Elinkeinoelämän valtuuskunnan puheenjohtaja ja populismi

Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja ja entinen journalisti Matti Apunen otti tämän päivän Helsingin Sanomien kolumnissa kantaa populismiin. Kirjoitus oli omalla tavallaan mielenkiintoinen ja suomalaisen elinkeinoelämän johtavan edusmiehen ajattelutapaa valaiseva.

Ensin Apunen totesi populismin Suomessa samastuvan pitkälti Timo Soiniin. Sitten hän määritteli muutaman erilaisen populismityypin: vihreän, vasemmistolaisen ja oikeistolaisen markkinapopulismin sekä taiteilijapopulismin. Tältä osin kirjoitus oli kohtuullisen asiallinen, vaikka ei sijoittanutkaan Soinia mihinkään näistä populismityypeistä.

Määritelmien jälkeen Apunen ryhtyy analysoimaan suomalaista populismia. Hän menee kuitenkin metsään jo alussa määritellessään populismin siksi "mitä arvellaan kansan haluavan kuunnella". Tämä määritelmä on Apusen oma, sillä Esimerkiksi Cambridge Advanced Learner´s Dictionaryn mukaan populismi tarkoittaa poliittisia ideoita, joiden on tarkoitus edustaa tavallisten ihmisten tarpeita ja toiveita. Pidempi analyysini populismista löytyy täältä, enkä toista sitä tässä.


Vielä enemmän metsään Apunen menee ilmeisesti kirjoituksensa huipentumaksi tarkoittamassaan kohdassa, jossa hän pyytää lukijaansa kuvittelemaan hetkeksi todeksi populistin unelman. Se on siksi mehukas, että lainaan koko tämän unelman tähän:

Se Suomi olisi eronnut EU:sta ja palannut jäyhään impivaaralaiseen hallintotapaan. Rajat olisi suljettu maahanmuuttajilta, paitsi jos he ovat jääkiekkoilijoita. Kehitysapu olisi lopetettu.

Investointipankkitoiminta olisi kriminalisoitu. Pankinjohtajia nöyryytettäisiin toreilla. Yritysten lopettaminen ja työntekijöiden irtisanominen olisi kielletty. Sosiaali- ja terveyssektori söisi 94 prosenttia julkisista varoista, ja kuntien veroprosentti olisi 28.

Eduskunnassa istuisi korkeintaan 20 kansanedustajaa, joilta olisi viety avustajat, virkakännykät, taksisetelit ja torkkupeitot. Julkisiin tiloihin hankittaisiin vain maisematauluja, ja oopperatalossa toimisi jättiläismäinen kirpputori.

Jokainen väittelykulttuuriin perehtynyt tuntee termin "olkinukke", joka on varsin yleinen argumentointivirhe. Juuri siitä on kysymys tässä Apusen vuodatuksessa: kirjoituksen loppuhuipennus ei varmuudella vastaa edes likimainkaan yhdenkään populistin unelmaa. Sen sijaan kyseessä lienee Apusen kömpelö yritys saattaa maassa poliittista valtaa viime vuodet kontrolloineen elinkeinoelämän asemaa uhanneiden poliittisten voimien asema naurunalaiseksi.

Toisaalta olkinukke on argumentointivirheenä tunnettu satoja vuosia, ja on hyvin tunnettu esimerkiksi kaikkien netin keskustelupalstojen piirissä. Siksi minusta tuntuu epätodennököiseltä, että Apunen olisi tahallaan pyrkinyt kirjoittamaan olkinukkea, vaan on tulkinnut väärin ja epäloogisesti faktoja sekä sekoittanut niihin omia kuvitelmiaan. Toisin sanoen hän on saattanut sortua älylliseen epärehellisyyteen.

Elinkeinoelämämme edunvalvoja siis kirjoitti maan merkittävimmän median paraatipaikalle kirjoituksen, joka koostuu asiavirheistä ja alyllisesti epärehellisestä olkinukketasoisesta argumentoinnista. Mieleen nousee vääjäämättä yksi kysymys: vastaako Apusen kirjoitus yleisesti elinkeinoelämämme johdon kyvykkyyttä ja ajatusmaailmaa? 

Mikäli näin on, pelkään koko suomalaisen talouselämänsä tulevaisuuden puolesta, Noilla eväillä ei ajan myötä pitkälle pötkitä, vaan menestyvän elinkeinoelämänkin on perustettava toimintansa faktoille ja rehelliselle analyysille. 

