Senhän me tiedämmekin, ettei terrorismilla ole mitään tekemistä islamin kanssa. Ei, vaikka viime aikoina useimmat terroristit ovatkin tulleet islamilaisesta taustasta ja pahoja tekoja tehdessään huutaneet muslimien jumalan suuruutta.
Tätä taustaa vastaan jäin miettimään Yleisradion uutista, jonka mukaan Afganistania pitkään terrorisoineet Talibanit ovat ottaneet haltuunsa uusia alueita. Lisäksi myös ISIS on saanut jalansijaa Afganistanissa.
Onko siis niin, etteivät oikeaa islamia edustavat afgaanit ole enemmistönä maan väestöstä, vaan kannattavat epäislamilaisia terroristijärjestöjä?
Vai onko niin, että Afganistanissa on käynnissä niin merkittävä sekularisoituminen, että ilmeisen oikeaa islamia edustava ja länsimaiden edelleen tukemaa hallitusta tukee yhä pienempi osa väestöstä?
Vai olisiko sittenkin niin, että oikeaoppinen islam saattaa noudattajansa niin heikoksi ja toimintakyvyttömäksi, ellei suorastaan aseistakieltäytyjäksi, etteivät sen runsaslukuiset kannattajat ole pystyneet vastustamaan vähälukuisia epäislamilaisia joukkioita?
Vai opettaako oikeaoppinen islam, että heti epä-islamilaisesta ideologiasta tulevien vaikeuksien koittaessa on haettava turvapaikkaa kristillis-sekulaarisista länsimaista?
Jotenkin kaikki edelle kirjoittamani vaihtoehdot tuntuvat ontuvan. Sen seurauksena mielessäni heräsi kysymys siitä, että olenko minä sittenkin ymmärtänyt jotain väärin?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mikä on tyhmempi kuin islamisti?
Kaikki muslimit eivät hyväksy murhaamista
Demokratiasta ja islamista
perjantai 29. heinäkuuta 2016
torstai 28. heinäkuuta 2016
Sunniva Drake muuntelee irakilaista totuutta
Suomalainen kulttuurialan johtajana toimiva, aiemmin feminismistä ja naisten itsepuolustuskursseista tunnettu Sunniva Drake on saattanut julkisuuteen irakilaismiehen turvapaikkahakemukseen saaman päätöksen. Asian toi julkisuuteen Helsingin Sanomat.
Draken käsiinsä saaman turvapaikkapäätöksen mukaan irakilaismies olisi hakenut Suomesta turvapaikkaa, koska terroristijärjestö ISIS on uhannut tappaa hänet sekä räjäyttänyt hänen talonsa ja työpaikkansa.
Maahanmuuttoviraston mukaan se "hyväksyy Isisin tappouhkaukset sekä työpaikkasi ja talosi räjäytykset tosiseikkoina". Viraston mielestä talon räjäyttäminen ei kuitenkaan olisi mieheen kohdistuvaa vainoa, vaan "luonteeltaan omaisuuteen kohdistuva teko".
ISIS olisi Migrin tekstin perusteella vaatinut mieheltä myös rahaa Irakissa sekä pitänyt tätä pidätettynä. Lisäksi häntä oli kidutettu ja uhkailtu.
Maahanmuuttoviraston mukaan ”kaikki laissa säädetyt edellytykset turvapaikan myöntämiselle täyttyvät kohdallasi”, mutta jättänyt kuitenkin sen myöntämättä, koska "uhkailujen ja väkivallantekojen syyt [eivät] ole olleet henkilökohtaisia, vaan niiden tarkoituksena on ollut ylläpitää yleistä pelotevaikutusta Isis-järjestöä kohtaan".
Lisäksi maahanmuuttovirasto on katsonut, että mies voi asettua Irakin pääkaupunkiin Bagdadiin, vaikka ei voisikaan palata kotiseudulleen ISISin hallitsemaan Mosuliin. "Bagdadissa asuu paljon sunniarabeja ja kaupungissa on alueita, joilla sunniarabit voivat elää pääosin ilman oikeudenloukkauksien vaaraa. Olet nuori, työkykyinen ja perheetön mies, ja sunnalaisena arabina kuulut edellä mainituissa kaupunginosissa valtaväestöön".
Edelle kirjoittamani perusteella on selvää, että maahanmuuttoviraston päätös on ollut täysin oikea. Miehellä ei ole ilmeistä kansainvälisen suojelun tarvetta. Sen sijaan hän ei voine asettua vanhalle kotipaikalleen ainakaan niin kauan, kun ISIS pystyy toimimaan siellä entiseen tapaan.
Oikea ratkaisu miehelle on siten muutto Bagdadiin tai muuhun maltillisten sunnimuslimien hallitsemaan kaupunkiin rakentamaan kotimaataan entistä vakaammaksi. Eikä missään tapauksessa jääminen Suomeen veronmaksajien ylläpidettäväksi.
Asian julkisuuteen tuonut Espoon kaupunginkirjaston aluejohtaja Sunniva Drake vakuuttaa, että teksti on aito turvapaikkapäätös, johon hän on saanut irakilaiselta julkaisuoikeuden. Hänen motiivinaan ulostulolle on nykyisen käytännön arvosteleminen.
Hänen omien sanojensa mukaan "monet ihmiset voidaan tuomita kuolemaan sen vuoksi. Kansanedustajat ovat tehneet päätöksen, vaikka eivät tiedä, mitä se tarkoittaa. Ihmiset joutuvat nyt palaamaan olosuhteisiin, joista he eivät tiedä. He eivät tiedä, tapetaanko heidät", hän sanoo.
Tähän on todettava, ettei Migri halua irakilaismiehen palaavan yhtään minnekään, vaan muuttamaan Suomen sijasta Bagdadiin. On myöskin äärimmäisen epätodennäköistä, että mies tuomittaisiin kuolemaan siellä.
Siten on selvää ja valitettavaa, että kulttuurijohtaja Drake käyttää irakilaisten asiaa ajaessaan keinona muunnellun totuuden levittämistä. Sellainen ei paranna oikeiden turvapaikanhakijoiden asemaa, mutta on omiaan vaikeuttamaan asiallista keskustelua suomalaisesta maahanmuuttopolitiikasta.
Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, nostaa Sanoma-konserni tapauksen seuraavien päivien ykkösaiheeksi. Tässä tilanteessa ei voi kuin toivoa, että maamme demokraattiset päätöksentekijät pitävät päänsä kylmänä, eivätkä lähde tekemään tyhmyyksiä median paineen alla.
Tässä heitä auttanee se, että kansan ylivoimainen enemmistö on tiukan maahanmuuttopolitiikan kannalla. Tässä yhteydessä on myös muistettava, että Suomen mahdollisuus ottaa vastaan humanitaarisia maahanmuuttajia on rajallinen.
Siksi olisi vahinko, mikäli myönteisiä päätöksiä tehtäisiin sellaisten ihmisten kohdalla, joilla ei ole välitöntä henkilökohtaista vaaraa, koska myös todellisessa tarpeessa turvaa hakevia on enemmän kuin voidaan vastaanottaa. Siksi elintasopakolaisuudesta tulisi päästä eroon erityisesti nyt, kun samaisen lehden mukaan EU:n toimet näiden pysäyttämiseksi ovat olleet riittämättömiä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajalasten hyväksikäyttö on loppumassa
Afganistanista, Irakista ja Somaliasta tuli turvallisia maita
Turvapaikanhakijat ovat rationaalisesti toimivia ihmisiä
Draken käsiinsä saaman turvapaikkapäätöksen mukaan irakilaismies olisi hakenut Suomesta turvapaikkaa, koska terroristijärjestö ISIS on uhannut tappaa hänet sekä räjäyttänyt hänen talonsa ja työpaikkansa.
Maahanmuuttoviraston mukaan se "hyväksyy Isisin tappouhkaukset sekä työpaikkasi ja talosi räjäytykset tosiseikkoina". Viraston mielestä talon räjäyttäminen ei kuitenkaan olisi mieheen kohdistuvaa vainoa, vaan "luonteeltaan omaisuuteen kohdistuva teko".
ISIS olisi Migrin tekstin perusteella vaatinut mieheltä myös rahaa Irakissa sekä pitänyt tätä pidätettynä. Lisäksi häntä oli kidutettu ja uhkailtu.
Maahanmuuttoviraston mukaan ”kaikki laissa säädetyt edellytykset turvapaikan myöntämiselle täyttyvät kohdallasi”, mutta jättänyt kuitenkin sen myöntämättä, koska "uhkailujen ja väkivallantekojen syyt [eivät] ole olleet henkilökohtaisia, vaan niiden tarkoituksena on ollut ylläpitää yleistä pelotevaikutusta Isis-järjestöä kohtaan".
Lisäksi maahanmuuttovirasto on katsonut, että mies voi asettua Irakin pääkaupunkiin Bagdadiin, vaikka ei voisikaan palata kotiseudulleen ISISin hallitsemaan Mosuliin. "Bagdadissa asuu paljon sunniarabeja ja kaupungissa on alueita, joilla sunniarabit voivat elää pääosin ilman oikeudenloukkauksien vaaraa. Olet nuori, työkykyinen ja perheetön mies, ja sunnalaisena arabina kuulut edellä mainituissa kaupunginosissa valtaväestöön".
Edelle kirjoittamani perusteella on selvää, että maahanmuuttoviraston päätös on ollut täysin oikea. Miehellä ei ole ilmeistä kansainvälisen suojelun tarvetta. Sen sijaan hän ei voine asettua vanhalle kotipaikalleen ainakaan niin kauan, kun ISIS pystyy toimimaan siellä entiseen tapaan.
Oikea ratkaisu miehelle on siten muutto Bagdadiin tai muuhun maltillisten sunnimuslimien hallitsemaan kaupunkiin rakentamaan kotimaataan entistä vakaammaksi. Eikä missään tapauksessa jääminen Suomeen veronmaksajien ylläpidettäväksi.
* * *
Asian julkisuuteen tuonut Espoon kaupunginkirjaston aluejohtaja Sunniva Drake vakuuttaa, että teksti on aito turvapaikkapäätös, johon hän on saanut irakilaiselta julkaisuoikeuden. Hänen motiivinaan ulostulolle on nykyisen käytännön arvosteleminen.
Hänen omien sanojensa mukaan "monet ihmiset voidaan tuomita kuolemaan sen vuoksi. Kansanedustajat ovat tehneet päätöksen, vaikka eivät tiedä, mitä se tarkoittaa. Ihmiset joutuvat nyt palaamaan olosuhteisiin, joista he eivät tiedä. He eivät tiedä, tapetaanko heidät", hän sanoo.
Tähän on todettava, ettei Migri halua irakilaismiehen palaavan yhtään minnekään, vaan muuttamaan Suomen sijasta Bagdadiin. On myöskin äärimmäisen epätodennäköistä, että mies tuomittaisiin kuolemaan siellä.
Siten on selvää ja valitettavaa, että kulttuurijohtaja Drake käyttää irakilaisten asiaa ajaessaan keinona muunnellun totuuden levittämistä. Sellainen ei paranna oikeiden turvapaikanhakijoiden asemaa, mutta on omiaan vaikeuttamaan asiallista keskustelua suomalaisesta maahanmuuttopolitiikasta.
Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, nostaa Sanoma-konserni tapauksen seuraavien päivien ykkösaiheeksi. Tässä tilanteessa ei voi kuin toivoa, että maamme demokraattiset päätöksentekijät pitävät päänsä kylmänä, eivätkä lähde tekemään tyhmyyksiä median paineen alla.
Tässä heitä auttanee se, että kansan ylivoimainen enemmistö on tiukan maahanmuuttopolitiikan kannalla. Tässä yhteydessä on myös muistettava, että Suomen mahdollisuus ottaa vastaan humanitaarisia maahanmuuttajia on rajallinen.
Siksi olisi vahinko, mikäli myönteisiä päätöksiä tehtäisiin sellaisten ihmisten kohdalla, joilla ei ole välitöntä henkilökohtaista vaaraa, koska myös todellisessa tarpeessa turvaa hakevia on enemmän kuin voidaan vastaanottaa. Siksi elintasopakolaisuudesta tulisi päästä eroon erityisesti nyt, kun samaisen lehden mukaan EU:n toimet näiden pysäyttämiseksi ovat olleet riittämättömiä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajalasten hyväksikäyttö on loppumassa
Afganistanista, Irakista ja Somaliasta tuli turvallisia maita
Turvapaikanhakijat ovat rationaalisesti toimivia ihmisiä
keskiviikko 27. heinäkuuta 2016
Ajaako ilmasto Suomeen yli 100 miljoonaa pakolaista
MTV3 repäisi ja kirjoitti Suomen ilmastosta tulevaisuudessa. Seuraavassa lyhennelmä (ja täällä alkuperäinen teksti), jonka sekaan olen sijoittanut muutamia omia kommenttejani.
"Nuuksion kuiva ja karu kangasmetsä näyttää aivan toisenlaiselta 50 vuoden kuluttua.
– 50 vuoden päästä vuonna 2067 tämä on rehevöitynyt kovasti ja ... kuuset ottavat ylivallan. Sitten täällä on lehtipuita, haapaa, koivua ja yksi pieni tammikin tuossa. Pyökkiä ja vaahteraakin saattaa olla, kuvailee Suomen ympäristökeskuksen biodiversiteetti- ja viestintäasiantuntija Riku Lumiaro."
Lumiarolta jäi huomaamatta, että ainakin vuoden 2067 valtapuusto kasvaa Nuuksiossakin jo nyt pieninä taimina. Jutun kuvassa hän seisoo kallioisella ja karulla kankaalla, josta oletan hänen puhuvan, taustanaan isoja mäntyjä. Ne ovat vuonna 2067 hieman vanhempia, mutta nopeasti katsottuna aivan samannäköisiä kuin nyt ja pitävät edelleen valtaa.
Aluskasvillisuutena voi toki kasvaa kuusta, mutta koska karikekerrosta ei ole tai se on ohut, ne kuolevat kasvaessaan kuivuuteen. Eli kuusi ei menesty kuvan kaltaisissa oloissa nyt eikä vuonna 2067. Ja jalot lehtipuut eivät pärjää sitäkään vähää, mutta mänty saattaa selvitäkin. Tosin sen taimien kasvua rajoittaa suurempien puiden aiheuttama valon puute.
"Ilmasto on lämmennyt vähintään neljässä asteella ja Suomessa on Unkarin kaltainen ilmasto. Kasvien lisäksi myös eläinlajisto muuttuu.
– Eteläiset lajit syrjäyttävät pohjoisen lajeja. Esimerkiksi tässä metsässä voisi olla vaikka isokauris eli saksanhirvi tai visentti, jos ne olisi tuotu tänne, toteaa Lumiaro."
Ainakaan jälkimmäistä tuskin tuodaan tänne. Ja tuskin ensimmäistäkään aiheuttamaan metsätaloudelle vahinkoa.
"Meille voi asettua myös pesukarhuja ja sakaaleja. Linnuista yleistyvät esimerkiksi kattohaikarat, käärmekotkat, harjalinnut ja sininärhet."
Tämä saattaa pitää paikkansa, jos ilmasto tosiaan lämpenee. Siitä lopussa.
"Sen sijaan esimerkiksi metsäjänis, myyrät ja itämeren- ja saimaannorpat taantuvat. Kaloista rautu, taimen, siika ja harjus katoavat vesistöistä."
Rautu lienee mainituista kaloista uhanalaisin. Muut mainitut lajit säilyvät varmuudella ainakin pohjoisessa.
"Niityt ja kedot kasvavat umpeen ja pusikoituvat. Päivänkakkaroiden sijaan pientareilla kasvaa unikoita."
Niityt ja kedot kasvavat umpeen jo nyt, ellei niistä huolehdita. Ennen ne pysyivät auki koska karjaa laidunsi metsissä. Unikko tosiaan levinnee meille, jos ilmasto lämpenee neljällä asteella.
"Viljelyolosuhteet Suomessa ovat tulevaisuudessa ihanteelliset.
– Maanviljelys tulee lisääntymään huikeasti, koska Keski-Euroopan vilja-aitta siirtyy tänne pohjolaan. Neljä astetta lämpimämpi Suomi on vilja-aitta, ennakoi Lumiaro."
Tämä on erinomainen uutinen. Suomen väestöhän ei ole koskaan kärsinyt lämmöstä vaan kylmistä kausista. Siis sellaisista kuin esimerkiksi pieni jääkausi ja sen myötä maahamme saapunut nälänhätä oli.
"Ruuantuotannolle onkin tarvetta, koska lämpenevä ilmasto aiheuttaa vesipulaa ja ruokapulaa esimerkiksi Afrikassa, Lähi-idässä ja Intiassa. Samaan aikaan maapallon väestö kasvaa vauhdilla."
Afrikan väestö kai kasvaa ruuan ja veden puutteessa ainoastaan, mikäli heistä huolehditaan täysin ulkopuolisen ruuantuotannon ja vedetuonnin avulla. Ajatus on sairas: eikö väestönkasvulle siis haluta edes tuollaisessa tilanteessa tehdä mitään? Vaikka kytkeä ruoka- ja juoma-apu toimiviin väestöohjelmiin?
"Vuonna 2050 jo viisi miljardia ihmistä kärsii ruuan ja puhtaan veden puutteesta. Edessä voi olla valtava pakolaisongelma.
– Jos heistä kaksi miljardia lähtee liikkeelle ja tulee Eurooppaan, silloin Suomessa voisi olla noin 110-120 miljoonaa pakolaista. Oikeasti emme tietenkään tiedä, paljonko pakolaisia päätyy Suomeen, mutta paine on valtava, Lumiaro arvioi."
Ja Lumiaro siis uskoo, että suomalaiset haluavat ja pystyvät huolehtimaan yli sadasta miljoonasta kehitysmaalaisesta? Minä en.
"Syken Lumiaro ei usko, että Pariisin ilmastosopimus ja luvatut päästövähennykset muuttaisivat tilannetta."
Tästä olemme ihan samaa mieltä. Tai oikeastaan emme: ilmastosopimuksen suurin merkitys on siinä, että se heikentää sopimuksen allekirjoittaneiden ja tosissaan ottaneiden maiden suhteellista kilpailuasetelmaa maailmanmarkkinoilla.
Lopuksi pari sanaa Suomen ilmastosta. Ensin kuvakaappaus Ilmatieteen laitoksen nettisivulta. Siinä olevat käyrät ovat skenaarioita ilmaston kehittymisestä erilaisin lähtöoletuksin.
"Nuuksion kuiva ja karu kangasmetsä näyttää aivan toisenlaiselta 50 vuoden kuluttua.
– 50 vuoden päästä vuonna 2067 tämä on rehevöitynyt kovasti ja ... kuuset ottavat ylivallan. Sitten täällä on lehtipuita, haapaa, koivua ja yksi pieni tammikin tuossa. Pyökkiä ja vaahteraakin saattaa olla, kuvailee Suomen ympäristökeskuksen biodiversiteetti- ja viestintäasiantuntija Riku Lumiaro."
Lumiarolta jäi huomaamatta, että ainakin vuoden 2067 valtapuusto kasvaa Nuuksiossakin jo nyt pieninä taimina. Jutun kuvassa hän seisoo kallioisella ja karulla kankaalla, josta oletan hänen puhuvan, taustanaan isoja mäntyjä. Ne ovat vuonna 2067 hieman vanhempia, mutta nopeasti katsottuna aivan samannäköisiä kuin nyt ja pitävät edelleen valtaa.
Aluskasvillisuutena voi toki kasvaa kuusta, mutta koska karikekerrosta ei ole tai se on ohut, ne kuolevat kasvaessaan kuivuuteen. Eli kuusi ei menesty kuvan kaltaisissa oloissa nyt eikä vuonna 2067. Ja jalot lehtipuut eivät pärjää sitäkään vähää, mutta mänty saattaa selvitäkin. Tosin sen taimien kasvua rajoittaa suurempien puiden aiheuttama valon puute.
"Ilmasto on lämmennyt vähintään neljässä asteella ja Suomessa on Unkarin kaltainen ilmasto. Kasvien lisäksi myös eläinlajisto muuttuu.
– Eteläiset lajit syrjäyttävät pohjoisen lajeja. Esimerkiksi tässä metsässä voisi olla vaikka isokauris eli saksanhirvi tai visentti, jos ne olisi tuotu tänne, toteaa Lumiaro."
Ainakaan jälkimmäistä tuskin tuodaan tänne. Ja tuskin ensimmäistäkään aiheuttamaan metsätaloudelle vahinkoa.
"Meille voi asettua myös pesukarhuja ja sakaaleja. Linnuista yleistyvät esimerkiksi kattohaikarat, käärmekotkat, harjalinnut ja sininärhet."
Tämä saattaa pitää paikkansa, jos ilmasto tosiaan lämpenee. Siitä lopussa.
"Sen sijaan esimerkiksi metsäjänis, myyrät ja itämeren- ja saimaannorpat taantuvat. Kaloista rautu, taimen, siika ja harjus katoavat vesistöistä."
Rautu lienee mainituista kaloista uhanalaisin. Muut mainitut lajit säilyvät varmuudella ainakin pohjoisessa.
"Niityt ja kedot kasvavat umpeen ja pusikoituvat. Päivänkakkaroiden sijaan pientareilla kasvaa unikoita."
