Selvää ja epäselvää

Tekoälyn näkemys Puolan tapahtumiin liittyvästä keskustelusta

Suomessa ja muuallakin syntyi melkoinen hässäkkä, kun Puolassa tapahtui useita ihmishenkiä vaatinut terroriteko ja maan sisäministeri tuli arvelleeksi, että tekijä olisi ollut äärioikeistolainen. Eilen sitten paljastettiin, ettei Puolan viranomaisilla ollut mitään todisteita Krakovan joukkoampumisesta epäillyn inspiraation mahdollisista ideologisista taustoista. Ja jos sellaisia oli, ne tulivat ilmeisesti pikemminkin vasemmalta kuin oikealta. 

Omalta osaltani totean, etten hyväksy terrorismia sen enempää oikealta, keskeltä kuin vasemmaltakaan. Mutta sitä ihmettelen, että asiassa lyötiin leimoja – jopa Suomessa – puolin ja toisin suorastaan kiihkomielisesti, vaikkei varmaa tietoa ollut kenelläkään. 

* * *

Vähemmän epäselvää on sen sijaan se, että Helsingin hovioikeus korotti 15-vuotiaan tytön raiskanneen Mohamed Ibrahim Abdirahmanin vankeusrangaistuksen kolmesta vuodesta ja kolmesta kuukaudesta viiteen vuoteen. Toki sekin on turhan vähäinen rangaistus yhden nuoren ihmisen elämän lyömisestä sirpaleiksi. 

Koska raiskaajat myös uusivat rikoksiaan olisi tärkeää, että Abdirahman palautettaisiin tuomionsa kärsittyään takaisin esi-isiensä kotimaahan. Näin siitä riippumatta onko hänellä Suomen kansalaisuus tai ei – toimitaanhan Ruotsissakin näin. 

Valitettavasti Suomen laki ei kuitenkaan tunne tällaista karkotusta eli Suomen kansalaisuus suojelee maahanmuuttajataustaisia raiskaajia karkotuksilta. Ja siten se mahdollistaa suomalaisnaisiin kohdistuvien uusintarikosten tekemisen. Tällainen ei ole – Olaus Petrin ajatusta lainatakseni... oikeus eikä kohtuus, eikä sen siten pitäisi olla myöskään lain eikä etenkään Suomen kansalaisuuden tarkoitus. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS: kaikki tekijät olivat maahanmuuttajataustaisia
Lapsenraiskaukset lisääntyivät, mutta mökkimurrot ja petokset vähenivät
Olisiko Abdul Ballout pitänyt eristää yhteiskunnasta pitkän ja terroristiseen ajatteluun viittaavan rikoshistoriansa takia?

Eläkejärjestelmän kestävyys ei ratkea poppakonsteilla

Tekoälyn näkemys eläkeläisestä, joka ihmettelee poliitikkojen puheita

Suomessa on noussut kiivas keskustelu eläkkeistä – tai pikemminkin niiden leikkaamisesta. Syynä siihen on se tosiasia, että maamme on elänyt jo pitkään yli varojensa ja eläke-edut – ja siten järjestelmän kestävyys – riippuvat pitkälti sen nauttijan työurasta. Työeläke rahoitetaan työnantajien ja työntekijöiden maksuilla sekä eläkevarojen sijoitustuotoilla. Lisäksi eri eläkejärjestelmissä on erilaisia rahoitusperiaatteita.

Kansaneläke ja takuueläke puolestaan rahoitetaan verovaroista. Yrittäjien YEL-eläkkeitä ei rahastoida etukäteen samalla tavalla kuin osaa palkansaajien työeläkkeistä. Ne kustannetaan vuosittain kerättävillä YEL-maksuilla ja tarvittaessa valtion osuudella. 

Julkisten alojen työeläkkeet puolestaan rahoitetaan jakojärjestelmän periaattein eli eläketurva kustannetaan samana vuonna perittyjen maksujen avulla. Toisin sanoen tällä hetkellä työssä olevat rahoittavat suurimmaksi osaksi eläkkeellä olevien eläkemenon, joskin lakikohtaisten puskurirahastojen tukemina.

Yksityisalojen palkansaajien eläkejärjestelmä poikkeaa tästä, sillä se muodostuu eräänlaisesta sekamallista. Siinä osa eläkkemaksuista menee heti käyttöön eli nykyisten eläkkeensaajien eläkkeisiin ja osa rahastoidaan tulevaan käyttöön, eli nyt työssä olevien eläkkeiden maksamiseen.

