maanantai 6. syyskuuta 2021

Miten uskonnonvapaudesta voitaisiin luopua?

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen jopa keksittyjä perusteluja sisältänyt ristiretki veteraanipoliitikko Päivi Räsästä (krist) vastaan on saamassa uuden vaiheen sen jälkeen, kun Turun arkkihiippakunnan naispuolinen piispa oli kirjoittanut aiheesta valtakunnansyyttäjän kantaa myötäilevän kolumnin

Tämän aamun Helsingin sanomissa nimittäin kaksi pohjalaista pastoria kyseli mielipidekirjoituksessaan sitä, kuinka Raamattua saa tulkita. Ja muistuttavat, että "kristilliset kirkkokunnat ovat kautta aikojen nähneet Raamatun olevan ennen kaikkea Jumalan sanaa. Yksittäinen jae tulkitaan suhteessa Raamatun kokonaisuuteen. Pyrkimys on toimia Raamatun ohjeiden mukaan – myös eettisten ja moraalisten."

He kiinnittävät - aivan oikein - huomiota siihen, että Räsäsen valtakunnansyyttäjän hampaisiin joutuneet kirjoitukset ovat yhdenmukaisia laajalti kristittyjen parissa omaksutun raamatuntulkinnan kanssa. Ja että "Suomessa ja maailmalla on lukuisa määrä kristittyjä ja kristillisiä kirkkokuntia, jotka tulkitsevat Raamattua samansuuntaisesti kuin Räsänen. Tämänkaltainen tulkintatraditio on vuosituhansia vanha."

Lisäksi kirjoittajat muistuttavat, että kristilliset kirkkokunnat ovat kautta aikojen nähneet Raamatun olevan ennen kaikkea Jumalan sanaa. Siten kolumnin kirjoittaneen piispan näkökulma on heidän maailmankuvassaan todennäköisesti jopa harhaoppinen todetessaan, että se olisi vain "vivahteikas ja kertomus­perinteeltään rikas kirjakokoelma." Ja "samalla... kristittyjen pyhä kirja."

Kahden pastorin mielipidekirjoituksen luettuani vakuutuin siitä, että Räsäsen tapaus on sekä sananvapaus, mutta ennen muuta uskonnonvapauskysymys. Ja uskonnonvapaudesta perustuslakimme puolestaan sanoo yksiselitteisesti, että "jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen."

Vaikka itselläni ei ole pienintäkään uskoa yliluonnollisiin olioihin, pidän kuitenkin tärkeänä lainsäädäntömme noudattamista. Ja siinä suhteessa yksi avainpelureista on valtakunnansyyttäjä, jonka tulisi tuntea tuo lainsäädäntö kuin omat taskunsa - ja toimia sen ohjaamana. Näin myös uskonnonvapauskysymyksissä.

Jos maastamme kuitenkin halutaan poistaa uskonnonvapaus, sen ei tule tapahtua oikeusteitse vaan lainsäätämisjärjestyksessä. Uskonnonvapauden osalta se tarkoittaa perustuslain säätämisjärjestystä. Siitä puolestaan vastaa Suomen eduskunta, eikä valtakunnansyyttäjällä ole siinä asiassa päätösvaltaa. Ei myöskään kirkkojen piispoilla tai edes oikeusistuimilla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raija Toiviaisen ristiretki ajoi karille - ja eläkeikäkin lähestyy
Amerikkalaisprofessorit vaativat näpäytystä Suomen valtakunnansyyttäjälle
Valtakunnansyyttäjä Toiviaisen kyvyt eivät riitä


8 kommenttia:

  1. Tässä nyt nähdään, mitä naiset saavat aikaan kirkolle päästyään sen papeiksi tai piispoiksi: mädättävät kirkon ja sen sanoman. Tai siis sen vähän sanomasta, joka jäi jäljelle 1960-luvun radikaali(puna)pappien ja teologien käsittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen vanhaan sanottiin: "Paa akka asialle - ja mee ite perässä"!

