Asumistukileikkurin vaikutuksista

Suomen hallitus päätti puolivälitarkastelussaan asumistukileikkurista. Se tarkoittaa, että asumistukeen asetetaan neliöhintainen katto, joka nousisi jatkossa elinkustannusten nousun mukaan. Toiveena on, että näin saataisiin vuokratasojen nousu aisoihin ja sitä kautta työvoiman liikkuvuudelle paremmat edellytykset.

Asiaan otti kantaa Helsingin asunto-osaston päällikkö Markku Leijo. Hänen mukaansa päätöksestä kärsivät pienituloiset, jotka asuvat korkeimpien neliöhintojen pienissä asunnoissa.

Leijon mukaan päätöksen "välitön vaikutus on toimeentulotukimenojen kasvu. Ihmiset lähtevät tämän seurauksena hakemaan sitä. Kuvitteleeko joku oikeasti, että asuminen tämän seurauksena halpenisi?"

Toimeentulotuen osalta Leijo lienee oikeassa ainakin lyhyellä aikavälillä. Sen sijaan jälkimmäinen kommentti oli perusteltu hiukan oudosti: "vuokratasoon vaikuttavat enemmänkin markkinat eli kysyntä ja tarjonta. En usko, että tällä on vuokrien nousua hillitsevä vaikutus."

Leijo on siinä oikeassa, että ainakin pääkaupunkiseudun vuokrataso on määräytynyt kysynnän ja tarjonnan mukaisesti. Eli mitä useampi henkilö kilpailee samasta asunnosta, sitä suuremmaksi korkein vuokra muodostuu.

Minun ymmärtääkseni tässä on se mekanismi, minkä kautta hallitus yrittää vaikuttaa. Eli nykyiseen tapaan vuokranmaksua tukemalla nostetaan asunnontarvitsijoiden maksukykyä ja sitä kautta vuokrien hintaa. Tämä tarkoittaa kääntäen, että tukia vähentämällä maksukyky vastaavasti vähenee, jolloin myös vuokratason on laskettava, ellei muutosta sitten kompensoida muilla tuilla tai palkkatason nousulla.

Tässä on itse asiassa käsillä klassinen esimerkki erilaisten tukien markkinoita vääristävästä vaikutuksesta. Tukirahat eivät suinkaan mene vuokralaisten hyväksi, vaan valuvat vuokranantajille. Samalla mekanismilla ovat maataloustuet nostaneet suomalaisen peltomaan hinnan tolkuttoman kalliiksi kansainvälisessä vertailussa.

Itse uskon, että hallituksen tuoreella päätöksellä on ajan myötä vaikutusta ainakin Helsingin pienten asuntojen vuokratasoihin. Samalla on kuitenkin todettava ekonomisti Olli Kärkkäisen tavoin, että työvoiman liikkuvuusongelmaan saadaan pysyvä ratkaisu ainoastaan asunotojen tarjontaa lisäämällä. Se tarkoittaa kaavoitusta ja rakentamista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Etnis-kulttuurinen segregoituminen etenee Suomessakin
Helsingin asuntopulaa tuetaan verovaroilla
Ruotsin vaikea ratkaisu

Lehmän hännän alta yhteiskuntavakautta

Silmiini sattui tänäään juttu, jonka mukaan karjan lannan tuottaminen"on kannattavampaa kuin lypsäminen, hännän alta tulee parempi tulos". Ajatuksen isä on biokaasupioneeri Keski-Suomesta.

Suomessa on kasvatettu nautakarjaa jo pronssikaudelta asti. Tuon ajan karja on niin sanotun suomenkarjan esimuoto, kuten uudet DNA-tutkimukset ovat osoittaneet.

Karjaa on Suomessa hyödynnetty kolmesta syystä. Niistä ylivoimaisesti tärkein on suuren osan historiallisesta ajasta ollut karjanlannan tuotto. Siis lannoitusaineen tuottaminen elintärkeitä peltoviljelyksiä varten.

Lisäksi nautoja on pidetty maidon ja lihan takia. Minun ja arvoisan lukiani elinaikana jälkimmäiset ovat luonnollisesti olleet karjatilojen päätuotteita ja lanta pikemminkin sivuosissa, mutta näin ei siis ole aina ollut.

Tämän päivän uutisen mukaan näyttäisi kuitenkin siltä, että karjankasvatuksen tulonmuodostus olisi palaamassa juurilleen. Tai ellei aivan, niin kuitenkin lannan hyödyntäminen biokaasuna tarjoaa karjatiloille uusia mahdollisuuksia. 

