MTV3 teki uutisen siitä, että nuoret naiset ja miehet kannattavat eri puolueita. Sen mukaan vasemmistopuolueet ja Vihreät ovat nuorten naisten mieluisimmat vaihtoehdot, kun taas keskustalaiset ja oikeistolaiset puolueet saavat eniten kannatusta miehiltä.
Kokoomusta että Vihreitä kannattaa 25 prosenttia nuorista ja Perussuomalaisia 15 prosenttia. Sen sijaan SDP, Keskusta ja Vasemmistoliitto jäävät alle 10 prosenttiin.
Sukupuolten väliset erot heijastelevat nuorten sukupuolittuneita maailmankatsomuksia, joka näkyy myös heidän opiskeluvalinnoissaan. Esimerkiksi pari vuotta sitten naisvaltaisimpia koulutusaloja yliopistoissa olivat kasvatusalat, joiden opiskelijoista yli 80 prosenttia edusti kauniimpaa sukupuolta. Kasvatusalan lisäksi naiset suosivat humanistisia, taide- ja yhteiskunnallisia aloja, joiden opiskelijoista noin 70 prosenttia oli naisia.
Yliopistojen tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen aloilla naiset olivat sen sijaan harvinaisuuksia, sillä niillä yli 80 prosenttia opiskelijoista oli miehiä. Myös tekniikan alalla noin kolme neljästä opiskelijasta oli vähemmän viehättävän sukupuolen edustajia.
Kun edellä olevaa yliopisto-opiskelijoiden listaa tarkastelee työelämän kannalta, ei kenellekään jääne epäselväksi, että miehet hakeutuvat aloille, joilla sijoitutaan työelämässä varsin todennäköisesti yksityiselle sektorille hankkimaan veroeuroja valtion tai kuntien pohjattomaan kassaan. Vastaavasti naiset hankkivat koulutuksia, joiden seurauksena heidän toimeentulonsa maksetaan tuosta pohjattomasta kassasta.
Näin ollen on varsin loogista, että miehet äänestävät keskimääräistä useammin puolueita, joiden ajamat poliittiset linjaukset eivät tähtää verovaroin toimivaan holhousyhteiskuntaan. Ja vastaavasti suurimmalla osalla naisista on halu saada valtaan eriasteisesti suunnitelmatalouteen tähtääviä puolueita, joita verovarojen hankkiminen kiinnostaa merkittävästi vähemmän kuin niiden jakaminen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tosielämän naisen logiikkaa
Ahdistaako feminismi nuorison masennukseen?
Sukupuolten hermostot eroavat toisistaan noin 30 prosenttia
Tätä hyvin selkeää päätelmää ei viherfeministinen media tietenkään julkituo.
VastaaPoistaJo Aleksis Kivi kirjoitti:"Naisvaltikka on murheen merkki. Se maakuntain häviöö ennustaa."
VastaaPoistaOlipas mielenkiintoisia tilastoja! Ja selkeitä korrelaatioitahan on nähtävissä koulutustyypin, tulotason, tulolähteen ja poliittisen näkemyksen välillä. Niistä tosin ei ole syytä vetää mitään kausaaliselityksiä pelkästään "follow the money"-periaatetta seuraten. Päädytään helposti "jäätelön syönti aiheuttaa hukkumiskuolemia"-tyyppiseen virhepäätelmään.
VastaaPoistaArvaisin, että sukupuoleen liittyy tekijöitä, jotka saavat naiset ja miehet hakeutumaan eri alojen opintoihin. Nämä tekijät - mitä sitten ovatkin - näkyvät jo lasten leikeissä. Selvästi leikit ovat erilaisia, vaikka päiväkodin tädit yrittävät ennakkoluulottomasti ohjata kokeilemaan kaikenlaisia kehittäviä puuhia.
Arvaisin, että koulutustyyppi ja poliittinen näkemys selittyvät näiden sukupuoliriippuvaisten tekijöiden luomalla arvopojalla. Vaikka tulotaso ja tulolähde selittyvät koulutusvalinnalla, poliittinen näkemys ei välttämättä ole niiden seuraus.
Päivä pelastettu!
VastaaPoistaHuokaisin helpotuksesta, synnin taakka rojahti olkapäiltäni. Kaiken pahan syypäänä emme olekaan me fossilit vaan ne nuoret. Meitä seniorikansalaisia on moitittu holtittomasta taloudenpidosta, minkä seurauksena velkataakka on lisääntynyt karmiviin lukuihin, vaikka on tiedetty, että velanmaksu lankeaa tulevien sukupolvien lapsille ja nuorille.
