Afgaanit - tai ainakin afgaanimiehet - halusivat kotimaahansa Taleban-vallan. Sen seurauksena heidän äitinsä, vaimonsa ja tyttärensä tulevat elämään säkitettyinä ja ilman länsimaiden naisille tuttuja oikeuksia elämänsä loppuun asti.
Tämä säälittää eilisen uutisen mukaan suomalaisia niin paljon, että heistä peräti 86 prosenttia tuntee itsensä surullisiksi. Ja ikäväähän se tietenkin onkin.
Siitä huolimatta vain 39 prosenttia haluaisi jatkaa kehitysyhteistyönä tunnettua veroeurojen kaatamista Afganistaniin. Toki asia on voimakkaasti polarisoitunut puoluekannan mukaan.
Vihreiden kannattajat olisivat höveleimpiä, sillä heistä 79 prosenttia tahtoisi isoja varainsiirtoja Afganistaniin. Sen sijaan perussuomalaismielisistä vain joka kymmenes olisi valmiita samaan. Muiden puolueiden kannattajien näkemyksiä asiasta kertonut uutinen ei valottanut.
Syitä ihmisten nuivuuteen voidaan tietenkin pohdiskella, mutta epäilen taustalla olevan sen realistisen käsityksen, ettei kehitysyhteistyöllä ole juurikaan vaikutusta talebanien johtamassa maassa. Jutun mukaan suomalaisten usko kehitysavun hyödyllisyyteen on ylipäänsä laskenut aiemmista vuosista.
Ja ehkäpä asiaan liittyy myös se, että olemme tulleet aiempaa tutummiksi kehitysmaiden ihmisten ja heidän kulttuuriensa kanssa. Eli olemme havainneet, että edes maasta turvaa hakeneisiin kehitysmaalaisiin Suomessa kohdistetut kotoutustoimet - siis yhteiskunnan vakauteen ja hyvään elämänhallintaan tähtäävä koulutus - eivät ole useinkaan menneet perille.
Tästä tuoreen esimerkin tarjoaa Turun maahanmuuttajavoittoisimman lähiön eli Varissuon nuoriso, joka on keksinyt harrastuksekseen käydä potkimassa ihmisten ovia, kuvata tapahtumat ja paeta paikalta. Myöhemmin koko puuha julkaistaan TikTokissa.
Toisin sanoen nämä nuoret ovat noudattaneet oman kulttuurinsa käyttäytymiskoodia sen sijaan, että toimisivat länsimaisittain. Tämä on toki ymmärrettävää, sillä eiväthän ihmisten ja etenkään ihmisyhteisöjen kulttuuriset normit muutu miksikään pienellä pintaraapaisulla. Miten ne sitten voisivat muuttua jollain ulkopuolisten maksamalla kehitysavulla?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itähelsinkiläisiä nuoria
Onko tämä sellaista maahanmuuttoa, jota me haluamme?
Miksei rahaa löydy katastrofiapuun?
Erittäin viisas mies Kari Suomalainen sanoi aikoinaan, että jos päästää hollitupalaiset salin puolelle, eivät ne siitä sivisty, vaan muuttavat salin hollituvaksi. Tässä on kysymys aivan samasta ilmiöstä laajemmassa muodossa, joka esim Ruotsissa on jo katastofaalisissa mitoissa. Siellä ei paluuta entiseen enää ole olemassa. Suomessa pitäsi nyt kiireesti tehdä täyskäännös maahanmuutossa, mikä tosin vaatisi nykyisen tuhoisan punikkihallituksen kaatumista.
VastaaPoistaTuo ovien potkiminen tai vastaava häiriköinti on varmasti ihan yleismaailmallista häiriökäytöstä tietyssä nuoruuden vaiheessa, kun järki ei päätä pakota eivätkä normit ole sisäistyneet. En usko, että kotimaissaan menisivät potkimaan toisten ovia. Eipä oikein muuta kuin että en nyt vetäisi hirveän pitkälle meneviä johtopäätöksiä, vaikka todella ääliömäistä touhua. Jos kaverit ovat täysi-ikäisiä, niin sitten on jotain pahasti pielessä.
VastaaPoistaAno kirjoitti "ihan yleismaailmallista häiriökäytöstä".
