Kenellekään ei liene uutinen, että ruotsalainen teini mekastaa ja saa kansainvälistä huomiota ilmastonmuutostapahtumien yhteydessä. Tuttua lienee kaikille myös se, että nuoret ilmastoaktivistit surevat ja pelkäävät tulevaisuutta. Ja toimivat siksi enemmän tai vähemmän militanteissa kansalaisjärjestöissä.
Näin siitä huolimatta, että Glasgown kokouksessa annetut hiilineutraaliuslupaukset kattavat jo valtaosan maailman päästöistä, minkä seurauksena Kansainvälinen energiajärjestö on arvioinut ilmaston lämpenemisen jäävän 1,8 asteeseen - eli kokouksen saavuttavan minimitavoitteensa. Osana tätä prosessia myös Suomessakin ollaan ajamassa yhtä tuotannonalaa pikavauhdilla alas, jotta maamme saavuttaisi lupaamansa hiilinieluvähennykset.
Jutun mukaan 88 prosenttia huippuilmastotutkijoista arvelee maapallon ajautuvan ilmastokriisiin ja reilusti yli puolet uskoo maapallon keskilämpötilan nousevan yli kolme astetta. Peräti 82 prosenttia näistä tutkijoista uskoo maapallolle ilmaantuvan katastrofaalisia seurauksia jo heidän elinaikanaan.
Ilmastontutkijoista 21 prosenttia kokee usein ja 40 prosenttia silloin tällöin ahdistusta, surua tai muuta tuskaa ilmastonmuutosodotustensa seurauksena. Heistä myös 41 prosenttia on huomioinut ilmastonmuutoksen valitessaan asuinpaikkaansa, 17 prosenttia päättäessään lasten hankkimisesta sekä 21 prosenttia muussa elämässään, kuten ratkaistessaan ruokavalioonsa tai liikkumiseensa liittyviä kysymyksiä.
Näistä tutkijoista 81 prosenttia pitää tärkeänä toimia aktiivisesti ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja 64 prosenttia on myös tehnyt niin. Heistä 98 prosenttia on pitänyt puheita, tehnyt julkaisuja tai videoita tieteen edistämiseksi, 40 prosenttia on ottanut yhteyttä lainsäätäjiin tai hallituksiin ajaakseen jotain tiettyä ilmastopolitiikkaa, 43 prosenttia on allekirjoittanut toimintaa vaativia vetoomuksia tai kirjeitä ja 25 prosenttia on osallistunut mielenosoituksiin.
Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n toimintaan ollaan kuitenkin suhteellisen tyytyväisiä. Ilmastotutkijoista vain 26 prosenttia piti tarpeellisena järjestön suuntautumista entistä enemmän kohti asianajajan roolia ja 79 prosentin mielestä siinä on sopiva edustus maailman eri maista.
Kun noita lukuja lueskelin, jäin miettimään, että miten näiden ihmisten vahvat asenteet vaikuttavat heidän omaan työhönsä puolueettomina tutkijoina. Ainakin näin ulkoa päin katsottuna heidän on syytä olla valppaana omien asenteidensa pitämisessä erillään tutkimuksen tekemisestä, jotta tulosten tulkinnan objektiivisuus säilyy.
Ainoat, jotka asiasta eivät taida murehtia ovat lehmät, jotka röyhtäilevät häpeämättä lisäten ilmakehän kasvihuonepäästöjä. Murheeseen olisi kuitenkin syytä niilläkin, sillä niiden suku ja koko evolutiivinen linja saattaa kadota maailmasta, jos lihansyönti loppuu ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä kokonaan - asiassa esimerkkiä näyttäneen Helsingin kaupungin mukaisesti.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyviä uutisia Glasgowsta ja muualta
Juhana Vartiaisen salainen budjettivalmistelu ja orwellilainen lihatiski
Muutama kysymys Elokapinasta
Tekstit
