Valtiokorruptiota

Euroopan unioni on rakentamassa kestävän rahoituksen kriteereitä eli EU-taksonomiaa. Se tarkoittaa sellaisen mekanismin kehittämistä, jonka avulla rahan saatavuus tai rahan hinta sidotaan siihen, miten kestävästä investointikohteesta on kyse. Tämän määrittelyn oli alkujaan tarkoitus tapahtua puhtaasti tieteellisin perustein.

EU-taksonomian ilmasto-osuus on saamassa ratkaisun, jossa kestäviksi energiamuodoiksi luetaan mm. ydinvoima ja maakaasu. Ensimmäinen on hyvin perusteltu, kuten esimerkiksi tämä ja tämä kuva osoittavat: ydinenergiahan on kasvihuonekaasupäästöiltään samaa luokka kuin vaikkapa vesi- ja tuulienergia ja paljon parempi kuin muut vähäpäästöiset energianlähteet eli aurinko, biomassa tai maalämpö - puhumattakaan ilmastoon kasvihuonekaasuja rajusti lisäävistä maakaasusta ja kivihiilestä.

Fossiilisen maakaasun luokittelua kestäväksi on perusteltu sillä, että se on kuitenkin parempi kuin kivihiili - mikä sinänsä pitää paikkansa - joten sitä kestäväksi energiaksi ajanut Saksa voi alentaa päästöjään siirtymällä kivihiilestä maakaasuun. Käsittämättömäksi tämän ratkaisun tekee se, että samaan aikaan EU:n suurin talousmahti on luopumassa sata kertaa maakasua puhtaammasta ydinvoimasta.

On siten aivan selvää, ettei maakasun luokittelu kestäväksi energiamuodoksi voi perustua tieteellisiin kriteereihin, vaan sen taustalla on Saksan poliittinen suhmurointi - ja välinpitämättömyys siitä, että samalla Venäjä saa pujotettua EU:n kaulaan hirttosilmukan, jonka kireyttä säädellään kaasutoimitusten kautta. 

Suomeksi sanottuna tässä toteutui vahvemman oikeus eli jonkinlainen valtiokorruptio, jossa voimakkain valta polkee jalkoihinsa kaikkien hyväksymät periaatteet omien etujensa ja intohimojensa takia. Intohimon ajamaksi tulkitsen tässä Saksan tuoreen hallituspuolueen eli sikäläisen ympäristöpuolueen, jonka "saavutus" ydinvoimasta luopuminen on ollut. 

Merkille pantavaa on, että tuo intohimo on niin voimakas, että sen avulla on mahdollista perustaa maan energiapolitiikka fossiiliselle maakaasulle. Ja olla piittaamatta sen sisältämästä turvallisuusriskistä - tai edes suomalaisen vihreän europarlamentaarikon eli Ville Niinistön vastustuksesta.

Tosiasia kuitenkin on, ettei Suomella ole lihaksia torjua saksalaista valtiokorruptiota. Täytyy kuitenkin toivoa, että ministeri Mika Lintilä (kepu) olisi oikeassa siinä, että Saksan päätös johtaa myös suomalaisen bioenergian käytön hyväksyttävyyteen EU-taksonomiassa. 

Sitä tosin eivät uhkaa niinkään ilmastoon liittyvät kriteerit, vaan vasta valmistumassa olevat EU:n biodiversiteettiin liittyvät taksonomiavaatimukset, joiden mukaan toimien metsien tuottavuus jäisi oleellisesti nykyistä pienemmäksi. Ja siten myös sen ilmasto-, talous- ja sosiaaliset hyödyt suomalaisille vähenisivät.

Kaiken kaikkiaan EU:n kestävän rahoituksen kriteereiden valmisteluprosessi on ollut ruma esimerkki EU:n sisäisestä valtapelistä, vahvemman oikeudesta, periaatteettomuudesta ja valtiokorruptiosta. Nähtäväksi jää, millä tavalla tämä kaikki vaikuttaa Unionin tulevaisuuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ville Niinistö haluaa suomalaisille muita tiukempia rajoitteita
Björn Wahlroos: EU:n taksonomiapäätös perustuu väärinymmärrykseen
Vihreän politiikan uhri(t)