PoistaMinusta väitteesi ei pidä paikkansa. Itse en tehnyt näin nuoruudessani enkä ole koskaan aikaisemmin kuullut tätä tapahtuvan.
Ikää minulla on jo sen verran, että olisin tällaisesta kuullut tai lukenut jos se olisi yleismaailmallinen ilmiö.
Oma kokemus viime talvelta: Tien puoleiseen ikkunaan räsähti kananmuna eräänä iltana. Kellekään muulle naapurille lähistöllä ei tehty samaa. Epäilykseni alkoivat herätä suvakkinaapuria, korkeakoulutettua "herrasmiestä" kohtaan. Syystä, että olen persu, ja persut ovat tuolle miehelle punainen vaate. Ja hän on yksipuolisesti katkaissut välit, ei halua enää olla edes samassa huoneessa kanssani.
PoistaKun tästä ilkivallasta tuohtuneena puhuin k.o. miehen vaimon kanssa, hän vain väitti että "kyllähän mekin nuorena.." Väitin tietysti rajusti vastaan, josta sitten lopputulema oli
tämän vaimon raamatullinen lausahdus, että "se,joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven."
...tai ensimmäisen munan.
PoistaHeh, aioinkin tuon munan lisätä tekstin loppuun:)
PoistaOmalla kohdaltani kehitysavun vastustaminen johtuu mm. seuraavista syistä: organisaatiot vievät ison osan rahoista, rahat päätyvät kohteissa väärille tahoille (gepardihatuille, ns. eliitille, avustajille jne), mitään edistystä rahat eivät ole pienessä / suuressa mittakaavassa tuoneet, eivät myöskään pidempiaikaista hyötyä (koneet, kaivot yms rikkoutuvat, koulutuksesta korjaamiseen ei ole mitään hyötyä), autetut ihmiset eivät ota vastuuta itsestään, ainoastaan väestömäärä kasvaa, rahat tarvittaisiin myös Suomessa, varsinkaan lainarahaa ei pidä antaa pois, jo annetun kehitysavun olisi pitänyt tuoda tuloksia.
VastaaPoistaPienenä ”mainoksena” sanottakoon, että itse olen välillä antanut / lainannut rahaa kiva.org kautta. Siinä a) lainataan rahaa ja b) itse voi kohdentaa tahon, jolle rahaa antaa. Tiivistetysti ko. kohteessa lainataan rahaa ihmisille, jotka auttavat itseään.
Hyviä näkökohtia. Lisäksi kaikki raha, mitä käytetään pakolaissirkukseen, pitäisi käyttää konfliktialueiden lähellä oleviin pakolaisleireihin sen sijaan, että haalitaan ihmisiä tänne elätettäviksi. Siten voitaisiin samalla rahalla hoitaa monikymmenkertainen määrä pakolaisia tutuissa oloissa (kulttuuri, kieli), joista olisi helppo palata kotiin, kun kriisi on ohi. Tämä ajattelu näyttäisi saaneen jonkinlaista suosiota nyt jopa EU:n piirissä, mutta ei tietenkään Suomen hallituksen piirissä.
VastaaPoistaValtamedia päättää, mistä hädästä kerrotaan ja mitä tahoa autetaan. Kummallisesti nämä hädänalaiset ovat islamilaisia, vaikka tilastot kertovat, että maailman vainotuimpia ovat kristityt. Miten olisi, jos hyvät ihmiset heräisivät painostamaan vaikkapa Kiinan hallitusta kristittyjen seurakuntien vainoamisten lopettamiseksi?
VastaaPoistaRikkaat muslimi öljyvaltiot voisivat ottaa kontolleen nuo kaltaistensa ongelmat. Miljardeilla ostelevat urheiluseuroja euroopasta jne. Idioottimaiset länsimaat lappavat rahaa kaivoon, joka ei siellä pysy. Ja ottavat sitten kaupanpäälle ongelmat tänne.
VastaaPoistaKannatettavaa!