Mikäli se taas ei vastaa (kuten vilpittömästi toivon), kehoitan suomalaista elinkeinoelämää etsimään itselleen jonkun älyllisesti rehellisen ja faktojen perusteella argumentoivan edusmiehen. Vain siten se voi palauttaa itselleen uskottavuuden.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Populismin vastavoima

Populismi ja demokratia - identtiset kaksoset?

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku

Halutaanko Soini hallitukseen?

Gallupit ennustavat perussuomalaisille kaikkien aikojen vaalivoittoa. Mikäli se toteutuu ennustetusti, on Timo Soinilla ja ehkä parilla muullakin hänen puolueensa merkkihenkilöllä edessään mitä todennäköisimmin osallistuminen maan hallitsemiseen.

Seuraavan hallituksen haasteet tulevat kuitenkin olemaan kovat. Päättymässä olevaa taantumaa on hoidettu huolettomalla velkaantumisella. Sen seurauksena valtiontalous on pahasti kuralla ja saatava tasapainoon; ovat ensi vaalikauden taloussuhdanteet millaiset tahansa. Nämä paineet näkyvät hyvin esimerkiksi Hetemäen raportissa ja etenkin siihen liittyneessä keskustelussa.

Sinänsä Suomen talous näyttää tällä hetkellä kehittyvän lupaavasti, mutta mikäli EU:n talouskriisi toden teolla puhkeaa ovat velkaisen Suomen hallituksen eväät todella vähissä. Pahimmillaan saatetaan joutua tilanteeseen, missä koko EU lähtee vapaaseen pudotukseen ja Suomi sen mukana. Siinä ei sitten auta vaikka johdossa olisi taloustieteen nobelisti, mutta kokoomuksen, SDP:n ja keskustan suunnasta talouspolitiikan mahdollinen epäonnistuminen yritetään varmuudella vierittää uudelle hallituspuolueelle.

Ensi vaalikaudella Suomen talouden riskit ovat itse asiassa niin suuret, että vanhat hallituspuolueet saattavat jopa haluta Soinin hallitukseen - siis mikäli vaalivoitto toteutuu. Tarkoituksena niillä on silloin tietenkin palauttaa perussuomalaiset pienpuolueeksi. Tämä on kuitenkin riskipeliä, sillä Soini on tunnettu pelimies ja taitava retoorikko.

Sinänsä on arvoitus riittävätkö Soinin talouskyvyt edes ilman EU:n laajuista kriisiä. Kun puolueen kannatusta nostanut Jussi Halla-ahokaan ei ole profiloitunut talousmiehenä, voi yhtälö olla hankala. Mutta kuten sanottu, on Timo Soini ministerinä vielä pelaamaton kortti, joka saattaa joko pettää tai olla jopa valttiässä. Eikä mikään estä häntä hankkimasta talousosaamista muualta puolueestaan tai jopa sen ulkopuolelta.

Lisäksi Soini saattaa saada hallitukseen joutuessaan tukea yllättävältä suunnalta. EU:n vakaus kun näyttää olevan tärkeää kiinalaisille, jotka pian taitavat omistaa koko maailman. Kiinalaisten interventio saattaa hyvinkin vakauttaa tilanteen ja johtaa orastavan talouskasvun täyteen kukkaan; oikeastaan riippumatta hallituksen omista tekemisistä. Tällöin tulevassa hallituksessa istuminen vakiinnuttaisi Soinin aseman suomalaisen politiikan merkkimiehenä.

Elämme siis poliittisesti mielenkiintoisia aikoja!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Asiaan!

Kestääkö perussuomalaisten kannatus?

Nokia ja kustannukset

Kuinka kissa latkii maitoa?

Varmaan kaikki ihmiset ovat nähneet kissan latkivan maitoa. Ja monet ovat varmaan pohdiskelleet miten se tapahtuu. Nyt asia on sitten selvitetty.

Juodessaan kissa taivuttaa kielenkärjen tiukalle mutkalle siten, että alastaitetun kielen yläpinta ylettyy juuri nesteen pintaan. Sitten kissa nostaa kielensä nopeasti, jolloin inertian (hitauden) seurauksena syntyy kielen noustessa pidentyvä nestepylväs. Sen yläosan kissa ottaa talteen sulkemalla leukansa ja lopuksi nielaisee saaliin.