* * *

Käytännössä tämän asian viimeksi esille nostaneen pääministeri Petteri Orpon ja Kokoomuksen – kuten myös Perussuomalaisten – tavoitteena lienee tehdä työeläkejärjestelmään muutoksia, jotka pienentävät tulevaisuudessa maksettavien eläkkeiden kokonaissummia ja siten eläkejärjestelmän menoja. Näin syntyvän taloudellisen liikkumavaran se haluaisi käyttää työeläkemaksujen alentamiseen. 

Yksi asiantuntijoiden esittämä mahdollinen toteutustapa olisi työeläkemaksujen alentaminen ja vastaavan rahamäärän kerääminen valtiolle veroina. Näin rahaa ohjautuisi vähemmän eläkejärjestelmään ja enemmän valtion kassaan. Tämä ei kuitenkaan ole Kokoomuksen vahvistama toteutusmalli, eikä se ole ongelmaton, sillä puolue on ilmoittanut haluavansa toteuttaa velkajarrun ilman veronkorotuksia.

Kyse ei siten olisi eläkerahastojen varojen suorasta siirtämisestä valtiolle, vaan eläkejärjestelmän tulevien menojen pienentämisestä ja sen tuottaman taloudellisen hyödyn kanavoimisesta valtiontalouden vahvistamiseen. Keinoina Orpo mainitsi ennen kaikkea ihmisten työuran pidentämisen siten, että se alkaisi nykyistä aiemmin, sisältäisi vähemmän katkoksia ja jatkuisi pidempään. 

* * *

Tämä ajatus on – sinänsä ymmärrettävästi – kohdannut vastustusta monilta tahoilta. Esimerkiksi SDP:n Pinja Perholehto on kritisoinut populistisesti Orpoa siitä, ettei tämä ole kertonut, kuka joutuisi lopulta maksajaksi.  

Maksajiksi joutuisivat erityisesti ne, joiden työuraan sisältyy sellaisia opiskelujaksoja, työttömyyttä tai muita katkoksia, joilta nykyisin kertyy eläkeoikeutta. Lisäksi työurien pidentämiseen tähtäävät muutokset voisivat vaikeuttaa niiden asemaa, joiden mahdollisuudet jatkaa työelämässä ovat terveydellisistä tai muista syistä rajalliset. Vaikutusten todellinen kohdentuminen riippuisi kuitenkin siitä, millaisia muutoksia lopulta päätettäisiin tehdä.

Pinjalehdon kritiikki näyttäisikin kohdistuvan nimenomaisesti siihen, ettei Orpo ole kuvannut yksityiskohtia, vaan jättäisi ne työmarkkinajärjestöjen pohdittavaksi. Nähtäväksi kuitenkin jää, ottavatko ne pääministerin toiveesta kopin – ja vaikka ottaisivatkin, pääsevätkö ne yhteisymmärrykseen.

* * *

Eläkkeeseen liittyy vielä yksi oleellinen seikka. Se on suomalaisten eliniän nopea kasvu: siinä missä suomalainen mies eli 1940-luvun alussa keskimäärin noin 55 vuotta, on miesten elinajanodote nykyisin lähes 80 vuotta. Naisten elinajanodote on pidentynyt lähes yhtä paljon, 61 vuodesta lähes 85 vuoteen. 

Tämän seurauksena 65-vuotiaan jäljellä olevan elinajan odote kasvoi 30 prosenttia (15,8 vuodesta 20,6 vuoteen) vusoien 1986–2024 aikana.  Toisin sanoen eläkkeen nautinta-aika on nykyisin oleellisesti pidempi kuin mitä se oli järjestelmän alkuaikoina 1960-luvulla. Ja siksi myös heille maksettavien eläkkeiden yhteissumma on moninkertaistunut. 

Tämä on suurin syy sille, että eläkkeiden rahoittamiseksi perityt maksut ovat moninkertaistuneet vuosikymmenten kuluessa. Ja samalla se on vaikuttanut valtion saamaan verotuloon alentavasti, koska eläkemaksut vähennetään verotuksessa. 

Ratkaisuksi tälle ongelmalle Kokoomus haluaa vähentää – näillä maksuilla kerättyjen – varojen käyttöä lyhentämällä eläkkeellä olon aikaa, mikä vähentäisi kullekin suomalaiselle maksettujen eläkkeiden kokonaissummaa. Tämä olisi sikäli oikeudenmukaista, että ihmisten eliniät ovat pidentyneet ja – työurien pysyttyä lähes entisellään – eläkkeiden kokonaissummat ovat kasvaneet merkittävästi. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, mihin eläkekeskustelu johtaa ensi vaalikaudella. Selvää kuitenkin lienee, ettei eläkejärjestelmään koskematta jättäminen ole vaihtoehtojen joukossa. 

