Pitäisikö itsenäistä Suomea kehittää Taisto Sinisalon ja Oula Silvennoisen vai J.K. Paasikiven viitaoittamalla tiellä?

Leppoisan itsenäisyyspäivän kunniaksi päätin tänään kirjoittaa blogiini toisenkin ajatuksen. Näin siksi, että koin vahvan tarpeen jakaa aamuisen poliittista väkivaltaa koskeneen tekstini jatkoksi kysymyksen siitä, missä hengessä Suomea tulisi kehittää sen itsenäisyyden toisella vuosisadalla.  

  

Tuon tarpeen synnytti juttu, jonka Helsingin sanomat kirjoitti suomalaisesta stalinistipoliitikosta Taisto Sinisalosta, joka onnistui 1970-luvulla muutattamaan suomalaisten koulukirjojen sisällön poliittisesti korrektiksi, mutta tosiasioiden vastaiseksi. Siis suomeksi sanottuna suoranaiseksi paskaksi, jossa esitettiin kommunistisesti oikeaoppisia valheita Neuvostoliiton alistamista kansoista. 

Kirjoitus yhdistyi mielessäni hakematta nykypolitiikan mukaiseen wokellukseen, jossa asioista ei saa puhua siten kuin ne ovat, vaan aina tulisi noudattaa poliittisesti oikeaoppisia sääntöjä. Tämä liikehän on ulottanut lonkeronsa jopa EU:n komissioon, joka on julkaissut ehdotuksen siitä, kuinka eurooppalaisten pitäisi puhua ja toimia - ikään kuin ne sanat, joita käytetään erilaisten asioiden ilmaisuun, olisivat vaarallisempia kuin todelliset teot. 

Todellisuuden kieltämisestä puhui myös kirjailija, oikeusoppinut ja ex-vihreä Jarkko Tontti, jonka mukaan "Suomessa aidot sananvapauden puolustajat ovat käyneet todella vähiin... Äänekäs vähemmistö on ruvennut vastustamaan ilmaisuvapautta, se on surullisimpia kehityksiä mitä on."

Hän puhui myös eri mieltä olevien lynkkauksesta ja kiinnitti huomiota lehdistömme poliittiseen vinoutumiseen ihmettelemällä "miksi aina pitää haastatella niitä tiettyjä tutkijoita, joilla on jyrkkiä punavihreitä mielipiteitä?"

Lisäksi hän kertoi, että "juristina poistan vesipistoolistani varmistimen aina, kun kuulen sanan vihapuhe... Vai haluavatko ihmiset muka elää maailmassa, jossa kahden viinilasin jälkeinen huolimaton kommentti somessa voi johtaa siihen, että on oikeudessa?" 

Ja totesi Suomen Penin nykyisestä varapuheenjohtajasta Oula Silvennoisesta, että "hän on ehkä tyypillisimpiä ja surullisimpia esimerkkejä vihapuhehysteerikoista ja käyttää järjestöä puoluepoliittisesti motivoituneeseen agit propiin".

Edelle kokoamieni seikkojen valossa jokaisen isänmaamme kansalaisen - karskeista miehistä lempeisiin naisiin ja leikkiviin lapsiin - tulisikin mielestäni kysyä itseltään juuri nyt, maamme itsenäisyyspäivänä, haluaako hän kehittää Suomea ja Euroopan Unionia Taisto Sinisalon aikanaan viitoittamaan suuntaan, vai sittenkin perustaa suomalaisten tulevaisuuden presidentti Paasikiven tapaan tosiasioiden tunnustamiselle - ja niiden hyvin selkeästi ääneen sanomiselle.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Henkilökohtaisesti sinulle, Renaz Ebrahimi
Fanatismismi, Pirkko Saisio, HS ja sikaporsas
Lenin-puistoon on koottava Leninin ajatuksia kaiken kansan nähtäväksi