Niityt ja kedot kasvavat umpeen jo nyt, ellei niistä huolehdita. Ennen ne pysyivät auki koska karjaa laidunsi metsissä. Unikko tosiaan levinnee meille, jos ilmasto lämpenee neljällä asteella.
"Viljelyolosuhteet Suomessa ovat tulevaisuudessa ihanteelliset.
– Maanviljelys tulee lisääntymään huikeasti, koska Keski-Euroopan vilja-aitta siirtyy tänne pohjolaan. Neljä astetta lämpimämpi Suomi on vilja-aitta, ennakoi Lumiaro."
Tämä on erinomainen uutinen. Suomen väestöhän ei ole koskaan kärsinyt lämmöstä vaan kylmistä kausista. Siis sellaisista kuin esimerkiksi pieni jääkausi ja sen myötä maahamme saapunut nälänhätä oli.
"Ruuantuotannolle onkin tarvetta, koska lämpenevä ilmasto aiheuttaa vesipulaa ja ruokapulaa esimerkiksi Afrikassa, Lähi-idässä ja Intiassa. Samaan aikaan maapallon väestö kasvaa vauhdilla."
Afrikan väestö kai kasvaa ruuan ja veden puutteessa ainoastaan, mikäli heistä huolehditaan täysin ulkopuolisen ruuantuotannon ja vedetuonnin avulla. Ajatus on sairas: eikö väestönkasvulle siis haluta edes tuollaisessa tilanteessa tehdä mitään? Vaikka kytkeä ruoka- ja juoma-apu toimiviin väestöohjelmiin?
"Vuonna 2050 jo viisi miljardia ihmistä kärsii ruuan ja puhtaan veden puutteesta. Edessä voi olla valtava pakolaisongelma.
– Jos heistä kaksi miljardia lähtee liikkeelle ja tulee Eurooppaan, silloin Suomessa voisi olla noin 110-120 miljoonaa pakolaista. Oikeasti emme tietenkään tiedä, paljonko pakolaisia päätyy Suomeen, mutta paine on valtava, Lumiaro arvioi."
Ja Lumiaro siis uskoo, että suomalaiset haluavat ja pystyvät huolehtimaan yli sadasta miljoonasta kehitysmaalaisesta? Minä en.
"Syken Lumiaro ei usko, että Pariisin ilmastosopimus ja luvatut päästövähennykset muuttaisivat tilannetta."
Tästä olemme ihan samaa mieltä. Tai oikeastaan emme: ilmastosopimuksen suurin merkitys on siinä, että se heikentää sopimuksen allekirjoittaneiden ja tosissaan ottaneiden maiden suhteellista kilpailuasetelmaa maailmanmarkkinoilla.
* * *
Lopuksi pari sanaa Suomen ilmastosta. Ensin kuvakaappaus Ilmatieteen laitoksen nettisivulta. Siinä olevat käyrät ovat skenaarioita ilmaston kehittymisestä erilaisin lähtöoletuksin.
Kun siirrämme katseemme vuodelle 2067 näemme, että skenaarioiden A2 ja A1B mukaan ilmasto olisi tosiaan lämmennyt aika paljon tästä vuodesta. Ei kuitenkaan "vähintään neljällä" kuten Lumiaro MTV3:n jutussa sanoo, vaan noin kolmella asteella. Skenaarion B1 mukaan muutos tulisi olemaan noin kaksi astetta.
Lumiaro on siis skenarioinut pikemminkin A2-skenaarion mukaista noin vuoden 2080 tilannetta. A1B- ja B1-skenaariothan eivät koskaan saavuta neljän asteen nousua verrattuna nykytilanteeseen (jossa nousua on jo tapahtunut yksi aste suhteessa vertailujaksoon 1971-2000).
Ilmatieteen laitos tarjosi nettisivuillaan aikanaan tilaston Helsingin Kaisaniemen lämpötiloista vuodesta 1881 alkaen. Enää sitä ei ole saatavilla, joten turvauduttakoon tässä GISS:in sivuilta saatavaan Tallinnan ilmastodataan. Se osoittanee pitkälti samat lämpötilatrendit kuin Helsinkikin koska kaupungit sijaitsevat niin lähellä toisiaan.
Kuvasta näemme, että Suomenlahden ympäristön lämpötila on noussut 1800-luvun lopulta reilun asteen verran tähän päivään mennessä. Tarkalleen ottaen vuosien 1881-1910 lämpötilojen keskiarvo on 1,32 astetta alhaisempi kuin vuosien 1986-2015.
Piirsin vielä aikani kuluksi samaan kuvaan Tallinnan toteutuneet lämpötilat ja skenaariokuvitelman vuoteen 2067 mennessä. Tulokseksi sain tällaisen kuvan, joka ei ole kulultaan sikäli tarkka, että huomioin laiskuuttani skenaariokäyrässä vain ne pisteet, jossa lämpötila ylittää kokonaisen asteen.
Punaisella on siis skenaario ja sinisellä Tallinnan GISS:in tilastoista kopioidut mittaustulokset. Vihreällä on Tallinnan lämpötiloista vuosilta 1910-2015 laskettu lineaarinen trendiviiva. Aika paljon saa ilmastonmuutos nopeutua, jotta sininen käyrä saavuttaa seuraavan 50 vuoden kuluttua punaisen.
Ottaen huomioon jo pelkästään todennäköisesti jäljellä olevan elinikäni, en itse taida sitä ihmettä nähdä. Tämä siis riippumatta siitä, toteutuuko se vai ei.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
tiistai 26. heinäkuuta 2016
Ovatko irakilaiset nykypäivän inkeriläisiä?
Helsingin Sanomien Ville Vaarne rinnasti päivän lehdessä toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliittoon palautetut inkeriläiset kielteisen turvapaikan saaneisiin irakilaisiin. Jutun sävystä saa käsityksen lukemalla pelkän johdantotekstin: "moni suomalainen ei pidä kiusallisena sitä, että ihmisiä palautetaan Suomesta Irakiin".
Kun tähän lisätään tekstin loppupuolelta Vaarnen ennuste, jonka mukaan "voi olla, että joukkopalautukset Irakiin näkyvät vuosien kuluttua häpeätahrana Suomen historiassa." Onhan tuo mahdollista.
Minä veikkaan kuitenkin, että irakilaisten palautukset näkyvät vuosien kuluttua suomalaisen maahanmuuttopolitiikan menestystarinana. Tuolloin verrokkina käytetään niitä maita, joissa muslimimaahanmuutto on ollut suomeakin intensiivisempää.
Vaarnan varsinaisena aiheena on se, mitä pitäisi tehdä niille irakilaisille, jotka eivät halua palata kotimaahansa edes kielteisen turvapaikkapäätöksen saatuaan. Hänen mukaansa "poliisissakaan ei vielä tiedetä, miten vastentahtoisten palautukset hoidetaan. Jollakin konstilla heidät pitäisi saada muuttamaan mieltään niin, että he haluaisivat palata omasta halustaan."
Seuraavaksi hän mainitseekin sen konstin, jota ollaan juuri nyt yrittämässä. Eli että kielteisen päätöksen saaneilta lopetetaan suomalaisen veronmaksajan kustantamat disko- ja muut rahat sekä kaikenlaiset palvelut.
Minä uskon, että viimeistään talven tullessa moni irakilainen kokee olonsa Suomessa ikäväksi ilman vastikkeetonta rahaa ja omaa asuntoa. Toki Suomeen jo muodostuneesta laajasta irakilaispopulaatiosta ja sen tukena äärisuvaitsevasta kantasuomalaisjoukosta löytynee monelle asunto ja ruokaakin, mutta en usko, että toisten nurkissa asustelu on lopulta kenenkään mieleen.
On kuitenkin tärkeää huomata, että mikäli kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet henkilöt muodostuvat vaaraksi ympäristölleen samaan tapaan kuin Saksassa on juuri käynyt, on keinoja syytä kiristää. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden sijoittaminen suljettuun tilaan, jossa täytettäisiin vain minimitarpeet vankilan palvelutasolla. Sellainen saattaisi lisätä monien kotiinpaluuhaluja.
Ja onhan sekin mahdollista, että Suomi onnistuu sopimaan Irakin kanssa myös paluuhaluttomien vastaanottamisesta kotimaahansa. Ei se vaadi kuin suomalaisen ja irakilaisen ministerin nimet sopimukseen. Näin tapahtuu viimeistään silloin, kun haluttomien vastaanottaminen näyttäytyy irakilaiselle osapuolelle pienempänä pahana kuin ongelmallisten suhteiden ylläpitäminen Suomen kanssa.
Vielä pari sanaa noista Vaarnen mainitsemista inkeriläisistä (sisältäen varsinaiset inkeriläiset sekä inkerinsuomalaiset).
Suomihan oli vuonna 1944 hävinnyt toisen maailmansodan, ja Neuvostoliitto ilmoittanut yhtenä rauhan ehtona, että inkeriläiset on palautettava. Kyse ei siis ollut suomalaisten vapaaehtoisesta toiminnasta, vaan sellaisesta tarjouksesta, josta ei voinut kieltäytyä.
Jotta lukijalle ei jäisi väärää käsitystä inkeriläisten kohtaloista, kopioin seuraavaan inkeriläisten neuvostoajasta kertovan Wikipedia-tekstinpätkän.
"Maatalouden pakkokollektivisointi vaikeutti maaseudun oloja: 1929–1931 karkotettiin Inkerinmaalta Karjalaan, Kazakstaniin ja Keski-Aasiaan n. 18 000 ihmistä. Stalinin vainot huipentuivat vuosiin 1937–1938, jolloin Inkerinmaan suomalainen väestö väheni arviolta 40 000–50 000 hengellä.
Toisen maailmansodan aikana Inkerinmaa käytännössä tyhjennettiin inkeriläisistä. Länsi- ja Keski-Inkeri joutui saksalaisten miehittämäksi syksyllä 1941.
Suomen kanssa tehdyn sopimuksen mukaan alueen suomalaisväestö (myös vatjalaiset ja inkeroiset) evakuoitiin Suomeen maaliskuun 1943 ja kesäkuun 1944 välisenä aikana. Kaikkiaan Suomeen joutui yli 63 000 inkeriläistä. Puna-armeijan valvontaan jääneiltä inkeriläisalueilta karkotettiin talvella 1942–1943 20 000–30 000 inkeriläistä Siperiaan.
Moskovan välirauhan jälkeen syksyllä 1944 Suomesta palautettiin 55 000 inkeriläispakolaista Nevostoliittoon. Heidät asutettiin kuitenkin Sisä-Venäjälle, Kalininin (Tverin), Novgorodin, Pihkovan, Velikije Lukin ja Jaroslavlin alueille, eikä heillä ollut paluuta kotiseudulleen ennen 1950-luvun puoltaväliä.
Sodan jälkeen monet inkerinsuomalaiset muuttivat Karjalaan ja Neuvosto-Viroon. Toisesta maailmansodasta lähtien inkeriläiset ovatkin olleet hajaannuksessa."
Jätän arvoisan lukijani omalle vastuulle pohtia sitä Vaarnen väittämää, jonka mukaan nykyisten irakilaisten palautukset voisi rinnastaa inkeriläisten palautuksiin. Näin siksi, että asiassa ei omasta mielestäni ole mitään epäselvää.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö uskoa irakilaisia?
Vähäinen viharikos Ranskassa
Irakilaiset kaipaavat takaisin kotiin - mutta minne katosivat vaino ja hätä?
Kun tähän lisätään tekstin loppupuolelta Vaarnen ennuste, jonka mukaan "voi olla, että joukkopalautukset Irakiin näkyvät vuosien kuluttua häpeätahrana Suomen historiassa." Onhan tuo mahdollista.
Minä veikkaan kuitenkin, että irakilaisten palautukset näkyvät vuosien kuluttua suomalaisen maahanmuuttopolitiikan menestystarinana. Tuolloin verrokkina käytetään niitä maita, joissa muslimimaahanmuutto on ollut suomeakin intensiivisempää.
* * *
Vaarnan varsinaisena aiheena on se, mitä pitäisi tehdä niille irakilaisille, jotka eivät halua palata kotimaahansa edes kielteisen turvapaikkapäätöksen saatuaan. Hänen mukaansa "poliisissakaan ei vielä tiedetä, miten vastentahtoisten palautukset hoidetaan. Jollakin konstilla heidät pitäisi saada muuttamaan mieltään niin, että he haluaisivat palata omasta halustaan."
Seuraavaksi hän mainitseekin sen konstin, jota ollaan juuri nyt yrittämässä. Eli että kielteisen päätöksen saaneilta lopetetaan suomalaisen veronmaksajan kustantamat disko- ja muut rahat sekä kaikenlaiset palvelut.
Minä uskon, että viimeistään talven tullessa moni irakilainen kokee olonsa Suomessa ikäväksi ilman vastikkeetonta rahaa ja omaa asuntoa. Toki Suomeen jo muodostuneesta laajasta irakilaispopulaatiosta ja sen tukena äärisuvaitsevasta kantasuomalaisjoukosta löytynee monelle asunto ja ruokaakin, mutta en usko, että toisten nurkissa asustelu on lopulta kenenkään mieleen.
On kuitenkin tärkeää huomata, että mikäli kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet henkilöt muodostuvat vaaraksi ympäristölleen samaan tapaan kuin Saksassa on juuri käynyt, on keinoja syytä kiristää. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden sijoittaminen suljettuun tilaan, jossa täytettäisiin vain minimitarpeet vankilan palvelutasolla. Sellainen saattaisi lisätä monien kotiinpaluuhaluja.
Ja onhan sekin mahdollista, että Suomi onnistuu sopimaan Irakin kanssa myös paluuhaluttomien vastaanottamisesta kotimaahansa. Ei se vaadi kuin suomalaisen ja irakilaisen ministerin nimet sopimukseen. Näin tapahtuu viimeistään silloin, kun haluttomien vastaanottaminen näyttäytyy irakilaiselle osapuolelle pienempänä pahana kuin ongelmallisten suhteiden ylläpitäminen Suomen kanssa.
* * *
Vielä pari sanaa noista Vaarnen mainitsemista inkeriläisistä (sisältäen varsinaiset inkeriläiset sekä inkerinsuomalaiset).
Suomihan oli vuonna 1944 hävinnyt toisen maailmansodan, ja Neuvostoliitto ilmoittanut yhtenä rauhan ehtona, että inkeriläiset on palautettava. Kyse ei siis ollut suomalaisten vapaaehtoisesta toiminnasta, vaan sellaisesta tarjouksesta, josta ei voinut kieltäytyä.
Jotta lukijalle ei jäisi väärää käsitystä inkeriläisten kohtaloista, kopioin seuraavaan inkeriläisten neuvostoajasta kertovan Wikipedia-tekstinpätkän.
"Maatalouden pakkokollektivisointi vaikeutti maaseudun oloja: 1929–1931 karkotettiin Inkerinmaalta Karjalaan, Kazakstaniin ja Keski-Aasiaan n. 18 000 ihmistä. Stalinin vainot huipentuivat vuosiin 1937–1938, jolloin Inkerinmaan suomalainen väestö väheni arviolta 40 000–50 000 hengellä.
Toisen maailmansodan aikana Inkerinmaa käytännössä tyhjennettiin inkeriläisistä. Länsi- ja Keski-Inkeri joutui saksalaisten miehittämäksi syksyllä 1941.
Suomen kanssa tehdyn sopimuksen mukaan alueen suomalaisväestö (myös vatjalaiset ja inkeroiset) evakuoitiin Suomeen maaliskuun 1943 ja kesäkuun 1944 välisenä aikana. Kaikkiaan Suomeen joutui yli 63 000 inkeriläistä. Puna-armeijan valvontaan jääneiltä inkeriläisalueilta karkotettiin talvella 1942–1943 20 000–30 000 inkeriläistä Siperiaan.
Moskovan välirauhan jälkeen syksyllä 1944 Suomesta palautettiin 55 000 inkeriläispakolaista Nevostoliittoon. Heidät asutettiin kuitenkin Sisä-Venäjälle, Kalininin (Tverin), Novgorodin, Pihkovan, Velikije Lukin ja Jaroslavlin alueille, eikä heillä ollut paluuta kotiseudulleen ennen 1950-luvun puoltaväliä.
Sodan jälkeen monet inkerinsuomalaiset muuttivat Karjalaan ja Neuvosto-Viroon. Toisesta maailmansodasta lähtien inkeriläiset ovatkin olleet hajaannuksessa."
Jätän arvoisan lukijani omalle vastuulle pohtia sitä Vaarnen väittämää, jonka mukaan nykyisten irakilaisten palautukset voisi rinnastaa inkeriläisten palautuksiin. Näin siksi, että asiassa ei omasta mielestäni ole mitään epäselvää.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö uskoa irakilaisia?
Vähäinen viharikos Ranskassa
Irakilaiset kaipaavat takaisin kotiin - mutta minne katosivat vaino ja hätä?
maanantai 25. heinäkuuta 2016
Saksastakin on tullut mielenkiintoinen maa
Tunnettu ruotsinsuomalainen feministi kertoi taannoin, että Ruotsista on tullut mielenkiintoinen maa vasta äskettäin. Olen samaa mieltä, vaikka saattaisinkin korvata sanan mielenkiintoinen vähän raflaavammallakin ilmaisulla.
Näin etenkin nyt, kun mielenkiintoiset tapahtumat ovat jatkuneet vuodesta toiseen. Internet-tietojen mukaan aivan viime aikoina mielenkiintoisia sattumuksia on tapahtunut esimerkiksi Uppsalassa, Skellefteåssa ja Karlstadissa.
Seppo Räty lausui aikanaan lähtemättömästi, että "Saksa on paska maa". Viime aikojen tapahtumien valossa näyttäisi, että nyttemmin myös Saksasta on tullut Ruotsin kaltainen mielenkiintoinen maa. Näin voisi päätellä ainakin Münchenin ammunnoista, Ansbachin pamauksesta ja Reutlingenin veitsenheilutuksesta.
Tuhannen euron kysymys kuuluukin, että millä tavalla Suomen muuttuminen niin ikään mielenkiintoiseksi maaksi voitaisiin estää? Vai annetaanko koko asian vain olla? Hys hys...
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsi on hiekkalaatikon ressukka
Laantuuko EU:n islamisoitumiskehitys?
Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja
Näin etenkin nyt, kun mielenkiintoiset tapahtumat ovat jatkuneet vuodesta toiseen. Internet-tietojen mukaan aivan viime aikoina mielenkiintoisia sattumuksia on tapahtunut esimerkiksi Uppsalassa, Skellefteåssa ja Karlstadissa.
Seppo Räty lausui aikanaan lähtemättömästi, että "Saksa on paska maa". Viime aikojen tapahtumien valossa näyttäisi, että nyttemmin myös Saksasta on tullut Ruotsin kaltainen mielenkiintoinen maa. Näin voisi päätellä ainakin Münchenin ammunnoista, Ansbachin pamauksesta ja Reutlingenin veitsenheilutuksesta.
Tuhannen euron kysymys kuuluukin, että millä tavalla Suomen muuttuminen niin ikään mielenkiintoiseksi maaksi voitaisiin estää? Vai annetaanko koko asian vain olla? Hys hys...
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsi on hiekkalaatikon ressukka
Laantuuko EU:n islamisoitumiskehitys?
Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja
sunnuntai 24. heinäkuuta 2016
Tuulahdus punavihreästä kuplasta.
Vietin tässä taannoin iltaa pienen tuttava- ja sukulaisporukan kanssa. Puhuttiin vapaa-ajan vietosta ja ystäväni kertoivat minulle erilaisiin eksoottisiin paikkoihin matkustelemisen ihanuudesta. Pokemon-pelikin mainittiin hyvänä asiana, koska se on saanut nörtit liikkumaan. Ja toki myös jooga tuli mainituksi.
Illan aikana juttu siirtyi sitten myös sienten poimintaan. Kerroin että kantarellipaikat ovat kesänviettoasumukseni ympäristöstä vähentyneet, koska metsissä on tehty paljon hakkuita. Tällöin suomalainen lääkärituttuni ihmetteli minulle ääneen ja ilmeisen tosissaan sitä, että miksi ihmeessä metsiä oikein hakataan.
Jäin luultavasti typerän näköisenä ja leuka rintaa hipovana katsomaan häntä. Voiko tosiaan olla niin, että yhteiskunnan eliittiin kuuluva naisihminen on niin tietämätön metsien taloudellisesta merkityksestä Suomelle?
Niinpä kerroin hänelle noin 20 prosentin vientituloistamme tulevan metsäbiomassan hyödyntämisestä. Ja sillä olevan merkittävä vaikutus meidän kaikkien elintasoon. Vastalauseita en saanut, vaan juttu siirtyi muihin asioihin.
Jossain vaiheessa keskustelu siirtyi myös lihansyönnin etiikkaan. Sain kuulla, että sen on vähennyttävä tai jopa loputtava, koska muussa tapauksessa ruoka ei riitä kaikille ihmisille. Asialle ei kuulemma ollut vaihtoehtoja.
Kommentoin väitettä kertomalla, että lähes puoli vuosisataa sitten kouluopetuksessa väitettiin afrikkalaisten syntyvyyden alentuvan itsestään, kunhan lapsikuolleisuus saadaan laskemaan. Siis sitten kun vanhemmat voivat luottaa siihen, että joku lapsista jää pitämään heistä huolta kun vanhuus koittaa.