Kissa ei siis kauho nestettä suuhunsa kuten koira, vaan kielen alapinnalle syntyvä "kauha" pysyy juodessa tyhjänä. Sen sijaan juominen tapahtuu pelkällä kielen kärjellä, joka on sileä toisin kuin nystyjen peittämä kielen yläpinnan loppuosa. Toisin sanoen kissan karheudestaan kuuluisan kielen nystyillä ei ole roolia juomisessa.

Juomisen aikana kissan kielen nopeus kiihtyy nopeasti sen irrotessa nestepinnasta ja saavuttaa huippunopeuden, joka on noin 78 cm sekunnissa ennen kuin hidastuu saapuessaan suuhun. Kissa latkii keskimäärin 3,5 kertaa sekunnissa keräten jokaisella latkaisulla noin 0,14 ml nestettä suuhunsa.

Kissan juomisen tarkempi analyysi osoitti, että siihen liittyviä tärkeitä fysikaalisia tekijöitä olivat inertia ja gravitaatio. Sen sijaan viskositeetilla ja kapillaari-ilmiöllä ei ollut juuri mitään merkitystä.

Koska inertia ja gravitaatio toimivat toisiaan vastaan, määräytyy optimaalinen latkimisnopeus niiden mukaan. Eli kielen on noustava nesteestä juuri oikealla nopeudella vetääkseen mahdollisimman suuren nestemäärän mukaansa, ja toisaalta kissan kannattaa sulkea suunsa juuri ennen nestepatsaan katkeamista. Näin myös havaittiin tapahtuvan.

Kissan juomakorkeudeksi havaittiin noin kolme cm. Tälle ei löydetty sen kummempaa selitystä, mutta tutkijat arvelivat että se määräytyisi joko tarpeesta säilyttää viikset kuivana tai vaihtoehtoisesti tarpeesta nähdä kunnolla ympärilleen.

Inertian ja gravitaation avulla oli mahdollista laskea optimaalinen latkimisnopeus myös muille kissaeläimille. Tutkijat löysivät videomateriaalia kahdeksan eri kissaeläimen juomisesta, ja totesivat näiden latkimisnopeuden täsmäävään heidän ennusteisiinsa.

Kissat siis osaavat juovat optimaalisesti! Ja mitä isompi kissa, sitä hitaammin se latkii!

Ilmastonmuutosennusteista, auringonpilkuista ja lämpökausista

Toinen maailmanlaajuisista ilmastonmuutostutkimuksen keskuksista eli GISS totesi jokin aika sitten tiedotteessaan, että viime marraskuu on maailmanlaajuisesti heidän tiedostoissaan kaikkien aikojen lämpimin marraskuu ja että vuodesta 2010 tulee ehkä kaikkien aikojen lämpimin vuosi.

Tätä on mielenkiintoista verrata toisen suuren ilmastonmuutosennustajan eli Met Officen Hadley Centren tuoreisiin marraskuun tilastoihin. Sen julkaiseman tilaston mukaan viime kuukausi oli tämän vuosituhannen viidenneksi (ja koko mitatun historian kuudenneksi) lämpimin marraskuu vuosien 2004, 2005, 2006 ja 2009 jälkeen. Koko kuluvasta vuodesta sekin ennustaa mitatun historian lämpimintä.

Ilmastonmuutosennustajien mittaukset tuottavat siis jonkin verran toisistaan poikkeavia tuloksia. Mutta toki lämpimistä säistä kertovat molemmat, ja on mahdollista että vuoden 1998 lämpöennätys tulee lopulta rikotuksi.

Suomen ja Euroopan sääilmiöiden syistä on myös saatu uutta tietoa. Suomalaiset puulustojen ja auringon aktiivisuuden tutkijat ovat nimittäin osoittaneet, että auringonpilkkujen määrä korreloi erittäin hyvin 60-80 vuoden aikaviiveellä kaikkiin merkittävimpiin ilmastonvaihteluihin viimeisen noin 7500 vuoden aikana. Kun lisäksi tiedämme, että auringon aktiivisuus on ollut poikkeuksellisen korkea 1940-luvulta 1980-luvulle, on mahdollista että vaikutuksen aikaviiveestä johtuen se nostaa lämpötilaa edelleen seuraavien muutamien vuosikymmenten aikana. Sen jälkeen auringon aktiivisuudesta johtuvan lämpötilan pitäisi sitten kääntyä laskuun.

