-kansan kanssa heitä kutsutaan usein khoisaneiksi. He elävät vielä metsästäjä-keräilijäyhteisöissä Kalaharin autiomaassa, ja edustavat siten ihmiskunnan alkuperäistä elämänmuotoa.
Khoisaneista on nyttemmin saatu hyvin jännittäviä uusia tietoja. Tiedelehti Naturessa nimittäin julkaistiin juuri uusi tutkimus heidän geeneistään. Tulokset olivat jännittäviä, ja niihin tutustuminen varmasti avartaisi monen ihmisen maailmankuvaa.
Koko genomin sekvensoinnilla saatiin tietää, että khoisanit poikkeavat toisistaan geneettisesti enemmän kuin esimerkiksi aasialaiset eurooppalaisista. Varsin monimuotoistoisesta porukasta siis on kyse. Tämä toki me suomalaiset ymmärrämme hyvin, kun olemme juuri edesmenneen Leena Palotien ryhmän tutkimuksen mukaan itsekin monimuotoisempia kuin eurooppalaiset kansat yleensä.
Khoisanit poikkeavat selkeästi kaikista muista ihmisrymistä. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että heillä on sellaisia kohtia genomissa, joita ei ole löytynyt yhdestäkään aiemmin sekvensoidusta ihmisen genomista. Verrattaessa näitä kohtia simpanssin genomiin huomattiin, että meillä 87% niistä on samanlaisia kuin simpanssilla ja khoisaneilla vain 6%. Näyttää siis vahvasti siltä, että me muistutamme simpanssia enemmän kuin khoisanit! Toisin sanoen meidän evoluutiomme on ollut hitaampaa kuin khoisaneiden evoluutio.
Khoisanien genomista löytyi myös toiminnallisia eroja. Heiltä puuttui laktoosin käyttöön ja vaaleaihoisuuteen liittyvät geenimuodot, mikä on luonnollista koska he eivät juo maitoa ja ovat tummaihoisia. Heillä ei myöskään ollut malariaresistenssin antavaa geenimuotoa, mikä myöskin on luonnollista, sillä malarialoinenhan on siirtynyt simpanssista ihmiseen agraariyhteisöissä, eivätkä khoisanit viljele maata. Mikäli khoisanit päättävät lopettaa nykyinen elämänmuotonsa ja siirtyvät viljelemään maata, on odotettavissa että he tulevat kärsimään malariasta muita afrikkalaisia kansoja enemmän.
Khoisaneilla on myös esimerkiksi nopeaan voimantuottoon ja tehokkaaseen pikajuoksuun sekä karvaan (phenylthiocarbamiiidi) maun tunnistamiseen liittyvä geenimuoto. Näiden voi hyvin kuvitella olevan eduksi metsästäjä-keräilijän elämässä, jossa yllättävistä tilanteista selviäminen ja myrkyllisten kasvien välttäminen ovat elinehtoja. Heillä oli myös runsaasti monistuneita geenejä, kuten kahdentunut syljen amylaasientsyymin geeni. Nämä voivat toimia evoluution raaka-aineena ja tulevaisuudessa monipuolistaa khoisanien metaboliaa, ja sitä kautta ennestään lisätä heidän ainutlaatuisuuttaan suhteessa muihin ihmisiin.
Hottentotit ovat siis perinnöllisesti varsin paljon muista ihmisistä poikkeava mutta varsin monimuotoinen ryhmä. Heidän evoluutionsa on perinnöllisen informaation tasolla tarkasteltuna edennyt pidemmälle muin meidän, ja heillä on monia sopeumia jotka liittyvät ympäristöön ja elämäntapaan. Vanha suomalainen lastenlaulu kertoo siis äärimmäisen mielenkiintoisesta ihmisryhmästä!
Nykyisin hottentotti on monien mielestä poliittisesti epäkorrekti nimitys, koska se on valkoisen valloittajaväestön antama nimi eteläisen Afrikan alkuperäiskansalle. Samaan tapaan epäkorrektina voitaisiin pitää sitä, että venäläiset ryhtyivät kutsumaan saksalaisia mykiksi (nemetskii), kun eivät ymmärtäneet näiden puhetta. Itse muistan hottentotti-nimityksen jo lapsesta, enkä silloin osannut pitää sitä mitenkään halventavana.