PoistaSamaan aikaan Göteborgissa:
VastaaPoistahttps://www.spiegel.de/panorama/justiz/kriminelle-clans-in-schweden-ballerei-statt-bullerbue-spiegel-tv-a-8f8b10ad-e76a-48e3-96b3-d383c20732df
"Suomalaisten into jakaa kehitysapua on hiipumassa". Eikä oikeastaan ihme. Liike-elämässä tunnetaan sanonta, jonka mukaan ei pidä heittää hyvää rahaa huonon perään. Se tarkoittaa, että jos sijoitetulla rahalla ei saada ole saatu tuloksia, lisärahan heittäminen on rahan heittämistä kankkulan kaivoon. Kehitysavun kanssa on käynyt juuri näin. On puhuttu vain menotavotteista kun olisi pitänyt puhua tulostavotteista. Aikansa tuota ajatusharhaa jaksaa kuunnella siinä toivossa, että ajan myötä alettaisiin viisastua, mutta kun niin ei ole tapahtunut, sitten on aika panna loppu tuolle turhalle ja hyödyttömälle menoerälle.
VastaaPoistaBob Geldofin organisoima Live Aid -konsertti muistaakseni 1985 taisi olla jonkinlainen käännekohta kaikkein valistuneimpien suhtautumisessa kehitysmaiden auttamiseen. Konsertti tuotti yltäkyllin rahaa, ja juuri siitä syystä varsinaisille homman keskiöön sijoittuneille toimijoille alkoi käydä selväksi, miten ylikäymättömiä ovat ongelmat, joihin isollakaan rahalla ei voida ollenkaan vaikuttaa.
VastaaPoistaJa kulttuuriset determinantit, muinaisuudessa asetutetut yhteisölliset institutionaaliset raiteet -- eli sanalla sanoen: ei kehittymättömyyden, vaan kehityskyvyttömyyden -- juurisyyt ovat ne pirulliset realiteetit, joihin törmätään.
Ja niinpä kaikki "auttaminen" -- niin mieltäylentävää ja uhriajattelun voimaannuttamaa kuin se psyykkisltä motiiveiltaan onkin -- on turhauttavan turhaa, jos sen tosiasiallisen toivottomuuden ymmärtää. Vain älyllisesti rehellisimmät pystyvät myöntämään itselleen tämän, mutta aika harvat heistä edes toisilleen. Douglas Murray on yksi, joka kirjassaan sanoo asian ääneen: "Ei ole mahdollista, että sekä he että me selviytyisimme."
Pian vietetään taas vuosittaista nenäpäivää, ja kaikista gallupeista huolimatta nähdään että suuret joukot edelleen lahjoittavat kymppejä ja satasia kehitysmaalaisten auttamiseen. En halua sanoa, että se on typerää ja tarpeetonta touhuamista, josta ajattelukyvyttömät artistit saavat hyvepisteitä itsellseen, mutta halusisin muistuttaa, ettei tällaine n hätäapu ole toistaiseksi mitenkään helpottanut kehittymättömien yhteiskuntien elämää. Päinvastoin, se on mahdollistanut syntyvyyden lisääntymisen ja väestöräjähdyksen, joka sitten jossain vaiheessa kääntyy nykyisiinkin verrattuna massiivisiksi kansainvaelluksiksi, jotka puolestaan tuhoavat Euroopan taloudellisesti, sosiaalisesti, terveydellisesti, ja -- ja tämä on se kohtaloikkain kulttuurien yhteentörmäyksen seuraus -- myös tiedollis-kognitiivisesti.
Keskustelussa kehitysavusta täysi yhä enemmän painottaa avun vastikkeeksi vaadittavia velvollisuuksia. Inhimillisesti ottaen tuollaisen vaihtosuhteen vaatiminen voi vaikuttaa "orjuuttamiselta" ja "ihmisoikeuksien mitätöimiseltä", mutta kaikki tällainen on vain omaa sokeuttamme ihmisyyteen kuuluvien realiteettien edessä. Me niin mielellämme samaistumme suuriin ihmispoikeusihanteisiin, joilla saamme omaa oloamme kohennetuksi. Ja niin mielellämme tuomitsemme esimerkiksi Kiinan menettelytavat.
Selviytymisen vähät mahdoillisuudet eivät kuitenkaan löyty ihanteisiin liimautumalla, vaan avamaalla silmät näkemään mikä on yleensä mahdollista ja mikä ei.