Jatkoin kertomalla, että nykyisin on myös kehitysmaissa saatu lapsikuolleisuus kuriin, mutta syntyvyys ei ole reagoinut toivotulla tavalla. Niinpä käsissämme on ollut väestöräjähdys ja kansainvaellus Eurooppaan.
Siksi ehdotin lihansyönnin kieltämisen vaihtoehdoksi kehitysavun kytkemistä toimivaan väestöohjelmaan. Siis lapsiluvun tehokkaaseen rajoittamiseen. Ajatustani pidettiin epäinhimillisenä.
Edellä kerrottu on muistikuvani mainitun illan erikoisimmista vaiheista. Toki illanviettomme oli kokonaisuudessaan hyvin miellyttävää.
Olimme tässä mainitsemattomista asioista yleensä hyvinkin samaa mieltä ja itse asiassa suurimman osan ajasta me jutustelimme omista ja yhteisten tuttaviemme asioista kuten tapana on. Saunassa ja uimassakin käytiin ja lopuksi kaikki olivat tyytyväisiä.
Illan teki kuitenkin ikimuistoiseksi edelle kuvaamani tuulahdus punavihreästä kuplasta. Sen näkeminen tai oikeammin kuuleminen valaisi kouriintuntuvasti ajatusmaailmaa, joka on vallitsevana monien hyvinvoivien akateemisten ihmisten ajatuksissa. Tietämättömyys ja yksisilmäisyys näyttäisi olevan vieläkin syvempää kuin oli aiemmin kuvitellut.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Punavihreä Suomi
Kollektiivinen syyllistämiskirjoitus punavihreässä mediassa
Kovia säästöjä, mutta voiko kukaan olla enempää sekaisin kuin vihervasemmisto?
Jäin luultavasti typerän näköisenä ja leuka rintaa hipovana katsomaan häntä. Voiko tosiaan olla niin, että yhteiskunnan eliittiin kuuluva naisihminen on niin tietämätön metsien taloudellisesta merkityksestä Suomelle?
Niinpä kerroin hänelle noin 20 prosentin vientituloistamme tulevan metsäbiomassan hyödyntämisestä. Ja sillä olevan merkittävä vaikutus meidän kaikkien elintasoon. Vastalauseita en saanut, vaan juttu siirtyi muihin asioihin.
Jossain vaiheessa keskustelu siirtyi myös lihansyönnin etiikkaan. Sain kuulla, että sen on vähennyttävä tai jopa loputtava, koska muussa tapauksessa ruoka ei riitä kaikille ihmisille. Asialle ei kuulemma ollut vaihtoehtoja.
Kommentoin väitettä kertomalla, että lähes puoli vuosisataa sitten kouluopetuksessa väitettiin afrikkalaisten syntyvyyden alentuvan itsestään, kunhan lapsikuolleisuus saadaan laskemaan. Siis sitten kun vanhemmat voivat luottaa siihen, että joku lapsista jää pitämään heistä huolta kun vanhuus koittaa.
Jatkoin kertomalla, että nykyisin on myös kehitysmaissa saatu lapsikuolleisuus kuriin, mutta syntyvyys ei ole reagoinut toivotulla tavalla. Niinpä käsissämme on ollut väestöräjähdys ja kansainvaellus Eurooppaan.
Siksi ehdotin lihansyönnin kieltämisen vaihtoehdoksi kehitysavun kytkemistä toimivaan väestöohjelmaan. Siis lapsiluvun tehokkaaseen rajoittamiseen. Ajatustani pidettiin epäinhimillisenä.
Edellä kerrottu on muistikuvani mainitun illan erikoisimmista vaiheista. Toki illanviettomme oli kokonaisuudessaan hyvin miellyttävää.
Olimme tässä mainitsemattomista asioista yleensä hyvinkin samaa mieltä ja itse asiassa suurimman osan ajasta me jutustelimme omista ja yhteisten tuttaviemme asioista kuten tapana on. Saunassa ja uimassakin käytiin ja lopuksi kaikki olivat tyytyväisiä.
Illan teki kuitenkin ikimuistoiseksi edelle kuvaamani tuulahdus punavihreästä kuplasta. Sen näkeminen tai oikeammin kuuleminen valaisi kouriintuntuvasti ajatusmaailmaa, joka on vallitsevana monien hyvinvoivien akateemisten ihmisten ajatuksissa. Tietämättömyys ja yksisilmäisyys näyttäisi olevan vieläkin syvempää kuin oli aiemmin kuvitellut.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Punavihreä Suomi
Kollektiivinen syyllistämiskirjoitus punavihreässä mediassa
Kovia säästöjä, mutta voiko kukaan olla enempää sekaisin kuin vihervasemmisto?
lauantai 23. heinäkuuta 2016
Asuuko älykkyys eräissä maahanmuuttajissa?
Taloussanomat välitti uutisen piirteistä, jotka ovat tavallisia älykkäille ihmisille. Seuraavassa lyhyt kooste näistä ominaisuuksista.
Älykkäät ihmiset ovat hyvin joustavia ja pystyvät mukautumaan erilaisiin tilanteisiin sekä myöntämään, kun he eivät tiedä jotakin. He ovat uteliaita sekä avoimia uusille ideoille ja mahdollisuuksille.
He ovat usein hyvin yksilöllisiä ja saavat yleensä tavanomaista vähemmän tyydytystä ystävien kanssa seurustelusta. He pystyvät myös hillitsemään impulssejaan suunnittelun, tavoitteiden määrittelyn, vaihtoehtojen kartoittamisen ja seurausten pohtimisen avulla. Lisäksi heillä on hyvä huumorintaju ja hyvä tunneäly.
Jutun luettuani jäin miettimään, että miten edelle kootut älykkäiden ihmisten luonnehdinnat sopivat niihin maahanmuuttajiin, jotka pitävät tiukasti kiinni omasta kulttuuristaan, ovat erittäin yhteisöllisiä, mutta samalla temperamenttisia ja impulsiivisia sekä vihaavat pilakuvia ja uskovat jopa tieteellisen totuuden löytyvän profeettansa "pyhistä" kirjoituksista.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Hussein Al-Taee ja yhteiskunnallinen omistajuudentunne
Turvapaikanhakijat ovat rationaalisesti toimivia ihmisiä
Älykäs vai kiinnostunut - kas siinäpä vasta kysymys!
Älykkäät ihmiset ovat hyvin joustavia ja pystyvät mukautumaan erilaisiin tilanteisiin sekä myöntämään, kun he eivät tiedä jotakin. He ovat uteliaita sekä avoimia uusille ideoille ja mahdollisuuksille.
He ovat usein hyvin yksilöllisiä ja saavat yleensä tavanomaista vähemmän tyydytystä ystävien kanssa seurustelusta. He pystyvät myös hillitsemään impulssejaan suunnittelun, tavoitteiden määrittelyn, vaihtoehtojen kartoittamisen ja seurausten pohtimisen avulla. Lisäksi heillä on hyvä huumorintaju ja hyvä tunneäly.
Jutun luettuani jäin miettimään, että miten edelle kootut älykkäiden ihmisten luonnehdinnat sopivat niihin maahanmuuttajiin, jotka pitävät tiukasti kiinni omasta kulttuuristaan, ovat erittäin yhteisöllisiä, mutta samalla temperamenttisia ja impulsiivisia sekä vihaavat pilakuvia ja uskovat jopa tieteellisen totuuden löytyvän profeettansa "pyhistä" kirjoituksista.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Hussein Al-Taee ja yhteiskunnallinen omistajuudentunne
Turvapaikanhakijat ovat rationaalisesti toimivia ihmisiä
Älykäs vai kiinnostunut - kas siinäpä vasta kysymys!
perjantai 22. heinäkuuta 2016
Norjalainen dopingohjelma
Suomi koki minun nuoruudessani kaksi merkittävää doping-skandaalia. Ensimmäinen oli jääkiekkomaalivahti Stig Wetzellin efedriinikäry, jonka seurauksena Suomelta jäi saamatta ensimmäinen jääkiekon MM-mitali. Toinen ja tätäkin merkittävämpi oli Martti Vainion vuoden 1984 kärähdys anabolisista steroideista. Näistä kahdesta Vainio on myöntänyt dopingin, tosin eri aineella, mutta Wetzell ei.
Erityisesti Vainion käryllä on yhtymäkohtia norjalaisen Martin Sundbyn dopingkäryyn. Takana oli suomalaisen kestävyysjuoksun loistava 1970-luku eli aika, jolloin Suomi hallitsi kestävyysjuoksua etenkin olympiakisoissa vähintään yhtä suvereenisti kuin Norja on hallinnut viime vuodet maastohiihtoa.
Vainion käry asetti kyseenalaiseksi kaikkien suomalaisten urheilusaavutukset samaan tapaan kuin Martin Sundbyn käry. Tässä on syytä todeta, etteivät muut suurjuoksijamme ole jääneet kiinni dopingista, mutta Kaarlo Maaninka on tunnustanut verenvaihdon jo vuonna 1981. Se ei kuitenkaan ollut siihen aikaan kiellettyä.
Norjalaisten reaktio maastohiihtokärystään on ollut suorastaan käsittämätön: maan hiihtoliitto, kansalaiset ja jopa kanssakilpailijat ovat asettuneet Sundbyn tueksi. Samalla he ovat hyökänneet käryn tuominneita suomalaisia ja ruotsalaisia vastaan.
Reaktiota on mahdoton ymmärtää tuntematta sitä asemaa, joka maastohiihdolla on Norjassa. Se on vähintään samassa asemassa kuin kestävyysjuoksu oli aiemmin Suomessa. Samalla norjalaiset on pidetty pimennossa maansa hiihtäjiin kohdistuneista doping-epäilyistä ja erityisesti siihen viittaavista todisteista.
Oli oireellista, että lähinnä hiihtäjien veriarvojen nousuun 1990-luvulla huomionsa kiinnittäneen suomalaisdokumentin julkaiseminen herätti Norjassa raivoisan vastalausemyrskyn. Luultavasti juuri siksi, että ohjelmassa esitelty todistusaineisto vahvisti myös norjalaisten hiihtäjien käyttäneen samoja menetelmiä kuin Lahdessa 2001 kärynneet suomalaiset.
Nyt sama ilmiö toistuu Sundbyn tapauksessa, jossa astmalääkkeen sääntöjen vastaisesta käytöstä ei ole epäilystä. Syyn kärystä on ottanut niskoilleen maan hiihtoliitto vähän samaan tapaan kuin Kari-Pekka Kyrö aikanaan Suomessa. Avoimuuden puutteesta kertoo sekin, ettei tapausta uutisoitu edes anonyyminä ennen kuin CAS teki päätöksensä.
Tämä asettaa kyseenalaiseen valoon myös norjalaisten vahvassa otteessa toimivan kansainvälisen hiihtoliiton eli FIS:in. Olisiko siis syytä tarkastella myös FIS:in toimintatapoja ja norjalaisten asemaa sen taustalla?
Kaiken kaikkiaan megamenestyksen peruminen kahdelta kaudelta plus kahden kuukauden kesäkilpailukielto lienevät riittävä rangaistus Sundbylle itselleen. Sen sijaan kaipaisin lisäselvityksiä norjalaisten dopingin käytöstä: onko Sundbyn tapaus vain yksittäistapaus vai sittenkin valtavan jäävuoren huippu.
Jälkimmäiseen viittaa edelle kirjoitetun dopingiin suhtautumisen lisäksi se, että kilpailijamaiden puhdistettua hiihtonsa dopingista, on Norja hallinnut latuja suvereenilla tavalla. Onko kyseessä ylivoimainen valmennusjärjestelmä, hiihdon suvereeni asema norjalaisessa urheilujärjestelmässä vai geneettiset erityisominaisuudet? Vai sittenkin maan hiihtoliiton johtama järjestäytynyt dopingjärjestelmä - siis jokin sellainen, joka johti venäläisten yleisurheilijoiden sulkemiseen olympialaisista.
Yleisemmällä tasolla tarkasteltuna Sundbyn tapaus näyttäisi viittaavan siihen, että dopingia esiintyy siellä, missä näkyy musertavaa ylivoimaa. Siksi järjestäytynyttä huijaamista kannattaa etsiskellä myös esimerkiksi jamaikalaisesta pikajuoksusta sekä kenialaisesta ja etiopialaisesta kestävyysjuoksusta.
Näistä etenkin ensimmäinen on lähes varma tapaus, sillä on käytännössä täysin mahdotonta, että alle kolmen miljoonan ihmisen saarivaltio voisi hallita viime vuosina nähtyyn tapaan maailman kovatasoisinta urheilulajia eli 100 metrin pikajuoksua. Valitettavasti Balco-skandaali osoitti, ettei ole teknisiä esteitä kehittää pikajuoksuun sopivia design-aineita. Siis sellaisia joita ei pitäisi edes olla olemassa, ja joita ei siksi edes osata etsiä.
Ehkäpä sellainen on käytössä myös Jamaikalla. Toivottavasti Norjassa ei kuitenkaan ole öljyrahojen turvin kehitetty maastohiihtoon sopivia design-aineita.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäläinen valtiodoping
Sundby vaatii väliaikalähtöä arvokisojen kuninkuusmatkalle
Nyt käryää...
Erityisesti Vainion käryllä on yhtymäkohtia norjalaisen Martin Sundbyn dopingkäryyn. Takana oli suomalaisen kestävyysjuoksun loistava 1970-luku eli aika, jolloin Suomi hallitsi kestävyysjuoksua etenkin olympiakisoissa vähintään yhtä suvereenisti kuin Norja on hallinnut viime vuodet maastohiihtoa.
Vainion käry asetti kyseenalaiseksi kaikkien suomalaisten urheilusaavutukset samaan tapaan kuin Martin Sundbyn käry. Tässä on syytä todeta, etteivät muut suurjuoksijamme ole jääneet kiinni dopingista, mutta Kaarlo Maaninka on tunnustanut verenvaihdon jo vuonna 1981. Se ei kuitenkaan ollut siihen aikaan kiellettyä.
Norjalaisten reaktio maastohiihtokärystään on ollut suorastaan käsittämätön: maan hiihtoliitto, kansalaiset ja jopa kanssakilpailijat ovat asettuneet Sundbyn tueksi. Samalla he ovat hyökänneet käryn tuominneita suomalaisia ja ruotsalaisia vastaan.
Reaktiota on mahdoton ymmärtää tuntematta sitä asemaa, joka maastohiihdolla on Norjassa. Se on vähintään samassa asemassa kuin kestävyysjuoksu oli aiemmin Suomessa. Samalla norjalaiset on pidetty pimennossa maansa hiihtäjiin kohdistuneista doping-epäilyistä ja erityisesti siihen viittaavista todisteista.
Oli oireellista, että lähinnä hiihtäjien veriarvojen nousuun 1990-luvulla huomionsa kiinnittäneen suomalaisdokumentin julkaiseminen herätti Norjassa raivoisan vastalausemyrskyn. Luultavasti juuri siksi, että ohjelmassa esitelty todistusaineisto vahvisti myös norjalaisten hiihtäjien käyttäneen samoja menetelmiä kuin Lahdessa 2001 kärynneet suomalaiset.
Nyt sama ilmiö toistuu Sundbyn tapauksessa, jossa astmalääkkeen sääntöjen vastaisesta käytöstä ei ole epäilystä. Syyn kärystä on ottanut niskoilleen maan hiihtoliitto vähän samaan tapaan kuin Kari-Pekka Kyrö aikanaan Suomessa. Avoimuuden puutteesta kertoo sekin, ettei tapausta uutisoitu edes anonyyminä ennen kuin CAS teki päätöksensä.
Tämä asettaa kyseenalaiseen valoon myös norjalaisten vahvassa otteessa toimivan kansainvälisen hiihtoliiton eli FIS:in. Olisiko siis syytä tarkastella myös FIS:in toimintatapoja ja norjalaisten asemaa sen taustalla?
Kaiken kaikkiaan megamenestyksen peruminen kahdelta kaudelta plus kahden kuukauden kesäkilpailukielto lienevät riittävä rangaistus Sundbylle itselleen. Sen sijaan kaipaisin lisäselvityksiä norjalaisten dopingin käytöstä: onko Sundbyn tapaus vain yksittäistapaus vai sittenkin valtavan jäävuoren huippu.
Jälkimmäiseen viittaa edelle kirjoitetun dopingiin suhtautumisen lisäksi se, että kilpailijamaiden puhdistettua hiihtonsa dopingista, on Norja hallinnut latuja suvereenilla tavalla. Onko kyseessä ylivoimainen valmennusjärjestelmä, hiihdon suvereeni asema norjalaisessa urheilujärjestelmässä vai geneettiset erityisominaisuudet? Vai sittenkin maan hiihtoliiton johtama järjestäytynyt dopingjärjestelmä - siis jokin sellainen, joka johti venäläisten yleisurheilijoiden sulkemiseen olympialaisista.
* * *
Yleisemmällä tasolla tarkasteltuna Sundbyn tapaus näyttäisi viittaavan siihen, että dopingia esiintyy siellä, missä näkyy musertavaa ylivoimaa. Siksi järjestäytynyttä huijaamista kannattaa etsiskellä myös esimerkiksi jamaikalaisesta pikajuoksusta sekä kenialaisesta ja etiopialaisesta kestävyysjuoksusta.
Näistä etenkin ensimmäinen on lähes varma tapaus, sillä on käytännössä täysin mahdotonta, että alle kolmen miljoonan ihmisen saarivaltio voisi hallita viime vuosina nähtyyn tapaan maailman kovatasoisinta urheilulajia eli 100 metrin pikajuoksua. Valitettavasti Balco-skandaali osoitti, ettei ole teknisiä esteitä kehittää pikajuoksuun sopivia design-aineita. Siis sellaisia joita ei pitäisi edes olla olemassa, ja joita ei siksi edes osata etsiä.
Ehkäpä sellainen on käytössä myös Jamaikalla. Toivottavasti Norjassa ei kuitenkaan ole öljyrahojen turvin kehitetty maastohiihtoon sopivia design-aineita.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäläinen valtiodoping
Sundby vaatii väliaikalähtöä arvokisojen kuninkuusmatkalle
Nyt käryää...
torstai 21. heinäkuuta 2016
Ahneus sokaisi oululaismiehen
Ahneella on paskainen loppu ja tyhmyydestä sakotetaan. Nämä vanhat sanonnat osoitti jälleen kerran todenmukaisiksi julkisuuteen noussut tapaus, jossa ghanalaisnainen oli vedättänyt oululaismiestä. Luvassa oli neekerimorsian kultavuoren kera, mutta ne saadakseen mies lähetteli Ghanaan useita 15 000 euron etumaksuja.
Tapaus ei vaatine enempiä kommentteja. Etenkin kun se veti absurdisuudessaan täysin sanattomaksi. Voiko noin tyhmiä ja ahneita ihmisiä edes olla olemassa?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mikä on tyhmempi kuin islamisti?
Poliitikkomme osoittivat jälleen kuinka viisas mies oli Axel Oxenstierna
Joukossa tyhmyys tiivistyy
Tapaus ei vaatine enempiä kommentteja. Etenkin kun se veti absurdisuudessaan täysin sanattomaksi. Voiko noin tyhmiä ja ahneita ihmisiä edes olla olemassa?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mikä on tyhmempi kuin islamisti?
Poliitikkomme osoittivat jälleen kuinka viisas mies oli Axel Oxenstierna
Joukossa tyhmyys tiivistyy
Suomelle epäoikeudenmukainen kasvihuonekaasujen vähennysehdotus
Euroopan Unionin komissio on jättänyt ehdotuksensa kasvihuonepääsyjen rajoituksista vuosille 2021-2030. Päätös oli hätkähdyttävä, sillä Suomelta edellytetään peräti 39 prosentin vähennystä. Se on yksi korkeimmista vaatimuksista ja sotii vahvasti oikeudentajuani vastaan sillä EU:n keskiarvoksi asetettiin 30 prosenttia.
Tilastot kertovat, että vuonna 2015 Suomi tuotti yhteensä 55,7 miljoonaa hiilidioksiditonnia vastaavat kasvihuonepäästöt. Samaan aikaan maankäytön ja metsätalouden kautta Suomi sitoi kasvihuonekaasuja 23 miljoonaa hiilidioksiditonnia vastaava määrän.
Ilmeisen yleisen epäoikeudenmukaisuutensa lisäksi Suomi joutuu ehdotuksen mukaisesti kärsimään siitä, ettei metsänhoidossa saavutettuja hiilinieluja voida hyödyntää vähennyksinä. Peruste on absurdi: kaikilla mailla ei ole asiasta riittävän tarkkaa tilastointia. Suomella on, joten kärsimme tässä(kin) asiassa muiden kelvottomuudesta.
Metsävarammehan ovat jo vuosikymmeniä lisääntyneet, eli olemme pystyneet metsänhoidollisin keinoin lisäämään metsiemme hiilinielua. 1900-luvun alkuun verrattuna metsävaramme ovat lisääntyneet peräti 60 prosenttia.
Metsänhoidollisesti saavutettavien hiilinielujen sijaan EU hyväksyy uuden metsän istuttamisen kautta saavutettavat hiilinielut vähennyksiksi. Tämäkin on Suomen kannalta epäreilua, sillä olemme jo valmiiksi EU:n metsäisin maa. Siten meidän on jo lähtökohtaisesti muita vaikeampi kasvattaa metsäpinta-alaamme.
