SAK oikein nauratti

Kehuin eilen maamme hallitusta neljästä eri esityksestä. Yksi niistä koski pienille yrityksille ehdotettua mahdollisuutta rekrytoida kolme kuukautta työttömänä olleita alle 30-vuotiaita määräaikaisiin työsuhteisiin ilman erillistä perustetta. Ajatuksena oli tietenkin pyrkimys helpottaa näiden syrjäytymisvaarassa olevien nuorten pääsyä kiinni työelämään ja sitä kautta antaa heille mahdollisuus näyttää kykynsä työnantajille.

Ei kestänyt kauaa, kun maamme taantumuksellinen ammattiyhdistysliike jyrähti - ja ah niin ennalta arvattavasti, että oikein nauratti. SAK:n Annika Rönni-Sallinen nimittäin loihe lausumaan, että "palkansaajat tekivät osansa talouden kääntämisessä kasvuun hyväksymällä raskaan kilpailukykysopimuksen. On kohtuutonta sen jälkeen vielä lisätä työntekijöiden epävarmuutta heikentämällä työsuhdeturvaa."

Näyttäisikin siltä - kuten aina ennenkin - että SAK:lle on nyt ja aina tärkeintä vaalia hyväosaisten ihmisten oikeuksia niitä vastaan, joilla ei ole mitään. Tässä tapauksessa siis työssä olevien etuja silläkin hinnalla, että työttömät joutuvat jatkamaan korpivaellustaan päivästä ja vuodesta toiseen.

Lisäksi työsuhdeturva on yksi tärkeimmistä peruskivistä ay-liikkeen suosion taustalla. Siksi siitä lipsuminen olisi SAK:n ja sen liittojen vaikutusvallalle valtava riski. Ei siis ihme, että maan suurimman ammattiliiton näkemyksen mukaan on parempi antaa nuorten työttömien syrjäytyä kaikessa rauhassa kuin yrittää tehdä asialle jotain.

Tähän asiaan liittyen kertoi myös Jussi Halla-aho (ps) eilen Twitterissä oman näkemyksensä, jonka jaan hänen kanssaan - ja jota soisin Rönni-Sallisen ay-kollegoineen pohtivan ennakkoluulottomasti edes hetken. Halla-ahon mukaan "jotkut näkevät, että tässä on vaihtoehtoina a) pysyvä työsuhde ja b) määräaikainen työsuhde. A) on tietenkin parempi kuin b). Mutta entä jos vaihtoehtoina onkin a) määräaikainen työsuhde ja b) ei lainkaan työsuhdetta?

Valitettavasti en näe syytä pidätellä hengitystä odotellessani Rönni-Sallisen ja kumppaneiden pohtivan saati ymmärtävän Halla-ahon opetusta. Ja jonain päivänä puolustavan aidosti heikossa asemassa olevia ihmisiä. Pikemminkin odotettavissa on pelkästään kylmää piittaamattomuutta vähäosaisia kohtaan.

Toki on sitten vielä aivan eri asia, voidaanko hallituksen esityksiä viedä läpi muutenkaan. Ainakin Turun yliopiston työoikeuden professori Seppo Koskinen oli skeptinen siitä, kelpaako hallituksen esitys nykymuodossaan EU:lle.

Hänen mukaansa suunniteltu muutos määräaikaisiin työsuhteisiin olisi mahdollinen vain aivan pienimmille yhden tai kahden hengen yrityksille. Että se siitä viime vuonna juhlitusta Suomen satavuotiaasta itsenäisyydestä.

Nähtäväksi siis jää, saako hallitus lainkaan helpotettua nuorten työntekijöiden ahdinkoa. Ellei työllistämiskynnyksen alentaminen ole mahdollista olisi siihen olemassa myös toinen keino - eli päästää ikääntyneet ihmiset eläkkeelle tukkimasta nuorten työuraa. Tätä mahdollisuutta tuskin edes harkitaan, koska pienentyvien ikäluokkien on katsottu johtavan työvoimapulaan. Aika näyttää koska tuo hetki koittaa, vai koittaako ikinä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt on annettava hallitukselle kiitosta
Haluammeko lisää reppanoita?
Köyhät kyykkyyn vai töihin?