Syynä ovat olleet siis kuitenkin nykyiset ja jo parinkin sukupolven aikana ne nuoret, jotka äänestävät kelvottomia ehdokkaita päättäviin asemiin. Luulisi tekosensa heitä edes hävettävän, mutta ei ei ei, vaan eletään nyt ja huolet pois.
Joten: Pitäkää nuoret tunkkinne!
Ihmistä koskevia perusasioita ei koskaan voi toistella liikaa, sillä aniharva edes ihmistieteellistä koulutusta saaneista niitä oikeasti ymmärtää.
VastaaPoistaIhminen on lajityypillisesti ja olemuksellisesti sosiaalinen laji, joka on selviytynyt ja selviytyy olemassaolon taistelusta vain yhteisöinä, ei yksilöinä.
Jokaisen tajuntaan muodostuu varhaisessa lapsuudessa ensin hahmo "sinä", ja vasta vuosia myöhemmin muodostuu se, mitä nimitämme "minäksi".
Tästä yleisen ihmisidentiteetin ja minäidentiteetin kehityksellisestä marssijärjestyksestä seuraa paljon -- esimerkiksi se, että niin sanotut "kulttuuriset tekijät" välittyvät meihin jo "sinän" valtakaudella, ja siksi yksilön on niin avattoman vaikea myöhemmässä elämässään hahmottaa sitä miten vahvasti yhteisölliset tekijät hänen tietoisuuttaan määräävät.
Siitä, että tyttölapset ovat samaa sukupuolta kuin äiti, seuraa se, että tyttöjen kasvu irti alkusymbioosista on erilainen kuin poikalasten vastaava kasvu. Niin ollen yksilöllisen eriytymisen laatu on erilainen, ja sukupuolet keskenään periaatteessa yhteismitattomia.
Ne järjen työkalut, joita omalla ajallamme on käytössä -- eli tämä päämäärärationaalinen, "välineellinen" järki, ovat eurooppalaisella uudella ajalla valistuksen vaikutuksesta kehittynyttä ajattelua. Sen varassa on likipitäen mahdotonta hahmottaa mitään "olemuksellista", joten ihmistä koskevat syvemmät totuudet jäävät järkemme tavoittamattomiin.
Esimerkiksi durkheimilaisen sosiologian perusasetukset -- se, että on olemassa yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä, jotka eivät ole palautettavissa yksilöiden ominaisuuksiin ja pyrkimyksiin -- ovat jopa ihmistieteilijöille nykyisin täysin käsittämättömiä.
Sosiologiasta on tullut yksilöistä yhteisöihin päin käsitteellisesti päättelevä tiedonala, jossa juuri tuonkaltaisia mittaustuloksia selitetään juuri tuolla lailla näennäisjärjen raamituksissa kuin mitä arvon blogistimmekin tekee. Valitettavasti se ei lisää ihmistä koskevaa syvempää ymmärrystä.
Mutta se on nyt eräänlaisena Suurena Yhteisenä Valheena tunnustetun yksilökeskeisen ihmiskuvan mukaista. Mehän jopa säädämme lakeja, joissa mielikuvat "yksilönoikeuksista ja -vapauksista" elävät itseisarvoisina -- ikään kuin kaikki yhden yksilön oikeudet ja vapaudet eivät yhteisöissä merkitsisi jonkun toisen velvollisuuksia.
Ja vielä enemmänkin. Nyt pandemian oloissa on käynyt selväksi, että me voimme vaatia yksilöin vapauksia ikään kuin niillä voitaisiin kumota luonnonlait. Ikään kuin taudinaiheuttajien leviäminen ja muuntuminen pitäisi jättää maailman ulkopuolelle, jotta omien korviemme välissä voisimme kokea "vapautta".
Polittisen kenttämme "vasemmalla laidalla" ovat ihmiset, jotka haluavat _kontrollia_. Ne, joille ajatuskin siitä, että jossain on ihminen, joka on kontrollin ulkopuolella, on sietämätön. Tällaiset ovat yleensä naisia. Naisiin on sisäänrakennettuna valtava halu kontrolloida, mieluiten "turvallisuuden" nimissä. Vapautta he eivät käsitteenä edes ymmärrä.
VastaaPoistaTeidän tarvitsee vain katsoa päiväkotiryhmää kaupungilla köysiin ja kypäriin ja huomioliiveihin kytkettynä. Ymmärrätte heti, miksi yleinen ja yhtäläinen äänioikeus oli katastrofaalinen virhe, ja miksi meidän pitäisi nöyrästi ottaa oppia esimerkki islamilaisesta, kokemukseen pohjautuvasta kulttuurista.