Nämä tulokset koskevat siis lähinnä Eurooppaa, eivätkä yksinään kerro mitään koko maapallon laajuisesta lämpenemisestä. Merkityksetön havainto ei kuitenkaan ole, vaikka IPCC on arvioinut, että Auringolla on varsin pieni osuus viimeaikaisessa ilmastonmuutoksessa. Tätä se perustelee sillä, että sen kokonaissäteily ei ole kasvanut viimeisten 30–40 vuoden aikana globaalin lämpötilan mukaisesti. On kuitenkin mahdollista, että suomalaisten tutkijoiden nyt löytämä viivästymä auringon maksimin ja sen lämpötilavaikutuksen välillä muuttaa tätä käsitystä ja samalla panee ilmastomallit ainakin osittain uusiksi.

Ilmastonmuutosta odoteltaessa ja pelätessä on kuitenkin hyvä muistaa, että Lapin tunturijärvistä löytyy männynrunkoja reilusti nykyisen puurajan yläpuolelta. Näiden puiden eläessä Lapissa oli siis selvästi nykyistä lämpimämpää. Siten emme Suomessa elä mitenkään ainutlaatuisen lämmintä aikaa, vaan joitain tuhansia vuosia sitten maassamme oli huomattavasti nykyistä lämpimämpää. Eikä pelkästään Suomessa, vaan ainakin koko pohjoisella pallonpuoliskolla. Ja vielä paljon lämpimämpää oli noin 55 miljoonaa vuotta sitten.

Maapallon ilmasto siis elää luontaisten prosessien mukaan. Ihminen näyttää ilmastomallien mukaan modifioivan tätä prosessia, mutta mitenkään ainutlaatuisia olosuhteita hän ei näyttäisi kuitenkaan tuottavan ainakaan ihan lähitulevaisuudessa. Silti on syytä varautua pahimpaan, sillä siitä seuraavat mahdolliset ongelmat ovat pahimmillaan varsin ikäviä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Näkyykö ilmastonmuutos Helsingin lämpötiloissa
Megaluokan virhe ilmastodatassa
Katastrofismi ja ilmastonmuutos

Etninen tilastointi parantaisi maahanmuuttajien sopeutumista

Maahanmuuttoministeri Astrid Thors haluaa rikoksia tilastoitavan kansallisuuden mukaan. Näin siitä huolimatta, että tällaisia tilastoja ja tällaisia raportteja on jo aiemminkin ollut olemassa, eli kovin paljon uutta tietoa tuskin syntyisi.

Sen sijaan rikoksentekijöiden tilastoiminen etnisen alkuperän mukaan kuten Tanskassa (Uuden Suomen juttu aiheesta) tarkentaisi paljonkin olemassaolevaa tietoa. Sitä Thors ei kuitenkaan halua, sillä hänen mukaansa se voisi lisätä ennakkoluuloja maahanmuuttajia kohtaan eikä olisi rauhaa rakastava eikä rakentava tie. Maamme hallituksen täysivaltaisen jäsenen mukaan tieto ja läpinäkyvyys on siis epätoivottavaa ja johtaa rauhattomuuteen. Minusta tämä on varsin erikoinen näkemys ottaen huomioon, että elämme avoimessa pohjoismaisessa demokratiassa.


Nähdäkseni rikollisten tilastointi myös etnisen alkuperän mukaan olisi sekä tärkeää, että pitkällä tähtäimellä myös maahanmuuttajien etu. Kuten jo aiemmin kirjoitin, on maahanmuutolla seurauksia. Jotkut niistä, kuten rikollisuus, näyttävät olevan voimakkaasti sidoksissa tekijänsä etniseen alkuperään: esimerkiksi jotkut etniset ryhmät eivät juuri koskaan tee seksuaalirikoksia kun taas toisille ryhmille se näyttää olevan suhteellisen yleistä. Toisaalta vaikkapa talousrikollisuuden saralla ahkerimpia ovat aivan eri etniset ryhmät kuin seksuaalirikoksissa.

Tieto tällaisista etnisistä riskeistä olisi varmasti hyödyksi maahanmuuttajien koulutuksessa ja sopeuttamisessa suomalaiseen yhteiskuntaan, sillä vain luotettavan tiedon perusteella voitaisiin rajalliset resurssit suunnata täsmälleen oikeiden asioiden opastamiseen. Näin maahan tulijat saisivat itselleen räätälöityä opetusta ja pystyisivät integroitumaan nykyistä paremmin.