Ja siksi vastakkain on suuressa kuvassa kaksi vaihtoehtoa variaatioineen. Joko Kokoomuksen ehdottama Suomessa maksettavien eläkkeiden kokonaiskustannusten pienentäminen tai eläkemaksujen jatkuva korottaminen. Ellei sitten onnistuta tekemään ihmettä ja pystytä oleellisesti lisäämään eläkerahastojen tuottoja tai vähentämään työttömyyttä. Tai  lähdetä leikkaamaan – yleisesti hyväksyttyjen periaatteiden vastaisesti – jo myönnettyjä eläkkeitä, mikä lisäisi entisestään vanhuusköyhyyttä. 

* * *

Lopuksi todettakoon, että eläkejärjestelmän kestävyys on niin suuri asia, ettei sen ongelmia voi ratkaista hetkessä jonkinlaisilla poppakonsteilla. Puhumattakaan populistisista heitoista. 

Sellaisten sijaan asia vaatii rehellistä – edellä kuvaamiini tosiasioihin perustuvaa – poliittista ratkaisua, jonka pohjalta suomalaisten ihmisten työlämän jälkeisen elämän taloudellinen turvallisuus on taattu niin nykyiselle kuin tulevillekin sukupolville. Ja siksi pääministerin astuminen julkisuuteen on meille kaikille erinomainen asia, vaikka suhtautuisimmekin hänen mainitsemiinsa yksityiskohtiin varauksella. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomessa on OECD:n korkeimmat sosiaaliturvamenot
Perussuomalaisten säästölista
Asioiden tärkeysjärjestyksestä

Sankareita yhtä kaikki

Tekoälyn näkemys Ukrainan hyökkäyksestä

Me kaikki suomalaiset muistamme poikkeuksellisia sotasankareita toisen maailmansodan ajalta. Sellaisia kuin Lauri Törni, Ilmari Juutilainen tai – johtoportaasta – Hjalmar Siilasvuo. Heidän sankarityönsä aiheutti viholliselle karvaita tappioita ja palkittiin Mannerheim-ristillä. 

Tämän päivän sotiminen on kuitenkin erilaista, ainakin Ukrainassa. Siinä on viime kuun lopulla nimittäin käyty aivan uudenlainen taistelu, jossa peräti 28 ukrainalaista robottia hyökkäsi venäläisten asemia kohti. 

* * *

Venäläisten lähteiden mukaan taisteluun lähti 18 maastoajoneuvorobottia, joiden aseistuksena oli kaksi 84 mm:n panssarintorjunta-asetta. Niillä oli tukena kaksi 40 mm:n automaattikranaatinheittimellä varustettua miehittämätöntä ajoneuvoa sekä lisäksi kahdeksan räjähteillä täytettyä itsetuhoista robottia. Sen sijaan matkaan ei lähtenyt yhtään ihmistä – ei sen enempää sotilasta kuin siviiliäkään.

Hyökkäyksen tavoitetta ei tiedetä, mutta venäläiset onnistuivat lopulta tuhoamaan koko robottijoukon. Asiasta kertonut Tymofiy Mylovanov kuitenkin arveli, että tarkoituksena olisi mahdollisesti ollut pakottaa venäläiset siirtämään merkittävän määrän sotilaitaan torjumaan robottihyökkäystä, jolloin ukrainalaiset sotilaat olisivat voineet hyökätä johonkin rintaman muuhun osaan, jonka puolustus olisi robottien takia ollut tavallista heikommalla tolalla.

* * *

Tällä pienellä sotajutulla toivotan kaikille suomalaisille oikein hyvää isänpäivää! On hyvä muistaa, että me suomalaiset isät olemme arjen sankareita siinä missä äiditkin.

Me huolehdimme perheestämme, pidämme työpanoksellamme Suomen taloutta pystyssä ja – vanhan vihollisen uhitellessa – olemme valmiit puolustamaan rakkaitamme, vaikka ase kädessä siitä huolimatta, että kannatamme rauhaa ja hyviä suhteita kaikkiin naapureihimme. Tämä valmiutemme – idässä hyvin tunnettuna tosiasiana – vähentää omalta osaltaan Vladimir Putinin intoa lähettää sotilaitaan valloittamaan maatamme. Ja takaa siten rauhan täällä Pohjantähden alla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putinin Venäjän tulevaisuus

Putin ja taisteleva leijona
Erityisoperaation henki ja ihme

Nyt ovat hyvät neuvot kalliita - det är: Nu är goda råd dyra

Tekoälyn piirtämä kuva RKP:stä

Suomenruotsalaisilla on tunnetusti oma puolue, Ruotsalainen kansanpuolue. Yksi sen politiikan kulmakivistä on – yhtä tunnetusti – arvoliberaali suhtautuminen maahanmuuttoon.

