Parlamenttitalo paloi, mutta salamurha jäi vain yritykseksi

Olen silloin tällöin kiinnittänyt arvoisten lukijoideni huomiota siihen kehitykseen, jota on tapahtunut Etelä-Afrikassa ja Haitissa. Näin siksi, että ensin mainittu valtio on onnistunut luomaan Saharan eteläpuolisen eli ns. mustan Afrikan korkeimman elintason ja jälkimmäinen taas on läntisen pallonpuoliskon köyhin valtio. 

Toisaalta molempien maiden väestö poikkeaa selkeästi niiden viitekehyksestä. Etelä-Afrikassa asuu mustan Afrikan suurin valkoihoinen väestö, kun taas Karibian saaristossa sijaitsevassa Haitissa valkoisia ei ole käytännössä lainkaan. 

Lisäksi Etelä-Afrikassa tapahtui vuonna 1993 vallanvaihto, jossa aiemmin valtaa pitänyt valkoinen vähemmistö menetti poliittisen johtoasemansa rauhanomaisesti eli omaisuutensa ja vapautensa säilyttäen. Haitissa puolestaan tapahtui heti itsenäistymisen jälkeen kansanmurha, jossa valkoiset poistettiin elävien kirjoista tai ainakin maasta. 

Tässä mielessä oli mielenkiintoista lukea tämän aamun uusia uutisia. Tarkoitan sitä, että Etelä-Afrikassa maan parlamentti alkoi palaa uudelleen ja Haitissa pääministeri oli vähällä joutua murhatuksi eli joutua manan majoille jo aiemmin murhatun presidentin seuraksi. 

Etelä-Afrikassa kiinni otettua 49-vuotiasta miestä syytetään tuhopoltosta, varkaudesta ja taloon murtautumisesta, eikä hän ole parlamentin jäsen. Haitin salamurhan yritykseen liittyi puolestaan pienimuotoinen tulitaistelu, jossa vastakkain olivat joku Haitin monista rikollisryhmistä ja pääministerin turvallisuusjoukot. 

Kummankaan teon motiiveista ei ole tietoa, mutta ne kertovat omaa karua kieltään tapahtumapaikkojensa olosuhteista. Haiti on vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen sekasorrossa elävä yhteiskunta, jossa hallitusvalta ei pysty takaamaan ihmisiltä - eikä edes maan ylimmältä johdolta - turvaa rikollisjärjestöjä vastaan. 

Etelä-Afrikan tilanne on toki oleellisesti parempi kuin Haitin, mutta sielläkään hallinto ei ole pystynyt takaamaan joka suhteessa rauhallista elämänmenoa. Positiivista on kuitenkin se, että aiemmin nopeasti supistunut valkoisen väestön osuus on tasaantunut ja tällä hetkellä eurooppalaiset sukujuuret omaavia eteläafrikkalaisia on maan väestöstä noin 7,8 prosenttia. 

Talouskasvun osalta Etelä-Afrikassa on COVID-19-pandemian seurauksena eletty suurten vaihteluiden aikaa, kuten muuallakin maailmassa. Haitista puolestaan ei ole saatavissa tuoreita tilastoja, mutta vuoden 2020 aikana talous oli kovassa laskussa - epäilemättä ainakin osin pandemian seurauksena.

Tätä kirjoittaessani huomasin, että Etelä-Afrikan ja Haitin välillä on mielenkiintoinen väestötieteellinen yhdenmukaisuus. Etelä-Afrikassa väestönkasvu oli nimittäin vuonna 2020 noin 1,28 prosenttia ja Haitissa 1,24 prosenttia vuodessa. Lisäksi Etelä-Afrikassa fertiliteetti oli laskenut 2,41 lapseen (2020) ja Haitissa 2,89 lapseen (2019) naista kohti. Väestönkasvu on siten nopeaa, mutta ei aivan tolkutonta. 

Nähtäväksi siten jää, kuinka nämä väestösuhteiltaan ympäröivästä todellisuudesta poikkeavat kaksi valtiota kehittyvät jatkossa niin turvallisuuden, väestön kuin taloutensakin suhteen. Pääministerin salamurhayritys ja parlamenttitalon tuhopoltto osoittavat kuitenkin valitettavasti, että molemmissa maissa on edelleen sellaisia ongelmia, jotka Suomen kaltaisissa länsimaissa ovat hyvin harvinaisia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt testataan onko afrikkalaisista menestyvän valtion ylläpitäjäksi
Poliittinen korrektius ja väestötieteellinen tieto
Haiti on köyhä ja siksi jää