Suomella on myös pohjoisen sijaintinsa takia erityisiä syitä kasvihuonekaasuilleen. Me joudumme lämmittämään muita enemmän. Me joudumme viemään ja tuomaan tavaroita kauempaa kuin muut. Ja jo pelkästään kotimaassa me joudumme matkustelemaan muita enemmän - varsinkin harvaan asutulla maaseudulla.
Entä kasvihuonekaasujen vähentämisen perusteet?
Niitähän halutaan rajoittaa siksi, että ilmastomallit ennustavat hallitsematonta maapallon lämmönnousua. Erityisen pelottavia tilastoja on perinteisesti koonnut Yhdysvaltain sää- ja valtamerentutkimuslaitos NOAA.
Eikä se petä tälläkään kertaa, sillä sen mukaan kulunut kesäkuu oli ilmastohistorian lämpimin. Eikä pelkästään niin, vaan jo neljästoista perättäinen kuukausi, joka rikkoi aiemman poikkeamaennätyksen.
Koska olen itse ollut syystäkin (esimerkki ja toinen) skeptinen maanpinnalta tehtyjen lämpötilamittausten luotettavuuteen, olen siirtynyt seuraamaan vain yhtä datasarjaa, jota en ole havainnut muutetun oleellisesti jälkikäteen. Kyseessä on satelliittimittauksiin perustuva alailmakehän RSS-sarja.
Olen kuluneen El Niño-ilmiön aikana seurannut sen kehittymistä lähes kuukausi kuukaudelta (viimeksi täällä). Todettakoon, että RSS-sarjan mukaan lämpimin kesäkuu (sitten tilastojen alkamisen vuonna 1979) koettiin vuonna 1998. Toiseksi lämpimin oli vuonna 2010 ja sen jälkeen kolmantena tämän vuoden kesäkuu.
Jos halutaan tarkastella ilmaston lämpötilan kehitystä ilman El Ninõn vaikutuksia, voisi hyvä tapa olla tarkastella kahden sen huippuvuoden väliä. Seuraavaan kuvaan olen siis piirtänyt RSS-sarjan perusteella globaalit lämpötilapoikkeamat vuodesta 1998 tähän päivään.
Samalla arvaan, että poliitikkomme lepsuilevat metsien hyödyntämisasiassa ja päädymme lopulta tilanteeseen, jossa joudumme tosiasiallisesti koko Unionin rankimman laskun maksajaksi. Tämä tilanteessa, jossa ilmasto ei ennen vuotta 2030 näyttäisi lämpenevän nykyisestä muutamaa asteen sadasosaa enempää - ellei se sitten jopa kylmene.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toukukuussa lämmintä, mutta viilenevää
Suomalaisten ilmastonmuutoshuoli ei kanavoidu käytännön toiminnaksi, mutta miksi edes pitäisi?
Euroopan Unionin syvin olemus
Tilastot kertovat, että vuonna 2015 Suomi tuotti yhteensä 55,7 miljoonaa hiilidioksiditonnia vastaavat kasvihuonepäästöt. Samaan aikaan maankäytön ja metsätalouden kautta Suomi sitoi kasvihuonekaasuja 23 miljoonaa hiilidioksiditonnia vastaava määrän.
Ilmeisen yleisen epäoikeudenmukaisuutensa lisäksi Suomi joutuu ehdotuksen mukaisesti kärsimään siitä, ettei metsänhoidossa saavutettuja hiilinieluja voida hyödyntää vähennyksinä. Peruste on absurdi: kaikilla mailla ei ole asiasta riittävän tarkkaa tilastointia. Suomella on, joten kärsimme tässä(kin) asiassa muiden kelvottomuudesta.
Metsävarammehan ovat jo vuosikymmeniä lisääntyneet, eli olemme pystyneet metsänhoidollisin keinoin lisäämään metsiemme hiilinielua. 1900-luvun alkuun verrattuna metsävaramme ovat lisääntyneet peräti 60 prosenttia.
Metsänhoidollisesti saavutettavien hiilinielujen sijaan EU hyväksyy uuden metsän istuttamisen kautta saavutettavat hiilinielut vähennyksiksi. Tämäkin on Suomen kannalta epäreilua, sillä olemme jo valmiiksi EU:n metsäisin maa. Siten meidän on jo lähtökohtaisesti muita vaikeampi kasvattaa metsäpinta-alaamme.
Suomella on myös pohjoisen sijaintinsa takia erityisiä syitä kasvihuonekaasuilleen. Me joudumme lämmittämään muita enemmän. Me joudumme viemään ja tuomaan tavaroita kauempaa kuin muut. Ja jo pelkästään kotimaassa me joudumme matkustelemaan muita enemmän - varsinkin harvaan asutulla maaseudulla.
* * *
Entä kasvihuonekaasujen vähentämisen perusteet?
Niitähän halutaan rajoittaa siksi, että ilmastomallit ennustavat hallitsematonta maapallon lämmönnousua. Erityisen pelottavia tilastoja on perinteisesti koonnut Yhdysvaltain sää- ja valtamerentutkimuslaitos NOAA.
Eikä se petä tälläkään kertaa, sillä sen mukaan kulunut kesäkuu oli ilmastohistorian lämpimin. Eikä pelkästään niin, vaan jo neljästoista perättäinen kuukausi, joka rikkoi aiemman poikkeamaennätyksen.
Koska olen itse ollut syystäkin (esimerkki ja toinen) skeptinen maanpinnalta tehtyjen lämpötilamittausten luotettavuuteen, olen siirtynyt seuraamaan vain yhtä datasarjaa, jota en ole havainnut muutetun oleellisesti jälkikäteen. Kyseessä on satelliittimittauksiin perustuva alailmakehän RSS-sarja.
Olen kuluneen El Niño-ilmiön aikana seurannut sen kehittymistä lähes kuukausi kuukaudelta (viimeksi täällä). Todettakoon, että RSS-sarjan mukaan lämpimin kesäkuu (sitten tilastojen alkamisen vuonna 1979) koettiin vuonna 1998. Toiseksi lämpimin oli vuonna 2010 ja sen jälkeen kolmantena tämän vuoden kesäkuu.
Jos halutaan tarkastella ilmaston lämpötilan kehitystä ilman El Ninõn vaikutuksia, voisi hyvä tapa olla tarkastella kahden sen huippuvuoden väliä. Seuraavaan kuvaan olen siis piirtänyt RSS-sarjan perusteella globaalit lämpötilapoikkeamat vuodesta 1998 tähän päivään.
Kuvasta nähdään, että ilmasto näyttäisi tosiaankin olevan lämpenemässä myös ilman El Niñon vaikutusta. Punaiselle merkityn trendiviivan mukaan muutos on 18,5 vuoden aikana ollut muutamia asteen sadasosia.
Jos muutos jatkuu samalla tahdilla, näyttäisi maapallon ilmasto lämpenevän vuosisadan loppuun mennessä jopa yli asteen kymmenyksen. Ei siis useita asteita, kuten ilmastomallit ennakoivat.
Mikään ei tietenkään takaa globaalin ilmaston lineaarista muutosta. Mutta ei myöskään holtitonta kiihtymistä nykyisestä. Tulevaisuuteen liittyvät todennäköisimmät vaihtoehdot on suomalainen tutkimusryhmä tiivistänyt tähän kuvaan, josta näkyy myös Suomen ilmaston luontainen vaihtelu keskiajan jälkeisenä aikana.
* * *
Edelle kirjoittamani perusteella en voi mitenkään hyväksyä Suomen "saavuttamaa" erityisasemaa kasvihuonepäästöjen hillinnässä. Sen sijaan kyseenalaistan Euroopan Unionin päätöksen sekä perusteiltaan että poliittiselta lopputulokseltaan.
Samalla totean, että mikäli sopimusta ei saada parlamenttikäsittelyn aikana oikeudenmukaiseksi, on Suomen syytä erota Unionista. Tai ainakaan meidän ei kannata pyrkiä toteuttamaan mahtikäskyä parhaan kykymme mukaan.
Samalla arvaan, että poliitikkomme lepsuilevat metsien hyödyntämisasiassa ja päädymme lopulta tilanteeseen, jossa joudumme tosiasiallisesti koko Unionin rankimman laskun maksajaksi. Tämä tilanteessa, jossa ilmasto ei ennen vuotta 2030 näyttäisi lämpenevän nykyisestä muutamaa asteen sadasosaa enempää - ellei se sitten jopa kylmene.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toukukuussa lämmintä, mutta viilenevää
Suomalaisten ilmastonmuutoshuoli ei kanavoidu käytännön toiminnaksi, mutta miksi edes pitäisi?
Euroopan Unionin syvin olemus
keskiviikko 20. heinäkuuta 2016
Monikulttuurinen aviomurha
Tässä jutussa on asiavirhe. Lue jälkikirjoitus jutun lopusta.
Maahanmuuton ongelmien on meillä uskoteltu liittyvän suomalaiseen rasismiin ja tulijoiden syrjimiseen. Samoin meillä on painotettu, että vastuu etenkin kehitysmaista tulleiden maahanmuuttajien kotoutumisesta kuuluu nimenomaisesti suomalaisille; tulijat nähdään ennemminkin kotouttamisen objekteina kuin aktiivisina subjekteina (esimerkki).
Tässä mielessä raaka vaimon murha on ajatuksia herättävä, koska 27 puukoniskulla toteutettu ja aiheettomaan mustasukkaisuuteen perustuvan väkivallanteon toteutti Norsunluurannikolta maahamme muuttanut Aalto-yliopiston jatko-opiskelija (internet tietää nimenkin). Kyseessä ei siis ollut millään tavalla syrjäytynyt eikä yhteiskunnan sorsima mies.
Oman menestyksensä alkuun häntä oli kuitenkin ilmeisesti autettu silloin kun siihen oli ollut tarvetta. Internetistä löytyi nimittäin tieto, jonka mukaan Kela on aikanaan satsannut mieheen paljon rahaa. Koko elämäänsä hän ei siis ole pystynyt rahoittamaan omalla työllään, mutta en löytänyt tietoa siitä, onko hän saapunut Suomeen tekemään työtä vai hakemaan turvapaikkaa.
Miehen surmatun vaimon nimi löytyy murhaajan diplomityön kiitoksista. Sen perusteella tämä oli kantasuomalainen. Kyseessä oli siis monikulttuurinen avioliitto, joihin tiedetään muutenkin liittyvän paljon haasteita. Nyt tuloksena oli raaka murha, joskaan ei laajennettu sellainen, kuten eräässä aiemmassa niinikään mustasukkaisuudesta tehdyssä tapauksessa.
Jos tästä olisi jotain opittavissa, niin ainakin se, että monikulttuuriseen suhteeseen antautuvan suomalaisnaisen kannattaa huolehtia siitä, ettei anna siipalleen aihetta mustasukkaisuuteen. Ei edes väärinkäsityksen perusteella.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yksikulttuurinen uutinen
Monikulttuurinen epäluulo johti kaksoismurhaan
Joel Lilo, Ibrahim Shkupolli ja entiset tyttöystävät
JK 22.7.2016 kello 10:12. Kyseessä ei ollut monikulttuurinen perhe, vaan myös vaimo oli Norsunluurannikolta. Asia varmistui mm. tästä jutusta. Olen pahoillani virheestä.
Maahanmuuton ongelmien on meillä uskoteltu liittyvän suomalaiseen rasismiin ja tulijoiden syrjimiseen. Samoin meillä on painotettu, että vastuu etenkin kehitysmaista tulleiden maahanmuuttajien kotoutumisesta kuuluu nimenomaisesti suomalaisille; tulijat nähdään ennemminkin kotouttamisen objekteina kuin aktiivisina subjekteina (esimerkki).
Tässä mielessä raaka vaimon murha on ajatuksia herättävä, koska 27 puukoniskulla toteutettu ja aiheettomaan mustasukkaisuuteen perustuvan väkivallanteon toteutti Norsunluurannikolta maahamme muuttanut Aalto-yliopiston jatko-opiskelija (internet tietää nimenkin). Kyseessä ei siis ollut millään tavalla syrjäytynyt eikä yhteiskunnan sorsima mies.
Oman menestyksensä alkuun häntä oli kuitenkin ilmeisesti autettu silloin kun siihen oli ollut tarvetta. Internetistä löytyi nimittäin tieto, jonka mukaan Kela on aikanaan satsannut mieheen paljon rahaa. Koko elämäänsä hän ei siis ole pystynyt rahoittamaan omalla työllään, mutta en löytänyt tietoa siitä, onko hän saapunut Suomeen tekemään työtä vai hakemaan turvapaikkaa.
Miehen surmatun vaimon nimi löytyy murhaajan diplomityön kiitoksista. Sen perusteella tämä oli kantasuomalainen. Kyseessä oli siis monikulttuurinen avioliitto, joihin tiedetään muutenkin liittyvän paljon haasteita. Nyt tuloksena oli raaka murha, joskaan ei laajennettu sellainen, kuten eräässä aiemmassa niinikään mustasukkaisuudesta tehdyssä tapauksessa.
Jos tästä olisi jotain opittavissa, niin ainakin se, että monikulttuuriseen suhteeseen antautuvan suomalaisnaisen kannattaa huolehtia siitä, ettei anna siipalleen aihetta mustasukkaisuuteen. Ei edes väärinkäsityksen perusteella.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yksikulttuurinen uutinen
Monikulttuurinen epäluulo johti kaksoismurhaan
Joel Lilo, Ibrahim Shkupolli ja entiset tyttöystävät
JK 22.7.2016 kello 10:12. Kyseessä ei ollut monikulttuurinen perhe, vaan myös vaimo oli Norsunluurannikolta. Asia varmistui mm. tästä jutusta. Olen pahoillani virheestä.
tiistai 19. heinäkuuta 2016
Hussein Al-Taee ja yhteiskunnallinen omistajuudentunne
Asiantuntija Hussein Al-Taee on kertonut meille, ettei terrorismi-isku Suomeen ole todennäköinen. Perusteluksi hän kertoo sen, että Suomella ei ole imperialistista historiaa.
Ja ettei tänne ole pakotettu ketään, vaan kaikki ovat saapuneet omasta tahdostaan. Niinpä muslimilla ei ole "pakottavaa tarvetta lähteä iskemään suomalaisiin intresseihin, koska heidän intressinsä on elää tässä maassa rauhassa."
Terrori-rauhan säilymisen varmistamiseksi hän arvelee, että suomalaisten "pitää eheyttää yhteiskuntaa meidän ympärillämme, että jokainen täällä asuva tuntee omistajuutta Suomea kohtaan, että hänen intressinsä on valjastettu sille, että Suomi pysyy kunnossa. Tällä pystytään lyömään Isisin työkalut pois tämännäköisestä yhteiskunnasta, jossa elämme."
Al-Taeen kommentit ovat äärettömän mielenkiintoisia jos niitä tarkastelee todellisuutta vastaan. Sitä ennen sallittakoon kuitenkin retorinen kysymys asiantuntijalle: kenen täysjärkisen intresseissä on elää sekasortoisessa maassa?
Aloitettakoon Laura Kestilän ja kumppaneiden julkaisusta, jossa kerrotaan nuorten syrjäytymismekanismeista. Sen mukaan "tutkimukset korostavat lapsuuden ja nuoruuden elinolojen sekä siirtymien merkitystä syrjäytymisen prosessissa. Lapsen kehitys ei ole kuitenkaan suoraviivainen seuraus hänen kasvuympäristöstään, sillä suotuisissakin kasvuoloissa joillakin lapsilla on havaittu paljon ongelmia kehityksen eri osa-alueilla. Vastaavasti monet lapset näyttävät välttyvän syrjäytymisprosesseilta heikoista lähtökohdistaan huolimatta."
Kestilän mainitsemien tutkimusten mukaan pelkästään "yhteiskunnan omistajuustunnetta" luomalla ei siis pysty ehkäisemään nuorten syrjäytymistä. Ei suomalaisessa eikä maahanmuuttajaväestössä.
Taloussanomien artikkelissa vuodelta 2012 puolestaan kerrottiin, että "Suomessa on 32 500 nuorta, jotka eivät ole rekisteröityneet edes työttömiksi työnhakijoiksi". Edelleen mainittiin, että "vieraskielisistä kouluttamattomista nuorista joka kolmas on syrjäytynyt – kantaväestöön kuuluvista syrjässä on joka kahdeksas."
Syrjäytyminen ei siis koske pelkästään maahanmuuttajia, vaan myös kantasuomalaisia nuoria. Eli jos täällä syntyneetkin syrjäytyvät korkealla frekvenssillä, miten voimme edes kuvitella, ettei niin kävisi meikäläiseen yhteiskuntaan jo valmiiksi heikommista lähtökohdista tulleille maahanmuuttajille.
Mutta liittyykö syrjäytyminen oikeasti terrorismiin. Aloitetaan suomalaisesta 1800-luvun terrorismista eli puukkojunkkariudesta.
Sen rivimiehet olivat kyllä usein syrjäytyneistöä, mutta mahtimiehet kaikkea muuta. Antti Rannanjärvi oli poikkeuksellisen rikas isäntämies, eikä Antti Isotalo jäänyt hänestä paljonkaan jälkeen. Heidän terrorismityyppisessä rikollisuudessaan ei siis suinkaan ollut kyse vähäosaisuudesta vaan jostain aivan muusta - pätemisen tarpeesta ja kuuluisuuden janosta.
Entä muslimiterrorismi.
Edelleenkin tunnetuin, vaikkakin edesmennyt, terroristijohtaja Osama bin Laden peri isänsä kuoltua arvioiden mukaan 25 - 300 miljoonan dollarin omaisuuden ja oli ilmeisesti myös saanut yliopistotasoista koulutusta. Hänen perustamansa Al Qaidasta eronneen ISISin johtomies Abu Bakr al-Baghdadi puolestaan syntyi keskiluokkaiseen perheeseen, jonka suvusta löytyi mm. useita professoreita. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 2007 arvosanalla "erittäin hyvä".
En luonnehtisi kumpaakaan henkilöksi, joka olisi syrjäytynyt tai jolta ilmiselvästi puuttuisi "yhteiskunnan omistajuustunne".
Entä rivimiehet? Toistaiseksi maailman menestynein rivimiesterroristi lienee ollut Mohammed Atta, jolla oli akateemista taustaa sekä Kairon yliopistosta että Hampurin teknisestä yliopistosta. Hänen isänsä oli egyptiläinen juristi ja äiti vauraan perheen koulutettu tytär. Eipä häntäkään voi millään perusteella kutsua syrjäytyneeksi.
Viimeiseksi huomiota herättänyt terroristi oli Nizzan kuorma-autoilija Mohamed Lahouaiej-Bouhlel. Hän oli tunisialaissyntyinen ja Nizzaan yli kymmenen vuotta sitten kotoutunut rekkakuski. Ei siis edellä mainittujen kaltaista yhteiskunnan kermaa, mutta ei missään tapauksessa myöskään syrjäytynyt henkilö.
Edelle kirjoittamani perusteella en usko, että suomalaisen terrorismin syntymistä voidaan ehkäistä pelkästään Al-Taeen ehdottamilla keinoilla, sillä edellä mainituista terroristeista kenelläkään ei ole ollut "pakottavaa tarvetta lähteä iskemään... [kohdemaidensa] intresseihin." Heidän motiivinsa ovat nousseet jostain aivan muualta kuin sekulaarin ja tavalliseen tapaan ajattelevan ihmisen ajatuskuluista.
Siitä syystä minä en myöskään usko, että terroristeihin vaikuttaisi kovin suuresti yhteiskunnallinen hyvinvointi. Siitä syystä myös terrorismin torjunta vaati merkittävästi radikaalimpia keinoja kuin "yhteiskunnallisen omistajuuden tunne".
Sellaisia ovat esimerkiksi syvästi yhteisöllisistä kulttuureista tulevien maahanmuuttajien määrän rajoittaminen, sekulaarin opetuksen vahvistaminen kotoutusprosessissa, radikalismista kiinni saatujen tuomitseminen eliniäksi kiven sisään, maan sisäisen turvallisuusvalvonnan tehostaminen sekä Suomen taloudellisen tilanteen kokonaisvaltainen parantaminen. En toki jättäisi käyttämättä Al-Taeen mainitseman osallisuudentunteen lisäämistäkään, kunhan se tapahtuu valtaväestöä syrjimättä eli kannustamalla tulijoita menestymään suomalaisessa yhteiskunnassa - mikä erityisesti tyttöjen kohdalla tarkoittaa monista lähtökulttuurin piirteestä luopumista.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka välttää terrori-iskut Suomessa?
Pikatyöpaikkoja oleskeluluvan saaneille
Monikulttuurinen kansallisraati ja muut maahanmuuttajien kotoutumista ehkäisevät ratkaisut
Ja ettei tänne ole pakotettu ketään, vaan kaikki ovat saapuneet omasta tahdostaan. Niinpä muslimilla ei ole "pakottavaa tarvetta lähteä iskemään suomalaisiin intresseihin, koska heidän intressinsä on elää tässä maassa rauhassa."
Terrori-rauhan säilymisen varmistamiseksi hän arvelee, että suomalaisten "pitää eheyttää yhteiskuntaa meidän ympärillämme, että jokainen täällä asuva tuntee omistajuutta Suomea kohtaan, että hänen intressinsä on valjastettu sille, että Suomi pysyy kunnossa. Tällä pystytään lyömään Isisin työkalut pois tämännäköisestä yhteiskunnasta, jossa elämme."