Siksi oli mielenkiintoista, että europarlamentaarikko Sebastian Tynkkynen (ps) toi eilen esille sosiaalisessa mediassa, että suomenruotsalaiset nuoret ovat tästä asiasta eri mieltä. Lähteenä hänellä oli 15-19-vuotiaille suunnattu nuorisobarometri, jonka yhdessä kysymyksessä tiedusteltiin, että ovatko maahanmuuttajat vastaajan mielestä tervetulleita Suomeen. 

* * *

Tulosten mukaan vain 23 prosenttia pojista oli puolueensa kanssa samoilla linjoilla tässä asiassa. Sen sijaan yli puolet – 53 prosenttia – oli eri mieltä. Lopuilla ei ollut mielipidettä, joten niistä suomenruotsalaisista pojista, joilla oli asiaan jokin näkemys, peräti 70 prosenttia vastusti nykyaikaista kansainvaellusta.

Myöskään mielipiteen omaavista tytöistä enemmistö – 57 prosenttia – ei kaivannut maahanmuuttajia Suomeen. Huomionarvoista oli kuitenkin, että kauniimman sukupuolen suomenruotsalaisesta lähes kolmanneksella ei ollut asiasta mielipidettä.

* * *

Tämän sanottuani – tai siis kirjoitettuani – jäänkin suurella mielenkiinnolla odottamaan, miten suomenruotsalaisten oma kansanpuolue suhtautuu nuortensa näkemyksiin. Jatkaako se vanhalla – niin sanotulla – suvaitsevalla linjalla, vai muuttaako kurssia kohti Perussuomalaisten johtamaa valtavirtaa. 

Veikkaan kyllä, että kynnys muuttaa puolueen politiikkaa saattaa Anders Adlercreutzilla ja kumppaneilla olla aika korkealla. Mutta toisaalta on selvää, että nuorisossa on tulevaisuus ja sen tahtoa vastaan toimiminen johtaa ajan myötä pienpuolueen surkastumiseen.

Niinpä puoluejohdolle ovat nyt hyvät neuvot kalliita. Och samma på svenska: nu är goda råd dyra – hur ska vi lösa det här?"

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuorison historiallisen heikot tulevaisuudennäkymät
Onko RKP:n nuorten julkilausuma toteuttamiskelpoinen?
Miksi Suomi on joukosta poissa?

Naisten itsesuojeluvaisto

Tekoälyn piirtämä kuva kirjoituksen aiheesta

Oikeusministeri Leena Meri (ps) kertoi muutamia maahanmuuttoon liittyviä lukuja. Ne olivat – lievästi sanottuna – karuja. Vähemmän lievä muotoilu taas voisi olla vaikkapa "helvetillisiä". 

Ministerin mukaan vuodesta 2021 lähtien Suomen poliisin tietoon tulleissa pahoinpitelyissä yleisin ikä on ollut vain 14 vuotta. Ja vuonna 2025 pahoinpitelyrikoksista epäillyistä alle 15-vuotiaista nuorista 30 prosenttia oli ulkomaalaistaustaisia. Ryöstörikoksissa vastaava osuus oli peräti 45 prosenttia. Kyllä, luitte oikein – arvoisat lukijani – 45 prosenttia!

Ulkomaalaisten vankien määrä taas on kasvanut viimeisten kymmenen vuoden aikana 76 prosentilla. Sen seurauksena peräti 950 kaikkiaan 3 900:sta vangista oli ulkomaan kansalaisia. Niinpä käännös- ja tulkkauskulut ovat nousseet viime vuosina yli 100 prosenttia.

* * *

Itä-Uudenmaan poliisilaitos puolestaan kertoi Helsingin sanomien jutussa, ettei se ehdi tutkimaan "tavallisia raiskauksia". Ihan niin kuin raiskauksissa olisi jotain tavallista. 

Tilanne lienee varsin lohduton niin poliisin kuin raiskattujenkin suhteen. Sitä kuvasi hyvin jutussa anonyymiksi jäänyt poliisi, joka oli todennut toimittajalle, että "kyllähän me olemme ihan kusessa".

Eikä ihme, sillä pelkästään uusia seksuaalirikosepäilyjä tulee tietoon yli kaksi päivässä, noin 900 vuodessa. Niinpä poliisilaitoksen rikostorjunnasta vastaavalta Kimmo Hyvärinen totesi, että alueen "väestöpohja on haastava... Nuoria ja nuoria aikuisia on paljon. He viettävät aikaa ulkona, käyttävät muuta väestöä enemmän päihteitä. Ulkomaalaisia on paljon, ja tulkit kuormittavat rikosprosessia. Lisäksi laitosta työllistää Helsinki-Vantaan lentokenttä."