Tämä olisi suorastaan välttämätöntä, sillä maahanmuuttoon liittyvät ongelmat voivat eskaloitua, ja lopulta käydä niin kestämättömiksi, että edessä näyttäisi olevan umpikuja. Tähän viittaa esimerkiksi Saksan liittokansleri Merkelin toteamus siitä, että saksalainen maahanmuuttopolitiikka on epäonnistunut täysin. Tätä tuskin kukaan haluaa Suomessa.

Lienee siis selvää, että tilastot paljastavat maahanmuuttajista asioita, jotka kuulostavat heidän kannaltaan ikäviltä. Kovin suurista yllätyksistä tuskin kuitenkaan on kyse, sillä paljon tiedetään jo nyt kuten edeltä käy ilmi. Ainakin itse jään siis ihmettelemään, mikä on todellinen syy sille, ettei Thors halua rikosten tilastointia etnisten ryhmien mukaan?

Voisiko olla niin, ettei maahanmuuttoministeri Thors jostain syytä halua tehostaa maahanmuuttajien koulutusta ja sopeuttamista Suomeen? Pelkääkö hän, että tämä johtaisi maahanmuuttajien ympärillä pyörivän bisneksen vähenemiseen? Jos näin, niin onko hänellä suoria tai epäsuoria kytköksiä siihen?

Vai pelkääkö ministeri, että tilastot paljastaisivat jotain ikävää suomalaisen maahanmuuttopolitiikan prioriteeteista? Onko päätöksiä tehty kestämättömin perustein ja Suomen kansallista etua vahingoittaen? Voisiko tilastotiedoista jopa joutua poliittiseen vastuuseen?

Vai mistä oikein on kyse? Perin hämmentävää tämä ainakin on.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi työnnamme pään pensaaseen?
Kummallinen ajattelu vaikeuttaa maahanmuuttajien sopeutumista
Maahanmuutosta rikastuttava voimavara

Likaista peliä terrori-iskun liepeillä

SDP:n europarlamentikko ja entinen ortodoksipappi Mitro Repo on ottanut kantaa islamin ja Euroopan suhteeseen. Hänen mukaansa islam on haastanut lännen ja niin sanotun kristikunnan.

Hän uskoo, että idällä on paljonkin annettavaa Euroopalle, erityisesti hän arvelee (Kalevan mukaan) että nimenomaan Balkanin kirkoilla on vuosisatojen ajalta kokemusta tulla toimeen rauhanomaisesti myös islamin kanssa. 


Isä Mitron väite on absurdi. Ei ole kuin 19 vuotta siitä, kun ylivoimaisesti raain toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa käyty sota hajotti Balkanilaisen  liittovaltion eli Jugoslavian. Erityisen mielenkiintoisen tästä sodasta teki se, etteivät väkivaltaisuudet linjautuneet varsinaisesti etnisen identiteetin vaan uskonnon mukaan. Näin siksi, etteivät jugoslaavien etniset ryhmät olleet mitenkään tärkeitä ennen näitä hajoamissotia.


Tuntuisi jotenkin kummalliselta, ettei ortodoksisen kirkon merkkihenkilö tietäisi tätä. Siksi on vaikea ajatella hänen antaneen lausuntonsa rehellisesti. Sen sijaan hän pyrki johonkin muuhun. Mutta mihin?


Siitä saamme käsityksen, kun tarkastelemme hänen lausuntonsa jatkoa. Edelleen Kalevan mukaan "Kaikkia asioita ei hänen mukaansa voida hoitaa rationaalisesti, siksi pitää ottaa huomioon myös uskonnolliset varaukset". 


Näyttää siis siltä, että isä Mitro haluaa käyttää viime aikojen islamiin liittyvää väkivaltaa nostaakseen uskontojen asemaa ja merkitystä maallistuvassa yhteiskunnassamme. Tämä on pappismiehelle ymmärrettävää, mutta likaista - vertaan tätä Päivi Lipposen ja Kimmo Kiljusen riemastumiseen heidän luullessaan maahanmuuttajapizzerian tuhopolttoa suomalaisten rasistien tekemäksi. 


