Kuorma-auto jyräsi taiteilija Lars Vilksin yli

Ruotsalainen taiteilija Lars Vilks on kuollut onnettomuudessa, jossa väärällä kaistalla ajanut kuorma-auto ajoi hänen autoansa päin. Kolarin seurauksena molemmat ajoneuvot syttyivät tuleen tappaen sekä Vilksin että kaksi häntä suojellutta poliisia. Suojelun tarve johtui siitä, että muslimit ovat toistuvasti yrittäneet saada taiteilijan hengiltä.  

Virallisten tietojen mukaan syytä kuorma-auton ajamiselle vastaantulijoiden kaistalla ei ole tiedossa. Se saattaa selvitä, kunhan sairaalaan viety kuorma-autonkuljettaja saadaan kuulusteluihin. Siten toistaiseksi ei ole näyttöä siitä, ettei tapahtuma olisi pelkkä viaton vahinko. 

Joka tapausessa lienee selvää, että islamilaisessa maailmassa tunnetaan - tai on siis jo tunnettu - suurta mielihyvä tapahtuneen johdosta, koska Vilks on toiminut todellisen vapaan taiteen puolesta, jossa saa kritisoida myös kaikenlaisia uskontoja. Yhtä selvää on, että kynnys tällaisen vapaan taiteen harjoittamiseen nousee aivan oleellisesti myös länsimaissa, mikäli kuorma-auton todetaan ajautumisen sijaan siirtyneen vastaantulijoiden kaistalle tarkoituksella - tai sellaisesta jää edes varteenotettava epäilys. Suomessa on toki jo aiemmin ajauduttu Vilksin suhteen ennakkosensuurin tielle.

Tämä kaikki tarkoittaisi sitä, että länsimaisen taiteen- ja sananvapauden tila heikkenisi entisestään muuallakin kuin Suomessa. Mutta ei mennä tässä nyt kuitenkaan sen enempiin johtopäätöksiin, vaan jäädään odottelemaan mihin lopputuloksiin poliisitutkinta johtaa. Ja palataan aiheeseen sen jälkeen.

JK kello 21.43. Kirjoituksessani on virhe sitä osin, että väärälle kaistalle ajautunut ajoneuvo oli Vilksiä kuljettanut henkilöauto eikä siihen törmännyt kuorma-auto. Tätä kirjoitettaessa poliisi ei ole havainnut tapauksessa rikokseen liittyvää. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kurt Westergaardin kuolema ja Liettuan rajatapahtumat
Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo, olkaamme siis dhimmejä
Mihin he uskovat, mitä he haluavat, mihin he pyrkivät ja milloin he lopettavat?

Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo, olkaamme siis dhimmejä

Taiteilija Lars Vilksin vierailu Suomen eduskunnassa kiellettiin terrorismin pelossa. Päätöksen asiasta teki eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen suojelupoliisin lausunnon perusteella.

En ole lausuntoja nähnyt, mutta niiden sisältönä tuskin on pelko Vilksin huonosta käytöksestä, vaan erään 600-luvulla eläneen pikkutytön sänkykaverin ja sotapäällikön seuraajien sivistymättömyyden, hulluuden ja väkivaltaisuuden luomasta uhasta.

Kutsun Vilksille oli esittänyt perussuomalaisten kansanedustaja Mika Raatikainen, jonka puolueen puheenjohtaja puolestaan ei halunnut ottaa kantaa Tiitisen päätökseen, koska kansanedustajilla ei ole asiassa toimivaltaa. Totesi vain, ettei asiaan ole nokan koputtamista. Sanoi kyllä pitävänsä sananvapautta tärkeänä ja Raatikaisella olevan oikeuden kutsua kenet haluaa.

Tähän on siis tultu. Suomen eduskunta ei uskalla omassa maassaan toimia sananvapauden takaavien lakiemme mukaan vaan mieluummin tuhoaa sananvapauden kuin ottaa riskin rikollisten ärsyttämisestä. Tämä on aika mielenkiintoista huomioiden, että Pariisin terrori-iskun jälkeen niin poliitikot kuin lehdistökin puhuivat paljon sananvapaudesta. Jotkut taisivat jopa julistaa olevansa Charlieita.

Käytäntö ei siis vastaa puheita. Poliitikot eivät paheksu sananvapauden ennakkosensuuria. Eikä sitä paheksu sen enempää lehdistökään. Sananvapaus kuuluu siis ilmiselvästi niihin asioihin, joista puhutaan kauniisti juhlapuheissa, mutta jotka saavat väistyä uskonnollisen fanatismin edestä.

Mika Raatikaisen kutsu ja Seppo Tiitisen päätös ovat merkkipaalu suomalaisen yhteiskunnan muutoksen tiellä. Sen sijaan että pyrkisimme yhteiskuntana vähentämään keskiaikaisiin uskomuksiin perustuvaa sikailua, alistumme sen hulluudelle.

Noin 150 vuotta sitten Adolf Ivar Arwidsson totesi "ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia". Tuon sloganin hengessä kestimme kaksi venäläisten sortokautta, rakensimme suomenkielelle tasa-arvoisen aseman ruotsin rinnalle, hankimme itsenäisyyden, onnistuimme yhdistymään julmasta sisällissodasta vastustamaan suurvallan täysimittaista sotilaallista aggressioita ja nostimme Suomen noin sadassa vuodessa nälkää näkevästä kehitysmaasta demokratiaksi ja hyvinvointivaltioksi, jossa jokaiselle on taattu sananvapaus perustuslaissa.