Niinpä tämän – 2000-luvulla harjoitetun – holtittoman suomalaisen maahanmuuttopolitiikan synnyttämän ongelman maksajiksi ovat joutuneet muun muassa raiskatut suomalaiset naiset, mukaan lukien raiskatut teinitytöt. 

* * *

Tästä huolimatta suomalaisten naisten enemmistö – vieläpä aivan erityisesti nuoret naiset – kannattaa miehiä enemmän seksuaalirikollisuutta lisäävää maahanmuuttopolitiikkaa ajavia vasemmistopuolueita. Eikä tämä kannatus ole ainakaan vähenemässä viimeisen gallupin tulosten mukaan.

Siksi on kysyttävä, että puuttuuko suomalaisilta kauniimman sukupuolen edustajilta itsesuojeluvaisto. Vai eivätkö he pidä omaa turvallisuuttaan kovin suuressa arvossa? 

Valitettavasti en tiedä vastauksia näihin kysymyksiin. Mutta siitä huolimatta toivoisin, että suomalaiset naiset huomioisivat oman turvallisuutensa jo äänestäessään – eikä vasta sitten, kun pahin on jo toteutunut ja poliisin tutkintaan on ilmaantunut jälleen uusi tapaus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikkalaisen on vaikea sopeutua kotimaahansa
HS: kaikki tekijät olivat maahanmuuttajataustaisia
Helsingin yliopisto julkaisi suhdelukuja

Kokoomus on kuin kala verkossa

ChatGTP:n näkemys Petteri Orposta

Yleisradio julkaisi uuden mielipidekyselyn, jonka epäilen muodostuvan tavanomaista merkittävämmäksi. Näin siksi, että pääministeripuolue Kokoomuksen kannatuksen lasku on edelleen jatkunut ja sitä äänestäisi tällä hetkellä vain 15,4 prosenttia äänestäjistä.

Puolueen kannatusta on kadonnut monelle suunnalle, joten ilmiön taustalla ei ole mikään yksittäinen poliittinen linjaus tai teko, vaan yleisempi tyytymättömyys Kokoomuksen linjaan. Tämä näkyy siinä, että kannattajia on valunut sekä Perussuomalaisten että SDP:n kannattajiksi. 

Siten Petteri Orpolla (kok) ja muulla puolueen johdolla ei ole helppo tehtävä tehdä linjauksia, joilla kannattajia saataisiin takaisin. Jos he yrittävät saada takaisin demareiden taakse karanneita, lisääntyy vuoto Riikka Purran (ps) johtamalle hallituskumppanille ja jos teet päinvastoin, käy toisin päin. Ellei kyse sitten ole jostain aivan muusta – kuten puolueen kytkeytymisestä outoihin rahavirtoihin ja sen europarlamenttiryhmän kummalliseen toimintaan.

Siksi jo muutenkin poliittiselta linjaltaan kahteen leiriin jakaantunut vanha porvaripuolue on kuin kala verkossa: mitä enemmän pyristelet, sitä enemmän sotkeudut siihen. Ja kevään vaalien koittaessa huomaat jääväsi toisen luokan viulunsoittajaksi, mikä tarkoittaisi myös Petteri Orpon pitkän puheenjohtajakauden päättymistä.

* * *

Tämänkertaisessa Ylen gallupissa on syytä huomata Kokoomuksen ahdingon lisäksi myös vihervasemmiston kautta linjan noussut kannatus. Laitavasemmiston puolueet, Vasemmistoliitto ja Vihreät, saivat yhteensä 21,6 prosentin kannatuksen ja kun siihen lisätään SDP:n leiriin ilmoittautuneet, on koko vasemmiston kannatus noussut jo 44,1 prosenttiin. 

Sillä ei vielä muodosteta hallitusta, mutta trendi on Suomen tulevaisuuden kannalta vaarallinen. Jos nyt julkaistu galluptulos toteutuisi vaaleissa, nousisi SDP ylivoimaisesti suurimmaksi eduskuntapuolueeksi ja sen puheenjohtaja Antti Lindtman (sd) pääsisi ensimmäiseksi yrittämään hallituksen muodostamista. 

* * *

Gallupin hyvä uutinen oli tietenkin se, että linjakasta maahanmuutto- ja talouspolitiikkaa hallituksessa ajaneen Perussuomalaisten toiminta on johtanut kannatuksen kasvuun. Tämä osoittaa, ettei suomalaisia tarvitse aina lirkutella jakopolitiikalla, vaan heitä – eli meitä – voi houkutella myös tekemällä järkeviä ja vastuullisia päätöksiä. Toivottavasti tämä ymmärretään kaikissa muissakin eduskuntapuolueissa. 