      Poista
    2. Aikalainen yleensä ohittaa asiat yllättymättä. Sata vuotta sitten toiminut kollega voisi yllättyä kohtaamisessa: piispa on kirjallisuuden tutkijalta kuulostava nainen. Prof. Klinge on paljon kirjoittanut kokemastamme "kulttuurivallankumouksesta", ilmeisesti niin valtavasta että harva osaa tai uskaltaa. Muistikuvat kauempaakin kuin 90-luvulta auttavat ainakin vähän. -jussi n

      Poista
  2. Vaino ei kohdistu uskonnonvapauteen, vaan kristinuskoon, jonka tunnustajat ovat punavihreän äärivasemmiston kritiikittömästi ihannoiman keskiajalle jämähtäneen uskonnon mukaan vääräuskoisia koiria. Valtakunnansyyttäjän toimet sopivat siihen pirtaan prikulleen.

    VastaaPoista
  3. Jos haluatte syvällistä taustatietoa, mistä tässäkin asiassa on pohjimmiltaan kyse, suosittelen lukemaan seuraavan artikkelin:
    https://www.magneettimedia.com/frankfurtin-koulukunnan-kulttuurimarxismi-ja-sen-yhteys-suomalaiseen-kulttuuriin/

    VastaaPoista
  4. Pistäessään lusikkansa "uskonnollisia" sisältöjä porisevaan soppaan valtakunnansyyttäjä tulee hapan ilme naamallaan syljeskelemään ja nieleskelemään erilaisia myrkkyjä.

    Perustuslaissa "uskonnoksi" riittää uskonnon nimi. Käytännössä jokaisen "uskonnon" sisällä on toisensa pois sulkevia "vakaumuksia". Jos "uskontoa" määritellä "ulkoa päin" -- kuten perustuslaki de facto yrittää tehdä, siis katsella "uskontoja" ikään kuin jostain vielä jumalaisemmasta lintuperspektiivistä, josta ne asettuvat "samalle viivalle" -- ainakaan käsitteellisissä määritteleissä ei jää mitään mikä tekisi maailman eri "uskonnoista" millään lailla yhteismitallisia.

    Uskonnonsosiologia ei auta, koska klassisessa sosiologiassa ei sisäistetä mitään tunnustuksellisia sisältöjä. Uskonnonpsykologiaa ei ole, koska silloin jouduttaisiin tarkastelemaan yksilöä psykologisena ongematapauksena. (Jo Matti Luoma aikanaan kyseli uskonnonpsykologian perään.)

    Eli tuo perustuslaki on itsessään pelkkää pyhää sanahelinää. Kun jollekulle juristerille annetaan valta tulkita sitä ja nostella vakaumuksia koskevia syytteitä, siinä toteutuu sellainen perustuslaki, jollaista lakia ei ylimalkaan pitäisi olla olemassakaan koska sellaista ei reaalimaailman ehdoilla voida kirjoittaa.

    Mutta sellaisiahan nuo kaikki "lait" tuppaavat olemaan. Hirvittäviä yleiskäsitteitä käyttäen kuvitellaan että jotkut asiat saadaan jollakin kielellisellä kattotasolla hallintaan. Ei saada.

    Juristeria ei ratkaise sen enempää "uskontojen" sisäisiä kuin uskontojen ja yhjteiskunnan suhteeseen liittyviä ongelmia. Käräjäsalissa voidaan käydä miten monta kirkjolliskokousta tahansa, mutta selvyyttä siellä ei tulla saamaan. Tapahtuu aivan päin vastoin -- jos lait ovat pelkkää typerää käsitesekaannusta, niin kohta ovat niihin uskovat ihmisetkin.

    Tai siis ovathan ne sitä jo nyt.

    VastaaPoista
  5. Otsikon pitäisi kuulua "Miten uskonnoista voitaisiin luopua?"
    Mielikuvitusjuttujen perusteella yksilöitä ja kansoja on alistettu, kidutettu ja tapettu vuosisatoja, jopa vuosituhansia.

    VastaaPoista
  6. Ihminen tarvitsee elämälleen merkitystä. Konsumerismi ja vulgaariateismi eivät sellaista tarjoa.

    Nykyiset woken kaltaiset ideologiset hullutukset kertovat lähinnä ihmisen tarpeesta etsiä merkitystä elämälleen.

    Valitettavasti nämä uususkonnot eivät ole yhtään parempia kuin se vanha vaan johtavat paljon ikävämpään ja suvaitsemattomampaan yhteiskuntaan.

    VastaaPoista

Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa, mutta (toivottavasti) syntyvien keskusteluketjujen seurantaa helpottaisi, mikäli käytettäisiin nimimerkkejä tai nimeä. Pyydän myös noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!