Pirullisia ympäristöongelmia

Tämän päivän Helsingin Sanomissa valtiotieteen tohtori Pirjo Siiskonen kertoi, että ruokaa voidaan tuottaa myös ilman torjunta-aineita. Se olisi hänen mukaansa tarpeen, jotta biodiversiteetin väheneminen saataisiin pysäytettyä.

Taustalla Siiskosen kirjoitukselle lienee ollut äskettäin julkaistu lista Suomen uhanalaisista lajeista. Sen mukaan joka yhdeksäs laji on uhanalainen. Ja niiden osuus on kasvanut sitten vuoden 2010, jolloin uhanalaisia oli vain joka kymmenes laji.

Siiskonen on oikeassa siinä, että ruokaa voidaan tosiaankin tuottaa ilman torjunta-aineita. Tosin silloin satotaso jää epävarmemmaksi ja siten myös alhaisemmaksi - myös Suomessa - koska tuholaisepidemiat ja muut yllättävät ongelmat aiheuttavat pahempaa jälkeä kuin torjunta-aineita käytettäessä.

Toisin sanoen mitä enemmän maailmassa siirryttäisiin puhtaaseen luomuviljelyyn, sitä enemmän tarvittaisiin peltopinta-alaa, mikäli haluttaisiin tuottaa sama määrä ruokaa kasvavan väestön elättämiseksi. Ja tuo pinta-ala tuskin voisi olla pois muualta kuin metsistä, joiden määrää taas halutaan lisätä ilmastonmuutoksen torjumiseksi - ja niin, biodiversiteetin suojelemiseksi.

Metsistä tuli mieleen eilisen päivän toinen uutinen. Sen mukaan kanadalainen huippututkija Werner Kurz kertoi, että ilmaston lämpeneminen saattaa aiheuttaa valtavia metsätuhoja. Siten nykyisin Suomessakin kovalla tohinalla vaadittu hiilinielujen kasvattaminen hakkuita vähentämällä saattaisi johtaa lopulta päinvastaiseen tulokseen. Kurzin näkemyksen taustalla lienevät kanadalaisten omat karut kokemukset.

Edelle kirjoittamani ongelmat ovat ns. pirullisia ongelmia (englanniksi "wicked problems"), joihin ei löydy yksinkertaista ratkaisua. Vanha kansa taisi puhua näiden yhteydessä suosta - suo siellä, vetelä täällä - joiden ratkaisuyritykset johtavat vain ojasta allikkoon.

Tämä kaikki viekin meidät poliittiseen pölhöpopulismiin. Eli suosittelen arvoisaa lukijaani olemaan tarkkana aina silloin kun joku poliitikko tai kuka tahansa muu - vaikkapa tutkija - esittää globaaleihin ympäristöongelmiin yksinkertaisia ratkaisuja. Niillä kun tahtoo aina olla myös kääntöpuoli.

Minä esitän maailman ympäristöongelmiin yksinkertaisen sijasta monimutkaisen ratkaisun. Sen mukaan ongelmien perimmäiset syyt pitäisi tunnistaa ja poistaa. Avainsanoina näen tässä tieteellis-teknisen kehityksen yhdistettynä maapallon väestönkasvun aisoihin saamiseen. Pirullisia ongelmia toki nekin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Esko Valtaoja hämmensi soppaa
Entä jos Suomessa olisi vain luomutiloja?
Tutkijoilta uusi metsäkannanotto