Helsingin Sanomat uutisoi, että Suomen julkisen talouden velkasuhde palasi viime vuonna alle 60 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Saavutuksen taustalla on epäilemättä viime hallituskaudelle sattunut kansainvälinen korkeasuhdanne, mutta todennäköisesti myös maassa harjoitettu oikeistolainen talouspolitiikka, jotka ovat nostaneet BKT:tä (eli kasvattaneet velkasuhteen laskukaavan jakajaa).
Velkasuhde on kuitenkin jossain määrin abstrakti käsite, joten selvitin mitä nuo luvut tarkoittavat euromääräisesti. Tilastokeskuksen mukaan koko julkisen sektorin velka oli edelleen kasvanut, vaikka vain vähän. Se oli vuonna 2018 yhteensä 137,55 miljardia, kun vuotta aiemmin summaa oli 137,27 miljardia euroa. Selitys velkasuhteen etumerkin vaihtumiselle löytyy siis tosiaankin edellä mainitusta laskukaavan jakajan kasvusta.
Katsoin vielä miten Suomen valtionvelka on kehittynyt euromääräisesti. Siinä on saavutettu edistystä myös rahassa mitattuna, sillä valtion ottama velka on pudonnut vuoden 2017 105,77 miljardista 104,97 miljardiin euroon. Muutos on siis oikean suuntainen, mutta varsin vähäinen, sillä vielä 2016 valtionvelka oli "vain" 102,35 miljardia.
Suomen seuraavan hallituksen onkin syytä pitää huoli siitä, että maamme valtiontalous pysyy kunnossa. Se tarkoittaa, että jokaiselle menolle on löydyttävä rahoituskanava riippumatta siitä onko kyse yritysten tukemisesta, maahanmuuttajien kotouttamisesta, vanhustenhoidosta tai ilmastonmuutoksen torjunnasta. Sama koskee kuntia.
Toisin sanoen, mikäli julkisille varoille luodaan uusia käyttökohteita on vastaava summa säästettävä muualta - tai huolehdittava yritysten toimintaedellytysten parantamisesta siten, että tarvittavat varat löytyvät lisääntyvästä verokertymästä. Tämän nollasumma- tai kasvupelin soisi tulevan kirjatuksi hallitusohjelmaan - etenkin mikäli siellä on jakopolitiikkaan taipuvaisia vasemmistopuolueita.
Varoittavan esimerkin hallitusneuvottelijoille löydämme Kreikasta, jossa kehitys on jälleen kääntynyt ongelmalliseksi. Siellä julkisen talouden velka suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvoi viime vuonna 181 prosenttiin edellisen vuoden 176 prosentista, mikä vahvistaa käsitystä siitä, ettei maahan pumpattuja takuutusrahoja tulla koskaan saamaan takaisin.
Sen sijaan on suorastaan hyytävää ajatella, miten Kreikan julkisen talouden käy silloin, kun nykyinen nousukausi kääntyy laskuun. Toiveeni Suomen hallitusneuvottelijoille onkin, ettei Suomea päästetä samanlaiseen tilaan. Eikä edes oteta riskiä sellaiseen joutumisesta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten usko jakopolitiikkaan on nousussa
Uskottava Kreikkapaketti ja tosiasiat
Vihreiden vaaliohjelma on puhtaasti vasemmistolaista jakopolitiikkaa
"Toiveeni Suomen hallitusneuvottelijoille onkin, ettei Suomea päästetä samanlaiseen tilaan. Eikä edes oteta riskiä sellaiseen joutumisesta."
VastaaPoistaAinahan sitä toivoa saa.
Mutta siihen tahtiin kun turhanpaikanhakijaa viime vuonnakin pukkasi, on joka vuosi katettava ylimääräinen n. 200-500 miljoonan reikä.
Hieman ihmettelen tätä selvästi moralisoivaa sävyä, jossa julkisveloista puhutaan. Siitähän se vasta riemi ratkeaisikin, elleivät kansallisvaltiot tai niiden asukaskeskittymät ollenkaan käyttäisi lainakauppiaiden tuotteita. Mihin kaikki "yksityisessä" taloudessa keräytynyt hyöty sitten voitaisiin sijoittaa niin että se mahdollisimman turvatusti säilyttäisi arvonsa? Ei tuo muutamien ihmisten joukko, joka omistaa maailman miltei kaiken laskennallisen raha-arvon, voi elää pesemällä toistensa paitoja.
VastaaPoistaKun kysymme näitä uskonnonvakavuudella asetettuja taloususkonnon kysymyksiä, kysymmekö oikeita kysymyksiä? Mitä muita kysymyksiä näiden numeeristen noteerausten taustalle asettuu mutta jää kysynmättä. Miksi juuri suursijoittajat haluaisivat pakottaa eurooppalaiset kansallisvaltiot ottamaan vastaan suunnattomia kansainvaellusvirtoja? Mitä numeerisesti hallittavaa volyymia se kasvattaisi? Kenen reaalista elämänlaatua se parantaisi?