* * *
Al-Taeen kommentit ovat äärettömän mielenkiintoisia jos niitä tarkastelee todellisuutta vastaan. Sitä ennen sallittakoon kuitenkin retorinen kysymys asiantuntijalle: kenen täysjärkisen intresseissä on elää sekasortoisessa maassa?
* * *
Aloitettakoon Laura Kestilän ja kumppaneiden julkaisusta, jossa kerrotaan nuorten syrjäytymismekanismeista. Sen mukaan "tutkimukset korostavat lapsuuden ja nuoruuden elinolojen sekä siirtymien merkitystä syrjäytymisen prosessissa. Lapsen kehitys ei ole kuitenkaan suoraviivainen seuraus hänen kasvuympäristöstään, sillä suotuisissakin kasvuoloissa joillakin lapsilla on havaittu paljon ongelmia kehityksen eri osa-alueilla. Vastaavasti monet lapset näyttävät välttyvän syrjäytymisprosesseilta heikoista lähtökohdistaan huolimatta."
Kestilän mainitsemien tutkimusten mukaan pelkästään "yhteiskunnan omistajuustunnetta" luomalla ei siis pysty ehkäisemään nuorten syrjäytymistä. Ei suomalaisessa eikä maahanmuuttajaväestössä.
Taloussanomien artikkelissa vuodelta 2012 puolestaan kerrottiin, että "Suomessa on 32 500 nuorta, jotka eivät ole rekisteröityneet edes työttömiksi työnhakijoiksi". Edelleen mainittiin, että "vieraskielisistä kouluttamattomista nuorista joka kolmas on syrjäytynyt – kantaväestöön kuuluvista syrjässä on joka kahdeksas."
Syrjäytyminen ei siis koske pelkästään maahanmuuttajia, vaan myös kantasuomalaisia nuoria. Eli jos täällä syntyneetkin syrjäytyvät korkealla frekvenssillä, miten voimme edes kuvitella, ettei niin kävisi meikäläiseen yhteiskuntaan jo valmiiksi heikommista lähtökohdista tulleille maahanmuuttajille.
* * *
Mutta liittyykö syrjäytyminen oikeasti terrorismiin. Aloitetaan suomalaisesta 1800-luvun terrorismista eli puukkojunkkariudesta.
Sen rivimiehet olivat kyllä usein syrjäytyneistöä, mutta mahtimiehet kaikkea muuta. Antti Rannanjärvi oli poikkeuksellisen rikas isäntämies, eikä Antti Isotalo jäänyt hänestä paljonkaan jälkeen. Heidän terrorismityyppisessä rikollisuudessaan ei siis suinkaan ollut kyse vähäosaisuudesta vaan jostain aivan muusta - pätemisen tarpeesta ja kuuluisuuden janosta.
* * *
Entä muslimiterrorismi.
Edelleenkin tunnetuin, vaikkakin edesmennyt, terroristijohtaja Osama bin Laden peri isänsä kuoltua arvioiden mukaan 25 - 300 miljoonan dollarin omaisuuden ja oli ilmeisesti myös saanut yliopistotasoista koulutusta. Hänen perustamansa Al Qaidasta eronneen ISISin johtomies Abu Bakr al-Baghdadi puolestaan syntyi keskiluokkaiseen perheeseen, jonka suvusta löytyi mm. useita professoreita. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 2007 arvosanalla "erittäin hyvä".
En luonnehtisi kumpaakaan henkilöksi, joka olisi syrjäytynyt tai jolta ilmiselvästi puuttuisi "yhteiskunnan omistajuustunne".
Entä rivimiehet? Toistaiseksi maailman menestynein rivimiesterroristi lienee ollut Mohammed Atta, jolla oli akateemista taustaa sekä Kairon yliopistosta että Hampurin teknisestä yliopistosta. Hänen isänsä oli egyptiläinen juristi ja äiti vauraan perheen koulutettu tytär. Eipä häntäkään voi millään perusteella kutsua syrjäytyneeksi.
Viimeiseksi huomiota herättänyt terroristi oli Nizzan kuorma-autoilija Mohamed Lahouaiej-Bouhlel. Hän oli tunisialaissyntyinen ja Nizzaan yli kymmenen vuotta sitten kotoutunut rekkakuski. Ei siis edellä mainittujen kaltaista yhteiskunnan kermaa, mutta ei missään tapauksessa myöskään syrjäytynyt henkilö.
* * *
Edelle kirjoittamani perusteella en usko, että suomalaisen terrorismin syntymistä voidaan ehkäistä pelkästään Al-Taeen ehdottamilla keinoilla, sillä edellä mainituista terroristeista kenelläkään ei ole ollut "pakottavaa tarvetta lähteä iskemään... [kohdemaidensa] intresseihin." Heidän motiivinsa ovat nousseet jostain aivan muualta kuin sekulaarin ja tavalliseen tapaan ajattelevan ihmisen ajatuskuluista.
Siitä syystä minä en myöskään usko, että terroristeihin vaikuttaisi kovin suuresti yhteiskunnallinen hyvinvointi. Siitä syystä myös terrorismin torjunta vaati merkittävästi radikaalimpia keinoja kuin "yhteiskunnallisen omistajuuden tunne".
Sellaisia ovat esimerkiksi syvästi yhteisöllisistä kulttuureista tulevien maahanmuuttajien määrän rajoittaminen, sekulaarin opetuksen vahvistaminen kotoutusprosessissa, radikalismista kiinni saatujen tuomitseminen eliniäksi kiven sisään, maan sisäisen turvallisuusvalvonnan tehostaminen sekä Suomen taloudellisen tilanteen kokonaisvaltainen parantaminen. En toki jättäisi käyttämättä Al-Taeen mainitseman osallisuudentunteen lisäämistäkään, kunhan se tapahtuu valtaväestöä syrjimättä eli kannustamalla tulijoita menestymään suomalaisessa yhteiskunnassa - mikä erityisesti tyttöjen kohdalla tarkoittaa monista lähtökulttuurin piirteestä luopumista.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka välttää terrori-iskut Suomessa?
Pikatyöpaikkoja oleskeluluvan saaneille
Monikulttuurinen kansallisraati ja muut maahanmuuttajien kotoutumista ehkäisevät ratkaisut
Venäläinen valtiodoping
Venäjä on jäänyt kiinni valtiojohtoisesta dopingohjelmasta, johon liittyy näytteiden vaihtamista ja dopingtestissä näkymättömiä steroidikoktaileja. Siis todellisesta DDR-meiningistä. Tänään on Kansainvälisen olympiakomitean kriisikokous, jossa päätetään itänaapurimme sulkemisesta pois Rion kisoista - tai sitten ei.
Julkisuudessa olleista tiedoista olen saanut sen käsityksen, että dopingohjelmassa on ollut mukana vain osa venäläisurheilijoista. Siten kaikkien maan urheilijoiden sulkeminen ulos kisoista on ilmiselvä oikeusmurha puhtaita venäläisurheilijoita kohtaan. Tästä ei ole epäselvyyttä.
Toisaalta on selvää, että valtiojohtoiseen ja siten erityisen systemaattiseen ja häikäilemättömään sääntöjen rikkomiseen ei voida mitenkään vastata silkkihansikkain. Näin erityisesti siksi, että nyt paljastunut järjestelmä osoittaa urheilumenestyksen olevan maan valtiojohdolle poikkeuksellisen tärkeää. Ja kilpailijoita kohtaan törkeää.
Ajatellen nykyisiä urheilijoita ja erityisesti tulevia urheilijasukupolvia olisi erityisen tärkeää, että tämän luokan dopingvilpistä rangaistaan mahdollisimman raskaasti. Sellainen olisi sekä häpeäksi epärehellisen maan urheilu- ja poliittiselle johdolle että toimisi pelotteena muita vastaavia yrityksiä kohtaan.
Jos nyt lepsutaan, voidaan saman tien lopettaa puheet pyrkimyksestä puhtaaseen urheiluun ja samalla lopettaa jälkeläistensä terveydestä välittävien vanhempien lasten ohjaaminen urheilun pariin. KOK on siis tärkeän ja suuren päätöksen edessä.
Mutta onko moneen venäläisurheilijaan kohdistuva oikeusmurha sittenkin liian kova hinta? Olympiakomitealla on siis edessään vaikea päivä.
Toinen ja paljon vähemmälle huomiolle jäänyt asia on se, että voidaanko epärehellisiltä venäläisurheilijoilta peruuttaa jälkikäteen mitalit. Tämä edellyttäisi tavalla tai toisella sen osoittamista, että juuri heidän näytteensä on ollut positiivinen. Se on itse näytettä analysoimalla mahdotonta, koska alkuperäiset eritteet on hävitetty.
Yhden keinon saattaa kuitenkin tarjota se, että näyteastioihin on jäänyt niiden avaamisesta jälkiä. Jos ja kun näin on, voidaanko urheilijat tuomita dopingrikkeeseen astioista löytyneiden avaamisjälkien perusteella? Ja antaa mitalit niille, joiden ei ole syytä epäillä käyttäneen dopingia.
Jos tähän päädytään, on mahdollista, että esimerkiksi Sotshin 50 kilometrin hiihdon koko mitalikolmikko vaihtuu. Mikäli näin tapahtuu, nousee Iivo Niskanen tuloslistalla seitsemänneksi, Matti Heikkinen kahdenneksitoista ja Lari Lehtonen kahdenneksikymmenenneksi. Mestariksi nousisi tunturien ja turskansyöjien maan Martin Johnsrud Sundby. Tämä tietenkin vain jos sekä Aleksander Legkovin, Maxim Vilegzhanin että Ilja Tshernusovin näytepulloja on kopeloitu.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt käryää...
Abebe Aregawi loi doping-varjon etiopialaisen juoksukulttuurin ylle
Nicklas Bäckström - doping-valvonnan viaton uhri
Julkisuudessa olleista tiedoista olen saanut sen käsityksen, että dopingohjelmassa on ollut mukana vain osa venäläisurheilijoista. Siten kaikkien maan urheilijoiden sulkeminen ulos kisoista on ilmiselvä oikeusmurha puhtaita venäläisurheilijoita kohtaan. Tästä ei ole epäselvyyttä.
Toisaalta on selvää, että valtiojohtoiseen ja siten erityisen systemaattiseen ja häikäilemättömään sääntöjen rikkomiseen ei voida mitenkään vastata silkkihansikkain. Näin erityisesti siksi, että nyt paljastunut järjestelmä osoittaa urheilumenestyksen olevan maan valtiojohdolle poikkeuksellisen tärkeää. Ja kilpailijoita kohtaan törkeää.
Ajatellen nykyisiä urheilijoita ja erityisesti tulevia urheilijasukupolvia olisi erityisen tärkeää, että tämän luokan dopingvilpistä rangaistaan mahdollisimman raskaasti. Sellainen olisi sekä häpeäksi epärehellisen maan urheilu- ja poliittiselle johdolle että toimisi pelotteena muita vastaavia yrityksiä kohtaan.
Jos nyt lepsutaan, voidaan saman tien lopettaa puheet pyrkimyksestä puhtaaseen urheiluun ja samalla lopettaa jälkeläistensä terveydestä välittävien vanhempien lasten ohjaaminen urheilun pariin. KOK on siis tärkeän ja suuren päätöksen edessä.
Mutta onko moneen venäläisurheilijaan kohdistuva oikeusmurha sittenkin liian kova hinta? Olympiakomitealla on siis edessään vaikea päivä.
* * *
Toinen ja paljon vähemmälle huomiolle jäänyt asia on se, että voidaanko epärehellisiltä venäläisurheilijoilta peruuttaa jälkikäteen mitalit. Tämä edellyttäisi tavalla tai toisella sen osoittamista, että juuri heidän näytteensä on ollut positiivinen. Se on itse näytettä analysoimalla mahdotonta, koska alkuperäiset eritteet on hävitetty.
Yhden keinon saattaa kuitenkin tarjota se, että näyteastioihin on jäänyt niiden avaamisesta jälkiä. Jos ja kun näin on, voidaanko urheilijat tuomita dopingrikkeeseen astioista löytyneiden avaamisjälkien perusteella? Ja antaa mitalit niille, joiden ei ole syytä epäillä käyttäneen dopingia.
Jos tähän päädytään, on mahdollista, että esimerkiksi Sotshin 50 kilometrin hiihdon koko mitalikolmikko vaihtuu. Mikäli näin tapahtuu, nousee Iivo Niskanen tuloslistalla seitsemänneksi, Matti Heikkinen kahdenneksitoista ja Lari Lehtonen kahdenneksikymmenenneksi. Mestariksi nousisi tunturien ja turskansyöjien maan Martin Johnsrud Sundby. Tämä tietenkin vain jos sekä Aleksander Legkovin, Maxim Vilegzhanin että Ilja Tshernusovin näytepulloja on kopeloitu.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt käryää...
Abebe Aregawi loi doping-varjon etiopialaisen juoksukulttuurin ylle
Nicklas Bäckström - doping-valvonnan viaton uhri
maanantai 18. heinäkuuta 2016
Mediavallan ruumiillistuma nousi siivilleen
Virtuaalimaailma on saanut uuden menestystuotteen. Se on Pokemon Go -niminen peli, jonka seurauksena pelaajat hortoilevat ympäri kaupunkeja. Kuten nykyisin on tapana, itse peli on ilmainen, mutta houkuttaa käyttäjiään panemaan likoon todellista rahaa.
Peliä ei tee mielenkiintoiseksi sen sisältö, vaan sen jo etukäteen saavuttama mediahuomio. Löysin siitä ensimmäisen uutisen viime syyskuulta Pelaaja-sivustolta. Tämä on ymmärrettävää, koska sivusto lienee suunnattu nimenomaisesti pelaajia varten ja se uutisoinee samaan tapaan muitakin peliuutuuksia.
Sen sijaan oli peräti yllättävää kuinka paljon peli sai ennakkojulkisuutta valtamediassa. Sen saama huomio ulottui niin iltapäivä- kuin naistenlehtiinkin. Jopa Helsingin Sanomat otti pelin esiin ennen sen julkaisemista.
Tämän ennakkohuomion jälkeen ei lienekään mikään ihme, että peli saavutti käyttäjäkuntansa nopeasti ja jopa ennen julkaisemistaan Suomessa. Samoin on tapahtunut kansainvälisillä markkinoilla - sitä en kuitenkaan alkanut selvittää saiko se sielläkin samanlaisen etukäteisen mainoskierroksen.
Suomalaisittain asialla on sikäli merkitystä, että Pokemon-peli ohitti suomalaisen pelifirman eli Supercellin ykköstuotteen Clash of Clansin maailman tuottavimpana pelinä. Toivottavasti se ei kuitenkaan ennakoi Supercellin alamäkeä, vaan peliyhtiö onnistuu kehittelemään myös jatkossa menestyspelejä.
Itse pääasiasta vielä sen verran, että kirjoitin tämän päivityksen kiinnittääkseni arvoisan lukijani huomion siihen, kuinka Pokemon Go -pelinkin tapaus osoittaa mediavallan laajuuden. Se ei ole yhtään pelialaa vähäisempi yhteisissä asioissamme eli politiikassa tai kansalaisten asenneilmaston luomisessa.
Siksi median kirjoittelu Pokemon Go -pelistä on mitä tärkein uutinen, sillä se osoittaa kuinka tärkeää on opettaa medialukutaitoa jokaiselle sukupolvelle jo ennen aikuisikää. Tehtävä on niin tärkeä, ettei sitä voi jättää yksin perheen eikä myöskään yksin koulun vastuulle, vaan asiaa on syytä pakottaa niin kotioloissa kuin oppitunneillakin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS jatkaa ulkomaalaisten raiskaajien avustamista
Pelimiehiä ja maksumiehiä
Miksi media vaikenee tieteen menestyjistä?
Peliä ei tee mielenkiintoiseksi sen sisältö, vaan sen jo etukäteen saavuttama mediahuomio. Löysin siitä ensimmäisen uutisen viime syyskuulta Pelaaja-sivustolta. Tämä on ymmärrettävää, koska sivusto lienee suunnattu nimenomaisesti pelaajia varten ja se uutisoinee samaan tapaan muitakin peliuutuuksia.
Sen sijaan oli peräti yllättävää kuinka paljon peli sai ennakkojulkisuutta valtamediassa. Sen saama huomio ulottui niin iltapäivä- kuin naistenlehtiinkin. Jopa Helsingin Sanomat otti pelin esiin ennen sen julkaisemista.
Tämän ennakkohuomion jälkeen ei lienekään mikään ihme, että peli saavutti käyttäjäkuntansa nopeasti ja jopa ennen julkaisemistaan Suomessa. Samoin on tapahtunut kansainvälisillä markkinoilla - sitä en kuitenkaan alkanut selvittää saiko se sielläkin samanlaisen etukäteisen mainoskierroksen.
Suomalaisittain asialla on sikäli merkitystä, että Pokemon-peli ohitti suomalaisen pelifirman eli Supercellin ykköstuotteen Clash of Clansin maailman tuottavimpana pelinä. Toivottavasti se ei kuitenkaan ennakoi Supercellin alamäkeä, vaan peliyhtiö onnistuu kehittelemään myös jatkossa menestyspelejä.
Itse pääasiasta vielä sen verran, että kirjoitin tämän päivityksen kiinnittääkseni arvoisan lukijani huomion siihen, kuinka Pokemon Go -pelinkin tapaus osoittaa mediavallan laajuuden. Se ei ole yhtään pelialaa vähäisempi yhteisissä asioissamme eli politiikassa tai kansalaisten asenneilmaston luomisessa.
Siksi median kirjoittelu Pokemon Go -pelistä on mitä tärkein uutinen, sillä se osoittaa kuinka tärkeää on opettaa medialukutaitoa jokaiselle sukupolvelle jo ennen aikuisikää. Tehtävä on niin tärkeä, ettei sitä voi jättää yksin perheen eikä myöskään yksin koulun vastuulle, vaan asiaa on syytä pakottaa niin kotioloissa kuin oppitunneillakin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS jatkaa ulkomaalaisten raiskaajien avustamista
Pelimiehiä ja maksumiehiä
Miksi media vaikenee tieteen menestyjistä?
sunnuntai 17. heinäkuuta 2016
Sipilän ja Kataisen hallitusten vertailu
Helsingin Sanomat herkutteli tänä aamuna Perussuomalaisten suosion laskulla. Sen mukaan puolueen gallup-suosion kymmenen prosenttiyksikön laskun mukana koko hallituksen kannatus on pudonnut alle 50 prosentin eli kyseessä on oikeastaan vähemmistöhallitus.
Vertailukohteeksi HS otti Jyrki Kataisen hallituksen, johon osallistuneiden puolueiden gallup-kannatus nousi ensimmäisen vuoden aikana 63,2 prosentista peräti 67,7 prosenttiin. Vertailu on todellakin mielenkiintoinen, mutta ehkä eri syistä kuin toimittaja sen keksiessään tarkoitti.
Ainakin minä itse oivalsin Sipilän ja Kataisen hallitusten vertailun osoittavan vahvasti sen, kuinka vaikeina aikoina ongelmien kimppuun käyvä hallitus menettää luottamustaan siinä, missä asioita neuvottomana kiertelevä kyvyttömien vallanpitäjien kööri sen kun kasvattaa suosiotaan - ainakin niin kauan kunnes ratkaisemattomat ongelmat kasvavat niin suuriksi, että kansakin ymmärtää tilanteen kauheuden. Tällä tosiasialla on kaksi seurausta.
Ensimmäinen on se, että meillä tavallinen koko vaalikauden mittainen hallitusvalta on suorastaan erinomainen asia. Se mahdollistaa vaalikauden alussa ikävän tuntuisten, mutta tehokkaiden poliittisten ratkaisujen tekemisen. Ovatko Sipilän Suomen talouden kilpailukyvyn palauttamiseksi tekemät toimet sellaisia jää nähtäväksi, mutta ainakaan nykyhallitusta ei voi syyttää yrityksen puutteesta.
Toiseksi Sipilän ja Kataisen hallitusten ensimmäisen vuoden suosioiden vertaaminen aiheuttaa paineita poliittisille päättäjille - etenkin silloin kun hallitusta vetävät ammattipoliitikot, joille suosion säilyminen on elinehto. Sipilän tapauksessa näin ei ole. Eikä myöskään yhden hänen avainministerinsä eli Anne Bernerin.
Myös Perussuomalaisten ministereillä Timo Soinia lukuun ottamatta on ammattipoliitikon ura vasta alulla ja siten mahdollisesti oikeaksi ajamiensa asioiden ajaminen tärkeämpää kuin vallassa pysyminen. Tämä poliittinen epäammattimaisuus on saattanut vaikuttaa koko hallituksen ilmapiiriin ja poikkeukselliseen aktiivisuuteen.
Tästä pääsemmekin poliitikon ammatin turmiollisuuteen koko yhteiskunnan kannalta. Tässä ei tietenkään ole mitään uutta, sillä tunnetaanhan meillä jo vanhastaan sanonta, jonka mukaan valta turmelee ja absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti.
Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä korruptiosta vaan myös poliitikon elämänuran vaihtoehdottomuudesta. Vain absoluuttiselle huipulle päässeet - Jyrki Kataisen kaltaiset - poliittiset broilerit voivat ponnahtaa epäonnistumisensa jälkeen korkeisiin virkoihin.