Yleinen valituksen aihe nykyisin on se, että naisia on liian vähän yritysten johdossa. Mistäpä heitä sinne riittäisi, kun teknilliset ja kaupalliset alat eivät ole perinteisesti naisia kiinnostaneet. Noilta aloiltahan ne johtajat teollisuudessa on hyvin pitkälti valittu, kun heillä on tarvittavaa ns. kompetenssia. Esim teknillisellä puolella takavuosina oppilaitoksissa ja yliopistolla muutaman kymmenen karjun joukossa saattoi olla yksi tai kaksi naista per vuosikurssi. Eli naisten oma syy.
VastaaPoistaJos luulet puolisosi huijaavan, ja sinun on palkattava todellinen hakkeri tarkkailemaan / hakkeroimaan puhelintaan, palauttamaan varastamasi bitcoin / mikä tahansa muu kryptovaluutta tai hakkeroimaan tietokanta, jolla on taattu yksityisyys, ota yhteyttä easybinarysolutions@gmail.com tai whatsapp: +1 3478577580, ne ovat tehokkaita ja luottamuksellisia.
VastaaPoistaMielenkiintoinen kirjoitus, sillä eri alojen voimakas sukupuolijako on mietityttänyt itseänikin jo hetken aikaa. Haluaisin kuitenkin esittää Professorin johtopäätöksestä toisen näkökulman.
VastaaPoistaKuten todettu, IT- ja tekniikan alat ovat todella miesvoittoisia, mitä tulee sukupuolijakaumaan. Vetäisin myös nopeasti yleistyksen, että näiden alojen naiset hakeutuvat alallaan pääasiassa hallinnollisiin tehtäviin. Esimerkkeinä projektin hallintaan ja koordinointiin liittyvät työtehtävät. Eli jos katsotaan korkeakoulutettuja, IT- ja tekniikan aloilta valmistuneita naisia joukkona, naispuoleisia sovelluskehittäjiä tai koneinsinöörejä on hyvin vähän. Vastaavasti naisvoittoiseksi koetulla hoitoalalla on paljon todennäköisempää kohdata miespuoleinen työntekijä ensihoidossa tai mielenterveys- ja päihdepuolella kuin vanhustenhoidossa. Tätä ilmiötä on selitetty sukupuolten tasa-arvon paradoksilla [1], jonka mukaan tasa-arvoisessa yhteiskunnassa yksilöt valitsevat oman alansa oman kiinnostuksen kohteen ja mieltymysten mukaan. Tämä tarkoittaa, että sukupuolien välillä on luontaisia personnallisuuseroja, jotka yksilön personnallisuuden ohella vaikuttavat siihen, mille alalle henkilö hakeutuu.
Yliopistoalojen poliittisessa suuntautumisessa on myös voimakkaita eroja. Ns. ”pehmeät tieteet” ovat perinteisesti vasemmalle päin kallellaan, kun taas STEM-alat edustavat enemmän keskustalaisia ja oikeistolaisia näkemyksiä. Alojen poliittisia jakoja voidaan toki selittää sukupuolierolla, mutta mielestäni tärkeänä tekijänä ovat ympäristön ja vertaisten vaikutus sekä ryhmäpaine. Nämä tekijät eivät ole läsnä pelkästään opiskeluaikana, vaan myös työelämässä ja muissa sosiaalisissa suhteissa. Kun ihminen ei altistu eriäville mielipiteille, tapahtuu ns. ”kuplautumien” [2], jota on tarkasteltu varsinkin sosiaalisen median kontekstissa.
Johtopäätöksenä esitän, että yksilön uravalinnan kannalta poliittisella suuntautumisella ole juurikaan vaikutusta, ellei yksi alan valintakriteereistä ole juuri poliittinen suuntauminen. Myöskään halu olla nettomaksaja tai -saaja yhteiskunnassa ei ole merkittävä tekijä. Näiden sijaan, yksilön omat preferenssit ja sukupuolten väliset persoonalliset erot selittävät yksittäisen henkilön uravalinnan. Myös toimeentulon turvaamisella on oma roolinsa. Sen sijaan alalla vallitseva poliittinen ilmapiiri ja läheiset ystävyyssuhteet vaikuttavat suuresti siihen, minkälaista politiikkaa yksilö kannattaa. Verotuksen poliittiset päätökset vaikuttavat yksilön äänestysvalintoihin siinä vaiheessa, kun ne ovat osua omaan nilkkaan.
[1] https://fi.wikipedia.org/wiki/Sukupuolten_tasa-arvon_paradoksi
[2] https://www.sitra.fi/blogit/kiihdyttaako-sosiaalinen-media-yhteiskunnan-kahtiajakautumista/