Vaaleihin on kuitenkin vielä aikaa, joten puoluekentän kannatustilanne muuttuu epäilemättä vielä paljon ennen kuin kansalaiset pääsevät vaaliuurnille. Ja siksi Suomen tulevasta hallituspolitiikasta ja sen vastuullisuudesta puhuminen on vielä liian aikaista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohti parempaa Suomea
Parrasvaloissa Nahom Lagos: Suomen humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan edustaja
SDP:llä on veret seisauttava kannatus lähi-itäläisten ja pohjoisafrikkalaisten parissa

CAS:in tuomarit eivät ole perehtyneet oikeushistoriaan

ChatGTP:n näkemys tästä blogimerkinnästä

Vajaa viikko sitten uutisoitiin, että urheilun kansain­välinen vetoomus­tuomio­istuin CAS oli vaatinut Kansain­välistä jääkiekko­liittoa mahdollistamaan Venäjän paluun jääkiekon MM-kisoihin. Päätös oli kaikin puolin vastenmielinen, joten Suomen jääkiekkoliitto ilmoitti puheenjohtajansa suulla, että se "tuomitsee jyrkästi Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan, eikä mielestämme Venäjän tai Valko-Venäjän osallistumiselle kansainväliseen jääkiekkotoimintaan ole nykyisessä tilanteessa edellytyksiä".

Käytännön toimena Suomen jääkiekkoliitto teki päätöksen, ettei se tule pelaamaan Venäjää vastaan tulevissa MM-kisoissa. Samalle linjalle ovat lähteneet myös Ruotsi, Tanska, Norja ja Tshekki, joten pohjoismaille saatiin nopeasti yhtenäinen linja. Lisäksi Kanadan pääministeri Mark Carney ilmoitti tiistaina, ettei Venäjä saa osallistua vuodenvaihteessa Edmontonissa ja Red Deerissä järjestettäviin alle 20-vuotiaiden MM-kisoihin.

* * *

CAS:in päätöksen teki kolmihenkinen paneeli, jonka jäsenet olivat Giulio Palermo (Italia), Ismail Selim (Egypti) ja Mark Hovell (Iso-Britannia). Perusteluksi he esittivät sitä, ettei Kansainvälinen jääkiekkoliitto (IIHF) olisi esittänyt sääntöjensä vaatimaa riittävää näyttöä turvallisuusuhista, jotta Venäjän sulkemista kisoista olisi voitu jatkaa. 

Perustelu pitänee sinänsä paikkansa, mutta johtaa samalla kansainvälisen jääkiekon kriisiin. Mikäli nyt tehdyt päätökset pitävät, tulee Venäjä varsin todennäköisesti voittamaan MM-kultaa, koska se saa useilta lajin kärkimailta luovutusvoiton - ja on jopa mahdollista, että kisojen finaali jää pelaamatta, mikäli sinne valikoituu Venäjä ja joku sitä boikotoivista valtioista. 

Lisäksi jää nähtäväksi, miten Venäjän pelaaminen vaikuttaa lajin suurimpien – NHL:ssä pelaavien – tähtien osallistumiseen MM-kisoihin. Saattaahan olla hyvinkin niin, ettei ajatus herätä heidän joukossaan kovin suuria intohimoja pitkän pelikauden jälkeen ja he jäävät mieluummin kesälomalle kuin lähtevät ristiriitaisin tuntein CAS:in päätöksen jälkeen farssiksi muodostuviin kilpailuihin. 

 * * *

Yleisemmällä tasolla tapaus voidaan nähdä oikeusjärjestelmän ja poliittisen päätöksenteon välisenä konfliktina, jollaisen mahdollisuus on rakennettu kaikkiin oikeusvaltioihin – ja näköjään myös kansainvälisille areenoille. Sama konflikti nähtäneen myös muissa urheilujajeissa, joista suomalaisille tärkeä maastohiihto pyörähtää käyntiin jo tämän kuun lopulla. 

Niiden osalta Suomen valtiovalta on ottanut jyrkän linjan ja pyrkii estämään viisumien myöntämisen sinne tulossa oleville venäläisurheilijoille. Tosin saattaa olla, ettei päätöstä saada tehdyksi ajoissa, vaan maailmacupin avauksessa nähdään jälleen lukuisia itänaapurin edustajia.

Mikäli näin käy, saa Vladimir Putinin aggressiivinen sotapolitiikka kansainväliseltä oikeusjärjestelmältä epäsuoraa, mutta periaatteellisella tasolla erittäin vahvaa tukea. Ja sen seurauksena Venäjän sisäinen paine Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyssodan lopettamiseksi vähenee entisestään.

* * *

Tämä kaikki ei ole kunniaksi kansainväliselle oikeudelle, eikä edistä millään tavalla inhimillisen kärsimyksen vähentämistä. Päinvastoin, CAS:in linjaus on pikemminkin epäsuoraa tukea Vladimir Putinille ja pyllistys hänen yhä enemmän ukrainalaisten siviilien tappamiseen keskittyvälle sotahulluudelleen.