Sen sijaan tavalliselle ministerille jää vaihtoehdoksi pelkästään vallassa roikkuminen eli pyrkimys miellyttää potentiaalista äänestäjäkuntaansa. Vallankäytön kannalta se tarkoittaa hampaattomuutta vaikeuksien keskellä ja koko yhteiskunnan kannalta vahingollista jakopolitiikkaa silloin kun siihen näyttäisi olevan edes pieni mahdollisuus.
Palatakseni nykyhallituksen tulevaisuuteen. Se on nähdäkseni sidottu kolmeen asiaan.
Ensimmäinen niistä on se, ettei Suomessa eikä sen toimintaympäristössä tapahdu mitään yllättävää, joka sekoittaisi koko pakan. Esimerkiksi Venäjän aggressio Suomea kohtaan veisi kansan hallituksen taakse, jolloin sen suosio räjähtäisi kasvuun. Maan sisäisen turvallisuuden äkillinen järkyttyminen taas saattaisi johtaa päinvastaiseen seuraukseen.
Kehityksen jatkuessa tavalliseen tapaan on avainasemassa Suomen talouspoliittinen kehitys. Mikäli kilpailukykysopimus on todella johtamassa maamme talouden nousuun, voi Sipilän kabinetti paistatella kasvavan suosion loisteessa. Päinvastaisessa tapauksessa on hallituspuolueilla edessään karut eduskuntavaalien vaalivalvojaiset vuonna 2019.
Kolmantena asiana on maahanmuutto. Hallitus on tehnyt sen suhteen merkittäviä toimenpiteitä, joiden tehoa ei kuitenkaan ole vielä testattu. Totuuden hetki on edessä silloin, jos Eurooppaan kohdistuu muutaman seuraavan vuoden aikana viime syksyn kaltainen turvapaikanhakijaryntäys.
Mikäli Suomi selviää sellaisesta kuivin jaloin, eli jää kansainvaelluksesta syrjään tai ainakin rajoittaa maahan oleskeluluvan saaneiden määrän minimiin, saa hallitus palkkionsa kasvavana gallup-suosiona ja siihen osallistuvat puolueet aikanaan vaalimenestyksenä. Syksyn 2015 tapahtumien uusiutuessa sellaisenaan voivat ainakin Soinin ministerit alkaa etsimään vaihtoehtoja elantonsa hankkimiselle.
Tavallisena suomalaisena toivon tietenkin, että maamme hallitus on tehnyt ja tekee vastakin hyviä päätöksiä, eikä mitään yllättävää tapahdu. Kauhukuvana on Kataisen hallituksen toimettomuus, jonka seurauksena Sipilän kabinetti sai pelastaakseen jo puoliksi hukkuneen Suomi-neidon. Samanlaista kabinettia en toivo enää koskaan näkeväni.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lipsahtiko Sipilältä? Yli kuudesosa budjettisäästöistä on tehty maahanmuuton takia
Maahanmuuttajien palkkaamisen helpottamisesta ja halventamisesta
Onko Sipilän hallituksen esikuvana NKP:n politbyroo?
Vertailukohteeksi HS otti Jyrki Kataisen hallituksen, johon osallistuneiden puolueiden gallup-kannatus nousi ensimmäisen vuoden aikana 63,2 prosentista peräti 67,7 prosenttiin. Vertailu on todellakin mielenkiintoinen, mutta ehkä eri syistä kuin toimittaja sen keksiessään tarkoitti.
Ainakin minä itse oivalsin Sipilän ja Kataisen hallitusten vertailun osoittavan vahvasti sen, kuinka vaikeina aikoina ongelmien kimppuun käyvä hallitus menettää luottamustaan siinä, missä asioita neuvottomana kiertelevä kyvyttömien vallanpitäjien kööri sen kun kasvattaa suosiotaan - ainakin niin kauan kunnes ratkaisemattomat ongelmat kasvavat niin suuriksi, että kansakin ymmärtää tilanteen kauheuden. Tällä tosiasialla on kaksi seurausta.
* * *
Ensimmäinen on se, että meillä tavallinen koko vaalikauden mittainen hallitusvalta on suorastaan erinomainen asia. Se mahdollistaa vaalikauden alussa ikävän tuntuisten, mutta tehokkaiden poliittisten ratkaisujen tekemisen. Ovatko Sipilän Suomen talouden kilpailukyvyn palauttamiseksi tekemät toimet sellaisia jää nähtäväksi, mutta ainakaan nykyhallitusta ei voi syyttää yrityksen puutteesta.
Toiseksi Sipilän ja Kataisen hallitusten ensimmäisen vuoden suosioiden vertaaminen aiheuttaa paineita poliittisille päättäjille - etenkin silloin kun hallitusta vetävät ammattipoliitikot, joille suosion säilyminen on elinehto. Sipilän tapauksessa näin ei ole. Eikä myöskään yhden hänen avainministerinsä eli Anne Bernerin.
Myös Perussuomalaisten ministereillä Timo Soinia lukuun ottamatta on ammattipoliitikon ura vasta alulla ja siten mahdollisesti oikeaksi ajamiensa asioiden ajaminen tärkeämpää kuin vallassa pysyminen. Tämä poliittinen epäammattimaisuus on saattanut vaikuttaa koko hallituksen ilmapiiriin ja poikkeukselliseen aktiivisuuteen.
Tästä pääsemmekin poliitikon ammatin turmiollisuuteen koko yhteiskunnan kannalta. Tässä ei tietenkään ole mitään uutta, sillä tunnetaanhan meillä jo vanhastaan sanonta, jonka mukaan valta turmelee ja absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti.
Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä korruptiosta vaan myös poliitikon elämänuran vaihtoehdottomuudesta. Vain absoluuttiselle huipulle päässeet - Jyrki Kataisen kaltaiset - poliittiset broilerit voivat ponnahtaa epäonnistumisensa jälkeen korkeisiin virkoihin.
Sen sijaan tavalliselle ministerille jää vaihtoehdoksi pelkästään vallassa roikkuminen eli pyrkimys miellyttää potentiaalista äänestäjäkuntaansa. Vallankäytön kannalta se tarkoittaa hampaattomuutta vaikeuksien keskellä ja koko yhteiskunnan kannalta vahingollista jakopolitiikkaa silloin kun siihen näyttäisi olevan edes pieni mahdollisuus.
* * *
Palatakseni nykyhallituksen tulevaisuuteen. Se on nähdäkseni sidottu kolmeen asiaan.
Ensimmäinen niistä on se, ettei Suomessa eikä sen toimintaympäristössä tapahdu mitään yllättävää, joka sekoittaisi koko pakan. Esimerkiksi Venäjän aggressio Suomea kohtaan veisi kansan hallituksen taakse, jolloin sen suosio räjähtäisi kasvuun. Maan sisäisen turvallisuuden äkillinen järkyttyminen taas saattaisi johtaa päinvastaiseen seuraukseen.
Kehityksen jatkuessa tavalliseen tapaan on avainasemassa Suomen talouspoliittinen kehitys. Mikäli kilpailukykysopimus on todella johtamassa maamme talouden nousuun, voi Sipilän kabinetti paistatella kasvavan suosion loisteessa. Päinvastaisessa tapauksessa on hallituspuolueilla edessään karut eduskuntavaalien vaalivalvojaiset vuonna 2019.
Kolmantena asiana on maahanmuutto. Hallitus on tehnyt sen suhteen merkittäviä toimenpiteitä, joiden tehoa ei kuitenkaan ole vielä testattu. Totuuden hetki on edessä silloin, jos Eurooppaan kohdistuu muutaman seuraavan vuoden aikana viime syksyn kaltainen turvapaikanhakijaryntäys.
Mikäli Suomi selviää sellaisesta kuivin jaloin, eli jää kansainvaelluksesta syrjään tai ainakin rajoittaa maahan oleskeluluvan saaneiden määrän minimiin, saa hallitus palkkionsa kasvavana gallup-suosiona ja siihen osallistuvat puolueet aikanaan vaalimenestyksenä. Syksyn 2015 tapahtumien uusiutuessa sellaisenaan voivat ainakin Soinin ministerit alkaa etsimään vaihtoehtoja elantonsa hankkimiselle.
Tavallisena suomalaisena toivon tietenkin, että maamme hallitus on tehnyt ja tekee vastakin hyviä päätöksiä, eikä mitään yllättävää tapahdu. Kauhukuvana on Kataisen hallituksen toimettomuus, jonka seurauksena Sipilän kabinetti sai pelastaakseen jo puoliksi hukkuneen Suomi-neidon. Samanlaista kabinettia en toivo enää koskaan näkeväni.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lipsahtiko Sipilältä? Yli kuudesosa budjettisäästöistä on tehty maahanmuuton takia
Maahanmuuttajien palkkaamisen helpottamisesta ja halventamisesta
Onko Sipilän hallituksen esikuvana NKP:n politbyroo?
lauantai 16. heinäkuuta 2016
Turkin kapina vahvisti Erdogania
Turkissa tehtiin viime yönä ilmeisesti epäonnistunut vallankaappausyritys. Tapahtumia on kommentoitu jo kaikissa mahdollisissa medioissa, joten en kertaa niiden sanomisia. Sen sijaan muutama itselleni mieleen tullut seikka.
Yön tapahtumat osoittivat että Erdogan istuu erittäin vankasti vallassa. Nyt kun hänen asemansa suhteessa armeijaan on testattu, edes sen pelko ei estä häntä toteuttamasta ja äärevöittämästä islamistista politiikkaansa.
Siten on mahdollista, että vallankaappausyritys jää kemalistisen eli maallisen Turkin joutsenlauluksi. Ja tämä on tapahtunut kaikkien länsimaiden tuella (Obama, Soini).
Näin ilmeisesti siksi, että sivistyneessä maailmassa on demokratian katsottu olevan reaalipoliittisia faktoja korkeampi arvo. Ehkä myös siksi, että tiedustelulähteet ehtivät tiedottamaan kapinan epäonnistumisesta ennen kannanottoja.
Toisaalta Erdoganin hallinto on suostunut pysäyttämään turvapaikanhakijoiden vyöryn EU:n alueelle. Padon purkaminen olisi ainakin EU-maille ollut katastrofi, joten tämä reaalipoliittinen tosiasia on saattanut edistää poliitikkoja ilmaisemaan tukeaan Ankaran diktaattorille.
Tulevaisuuden kannalta on merkittävää myös se, että Turkin nyt mitä todennäköisimmin islamisoituessa on mahdollista, että maan maallistunut keskiluokka joutuu ahdinkoon. Sen seurauksena se saattaa lähteä liikkeelle - ei henkilökohtaisen vainon vaan elinolosuhteiden muutoksen ja tulevaisuudessa vallitsevan kiihkoislamilaisen ilmapiirin takia. Siten meneillään oleva "pakolaiskriisi" saattaa saada pikantin turkkilaisen lisän.
Koska siinä on kyse maan taloudellisesti kantavasta voimasta ja kehityksen moottorista, saattaa Turkin taloustilanne pidemmällä aikavälillä vaikeutua. Samaan suuntaan vaikuttaisi luonnollisesti kehityksen vastainen uskonnollinen ilmapiiri. Siten Erdoganin Turkki on vaarassa joutua taloudellisiin vaikeuksiin, vaikka keskiluokka ei edes jättäisi kotimaataan.
Jos ja kun Turkin talous kärsii, saattaa diktaattorille ajan myötä syntyä tarve siirtää huomio sisäpolitiikasta ulkopolitiikkaan. Perinteisesti tämä tapahtuu naapureihin kohdistuvalla voimankäytöllä. Tosin Turkin tapauksessa on olemassa myös sisäinen vihollinen, eli maan kurdivähemmistö, jonka asema saattaa siis pidemmällä aikavälillä vaikeutua.
Onni onnettomuudessa on, ettei Erdoganin Turkilla ole voimaa horjuttaa koko maailman sotilaallista tasapainoa - eikä edes tosissaan uhitella venäläisille. Maailmanpoliittista merkitystä saattaa sen sijaan olla sillä, että Turkki on toiminut muille muslimimaille kohtuullisena esimerkkinä demokratiasta.
Tämän mallin katoamisen seuraukset saattavat vahvistaa islamistien asemaa koko muslimimaailmassa. Etenkin tänä aikana, jolloin islamistit ovat siirtyneet tehokkaaseen ja globaaliin terrorismisotaan länsimaita vastaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turkin Erdogan veti maton muslimien turvapaikanhakuoikeuden alta
Turkki osoittaa EU:lle tien
Länsimaiden pitäisi tunnustaa tosiasiat Syyriassa
Yön tapahtumat osoittivat että Erdogan istuu erittäin vankasti vallassa. Nyt kun hänen asemansa suhteessa armeijaan on testattu, edes sen pelko ei estä häntä toteuttamasta ja äärevöittämästä islamistista politiikkaansa.
Siten on mahdollista, että vallankaappausyritys jää kemalistisen eli maallisen Turkin joutsenlauluksi. Ja tämä on tapahtunut kaikkien länsimaiden tuella (Obama, Soini).
Näin ilmeisesti siksi, että sivistyneessä maailmassa on demokratian katsottu olevan reaalipoliittisia faktoja korkeampi arvo. Ehkä myös siksi, että tiedustelulähteet ehtivät tiedottamaan kapinan epäonnistumisesta ennen kannanottoja.
Toisaalta Erdoganin hallinto on suostunut pysäyttämään turvapaikanhakijoiden vyöryn EU:n alueelle. Padon purkaminen olisi ainakin EU-maille ollut katastrofi, joten tämä reaalipoliittinen tosiasia on saattanut edistää poliitikkoja ilmaisemaan tukeaan Ankaran diktaattorille.
Tulevaisuuden kannalta on merkittävää myös se, että Turkin nyt mitä todennäköisimmin islamisoituessa on mahdollista, että maan maallistunut keskiluokka joutuu ahdinkoon. Sen seurauksena se saattaa lähteä liikkeelle - ei henkilökohtaisen vainon vaan elinolosuhteiden muutoksen ja tulevaisuudessa vallitsevan kiihkoislamilaisen ilmapiirin takia. Siten meneillään oleva "pakolaiskriisi" saattaa saada pikantin turkkilaisen lisän.
Koska siinä on kyse maan taloudellisesti kantavasta voimasta ja kehityksen moottorista, saattaa Turkin taloustilanne pidemmällä aikavälillä vaikeutua. Samaan suuntaan vaikuttaisi luonnollisesti kehityksen vastainen uskonnollinen ilmapiiri. Siten Erdoganin Turkki on vaarassa joutua taloudellisiin vaikeuksiin, vaikka keskiluokka ei edes jättäisi kotimaataan.
Jos ja kun Turkin talous kärsii, saattaa diktaattorille ajan myötä syntyä tarve siirtää huomio sisäpolitiikasta ulkopolitiikkaan. Perinteisesti tämä tapahtuu naapureihin kohdistuvalla voimankäytöllä. Tosin Turkin tapauksessa on olemassa myös sisäinen vihollinen, eli maan kurdivähemmistö, jonka asema saattaa siis pidemmällä aikavälillä vaikeutua.
Onni onnettomuudessa on, ettei Erdoganin Turkilla ole voimaa horjuttaa koko maailman sotilaallista tasapainoa - eikä edes tosissaan uhitella venäläisille. Maailmanpoliittista merkitystä saattaa sen sijaan olla sillä, että Turkki on toiminut muille muslimimaille kohtuullisena esimerkkinä demokratiasta.
Tämän mallin katoamisen seuraukset saattavat vahvistaa islamistien asemaa koko muslimimaailmassa. Etenkin tänä aikana, jolloin islamistit ovat siirtyneet tehokkaaseen ja globaaliin terrorismisotaan länsimaita vastaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turkin Erdogan veti maton muslimien turvapaikanhakuoikeuden alta
Turkki osoittaa EU:lle tien
Länsimaiden pitäisi tunnustaa tosiasiat Syyriassa
perjantai 15. heinäkuuta 2016
Kuinka välttää terrori-iskut Suomessa?
Ranskassa sattui ja tapahtui jälleen. Nizzassa asustellut ranskalais-tunisialainen nuorukainen keksi ajella kuorma-autolla väkijoukkoon ja täydentää tekonsa käsiaseella. Tapaus ei sinänsä ollut yllättävä eikä sitä ollut myöskään tekijän tausta.
Teko toi luultavasti kaikkien mieleen taannoiset Pariisin iskut, joissa hyvin menestyneet maahanmuuttajataustaiset muslimit panivat kylmäksi ranskalaisia. Tämän päivän iskijästä tiedämme, että hänellä on Tunisian ja Ranskan kaksoiskansalaisuus, väkivaltataustaa, komea ulkonäkö sekä tapana tuijotella naapurin tytärtä. Lisäksi hän oli yksinäinen ja hiljainen.
Vielä emme tiedä oliko hän ensimmäisen vai toisen polven maahanmuuttaja, mutta kansalaisuus kertoo miehen oleskelleen jo pitkään viinin ja kortonkien luvatussa maassa. Emme myöskään tiedä, oliko miehellä koulutusta tai työtä - itse veikkaan aiempien terroristi-iskujen perusteella ainakin jälkimmäistä.
Tarkempia tietoja odotellessa palautan arvoisan lukijani mieliin aiemmin kokoamani asialistan (sieltä linkit kunkin toimen taustoihin, sikäli kun ne ovat vielä toimivia), joka meidän on toteutettava välttyäksemme vastaavilta teoilta Suomessa. Siis mikäli emme halua lopettaa muslimien maahanmuuttoa. Olkaapa hyvä.
Meidän tulee huolehtia siitä, ettei Ruotsissa käytävää rakettisotaa uutisoida Suomen tiedotusvälineissä.
Median tulee Helsingin Sanomien lailla tiedottaa jo ennen vaaleja, että maahanmuuttopolitiikan järkeistämisen ajaminen seuraavissa eduskuntavaaleissa johtaa automaattisesti oppositioon.
Median tulee kertoa, että islam on rauhan uskonto. On vain sattumaa, että tämän päivän terroristit ovat enimmäkseen muslimeita.
Kansalaisten tulee vaatia, että verovaroillamme toimiva Yle tukee entistä vahvemmin monikulttuurisuutta, jotta suomalaisille ei välittyisi islamisoinnin vastaisia mielipiteitä.
Suomen tulee lopettaa tutkimus, koska Koraanissa on jo kaikki tiede. Näin islamin tieteellis-tekninen etumatka länsimaihin kaventuu.
Opettajien on aivopestävä nuoret kantasuomalaiset, koska vain siten voimme estää musliminuoria radikalisoitumasta.
Urheilijoiden tulee lopettaa jääkiekko, koska se saattaa johtaa mellakoihin.
Pakolaisbisneksen toimijoiden tulee välttää väestörakennettamme korjaavien arabien sijoittaminen kohtuuttomiin olosuhteisiin, joissa saattaa esiintyä pakkasta tai eläimiä.
Suomen on autettava muslimeja kaatamaan kaikki islamilaisten maiden länsimieliset diktaattorit, jotta tilalle saadaan islamilainen demokratia.
Meidän tulee osoittaa aktiivisesti solidaarisuutta hakemalla Syyriasta kymmeniä tuhansia pakolaisia Suomeen.
Suomen tulee saattaa voimaan sharia-laki.
Meidän tulee kieltää huumori ja pilakuvat.
Perheiden sisälle on saatava islamilainen tasa-arvo, koska näin äiti voi parhaiten huolehtia lapsistaan. Näin heistä voi kasvaa ahkeria yhteiskunnan tukipilareita.
Suomalaisten tulee iloita kaikista länsimaisten toimittajien katkaistuista kauloista. Näin osoitamme lojaaliutta herkimmille uussuomalaisille, eivätkä he radikalisoidu.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terroristien kuva paljastaa seuraavan sukupolven terroristien isät ja äidit
Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä
Pariisin terrori-iskun opetukset kevään vaaleja ajatellen
Teko toi luultavasti kaikkien mieleen taannoiset Pariisin iskut, joissa hyvin menestyneet maahanmuuttajataustaiset muslimit panivat kylmäksi ranskalaisia. Tämän päivän iskijästä tiedämme, että hänellä on Tunisian ja Ranskan kaksoiskansalaisuus, väkivaltataustaa, komea ulkonäkö sekä tapana tuijotella naapurin tytärtä. Lisäksi hän oli yksinäinen ja hiljainen.
Vielä emme tiedä oliko hän ensimmäisen vai toisen polven maahanmuuttaja, mutta kansalaisuus kertoo miehen oleskelleen jo pitkään viinin ja kortonkien luvatussa maassa. Emme myöskään tiedä, oliko miehellä koulutusta tai työtä - itse veikkaan aiempien terroristi-iskujen perusteella ainakin jälkimmäistä.
* * *
Tarkempia tietoja odotellessa palautan arvoisan lukijani mieliin aiemmin kokoamani asialistan (sieltä linkit kunkin toimen taustoihin, sikäli kun ne ovat vielä toimivia), joka meidän on toteutettava välttyäksemme vastaavilta teoilta Suomessa. Siis mikäli emme halua lopettaa muslimien maahanmuuttoa. Olkaapa hyvä.
Meidän tulee huolehtia siitä, ettei Ruotsissa käytävää rakettisotaa uutisoida Suomen tiedotusvälineissä.