Tämä on hyvä asia nykyisessä maailmassa, jossa elintarvikkeiden hinnasta murto-osa on raaka-ainetta ja maataloustuotannon kannattavuus on taattu vain valtavien tukiaisten avulla. Lannan käytön kehittäminen on siis ehdottomasti meidän kaupunkilaisten etu, koska sen myötä verovaroista meneviä tukiaisia voidaan pienentää osana maamme tuottavuusloikkaa. 

Samalla maatalouden kannattavuus paranee, mikä vähentää tukiaisten tarvetta reaalisesti. Tämä on myös maalaisten etu, koska yhä sekasortoisemmaksi käyvästä Euroopan Unionista saati talousvaikeuksiensa kanssa painivasta Suomesta ei ehkä ole ikuisesti maksamaan nykyisen suuruisia maataloustukia, vaan niitä saatetaan joutua leikkaamaan paljonkin verovarojen siirtyessa polttavampiin tarpeisiin. Siksi maatalojenkin talous on paljon vankemmalla pohjalla omavaraisena kuin verovarojen sivuvirtana.

Näyttää siis vahvasti siltä, että lehmän lannasta saamme varteenotettavan maalaisia ja kaupunkilaisia yhdistävän tekijän. Pitäisikö sanoa, että lehmän hännän alta pursuaa todellista yhteiskunnan sidosainetta oloamme vakauttamaan! 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Avaimia tulevaisuuteen

Menestyksen rakennuspalikoita

Puusta on moneksi

Ruokohelpi - maataloustuen kukkanen?

Kaikkihan tietävät sen, että erilaiset julkisen sektorin tukiratkaisut ovat keinoja viedä erilaisia hyödyllisiä asioita eteenpäin. Tuet voivat olla esimerkiksi verohelpotuksia tai sitten puhdasta rahaa.

Tänään kuulin sitten uutisen, jota en ollut uskoa: suurin myönnetty maataloustuki menee puoliksi valtion omistaman Vapo Oy:n Jyväskyläläisen tytäryhtiön Suo Oy:n tukemiseen ruokohelven kasvatuksessa. Näin siitä huolimatta, ettei ruokohelvelle ole edes markkinoita.

Alkujaanhan ruokohelvestä haaveiltiin bioenergian lähdettä ja ehkä myös puuta korvaavaa kuitukasvia. Siis maassa jossa on maailman tehokkain metsäsektori, joka tuottaa 100 miljoonaa kuutiota puuta joka vuosi - ja käyttää siitä vain osan.

Ruokohelven tukiratkaisulle on aikanaan ollut varmasti hyvältä kuulostavat perusteet; ja edelleenkin Vapo näkee vaivaa mainostaakseen sen kasvatusta. Silti, kuten edelle kokoamani linkit osoittavat, sen tukeminen julkisista varoista on yksiselitteisesti verovarojen tuhlausta.

Samalla rahalla voitaisiin vaikkapoa tukea sellaista maanviljelystä, jonka tuotannolle on markkinat, kehittää suomalaista teknologiaosaamista rakentavaa tutkimusta ja koulutusta. Tai jos niin halutaan, ostaa vanhuksille vaippoja sekä palkata heille hoitajia.

Tämä valtion verorahojen tärväys ruokohelven kasvatukseen on oikein erityisen merkillistä, kun samaan aikaan ollaan vaatimassa esimerkiksi puolustusvoimien rajua supistamista, poliisin säästötoimia ja koulutuksesta tinkimistä. Tai mitä bioenergiaan tulee, myös metsästä saatavan bioenergian tukeakin ollaan supistamassa.

Onko Suomen hallituksen mielestä tosiaan niin, että tarpeettoman energiakasvin viljelyn tukeminen on kaikkia edellä mainitsemiani tarpeita tähdellisempää verovarojen käyttöä? Vai eikö valtion vasen käsi tiedä mitä oikea on tekemässä? Vai mistä on kysymys?

* * * 

Kun nyt bioenergiasta puhun, niin lopuksi kommentti toisesta alan uutisesta. UPM-Kymmenen päätös perustaa puun varassa toimiva biodieseljalostamo Lappeenrantaan on mielestäni viime vuosien merkittävin yksityisen sektorin metsäpäätös maassamme.

Ei niin, että puusta bioenergian tekeminen olisi parasta mahdollista puun käyttöä, mutta tällainen tehdas ylläpitää maamme metsätalouden infrastruktuuria, joka sellu- ja paperiteollisuuden keskittyessä ja supistuessa olisi vaarassa rapautua. Näin suomalaiset tuotantolinjat ovat valmiita, kun uuden sukupolven puunjalostustuotteet toden teolla alkavat vallata markkinoita! Ja ohjata entistä suurempia rahavirtoja kohti armasta kotimaatamme!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kasvikauppa ja metsätuhot
Hallitusohjelman vastainen alkoholiveron korotus
Sienimetsän juttuja