Wille Rydman oikeusmurhan ja Mette Frederiksen väkivallan uhriksi

Syyttäjä teki oudon päätöksen tullessaan siihen ratkaisuun, ettei sen enempää Wille Rydman (ps) kuin Helsingin sanomatkaan joudu oikeuteen viime kesän tapahtumista. Sanon näin siksi, että ratkaisulla on ainakin kaksi - ja luultavasti kolme - seurausta, joita ei voi mitenkään pitää hyväksyttävinä. 

Ensinnäkin se jättää suuren yleisön pariin epäilyksen varjon Rydmanin käyttäytymisestä nuoria naisia kohtaan. Näin siitä huolimatta, että tämä on pystynyt osoittamaan dokumentoiduin todistein suuren osan hänestä Helsingin sanomien aikanaan julkaistussa jutussa kirjoitetuista seikoista valheellisiksi. 

Toiseksi tapaus jättää auki mahdollisuuden mustata kenen tahansa julkisuuden henkilön maineen, mikäli useampi henkilö on valmis kertomaan tästä paikkansa pitämättömiä - mutta samansuuntaisia - asioita. Ja löytyy löyhämoraalinen journalisti, joka haluaa saattaa ne ihmisten tietoisuuteen. 

Jälkimmäinen mahdollisuus tuli syyttäjän päätöksessä erikseen mainituksi, koska Helsingin sanomien päätoimittaja Erja Yläjärvi on sanonut, että "päätöksessä korostettiin myös sitä, että työ oli tehty huolellisesti, riippumattomia lähteitä oli useita ja sävy oli asiallinen. Tämä antaa aika paljon tukea meidän journalismille ja vahvistaa niitä periaatteita, joilla työtä on tehty tähänkin asti."

Tästä seuraa kahden edellä mainitun lisäksi mahdollisesti kolmas ongelma. Eli se, että mediatalot voivat tästä eteenpäin luottaa siihen - kuten Yläjärvikin totesi - etteivät ne joudu vastuuseen törkyjournalismista, mikäli onnistuvat löytämään useamman henkilön, jotka ovat valmiita kertomaan totuudenvastaisia, mutta toisiaan tukevia, tarinoita julkisuuden henkilöistä. 

Tämä kaikki olisi voitu välttää, mikäli syyttäjä olisi antanut jutun oikeuden päätettäväksi. Silloin olisi selvitetty jokaisen juttuun liittyvän henkilön kertomuksen ja tekstiviestin aitous, sekä voitu tehdä sen pohjalta lakiin perustuva ratkaisu joko Rydmanin tai Helsingin sanomien eduksi. 

Nyt syyttäjä teki erityisesti Rydmanista, mutta myös hänestä toimittajalle puhuneista naisista sekä jutun kirjoittaneesta toimittajasta, niin sanotusti löysässä hirressä roikkuvia. Ja itse kukin voi päättää ihan itsessään kenet haluavat nähdä tapauksen roistona - kansanedustajan, toimittajan vai hänelle tarinoineet naiset. 

* * *

Rydman on kuitenkin sikäli onnekas, ettei häntä kohtaan sentään tehty väkivaltaista hyökkäystä. Toisin oli Tanskan pääministeri Mette Frederiksenin, joka joutui fyysisen hyökkäyksen kohteeksi. Ja jo aiemmin Slovakian pääministeri Robert Ficon, jota ammuttiin jokin aika sitten. 

Tällaiset hyökkäykset demokraattisesti valittuja päättäjiä kohtaan eivät ole hyväksyttäviä. Siksi sekä Slovakian että Tanskan oikeuslaitosten on syytä olla valveutuneempia kuin Rydmanin/Helsingin sanomien tapauksen syyttäjä ja langettaa hyökkääjille sellainen rangaistus, että sillä on ennaltaehkäisevä vaikutus poliittiseen väkivaltaan turvautumista tulevaisuudessa mahdollisesti harkitseville. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihapuheesta
HS katkeroituneen naisen työkaluna
HS harhautti Tanskan kriminaali­politiikan hyödyistä