Median tulee Helsingin Sanomien lailla tiedottaa jo ennen vaaleja, että maahanmuuttopolitiikan järkeistämisen ajaminen seuraavissa eduskuntavaaleissa johtaa automaattisesti oppositioon.
Median tulee kertoa, että islam on rauhan uskonto. On vain sattumaa, että tämän päivän terroristit ovat enimmäkseen muslimeita.
Kansalaisten tulee vaatia, että verovaroillamme toimiva Yle tukee entistä vahvemmin monikulttuurisuutta, jotta suomalaisille ei välittyisi islamisoinnin vastaisia mielipiteitä.
Suomen tulee lopettaa tutkimus, koska Koraanissa on jo kaikki tiede. Näin islamin tieteellis-tekninen etumatka länsimaihin kaventuu.
Opettajien on aivopestävä nuoret kantasuomalaiset, koska vain siten voimme estää musliminuoria radikalisoitumasta.
Urheilijoiden tulee lopettaa jääkiekko, koska se saattaa johtaa mellakoihin.
Pakolaisbisneksen toimijoiden tulee välttää väestörakennettamme korjaavien arabien sijoittaminen kohtuuttomiin olosuhteisiin, joissa saattaa esiintyä pakkasta tai eläimiä.
Suomen on autettava muslimeja kaatamaan kaikki islamilaisten maiden länsimieliset diktaattorit, jotta tilalle saadaan islamilainen demokratia.
Meidän tulee osoittaa aktiivisesti solidaarisuutta hakemalla Syyriasta kymmeniä tuhansia pakolaisia Suomeen.
Suomen tulee saattaa voimaan sharia-laki.
Meidän tulee kieltää huumori ja pilakuvat.
Perheiden sisälle on saatava islamilainen tasa-arvo, koska näin äiti voi parhaiten huolehtia lapsistaan. Näin heistä voi kasvaa ahkeria yhteiskunnan tukipilareita.
Suomalaisten tulee iloita kaikista länsimaisten toimittajien katkaistuista kauloista. Näin osoitamme lojaaliutta herkimmille uussuomalaisille, eivätkä he radikalisoidu.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terroristien kuva paljastaa seuraavan sukupolven terroristien isät ja äidit
Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä
Pariisin terrori-iskun opetukset kevään vaaleja ajatellen
torstai 14. heinäkuuta 2016
Miksi tieto- ja viestintäteknologia ei enää kannattele tuottavuuden kasvua?
Yleisradio kertoi eilen, että ekonomisteille on mysteeri, miksi tieto- ja viestintäteknologia ei enää kannattele tuottavuuden kasvua. Minäpä kerron omia kokemuksiani.
Kun ICT-teknologia aloitti voittokulkunsa, helpottuivat monet työtehtävät aivan oleellisesti. Tutkimustulosten analysointiin saatiin erilaisia ohjelmistoja, hakemusten ja artikkeleiden kirjoittaminen tietokoneella onnistui aiempaa nopeammin ja yhteydenpito maailmanlaajuisen tiedeyhteisön kanssa muuttui käytännössä reaaliaikaiseksi.
Mutta sitten tieto- ja viestintäteknologia ryhtyi vaikeuttamaan työntekoa. Sihteerit poistettiin ja heidän tehtävänsä siirtyivät suurelta osin myös professoreille. Näin teknologia valjastettiin erilaisten seurantojen palvelukseen.
Niinpä minä teen nykyisin yli yli kaksinkertaisella palkalla sihteerin töitä ilman sihteerin ammattitaitoa: tilaan matkoja, tarkastan laskuja ja kirjaan päivittäin työtuntejani vartin tarkkuudella käyttäen kelvottoman huonosti tutkimusmaailmaan sopivia inter- tai intranetsovelluksia.
Lisäksi vastailen kaikenlaisiin konsulteilta tilattuihin talon sisäisen hallinnon kaipaamiin kehittämiskyselyihin. Ja osallistun yhä useammin joko oikeisiin tai virtuaalisiin hallinto-, seurantaryhmä- ynnä muihin kokouksiin. Sekä poistan sähköpostistani päivittäin kymmeniä roskaposteja ja lueskelen minulle osoitettuja sinänsä asiallisia, mutta täysin tarpeettomia viestejä.
Toisin sanoen minun kokemukseni mukaan ekonomistien mysteeri johtuu siitä, että tieto- ja viestintäteknologia on valjastettu laajentamaan byrokratiaa ja hallinnon sisäsyntyisiä tarpeita. Jos suomalaisessa tutkimusmaailmassa joku siivoaisi pois kaikenlaisen hallinnoinnin hallinnoinnin vuoksi, räjähtäisi työn tuottavuus uuteen nousuun.
Minulla on sellainen käsitys, ettei edellä kuvaamani kehitys koske pelkästään tutkimusmaailmaa, vaan on levinnyt kaikkialle julkiseen hallintoon sekä myös yksityiselle sektorille. Ellei pikkufirmoihin, niin ainakin suuriin yrityksiin.
Ennen sanottiin että "tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä". Sama koskee ICT-teknologiaa ja byrokraatteja.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Suomi sulkeutumassa, Antti Blåfield?
Eväät Suomen uuteen kukoistukseen
Onko ruotsalainen oikeassa?
Kun ICT-teknologia aloitti voittokulkunsa, helpottuivat monet työtehtävät aivan oleellisesti. Tutkimustulosten analysointiin saatiin erilaisia ohjelmistoja, hakemusten ja artikkeleiden kirjoittaminen tietokoneella onnistui aiempaa nopeammin ja yhteydenpito maailmanlaajuisen tiedeyhteisön kanssa muuttui käytännössä reaaliaikaiseksi.
Mutta sitten tieto- ja viestintäteknologia ryhtyi vaikeuttamaan työntekoa. Sihteerit poistettiin ja heidän tehtävänsä siirtyivät suurelta osin myös professoreille. Näin teknologia valjastettiin erilaisten seurantojen palvelukseen.
Niinpä minä teen nykyisin yli yli kaksinkertaisella palkalla sihteerin töitä ilman sihteerin ammattitaitoa: tilaan matkoja, tarkastan laskuja ja kirjaan päivittäin työtuntejani vartin tarkkuudella käyttäen kelvottoman huonosti tutkimusmaailmaan sopivia inter- tai intranetsovelluksia.
Lisäksi vastailen kaikenlaisiin konsulteilta tilattuihin talon sisäisen hallinnon kaipaamiin kehittämiskyselyihin. Ja osallistun yhä useammin joko oikeisiin tai virtuaalisiin hallinto-, seurantaryhmä- ynnä muihin kokouksiin. Sekä poistan sähköpostistani päivittäin kymmeniä roskaposteja ja lueskelen minulle osoitettuja sinänsä asiallisia, mutta täysin tarpeettomia viestejä.
Toisin sanoen minun kokemukseni mukaan ekonomistien mysteeri johtuu siitä, että tieto- ja viestintäteknologia on valjastettu laajentamaan byrokratiaa ja hallinnon sisäsyntyisiä tarpeita. Jos suomalaisessa tutkimusmaailmassa joku siivoaisi pois kaikenlaisen hallinnoinnin hallinnoinnin vuoksi, räjähtäisi työn tuottavuus uuteen nousuun.
Minulla on sellainen käsitys, ettei edellä kuvaamani kehitys koske pelkästään tutkimusmaailmaa, vaan on levinnyt kaikkialle julkiseen hallintoon sekä myös yksityiselle sektorille. Ellei pikkufirmoihin, niin ainakin suuriin yrityksiin.
Ennen sanottiin että "tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä". Sama koskee ICT-teknologiaa ja byrokraatteja.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Suomi sulkeutumassa, Antti Blåfield?
Eväät Suomen uuteen kukoistukseen
Onko ruotsalainen oikeassa?
Marjanpoimintaa
Iltasanomat kertoi tänään, että mm. pääkaupunkiseudulla toimiva mansikanviljelijä ei ole palkannut suomalaista marjanpoimijaa 16 vuoteen. Syyksi hän mainitsee sen, etteivät suomalaiset nuoret ole jaksaneet eittämättä ikävän työn parissa muutamaa päivää pidempään.
Mansikkayrittäjän kannalta kesken kaiken lopettava työntekijä on valtava riski. Kuten tänä kesänäkin olemme nähneet, on paras mansikka-aika lyhyt ja kiihkeä, eikä marjanpoiminta saa silloin takkuilla. Niinpä yrittäjä palkkaa ukrainalaisia poimijoita, joiden työhaluihin voi luottaa.
Uutinen herätti mielessäni parikin ajatusta.
Ensinnäkin tuli mieleeni, että olisiko meillä työntekijöinä ja kasvattajina syytä miettiä miten tähän on tultu. Isoäitini tapasi sanoa, että "jos työnteko mukavaa olisi, niin herrathan sitä tekisivät". Siitä huolimatta hän teki isoisäni kanssa koko ikänsä mansikanpoimintaan verrattavaa työtä omalla pientilallaan. Miksei sama ikävä työ kelpaa nuorille suomalaisille?
Toiseksi Helsingin Sanomat kertoi, että mikä tahansa työpaikka kelpaisi irakilaisille turvapaikanhakijoille. Jos tilanne tosiaan on sellainen, niin kannattaisikohan ainakin mansikkatilojen lähistöllä sijaitseville turvapaikanhakijoille tarjota poimintatyötä.
Tämä edesauttaisi tulijoiden kotoutumista ja toimisi samalla kokeiluna siitä, miten innokkaita työntekijöitä heidän joukostaan löytyy. Parhaassa (pahimmassa?) tapauksessa tulijat saattaisivat suomalaiset työtä vieroksuvat työttömät ja opiskelijat häpeään. Samalla tulijalle tarjoutuisi tilaisuus osoittaa oma potentiaalinsa suomalaisessa työelämässä.
Kolmas ajatus liittyy mansikanpoiminnan palkkatasoon. Löysin kirjoituksen, jonka mukaan päiväansio nousee 70-80 euroon. Tosiasia kuitenkin on, että poimijoiden palkkataso heijastuu suoraan marjojen hintaan, joten kysynnän hiipumisen takia ansioita ei voi nostaa taivaisiin.
Lisäksi marjatilallisen ei tietenkään kannata maksaa suomalaiselle poimijalle juurikaan sen kummempaa palkkaa kuin vaikkapa ukrainalaiselle. Etenkään, jos suomalaiseen poimijaan liittyy työn keskeyttämisen riski.
Niin tai näin, tällä hetkellä tosiasia on, ettemme hyödynnä mansikkasatoa suomalaisten työllistämisessä. Emmekä myöskään maahanmuuttajien kotouttamisessa tai nuorten kasvattamisessa työelämään.
Sen sijaan olemme rakentaneet rahavirran kohti köyhää Itä-Eurooppaa. Onneksi mansikanpoiminnasta saatavalla rahalla lienee siellä ihmisten elämää huomattavasti parantava vaikutus. Olemmeko siis sittenkin varsinaisia hyväntekijöitä?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pikatyöpaikkoja oleskeluluvan saaneille
Maahanmuuttajien palkkaamisen helpottamisesta ja halventamisesta
Kesä vailla mansikoita?
Mansikkayrittäjän kannalta kesken kaiken lopettava työntekijä on valtava riski. Kuten tänä kesänäkin olemme nähneet, on paras mansikka-aika lyhyt ja kiihkeä, eikä marjanpoiminta saa silloin takkuilla. Niinpä yrittäjä palkkaa ukrainalaisia poimijoita, joiden työhaluihin voi luottaa.
Uutinen herätti mielessäni parikin ajatusta.
Ensinnäkin tuli mieleeni, että olisiko meillä työntekijöinä ja kasvattajina syytä miettiä miten tähän on tultu. Isoäitini tapasi sanoa, että "jos työnteko mukavaa olisi, niin herrathan sitä tekisivät". Siitä huolimatta hän teki isoisäni kanssa koko ikänsä mansikanpoimintaan verrattavaa työtä omalla pientilallaan. Miksei sama ikävä työ kelpaa nuorille suomalaisille?
Toiseksi Helsingin Sanomat kertoi, että mikä tahansa työpaikka kelpaisi irakilaisille turvapaikanhakijoille. Jos tilanne tosiaan on sellainen, niin kannattaisikohan ainakin mansikkatilojen lähistöllä sijaitseville turvapaikanhakijoille tarjota poimintatyötä.
Tämä edesauttaisi tulijoiden kotoutumista ja toimisi samalla kokeiluna siitä, miten innokkaita työntekijöitä heidän joukostaan löytyy. Parhaassa (pahimmassa?) tapauksessa tulijat saattaisivat suomalaiset työtä vieroksuvat työttömät ja opiskelijat häpeään. Samalla tulijalle tarjoutuisi tilaisuus osoittaa oma potentiaalinsa suomalaisessa työelämässä.
Kolmas ajatus liittyy mansikanpoiminnan palkkatasoon. Löysin kirjoituksen, jonka mukaan päiväansio nousee 70-80 euroon. Tosiasia kuitenkin on, että poimijoiden palkkataso heijastuu suoraan marjojen hintaan, joten kysynnän hiipumisen takia ansioita ei voi nostaa taivaisiin.
Lisäksi marjatilallisen ei tietenkään kannata maksaa suomalaiselle poimijalle juurikaan sen kummempaa palkkaa kuin vaikkapa ukrainalaiselle. Etenkään, jos suomalaiseen poimijaan liittyy työn keskeyttämisen riski.
Niin tai näin, tällä hetkellä tosiasia on, ettemme hyödynnä mansikkasatoa suomalaisten työllistämisessä. Emmekä myöskään maahanmuuttajien kotouttamisessa tai nuorten kasvattamisessa työelämään.
Sen sijaan olemme rakentaneet rahavirran kohti köyhää Itä-Eurooppaa. Onneksi mansikanpoiminnasta saatavalla rahalla lienee siellä ihmisten elämää huomattavasti parantava vaikutus. Olemmeko siis sittenkin varsinaisia hyväntekijöitä?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pikatyöpaikkoja oleskeluluvan saaneille
Maahanmuuttajien palkkaamisen helpottamisesta ja halventamisesta
Kesä vailla mansikoita?
keskiviikko 13. heinäkuuta 2016
Vastuunkantolaskelma
Yhdysvallat ottaa vastaan 10 000 pakolaista Syyriasta. Wikipedian lukuja käyttäen se tarkoittaa, että kutakin pakolaista elättää rapakon toisella puolella noin 32 210 amerikkalaista. BKT:lla mitattua taloudellista toimeliaisuutta amerikkalaisilla on käytettävissään 1 741 900 000 dollaria jokaista syyrialaistulijaa kohti.
Suomi on 1.1. - 31.5. välisenä aikana myöntänyt turvapaikan tai muun oleskeluluvan 342 syyrialaiselle. Jos tahti jatkuu samana, saa tänä vuonna yhteensä 820 syyrialaista Suomesta uuden kodin.
Wikipedian lukujen mukaan kutakin syyrialaista on elättämässä 6621 suomalaista, joilla on BKT:lla mitattua taloudellista toimeliaisuutta noin 281 341 463 Amerikan dollaria jokaista tulijaa kohden. Verrattuna amerikkalaisiin on suomalaisilla siis kutakin oleskeluluvan saanutta syyrialaista kohden käytettävissä 20 prosenttia henkilö- ja noin 16 prosenttia taloudellisia resursseja.
Tässä vastuunkantolaskelmassa ei ole huomioitu muita humanitaarisia maahantulijoita. Suomeen hyväksyttiin edellä mainittujen syyrialaisten lisäksi kaikkiaan 2224 turvapaikanhakijaa. Nämä luvut eivät sisällä perheenyhdistämisiä eivätkä kiintiöpakolaisia.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasistinen henkilöllisyystodistus
Murha-aalto herättää keskustelua USA:ssa
Hyvin kotoutuneita somaleita
Suomi on 1.1. - 31.5. välisenä aikana myöntänyt turvapaikan tai muun oleskeluluvan 342 syyrialaiselle. Jos tahti jatkuu samana, saa tänä vuonna yhteensä 820 syyrialaista Suomesta uuden kodin.
Wikipedian lukujen mukaan kutakin syyrialaista on elättämässä 6621 suomalaista, joilla on BKT:lla mitattua taloudellista toimeliaisuutta noin 281 341 463 Amerikan dollaria jokaista tulijaa kohden. Verrattuna amerikkalaisiin on suomalaisilla siis kutakin oleskeluluvan saanutta syyrialaista kohden käytettävissä 20 prosenttia henkilö- ja noin 16 prosenttia taloudellisia resursseja.
Tässä vastuunkantolaskelmassa ei ole huomioitu muita humanitaarisia maahantulijoita. Suomeen hyväksyttiin edellä mainittujen syyrialaisten lisäksi kaikkiaan 2224 turvapaikanhakijaa. Nämä luvut eivät sisällä perheenyhdistämisiä eivätkä kiintiöpakolaisia.
Rasistinen henkilöllisyystodistus
Murha-aalto herättää keskustelua USA:ssa
Hyvin kotoutuneita somaleita
perjantai 8. heinäkuuta 2016
Kohti diktatuureista tuttua yhteiskuntaa
Helsingin hovioikeus antoi törkeästä kuolemantuottamuksesta, törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja tekopaikalta karkaamisesta kahden vuoden ja kahdeksan kuukauden rangaistuksen. Oikeuden mielestä tahallisuus ei tässä tapauksessa ollut yhtä suuri kuin muissa vastaavissa tapauksissa, koska miehellä oli impulsiivista käyttäytymistä aiheuttava aivovamma. Lisäksi teko oli saanut julkisuutta, jonka takia tuomiota alennettiin neljällä kuukaudella.
Tämän aamun Helsingin Sanomat otti tuomioon kantaa pääkirjoituksessaan todeten, että "hovioikeuden perustelu julkisuudesta on ongelmallinen. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tiedotusvälineillä olisi ainakin välillisesti vaikutusta rikoksista tuomittujen saamiin rangaistuksiin. Entä kuinka voidaan mitata kulloisessakin tapauksessa julkisuuden aiheuttama vahinko, jos epäillyn henkilöllisyyttä ei ole tiedotusvälineissä edes paljastettu?"
Tästä on helppo olla samaa mieltä. Samalla on kuitenkin todettava, että myös Helsingin käräjäoikeus on toisen törkeän rikoksen yhteydessä nähnyt tapauksen saaman julkisuuden rangaistusta alentavaksi seikaksi.
Autotappajan saaman tuomion jälkeen näyttääkin siltä, että suomalainen tai ainakin helsinkiläinen oikeusjärjestelmä on keksinyt patenttiratkaisun julkisuuskynnyksen ylittävien rikollisten rangaistusten pienentämiseksi. Käytännössä se tarkoittaa kaikista raskaimpien rikoslajien rangaistusasteikon alentamista.
Motiiveja oikeuden linjauksiin voi vain arvailla. Se on kuitenkin varmaa, että lehdistöllä ja muulla medialla on tämän linjauksen perusteella houkutus olla uutisoimatta vakavista rikoksista, kuten raiskauksista, tapoista ja murhista, ja samalla pimittää yhteiskunnassamme tapahtuvat lainrikkomukset kansalta.
Jos ja kun näin tapahtuu, astumme askeleen lähemmäs erilaisista diktatuureista tyypillistä julkisuuskäytäntöä, jossa kansaa hallitaan pimittämällä siltä oleellista ja eliitin tarkoitusperien kannalta hankalaa tietoa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pari ajatusta Tampereen tapauksesta
Neljän vuoden tuomio anonyymille pedofiiliraiskaajalle
Pitäisikö joukkoraiskaajiksi epäiltyjen kuvat ja nimet julkaista lehdistössä vai ei?
Tämän aamun Helsingin Sanomat otti tuomioon kantaa pääkirjoituksessaan todeten, että "hovioikeuden perustelu julkisuudesta on ongelmallinen. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tiedotusvälineillä olisi ainakin välillisesti vaikutusta rikoksista tuomittujen saamiin rangaistuksiin. Entä kuinka voidaan mitata kulloisessakin tapauksessa julkisuuden aiheuttama vahinko, jos epäillyn henkilöllisyyttä ei ole tiedotusvälineissä edes paljastettu?"
Tästä on helppo olla samaa mieltä. Samalla on kuitenkin todettava, että myös Helsingin käräjäoikeus on toisen törkeän rikoksen yhteydessä nähnyt tapauksen saaman julkisuuden rangaistusta alentavaksi seikaksi.
Autotappajan saaman tuomion jälkeen näyttääkin siltä, että suomalainen tai ainakin helsinkiläinen oikeusjärjestelmä on keksinyt patenttiratkaisun julkisuuskynnyksen ylittävien rikollisten rangaistusten pienentämiseksi. Käytännössä se tarkoittaa kaikista raskaimpien rikoslajien rangaistusasteikon alentamista.
Motiiveja oikeuden linjauksiin voi vain arvailla. Se on kuitenkin varmaa, että lehdistöllä ja muulla medialla on tämän linjauksen perusteella houkutus olla uutisoimatta vakavista rikoksista, kuten raiskauksista, tapoista ja murhista, ja samalla pimittää yhteiskunnassamme tapahtuvat lainrikkomukset kansalta.