Isä Mitro esittää lopuksi hurskaan toivomuksen siitä, ettei Suomessa olisi pelkoa islamistisesta terrori-iskusta. Hän perustelee toivettaan kahden kristillisen kirkon rauhanomaisella rinnakkaiselolla maassamme. Tässä hän on älyllisesti epärehellinen, koska vielä uuden ajan alussa suomalaiset ortodoksit ja katoliset/luterilaiset sotivat kerta toisensa jälkeen keskenään; usein venäläisten ja ruotsalaisten valloittajien/liittolaisten rinnalla (paljon esimerkkejä, yksittäinen esimerkki). Näiden uskontojen suomalaisten haarojen viimeikainen rauhanomainen rinnakkaiselo liittynee siis pikemminkin yleiseen suomalaiseen poliittiseen kehitykseen. 


Islam on kuitenkin Suomessa (tataareja lukuunottamatta) uutta, eivätkä läheskään kaikki uskonnon edustajat ole omaksuneet suomalaisia arvoja ja elämäntapaa. Kun myös koraania voi Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan tulkita siten, että se tukee länsimaalaisia vastaan tehtäviä terrori-iskuja. Olisi siis lapsellista uskoa, ettei kukaan toimisi tämän tulkinnan mukaan Suomessa, vaikka muualla niin tehdäänkin. Näin siitä huolimatta, ettei tämä tulkinta vastaa muslimien enemmistön tai Hämeen-Anttilan kantaa. 


Mitä tästä sitten pitäisi ajatella? Itselleni tulee mieleen, ettei edes arvostettun kirkonmiehen etiikkaan ja lälylliseen rehellisyyteen voi juurikaan luottaa. Samalla on syytä varoa, ettei Isä Mitron kaltaisten ihmisten epärealistinen haihattelu saa jalansijaa valtion turvallisuudesta vastaavien viranomaisten parissa, vaan että terrori-iskujen mahdollisuuteen varauduttaisiin tosiasioiden pohjalta ja ennaltaehkäisevästi. Jos kirkot voivat tehdä jotain tämän eteen niin hyvä, mutta niiden varaan asiaa ei voi jättää. 


Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kummallinen ajattelu vaikeuttaa maahanmuuttajien sopeutumista
Onko pohjoismaiden muutos käsilla nyt
KHO:n presidentti yllytti poliisia laittomuuksiin: entä sitten?

Mykoplasma

Helsingin Sanomissa oli tänään juttu monia talviurheilijoita riivanneesta mykoplasmasta. Sen tunnetuimpia uhreja ovat olleet yhdistetyn hiihdon taitajana tunnetuksi tullut Anssi Koivuranta, pikaluistelija Mika Poutala sekä hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen. Myös tämän hetken ehkä lupaavimman nuoren urheilijamme, Krista Lähteenmäen, nousu maailman huipulle viivästyi vuodella mykoplasma-infektion takia. Mikä siis on tämä merkillinen mykoplasma?

Mykoplasmat ovat äärimmäisen yksinkertaisia bakteereita, mistä syystä niitä on käytetty mallina myös systeemibiologisissa tutkimuksissa, joiden tarkoituksena on selvittää elävän solun rakentamiselle välttämättömien geenien ja solun toimintojen minimimäärää. Näissä tutkimuksissa on mykoplasman genomista poistettu geeniteknologian keinoin geenejä niin kauan, että bakteeri on vielä säilynyt elinkelpoisena. Tuloksena on ollut elävä solu, jolla on vain 382 toimivaa geeniä.

Palatakseni mykoplasmoihin taudinaiheuttajina. Mykoplasmat  eivät ole pelkkiä epämääräisten oireiden aiheuttajia, vaan niillä on epäilty olevan osuutta mm. reuman, AIDSin, lupuksen ja Alzheimerin taudin syntyyn. Tunnetuin mykoplasmalaji on Mycoplasma pneumoniae, joka aiheuttaa niin sanottua epätyypillistä keuhkokuumetta. Lajien kirjo on kuitenkin suuri, ja urheilijoilla pitkittyneiden oireiden aiheuttaja jää yleensä määrittämättä lajitasolle.

Mykoplasmainfektio paranee yleensä itsestäänkin, mutta se kestää kauan. Ja urheilija (sen enempää kuin kukaan muukaan) ei tunnetusti pääse huippusuorituksiin sairaana. Siksi ongelma on noussut esiin nimen omaan urheilun yhteydessä.