Vilksin kutsussa on kyse ennen kaikkea sananvapaudesta, joka Tiitisen päätöksellä sekä johtavien poliitikkojen ja median hiljaisella hyväksynnällä ristiinnaulitaan uskonnollisen fanatismin edessä. Tuntuu vaikealta uskoa, että niin johtavat poliitikkomme kuin valtamediakin haluavat ilmiselvästi muuttaa Arvidssonin lausahdusta uuteen muotoon: "ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo, olkaamme siis selkärangattomia dhimmejä"?

Koen näiden niljakkeiden puolesta myötähäpeää. Etenkin kun samat tahot toimivat toisaalla kasvattaakseen uskonnolliseen fanatismiin taipuvaisen ja sananvapautta halveksivan väestönosan kokoa maassamme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koiralle ei saa antaa valtaa yli kamelikaravaanin
Muslimien kaveri sai palautetta
Terrorismin uhka muuttaa maailmamme

Mihin he uskovat, mitä he haluavat, mihin he pyrkivät ja milloin he lopettavat?

Kirjoitin aamulla siitä, kuinka tiettyjen ihmisryhmien maahanmuutto on johtanut seksuaalisen väkivallan lisääntymiseen Suomessa ja Ruotsissa. Iltapäivällä uutisiin nousi sitten Tanska, jossa järjestettiin eräs tilaisuus. 
Yleisradio otsikoi tuon tilaisuuden tapahtumista seuraavasti: "Tanskassa ammuskeltu tilaisuudessa, johon kohuttu Muhammed-piirtäjä osallistui – 1 kuollut, poliiseja haavoittunut".

Iltasanomat puolestaan ilmaisee asian seuraavasti: "Silminnäkijät: Kymmeniä laukauksia ammuttu Tanskassa - tilaisuudessa oli paikalla Muhammed-pilapiirtäjä".

Iltalehti toistaa teemaa näin: "Paikalla myös Muhammed-pilapiirtäjä: Kymmeniä laukauksia Tanskassa, yksi kuollut".

Otsikoiden mukaan vaikuttaa siis siltä, että Muhammed-pilapiirtäjän epäiltäisiin ammuskelleen kymmeniä laukauksia onnistuen tappamaan yhden paikalla olleista ihmisistä. 

Tämä on tietenkin väärä johtopäätös, sillä jutut lukemalla selviää naamioidun miehen tai mieskaksikon ammuskelleen tilaisuudessa, jossa Muhammed-kuvia urallaan luonut taiteilija Lars Vilks oli paikalla. Myöhemmin on selvinnyt lisäksi, että hän sukelsi tapahtumien alettua piiloon kylmiöön. Ja lienee ollut ampujien maalitaulu.

Minut tämä päivä pysäytti miettimään jälleen kerran kuinka paljon Pohjoismaat ovat muuttuneet elinaikanani. Etenkin Ruotsissa mutta myös Suomessa tämä monikulttuurinen muutos on ollut tiedostettuna tavoitteena ja se on kaikesta päätellen myös saatu. 

Muutos monikulttuuriseen yhteiskuntaan on tarkoittanut väestöryhmien välisten jännitteiden ilmaantumisen lisäksi muutosta sananvapaudelle. 1960-luvulta tälle vuosituhannelle oikeus ilmaista mielepiteensä lisääntyi, mutta uuden uljaan yhteiskunnan oloissa sitä on alettu vastustaa ampumalla eriävien mielipiteiden esittäjiä, sotkemalla taideteoksia ja jakamalla oikeudessa tuomioita. 

Tarkalleen ottaen tämä uudenlaisen sananvapauden vastustaminen kohdistuu useimmiten niihin, jotka haluaisivat säilyttää vanhan pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Muutos on sikäli yksisuuntainen, että minne tahansa voidaan haluttaessa rakentaa monikulttuurinen yhteiskunta, mutta sen palauttaminen takaisin monokulttuuriseksi ei onnistu. Tai onnistuu, mutta sitä kutsutaan etniseksi puhdistukseksi, jota yleisesti pidetään rikoksena ihmiskuntaa vastaan.

Nyt tapahtuvaa kehitystä seuratessani minusta tuntuu aivan siltä kuin tätä tekeillä olevaa monikulttuurista Pohjolaa rakentavat etnisesti pohjoismaiset ja heitä olemassaolollaan avustavat erikulttuuriset eivät itsekään uskoisi muuttavansa yhteiskuntaa paremmaksi. Aivan kuin he eivät itsekään uskoisi monikulttuuria rikkaudeksi ja voimavaraksi. Aivan kuin he eivät itsekään uskoisi eri kulttuurien poimivan toisistaan parhaita piirteitä ja näin tekevän yhteiskunnasta dynaamisemman. Tai aivan kuin he eivät olisikaan saaneet turvaa hätää ja vainoa vastaan sinisilmäisiltä Pohjolan kansoilta. 

Mutta mihin he sitten uskovat? Mitä he haluavat? Mihin he pyrkivät? Ja ennen kaikkea: milloin he lopettavat?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja

Hallitus haluaa naisten juoksevan pakoon miehen nähdessään

Vihatekojen sarja jatkuu Helsingissä