Hottentotit eli khoit ovat yksi eteläisen Afrikan alkuperäiskansa. Yhdessä san-kansan kanssa heitä kutsutaan usein khoisaneiksi. He elävät vielä metsästäjä-keräilijäyhteisöissä Kalaharin autiomaassa, ja edustavat siten ihmiskunnan alkuperäistä elämänmuotoa.
Khoisaneista on nyttemmin saatu hyvin jännittäviä uusia tietoja. Tiedelehti Naturessa nimittäin julkaistiin juuri uusi tutkimus heidän geeneistään. Tulokset olivat jännittäviä, ja niihin tutustuminen varmasti avartaisi monen ihmisen maailmankuvaa.
Koko genomin sekvensoinnilla saatiin tietää, että khoisanit poikkeavat toisistaan geneettisesti enemmän kuin esimerkiksi aasialaiset eurooppalaisista. Varsin monimuotoistoisesta porukasta siis on kyse. Tämä toki me suomalaiset ymmärrämme hyvin, kun olemme juuri edesmenneen Leena Palotien ryhmän tutkimuksen mukaan itsekin monimuotoisempia kuin eurooppalaiset kansat yleensä.
Khoisanit poikkeavat selkeästi kaikista muista ihmisrymistä. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että heillä on sellaisia kohtia genomissa, joita ei ole löytynyt yhdestäkään aiemmin sekvensoidusta ihmisen genomista. Verrattaessa näitä kohtia simpanssin genomiin huomattiin, että meillä 87% niistä on samanlaisia kuin simpanssilla ja khoisaneilla vain 6%. Näyttää siis vahvasti siltä, että me muistutamme simpanssia enemmän kuin khoisanit! Toisin sanoen meidän evoluutiomme on ollut hitaampaa kuin khoisaneiden evoluutio.
Khoisanien genomista löytyi myös toiminnallisia eroja. Heiltä puuttui laktoosin käyttöön ja vaaleaihoisuuteen liittyvät geenimuodot, mikä on luonnollista koska he eivät juo maitoa ja ovat tummaihoisia. Heillä ei myöskään ollut malariaresistenssin antavaa geenimuotoa, mikä myöskin on luonnollista, sillä malarialoinenhan on siirtynyt simpanssista ihmiseen agraariyhteisöissä, eivätkä khoisanit viljele maata. Mikäli khoisanit päättävät lopettaa nykyinen elämänmuotonsa ja siirtyvät viljelemään maata, on odotettavissa että he tulevat kärsimään malariasta muita afrikkalaisia kansoja enemmän.
Khoisaneilla on myös esimerkiksi nopeaan voimantuottoon ja tehokkaaseen pikajuoksuun sekä karvaan (phenylthiocarbamiiidi) maun tunnistamiseen liittyvä geenimuoto. Näiden voi hyvin kuvitella olevan eduksi metsästäjä-keräilijän elämässä, jossa yllättävistä tilanteista selviäminen ja myrkyllisten kasvien välttäminen ovat elinehtoja. Heillä oli myös runsaasti monistuneita geenejä, kuten kahdentunut syljen amylaasientsyymin geeni. Nämä voivat toimia evoluution raaka-aineena ja tulevaisuudessa monipuolistaa khoisanien metaboliaa, ja sitä kautta ennestään lisätä heidän ainutlaatuisuuttaan suhteessa muihin ihmisiin.
Hottentotit ovat siis perinnöllisesti varsin paljon muista ihmisistä poikkeava mutta varsin monimuotoinen ryhmä. Heidän evoluutionsa on perinnöllisen informaation tasolla tarkasteltuna edennyt pidemmälle muin meidän, ja heillä on monia sopeumia jotka liittyvät ympäristöön ja elämäntapaan. Vanha suomalainen lastenlaulu kertoo siis äärimmäisen mielenkiintoisesta ihmisryhmästä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