Bakteerina mykoplasma on periaatteessa hoidettavissa antibiooteilla. Penisilliini, kuten suuri osa muistakin  tavallisista antibiooteista vaikuttaa bakteerin soluseinään. Koska mykoplasmat elävät aina isäntänsä sisällä, on niiden soluseinä evoluution myötä kadonnut, eivätkä tavalliset antibiootit siten vaikuta niihin sen enempää kuin ihmiseenkään. Siten edes pitkä penisilliinikuuri ei poista mykoplasmaa ihmisen elimistöstä.

Onneksi kaikki antibiootit eivät vaikuta soluseinään, joten mykoplasmoja voidaan hoitaa pitkillä tetrasykliini- tai makrolidikuureilla. Ne vaikuttavat soluseinän sijasta proteiinisynteesiin, joka mykoplasmalla toimii aivan samalla tavalla kuin muillakin bakteereilla.

Koska mykoplasmat ovat äärimmäisen hitaasti kasvavia, ovat myös niiden elintoiminnot bakteereiksi hitaita. Ilmeisesti tästä syystä niiden hoitamiseen on käytettävä hyvin pitkiä antibioottikuureja. Kun tämä vielä yhdistyy mykoplasmainfektion havaitsemisen hitauteen (infektion epämääräisten oireiden takia lääkäri ei yleensä epäile ensimmäisenä mykoplasmaa), tarkoittaa mykoplasmatartunta urheiljan kannalta jopa kokonaisen kilpailukauden hukkaantumista. Se on pitkä aika ihmiselle, joka on koko nuoruutensa ajan harjoitellut saavuttaakseen maailman huipun.

Onneksi tämän jutun alussa mainitut urheilijat ovat saaneet diagnoosinsa, ja osa on jo parantunut. Luonnontarkkailijan näkökulmasta mykoplasma kuitenkin kertoo omaa mielenkiintoista tarinaansa siitä valtavan suuresta mikrobien monimuotoisuudesta, jonka keskellä elämme. Ylivoimainen enemmistö näistä mikrobeista on ihmisille hyödyllisiä tai harmittomia, toiset (kuten mykoplasma) ilmenevät vain poikkeuksellisessa rasitustilassa ja kolmannet aiheuttavat selvän akuutin taudin.

Ihmisen matka mikrobien herraksi on siis vielä pitkä, vaikka antibioottien keksiminen vapauttikin meidät länsimaalaiset ruton kaltaisten tappavien bakteeritautien uhasta, ja jopa ensimmäinen virustauti on saatu kokonaan hävitetyksi. Toisaalta nykyinen globaali maailmanmeno tarjoaa ennennäkemättömän kasvualustan taudinaiheuttajien evoluutiolle, mikä saattaa tulevaisuudessa johtaa epämiellyttäviin yllätyksiin.

Aikaisempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HIV, matkailu ja nuhakuume
Jalo itsepuolustuksen taito
Hiihdon likaisen ajan testamentti - katse tulevaisuuteen

Miksi työnnämme pään pensaaseen?

Tukholmassa tapahtui kauan odotettu ja pelätty terrori-isku. Kansankoti muuttui kertaheitolla kulttuurien yhteentörmäyspaikaksi ja tulevien ongelmien välttämiseksi ryhdyttiin yksituumaisesti toimeen. Vai muuttuiko? Ja ryhdyttiinko?

Iskun jälkeen kansankodin silmääpitävien reaktiot ovat olleet liikuttavan yksimielisiä. Maan islamilaisen yhteiskunnan imaami toivoi tekijän olevan yksittäinen mielipuoli, ja ilmoitti hänen loukanneen eniten muslimeita. Ruotsin pääministeri puolestaan pyysi että kansa ja kommentaattorit välttäisivät vetämästä ennenaikaisia johtopäätöksiä. Ne kun saattaisivat "saattaa epäilyksenalaiseksi tiettyjä henkilöitä". Hän myös painotti avoimen yhteiskunnan säilyttämistä. 


Myös Suomessa islamilaisen yhteiskunnan imaami oli eniten peloissaan siitä, että isku "kasvattaa islamofobiaa entisestään Suomessa". Pääministeri Kiviniemi sentään tuomitsi teon, mutta Suomen mielipidejohtaja, tasavallan presidentti Tarja Halonen totesi että myös Suomessa terrori-isku on vain ajan kysymys; siis väistämätön. Samoilla linjoilla, joskin vähän neutraalimmin, oli jo aiemmin ulkoministeri Stubb.