Siksi minusta vaikuttaa vahvasti siltä, ettei CAS ole perehtynyt jo 1500-luvulla kuultuihin Olaus Petrin viisaisiin sanoihin, joiden mukaan "mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan". Sen sijaan se tuntuu vahvistavan toisen ruotsalaisen, Axel Oxenstiernan toteamusta, jossa hän totesi "poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan"

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jääkiekon maailmanmestaruus kirvoitti Osmo Soininvaaralta aivoituksen
Kansainvälinen oikeus on ongelma
Venäjän Ukraina-aggressio paljasti maastamme vätyksiä ja jämäköitä ihmisiä

Suomessa on OECD:n korkeimmat sosiaaliturvamenot

Eilisen uutisen mukaan Suomen sosiaaliturvamenot ovat OECD-maiden korkeimmat. Raportin mukaan Suomen sosiaaliturvamenot olivat vuonna 2024 noin 32,5 prosenttia bruttokansantuotteesta, mikä on 0,6 prosenttiyksikköä enemmän kuin toisena olevassa Ranskassa ja 9,5 prosenttiyksikköä enemmän kuin OECD-maiden keskiarvo. 

Suomen korkeita menoja selittävät muun muassa perhe-etuudet ja -palvelut, varhaiskasvatus, johon perheillä on laaja oikeus ja jonka maksut ovat pienituloisille alhaiset tai olemattomat sekä työttömyysturva- ja eläkemenot. Toisin sanoen juuri nämä ovat ne yhteiskunnalliset kulut, joita on mahdollista supistaa ilman suurempia ongelmia, koska  niiden osalta myös muualla maailmassa pärjätään pienemmillä kuluilla.

* * *

Nähtäväksi kuitenkin jää, tulkitaanko nyt julkaistua raporttia tulevissa hallitusneuvotteluissa samoin kuin minä, vai etsitäänkö menoleikkauksia jostain muualta. Vai etsitäänkö supistettavaa muista kohteista? 

Eikä kai ole pois luettu sekään, että maahan saataisiin vihervasemmistohallitus, joka siirtää Suomen jälleen talouden tasapainottamiseen tähtäävästä kireän rahan politiikasta perinteiseen jakopolitiikkaan, jossa kulut rahoitetaan kahdella kasvavalla veellä: veloilla ja verotuksella? Ja maksun kuittaavat sitten aikanaan nykyiset nuoret.

* * *

Lopuksi todettakoon kuitenkin se tärkein. Sosiaaliturvamenojen suhteellisiin osuuksiin bkt:stä voi toki vaikuttaa myös kasvattamalla taloutta. Eli uutta luovalla tuotekehityksellä, tuottavilla investoinneilla, rohkealla yrittämisellä, ahkeralla työnteolla ja menestyksellisellä kaupankäynnillä.

Valinta on tietenkin kaikilla suomalaisilla – tavallisista työntekijöistä aina suuryritysten omistajiin ja johtajiin. Ja paras vaikutusmahdollisuus meillä kaikilla on – yhteiskunnallisesta asemastamme riippumatta – juuri omalla kohdalla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
SDP kertoi kääntäneensä maahanmuutto- ja koulutuspoliittisen linjansa
Maahanmuuttajien sosiaaliturva on demokratiakysymys
Vihreät talouskasvua vastaan

Unkarin pääministeri hylkäsi EU:n muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen

Unkarin vallanvaihdos otettiin Euroopan Unionissa vastaan tyytyväisenä – ja niin pitkikin, sillä tuskin kukaan jäi kaipaamaan aiempaa venäläisten maskottia maan johdossa. Tämän päivän uutinen kuitenkin osoittaa, ettei kielisukulaistemme jo aiemmin erinomaisessa maahanmuuttopolitiikassa ole tapahtunut muutosta.

Tämä tuli selväksi kun Unkarin nykyinen pääministeri Péter Magyar hylkäsi EU:n muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen eli ns. maahanmuuttopaktin. Hän nimittäin ilmoitti selvin sanoin, ettei Unkari ota vastaan laittomasti maassa oleskelevia siirtolaisia eikä myöskään maksa kieltäytymisestä sakkoja.

Tämä on vastoin mainittua sopimusta, jonka mukaan kaikkien ihmisten oikeus saapua Eurooppaan on turvattu ja näitä ihmisiä sijoitetaan ympäri Unionia politbyr... öh... Brysselin keskushallinnon toimesta. Toki tämä todellisuus on puettu kauniimpiin sanoihin.