Millä mittareilla me niin sanottuja "taloudellisia realiteetteja" mittaamme? Mitä virkaa on numeerisilla tileillä syntyvillä summatiivisilla totuuksilla, jos ne eivät kerro mitään reaalisen hyvinvoinnin ehdoista tai toteutumisesta? Mitä virkaa on työllisyys- ja työttömyysluvuilla, jos valtakunnassa vuosittain tehtyjen työtuntien määrä on pysynyt neljättä vuosikymmentä samana vaikka samaan aikaan BKT on liki kolminkertaistunut? Jne, jne.
On osuvasti sanottu, esimerkiksi, että "valtionvelka on uusi, demokratian jälkeinen hallitusmuoto". Sen voi uskoa. Todellisia vallanpitäjiä ovat valtiovarainministeriön virkamiehet -- he määräävät politiikan sisällöt. Kirjassaan rahaministerikaudelta Sauli Niinistö kertoo miten positiivisena hän koki sen että ministerön virkamiehillä oli verotuksesta samat käsitykset kuin hänellä. Onko se tyypillinen ministerin tunto rahaohjasteisessa hallintojärjestelmässä?
Valtion maksukyky on (ehkäpä valitettava) kestävän yhteiskunnan reunaehto, jonka vallitessa poliitikoilla on vapausasteita tehdä sellaista politiikkaa kuin tahtovat. Silloin kun maksukyky on ylitetty siirtyy valta virkamiehille tai luisutaan kohti kestämätöntä tulevaisuutta.
Poista"Miksi juuri suursijoittajat haluaisivat pakottaa eurooppalaiset kansallisvaltiot ottamaan vastaan suunnattomia kansainvaellusvirtoja?"
PoistaKs. "USA:s migrationskrig mot Europa skall också fördröja finanskraschen",
http://whitetv.se/en/gigantic-ponzi-scheme/1359-usas-migrationskrig-mot-europa-skall-ocksa-foerdroeja-finanskraschen.html
""Kestävyysvaleena" kerrotun valeen ainoa tarkoitus",
http://ebolakani.blogspot.com/2013/11/kestavyysvajeena-kerrotun-valheen-ainoa.html
Blogisti Ebolakani on laatinut myös lyhyen nettikirjan "Euvostoliiton Kansantalous Tutuksi", https://drive.google.com/file/d/0B9TMDnzhBdvRa1hfMHlsTVE4RWs/view
Siinä selostetaan lyhyesti esim. se mistä raha tulee ja miten raha syntyy.
Kalergi-suunnitelma
Kreikan velat annetaan anteeksi vuosikymmenten jälkeen.
VastaaPoistaValtionvelan korot ja lyhennykset maksetaan Suomessakin euroissa eikä velkaantuneisuusprosenteilla bkt:sta.
Luultavammin annetaan korot anteeksi ja maksun aika tulee vasta sitten kun inflaatio on syönyt velan murto-osaan alkuperäisestä arvostaan.
PoistaSuomella on ulkomaisia saatavia lähes yhtä paljon kuin mitä sillä on ulkomaista lainaa. Nettovelkamme on vain joitain miljardeja.
VastaaPoistaKäytännössä Suomi on velaton maa.
Mutta saadaanko ne saatavat takaisin vai kirjataanko ne luottotappioiksi? Ja voisitko mainita muutaman esimerkkisaatavan?
Poistahttps://www.suomenpankki.fi/fi/Tilastot/kuviopankki/historiallisia-aikasarjoja/rahoitus-ja-velat/suomen_ulkomainen_nettovelka/
PoistaMielenkiintoinen kuva, joka alleviivasi toivettani hallitusneuvottelijoille vaikka se olikin melkein kolmen vuoden takaa.
PoistaJos Suomella on ulkomaisia saatavia lähes yhtä paljon kuin lainaakin, eikö silloin saatavia lainakorkoja pitäisi olla lähes yhtä paljon kuin maksettaviakin? Kuitenkin julkisuudessa puhutaan vain maksettavista koroista ja näiden suuruudella perustellaan mitä milloinkin. Maalataanko liian pessimististä kuvaa ja jos, miksi ja keiden intressissä tämä on?
Poistatira+
"Italia suunnittelee hankkivansa maan kultavarannot valtion haltuun – Taustalla talousvaikeudet ja EKP:n pelko",
VastaaPoistahttps://www.nykysuomi.com/2019/04/23/italia-suunnittelee-hankkivansa-maan-kultavarannot-valtion-haltuun-taustalla-talousvaikeudet-ja-ekpn-pelko/
Missähän Suomen kultavarannot ovat ja kuka on vastuussa niiden kohtalosta? Sitä ovat muutamat kommentoijatkin kysyneet.
Kalergi-suunnitelam