Kaikesta uutisoinnista sai siis sen kuvan, että pahinta on, mikäli Jihadia käyvä terroristi saattaa synnyttää kansalaiskeskustelua islamin ja länsimaiden suhteesta. Myöskään varautuminen pahimpaan ei kannata, sillä tulevaisuuden terrori-iskuille emme voi mitään. Hiukan epäselväksi sitten kyllä jää se, miksi turvallisuusviranomaiset ovat Suomessa seurailleet joidenkin henkilöiden toimia.

Olen jälleen kerran tyrmistynyt. Nyt nähdyn "pää pensaaseen" reaktion sijaan olisin odottanut, että Ruotsin ikävän tapahtuman seurauksena olisi niin Ruotsissa kuin Suomessakin herätty vilkkaaseen keskusteluun ainakin seuraavista kysymyksistä

1. Pitäisikö avoimesti pohtia terrori-iskuun johtaneita kehityskulkuja ja syitä?
2. Jos kehityskulkuja ymmärretään ja terrori-iskulle löytyy syitä, voidaanko niille tehdä jotain?
3. Tulisiko islamilaisen yhdyskunnan sisällä avoimesti ja rehellisesti pohtia millä keinoin vääristyneen uskon syntyminen sen jäseniin voitaisiin estää?
4. Pitääkö pohjoismaisesta sananvapaudesta luopua, jotta islamilaisia ei loukattaisi?
5. Onko järkevää osallistua Afganistanin kaltaisiin rauhaanpakottamisoperaatioihin, joissa asetumme sotimaan yhden osapuolen rinnalla toista vastaan?
6. Miksi terrorismiin näyttävät merkittävän usein lankeavan sellaiset islamilaiset, jotka päällisin puolin näyttäisivät sopeutuneen paljon keskivertoa paremmin länsimaiseen yhteiskuntaan?

Itse näen selkeästi että ensimmäiseen kohtaan vastaus on "pitäisi", toiseen kohtaan löytyy vastauksia esimerkiksi täältä, täältä ja täältä. Kolmanteen kohtaan vastaus on jälleen "pitäisi" ja neljänteen sekä viidenteen jyrkkä "ei".  Kuudennen kysymyksen vastauksesta minulla ei ole aavistustakaan.

Miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan?

Helsingin Sanomissa todettiin tänään se, että Suomessa ollaan viime vuosien aikana siirrytty yhä selkeämmin kohti tasaverojärjestelmää. Kirjoitin tästä aiheesta jo jokin aika sitten, mutta HS:n kirjoitus ja etenkin sen paperiversiossa julkaistu puoluejohtajille tehty kysely vaativat muutaman jatkokommentin.

Kyselyssä eduskuntapuolueiden johtajille esitettiin kysymys "mikä on mielestäsi verotuksen tärkein tehtävä?"

Timo Soini vastasi "sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttaminen ja rahoittaminen" muiden puoluejohtajien ollessa eri sanakääntein sitä mieltä että verotuksen tehtävänä on kerätä rahaa julkisiin menoihin.

Kysely paljastaa kaikessa raadollisuudessaan puoluekenttämme (Soini pois lukien) älyllisen tason ja arvomaailman. Poliittiset johtajamme ovat joko sitä mieltä, että julkiset menot ovat sinänsä itsetarkoitus, tai sitten he ihan oikeasti eivät ymmärrä eroa toimenpiteen (varojen keruu menoihin) ja periaatteen (miksi niitä varoja kerätään) välillä.

Ihmettelin asiaa, ja kuin sattuman oikusta minulle tuli tilaisuus testata kysymyksen tulkintaa kahdella kaksikymmpisellä nuorella. Molempien vastauksessa esitettyyn kysymykseen korostui sosiaalinen oikeudenmukaisuus eli he osasivat täysin ongelmitta erottaa periaatteen käytännön toimenpiteestä. Kysymyksen ei siis olisi pitänyt olla liian vaikea myöskään puoluejohtajille. Mutta olipa kuitenkin.

On äärimmäisen mielenkiiintoista, mutta vielä surullisempaa huomata, miten vähän maailma on muuttunut 1600-luvulta kun Ruotsin valtakunnankansleri Axel Oxenstierna lausui kuuluisat sanansa "An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur" eli "poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan". Olen mykistynyt.


Lisää ajatuksia samasta aihepiiristä:
Klaus Fleming ja 2000-luvun Suomi
Ihmisryhmien kollektiivinen älykkyys ja c-faktori
Kummallinen ajattelu vaikeuttaa maahanmuuttajien sopeutumista