Tästä syystä Péter Magyarin ilmoitus on sellaista suoraselkäisyyttä, jota kaipaisin myös suomalaisilta poliitikoilta. Ja itse asiassa myös EU:n komissiolta, jotta Euroopan ajautuminen yhä syvempään väestöpoliittiseen sekasortoon voitaisiin välttää. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, löytyykö suomalaisista äänestäjistä ensi kevään vaaleissa sellaista tahtoa, että myös meille saataisiin suomalaisen yhteiskunnan säilyttämistä suomalaisena ajava hallitus. Vai valitaanko tänne Pohjantähden alle sellainen eduskunta, joka ajaa meidät entistäkin lähemmäs viime viikkoina väestöpoliittiseen kriisiin joutuneen Ranskan tilannetta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Unkarilainen vallanvaihto nosti esille kysymyksiä
Ystävämme Donald Trump
Onko Unkari diktatuuri vai EU Neuvostoliiton reinkarnaatio?

Epäsuora vaikuttaminen on kiellettävä Yle-laissa

Ylen uutisen mukaan Ranskan "opiskelijamielenosoitukset" jatkuivat viime yönä muun muassa poliisin kanssa yhteistyössä toimivan santarmin palamaan sytyttämisellä – asia, jota valtiomediamme ei ole tätä kirjoitettaessa uutisoinut. Kuitenkin esimerkiksi Ilta-Sanomat on näin tehnyt jo useita tunteja sitten ja maininnut, että kolme poliisia oli saanut palovammoja heitetyistä polttopulloista.

Ylen jutussa mainittiin myös, että mielenosoittajat "joutuivat yhteenottoihin" poliisin kanssa muun muassa Marseillen kaupungissa. Mikähän heidät mahtoi jouduttaa siihen?

* * *

Ylen kielenkäyttö ei ole Ranskan tapahtumista kertovissa uutisissa ollut asiallista journalismia eikä se ole antanut oikeaa kuvaa tapahtumista. Ja osin siitä syystä kiinnostuin valtiomediamme mainitsemasta Marseillesta.

Internetistä löytämäni tiedon mukaan kaupungin asukkaista peräti 40 prosenttia on muslimeita. Siten siitä on jo lähivuosina tulossa Ranskan ensimmäinen iso kaupunki, jossa asukkaiden enemmistö on islaminuskoisia. Saman lähteen mukaan se on tullut tunnetuksi myös väkivallasta, huumesodasta ja köyhyydestä kaupungin laitamilla.

* * *

"Opiskelijoiden" mielenosoitukset ovat levinneet myös Italiaan, Albaniaan, Saksaan ja Sveitsiin. Niistä ainakin Saksassa harjoitettiin myös jo tutuksi tullutta kauppojen ryöstelyä. Sekä tietenkin ammuttiin ilotulitteita ja sytyteltiin tulipaloja.

Nähtäväksi kuitenkin jää, miten pitkään eurooppalaiset hallitukset sietävät näitä tapahtumia. Vai tuleeko jossain vaiheessa vastareaktio, jolla ne lopetetaan voimakeinoin? Ja jos sellainen tulee, niin mitä siitä seuraa?

* * *

Onni onnettomuudessa on se, ettei Suomessa ole nähty samanlaisia mellakoita. Eikä toivottavasti nähdä myöskään tulevaisuudessa, vaikka epäilemättä myös meillä "opiskelijoiden" ja maahanmuuttajien taloudellisesta tukemisesta joudutaan tinkimään tulevina vuosina korjattaessa julkisen talouden tasapainoa.

Maatamme saattaa pitää Keski-Eurooppaa rauhallisempana se, ettei Suomeen ole – ainakaan toistaiseksi – syntynyt vuoden 1918 jälkeen merkittävää väkivaltaista äärivasemmistoa, eikä sellaiselle näyttäisi löytyvän tukea suuremmista kansanosista. Tästä syystä on selvää, että myös ensi kesän vaalien jälkeen valtaan nousevan hallituksen tulee – tavalla tai toisella – huolehtia siitä, ettei sellaista päästetä myöskään syntymään.

Siinä työssä yksi keskeinen tehtävä on Yle-lain korjaaminen siten, että sen toimitukselta vaaditaan jatkossa puolueetonta ja faktapohjaista uutisointia, jossa ei hyväksytä kansalaisiin vaikuttamista edes epäsuorasti eli jättämällä tarkoituksellisesti kertomatta asiatietoja. Siis esimerkiksi salaamalla maahanmuuttajien ja äärivasemmiston keskeistä roolia eurooppalaisissa mellakoissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylellistä uutisointia
Ranskan mielenosoitukset
Rahat vedonlyöntitoimistoon vaiko ei – kas siinäpä vasta pulma