Jos ja kun näin tapahtuu, astumme askeleen lähemmäs erilaisista diktatuureista tyypillistä julkisuuskäytäntöä, jossa kansaa hallitaan pimittämällä siltä oleellista ja eliitin tarkoitusperien kannalta hankalaa tietoa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pari ajatusta Tampereen tapauksesta
Neljän vuoden tuomio anonyymille pedofiiliraiskaajalle
Pitäisikö joukkoraiskaajiksi epäiltyjen kuvat ja nimet julkaista lehdistössä vai ei?
torstai 7. heinäkuuta 2016
Hyttysiä ja sarvettomia lehmiä
Suomi ja Eurooppa haraavat modernia eläin- ja kasvinjalostusta vastaan. Samaan aikaan muualla maailmassa on tieteen viimeisimmät keksinnöt otettu riemulla käyttöön. Niistä esimerkkejä tarjosi äskettäin lukemani Science-lehti uutisosiossaan.
Modernin molekyylibiologian toteuttamista kehitysaskelista ensimmäisenä esimerkkinä ovat Grand Caymanille Karibian saaristoon levitettävät geneettisesti modifioidut hyttyset, jotka ovat niihin tehtyjen muutosten takia kyllä halukkaita parittelemaan, mutta parittelukyvystään huolimatta kyvyttömiä tuottamaan eläviä jälkeläisiä.
Näitä hyttysiä luontoon päästämällä voidaan mm. Zika-, Dengue- ja Chikungunya-viruksia levittävien Aedes aegypti-hyttysten määrää vähentää tehokkaasti ja samalla pienentää saarella asuvien ja siellä vierailevien ihmisten virustautiriskiä. Itse geneettisesti muokatut hyttyset katoavat lisääntymiskyvyttöminä työnsä tehtyään jättämättä itsestään muita merkkejä kuin vähentyneen hyttyskannan.
Toinen Science-lehdessä kerrottu uusi esimerkki geeniteknologian mahdollisuuksista on amerikkalaisen Recombinetics-yhtiön kehittelemä maitokarjarotu, jossa lehmät on saatu sarvettomiksi TALEN-nimisellä genomin editointitekniikalla. Näin on saatu aikaiseksi rotu, jonka sarvet eivät aiheuta vaaraa hoitajilleen tai toisille naudoille ja joiden sarvia ei tarvitse katkoa kivuliaasti vasikoina, mutta joiden tuottaman maidon laatu tai eläinten muu elämä eivät ole muuttunut mitenkään.
Kuten edelle kirjoittamani esimerkit osoittavat, on tänä päivänä edetty kauas siitä ajasta, jolloin geenitekniikan kohutuin tuote oli herbisidiresistentti kasvi, jonka avulla kauppias sai samalla kaupatuksi myös kasvimyrkkynsä. Tosin jo silloin tuotettiin monenlaiset lääkeaineet GMO-bakteerien avulla - esimerkkinä vaikkapa insuliini, joka kyllä kehitettiin aikanaan Euroopassa, mutta jonka valmistus ja sen tuottama taloudellinen hyöty toteutuivat "aktivistien" vastustuksen takia aivan muualla.
Tosiasia on, että vastustivat eurooppalaiset molekyylibiologian sovelluksia miten paljon hyvänsä jatkuu tieteen kehitys muualla maailmassa joka päivä. Sen seurauksena syntyy taloutta virkistämään ja hyvinvointia parantamaan yhä uusia ja entistä hyödyllisempiä tuotteita.
Luottaen arvoisan lukijani omaan järkeen lopetan tämän kirjoitukseni tähän toivoen samalla, että se on herättänyt uusia ajatuksia.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Geenitekniikasta merkittäviä hyötyjä ympäristölle ja maataloudelle
GMO-lajikkeissa on "antibiootille vastustuskykyisiä geenejä"
Sika-, lintu- ynnä muut influenssat
Modernin molekyylibiologian toteuttamista kehitysaskelista ensimmäisenä esimerkkinä ovat Grand Caymanille Karibian saaristoon levitettävät geneettisesti modifioidut hyttyset, jotka ovat niihin tehtyjen muutosten takia kyllä halukkaita parittelemaan, mutta parittelukyvystään huolimatta kyvyttömiä tuottamaan eläviä jälkeläisiä.
Näitä hyttysiä luontoon päästämällä voidaan mm. Zika-, Dengue- ja Chikungunya-viruksia levittävien Aedes aegypti-hyttysten määrää vähentää tehokkaasti ja samalla pienentää saarella asuvien ja siellä vierailevien ihmisten virustautiriskiä. Itse geneettisesti muokatut hyttyset katoavat lisääntymiskyvyttöminä työnsä tehtyään jättämättä itsestään muita merkkejä kuin vähentyneen hyttyskannan.
Toinen Science-lehdessä kerrottu uusi esimerkki geeniteknologian mahdollisuuksista on amerikkalaisen Recombinetics-yhtiön kehittelemä maitokarjarotu, jossa lehmät on saatu sarvettomiksi TALEN-nimisellä genomin editointitekniikalla. Näin on saatu aikaiseksi rotu, jonka sarvet eivät aiheuta vaaraa hoitajilleen tai toisille naudoille ja joiden sarvia ei tarvitse katkoa kivuliaasti vasikoina, mutta joiden tuottaman maidon laatu tai eläinten muu elämä eivät ole muuttunut mitenkään.
Kuten edelle kirjoittamani esimerkit osoittavat, on tänä päivänä edetty kauas siitä ajasta, jolloin geenitekniikan kohutuin tuote oli herbisidiresistentti kasvi, jonka avulla kauppias sai samalla kaupatuksi myös kasvimyrkkynsä. Tosin jo silloin tuotettiin monenlaiset lääkeaineet GMO-bakteerien avulla - esimerkkinä vaikkapa insuliini, joka kyllä kehitettiin aikanaan Euroopassa, mutta jonka valmistus ja sen tuottama taloudellinen hyöty toteutuivat "aktivistien" vastustuksen takia aivan muualla.
Tosiasia on, että vastustivat eurooppalaiset molekyylibiologian sovelluksia miten paljon hyvänsä jatkuu tieteen kehitys muualla maailmassa joka päivä. Sen seurauksena syntyy taloutta virkistämään ja hyvinvointia parantamaan yhä uusia ja entistä hyödyllisempiä tuotteita.
Luottaen arvoisan lukijani omaan järkeen lopetan tämän kirjoitukseni tähän toivoen samalla, että se on herättänyt uusia ajatuksia.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Geenitekniikasta merkittäviä hyötyjä ympäristölle ja maataloudelle
GMO-lajikkeissa on "antibiootille vastustuskykyisiä geenejä"
Sika-, lintu- ynnä muut influenssat
tiistai 5. heinäkuuta 2016
Pari ajatusta Tampereen tapauksesta
Tuskin kukaan suomalainen on viime aikoina välttynyt uutiselta, jonka mukaan kuubalaisten lentopalloilijoiden epäillään syyllistyneen törkeään raiskaukseen. Korostan tässä sanaa "epäillään"; vasta tutkinta osoittaa, onko näin todella tapahtunut.
Oma pieni uutisenpoikanen tässä vyyhdissä on tuntemattomaksi jääneen pelaajien tuttavan kertomus siitä, kuinka tapahtumat saivat alkunsa. Hänen mukaansa yksi kuubalaisista tapasi naisen tupakkapaikalla, josta siirryttiin hotellihuoneeseen. Sinne saapui myöhemmin muitakin pelaajia.
Sen jälkeen tapahtumat ovat toistaiseksi tuntemattomia muille kuin asianosaisille ja ehkä epäillyn rikoksen tutkijoille. Mutta tuo pieni kertomus valaisee sitä, kuinka nykyisin vallitseva yltiösuvaitsevaisuus saattaa saada naisen arviointi- ja riskinarviointikyvyn pettämään. Näin siis sikäli mikäli törkeä raiskaus on todella tapahtunut.
Ellei raiskausta sen sijaan ole tapahtunut, kertoo tapahtunut kuinka vaarallista maailmantähdelle on kutsua naista seurakseen mediajulkisuuden hallitsemassa todellisuudessa. Saati harrastaa tämän kanssa seksiä. Tämäntapaiseen virheeseen on epäilty sortuneen tietovuotaja Julian Assangen Ruotsinmatkallaan.
Raaka raiskaus - ehkä jopa joukkosellainen - on anteeksiantamattoman perverssi rikos. Monen mielestä ainoa oikea rangaistus olisi tekovälineen poistaminen; siis ruumiillinen rangaistus, jollaista ei Suomessa taida käytännössä kukaan kannattaa mistään muusta rikoksesta. Mutta perverssi ja törkeä rikos on myös väärän seksuaalirikosilmoituksen jättäminen syyttömästä ihmisestä.
Riippumatta siitä, mitä suomalaisnaisen ja kuubalaisten välillä on tapahtunut todellisuudessa, tulee yhden tai useamman ihmisen elämä olemaan pilalla lopullisesti. Samalla media on saanut tirkistelynhaluisia asiakkaita ja lööppejä sekä ainakin yksi ihminen tyydytystä perversiostaan.
Lopuksi on vielä todettava, että tässä vaiheessa on annettava rauha tapauksen tutkijoille. Ja korostaa, ettei vielä ole tullut aika edes kuvaannollisesti lynkata kuubalaisia saati syyllistää asianomistajaa yhtään mistään.
Näistä ensimmäisen aika on vasta sitten, jos tuomioistuin toteaa lentopalloilijat syyllisiksi seksuaaliväkivaltaan. Ja jälkimmäisen ainoastaan, mikäli hänen tekemänsä ilmoitus on ollut perätön. Vaikka tässä kirjoituksessa nostan esiin jälkimmäisen mahdollisuuden, ei minulla ole syytä epäillä ilmoituksen todenperäisyyttä, eikä sellainen ole missään tapauksessa tarkoitukseni.
Sen sijaan haluan nostaa tikun nokkaan sekä median toiminnan ennen ja jälkeen Tampereen tapahtumien, että sitä ruokkivan ihmisluonnon raakuuden ja uteliaisuuden. Vahinko on jo tapahtunut, joten parasta olisi, mikäli tapaus saataisiin selvitettyä niin varmasti, ettei syyttömästä jäisi pienintäkään epäilystä. Sitä odotellessa niin media kuin me tavalliset ihmisetkin voisimme tutkiskella toimintaamme: olisiko tapauksessa jotain opittavaa meille kaikille?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja
Kuinka paljon jalka-, lento- ja koripallo kiinnostavat?
Raiskaus ja raiskaus - entä sitten?
Oma pieni uutisenpoikanen tässä vyyhdissä on tuntemattomaksi jääneen pelaajien tuttavan kertomus siitä, kuinka tapahtumat saivat alkunsa. Hänen mukaansa yksi kuubalaisista tapasi naisen tupakkapaikalla, josta siirryttiin hotellihuoneeseen. Sinne saapui myöhemmin muitakin pelaajia.
Sen jälkeen tapahtumat ovat toistaiseksi tuntemattomia muille kuin asianosaisille ja ehkä epäillyn rikoksen tutkijoille. Mutta tuo pieni kertomus valaisee sitä, kuinka nykyisin vallitseva yltiösuvaitsevaisuus saattaa saada naisen arviointi- ja riskinarviointikyvyn pettämään. Näin siis sikäli mikäli törkeä raiskaus on todella tapahtunut.
Ellei raiskausta sen sijaan ole tapahtunut, kertoo tapahtunut kuinka vaarallista maailmantähdelle on kutsua naista seurakseen mediajulkisuuden hallitsemassa todellisuudessa. Saati harrastaa tämän kanssa seksiä. Tämäntapaiseen virheeseen on epäilty sortuneen tietovuotaja Julian Assangen Ruotsinmatkallaan.
* * *
Raaka raiskaus - ehkä jopa joukkosellainen - on anteeksiantamattoman perverssi rikos. Monen mielestä ainoa oikea rangaistus olisi tekovälineen poistaminen; siis ruumiillinen rangaistus, jollaista ei Suomessa taida käytännössä kukaan kannattaa mistään muusta rikoksesta. Mutta perverssi ja törkeä rikos on myös väärän seksuaalirikosilmoituksen jättäminen syyttömästä ihmisestä.
Riippumatta siitä, mitä suomalaisnaisen ja kuubalaisten välillä on tapahtunut todellisuudessa, tulee yhden tai useamman ihmisen elämä olemaan pilalla lopullisesti. Samalla media on saanut tirkistelynhaluisia asiakkaita ja lööppejä sekä ainakin yksi ihminen tyydytystä perversiostaan.
Lopuksi on vielä todettava, että tässä vaiheessa on annettava rauha tapauksen tutkijoille. Ja korostaa, ettei vielä ole tullut aika edes kuvaannollisesti lynkata kuubalaisia saati syyllistää asianomistajaa yhtään mistään.
Näistä ensimmäisen aika on vasta sitten, jos tuomioistuin toteaa lentopalloilijat syyllisiksi seksuaaliväkivaltaan. Ja jälkimmäisen ainoastaan, mikäli hänen tekemänsä ilmoitus on ollut perätön. Vaikka tässä kirjoituksessa nostan esiin jälkimmäisen mahdollisuuden, ei minulla ole syytä epäillä ilmoituksen todenperäisyyttä, eikä sellainen ole missään tapauksessa tarkoitukseni.
Sen sijaan haluan nostaa tikun nokkaan sekä median toiminnan ennen ja jälkeen Tampereen tapahtumien, että sitä ruokkivan ihmisluonnon raakuuden ja uteliaisuuden. Vahinko on jo tapahtunut, joten parasta olisi, mikäli tapaus saataisiin selvitettyä niin varmasti, ettei syyttömästä jäisi pienintäkään epäilystä. Sitä odotellessa niin media kuin me tavalliset ihmisetkin voisimme tutkiskella toimintaamme: olisiko tapauksessa jotain opittavaa meille kaikille?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja
Kuinka paljon jalka-, lento- ja koripallo kiinnostavat?
Raiskaus ja raiskaus - entä sitten?
maanantai 4. heinäkuuta 2016
Saako kansalle antaa valtaa?
Aamun lehti kertoi meille, että vaalitavalla on seurauksensa. Pääkirjoituksen taustalla oli luonnollisesti Iso-Britannian kansanäänestys, jonka seurauksena saarivaltio saattaa erota Euroopan Unionista.
Itse jutun pääsanoma on selkeä ja oikein. Britannian kaltainen pieniin vaalipiireihin perustuva enemmistövaalitapa estää uudenlaisten ja koko valtakuntaa koskevien poliittisten aatteiden leviämisen parlamenttiin ja synnyttää siten kansakunnan poliittisen pinnan alle jännitteitä, jotka saattavat purkautua yllättävällä tavalla. Poikkeuksen muodostavat vain paikalliset aatteet, kuten Skotlannin itsenäisyyden tavoittelu, joiden kannatus on keskittynyt yksittäisten vaalipiirien alueelle.
Kirjoituksessa todetaan suomalaistyyppisen suhteellisen vaalitavan tuovan yhteiskuntaan vakautta. Uudet aatteet saavat edustajia eduskuntaan ja niiden edustajat pääsevät kannatuksen ja hallitusneuvotteluiden niin salliessa myös käyttämään valtaa. Esimerkiksi juuri nyt maamme eduskunnassa ei ole yhtään puoluetta, joka ei olisi ollut nykyisessä tai edellisessä hallituksessa.
Miksi siis kirjoitan tässä blogissa jutusta, jonka kanssa näyttäisin olevan samaa mieltä?
Vastaus kuuluu: siksi että jutun viimeinen kappale on lievästi sanottuna päätön. Sen mukaan "Suomalainen tapa vahvistaa edustuksellisen demokratian asemaa ja pienentää tarvetta kuljettaa asioita kansanäänestysten kautta. Sitä paitsi Suomessa on jo kysytty kansalta EU-jäsenyydestä."
Onko päätoimittaja siis ihan oikeasti sitä mieltä, että kerran kansanäänestyksellä päätettyä asiaa ei voi koskaan asettaa uudelleen suomalaisten suoraan arvioitavaksi? Ei edes silloin, kun edellisestä äänestyksestä on 22 vuotta, äänestyksen kohteessa on tapahtunut aivan oleellisia muutoksia ja sen seuraukset ovat olleet ennalta arvaamattomia?
Sinänsä en ole tässä kirjoituksessa vaatimassa kansanäänestystä Suomen EU-jäsenyyden lopettamisesta; pelkästään gallupeista tiedämme, ettei sellainen muuttaisi nykytilannetta. Enkä sitä edes kannata (ainakaan nyt), vaikka pidänkin paluuta markkaan perusteltuna, vaikka äskettäin sovittu kilpailukykysopimus vahvistikin uskoani kykyymme selvitä myös yhteisvaluuttajärjestelmässä.
Haluaisin kuitenkin muistuttaa siitä, että ihmisille kansanäänestysten kautta veto-oikeuden antaneet sveitsiläiset ovat rakentaneet maastansa pysyvän menestystarinan. Siksi sen halveksunta maan suurimman sanomalehden pääkirjoituksessa on lievästi sanoen omituista.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat, pääkirjoitus
Erinomaisen elinympäristön tarjoava yhteiskunta
Suora demokratia - suorat kansanäänestykset
Itse jutun pääsanoma on selkeä ja oikein. Britannian kaltainen pieniin vaalipiireihin perustuva enemmistövaalitapa estää uudenlaisten ja koko valtakuntaa koskevien poliittisten aatteiden leviämisen parlamenttiin ja synnyttää siten kansakunnan poliittisen pinnan alle jännitteitä, jotka saattavat purkautua yllättävällä tavalla. Poikkeuksen muodostavat vain paikalliset aatteet, kuten Skotlannin itsenäisyyden tavoittelu, joiden kannatus on keskittynyt yksittäisten vaalipiirien alueelle.
Kirjoituksessa todetaan suomalaistyyppisen suhteellisen vaalitavan tuovan yhteiskuntaan vakautta. Uudet aatteet saavat edustajia eduskuntaan ja niiden edustajat pääsevät kannatuksen ja hallitusneuvotteluiden niin salliessa myös käyttämään valtaa. Esimerkiksi juuri nyt maamme eduskunnassa ei ole yhtään puoluetta, joka ei olisi ollut nykyisessä tai edellisessä hallituksessa.
Miksi siis kirjoitan tässä blogissa jutusta, jonka kanssa näyttäisin olevan samaa mieltä?
Vastaus kuuluu: siksi että jutun viimeinen kappale on lievästi sanottuna päätön. Sen mukaan "Suomalainen tapa vahvistaa edustuksellisen demokratian asemaa ja pienentää tarvetta kuljettaa asioita kansanäänestysten kautta. Sitä paitsi Suomessa on jo kysytty kansalta EU-jäsenyydestä."
Onko päätoimittaja siis ihan oikeasti sitä mieltä, että kerran kansanäänestyksellä päätettyä asiaa ei voi koskaan asettaa uudelleen suomalaisten suoraan arvioitavaksi? Ei edes silloin, kun edellisestä äänestyksestä on 22 vuotta, äänestyksen kohteessa on tapahtunut aivan oleellisia muutoksia ja sen seuraukset ovat olleet ennalta arvaamattomia?
Sinänsä en ole tässä kirjoituksessa vaatimassa kansanäänestystä Suomen EU-jäsenyyden lopettamisesta; pelkästään gallupeista tiedämme, ettei sellainen muuttaisi nykytilannetta. Enkä sitä edes kannata (ainakaan nyt), vaikka pidänkin paluuta markkaan perusteltuna, vaikka äskettäin sovittu kilpailukykysopimus vahvistikin uskoani kykyymme selvitä myös yhteisvaluuttajärjestelmässä.
Haluaisin kuitenkin muistuttaa siitä, että ihmisille kansanäänestysten kautta veto-oikeuden antaneet sveitsiläiset ovat rakentaneet maastansa pysyvän menestystarinan. Siksi sen halveksunta maan suurimman sanomalehden pääkirjoituksessa on lievästi sanoen omituista.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat, pääkirjoitus
Erinomaisen elinympäristön tarjoava yhteiskunta
Suora demokratia - suorat kansanäänestykset
sunnuntai 3. heinäkuuta 2016
Opettele Koraani ja turvaa elämäsi!
Uutinen kertoi, että Bangladeshin terrori-iskussa säästettiin kaikki ne, jotka osasivat resitoida Koraania. Kun Suomi ja koko Eurooppa ovat nyt muuttumassa yhä islamilaisemmiksi, niin kannattaisikohan itse kunkin opetella Koraani. Se kun saattaisi joissain tilanteissa pelastaa henkikullan?
Vai olisikohan mahdollista löytää Euroopan uskonnollisen muuttumisen aiheuttamaan turvattomuuteen jokin muukin ratkaisu? Siis sellainen, jossa ei tarvitsisi opetella resitoimaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terrorismi kuriin itsesensuurilla ja muslimiyhteisöjen tuella
Ääri-islamilaisen terrorismin luonne paljastuu pala palalta
ISIS osaa teurastamisen ja mediapelin
Vai olisikohan mahdollista löytää Euroopan uskonnollisen muuttumisen aiheuttamaan turvattomuuteen jokin muukin ratkaisu? Siis sellainen, jossa ei tarvitsisi opetella resitoimaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terrorismi kuriin itsesensuurilla ja muslimiyhteisöjen tuella
Ääri-islamilaisen terrorismin luonne paljastuu pala palalta
ISIS osaa teurastamisen ja mediapelin