Puhtaan urheilun toistaiseksi suurin voitto

Dopingin vastaisessa taistelussa saavutettiin viime yönä merkittävä voitto. Enkä tarkoita nyt norjalaisen hiihtäjättären 14 kuukauden ja olympiakelpoisuuden mahdollistavaa tuomioehdotusta.

Sen sijaan tarkoitan sitä, että urheilun kansainvälinen välitystuomioistuin CAS on tuominnut kolme venäläistä yleisurheilijaa kilpailukieltoihin niin sanotussa biologisessa passissa havaittujen poikkeamien perusteella. Siis toisin sanoen ilman, että urheilijasta on koskaan otettu positiivista dopingnäytettä.

Tehty päätös lopettanee verisolujen lisäämiseen tähtäävän "vanhanaikaisen" veridopingin laajamittaisen käytön kestävyysurheilussa. Lisäksi se vaikeuttaa entisestään veriarvoja nostavien erytropoietiini-valmisteiden käyttämistä: tähän päivään mennessähän biologisen passin avulla on kyllä nähty poikkeavat veriarvot, mutta doping-rangaistusta varten on voitu ainoastaan kohdistaa testejä poikkeavan veriarvon omaaviin urheilijoihin.

Lyhyesti sanottuna biologisessa passissa kyse on urheilijan veriarvojen seuraamisesta. Nyt tehdyssä ennakkopäätöksessä CAS katsoo, että niiden heittelehtiminen epäluonnollisella tavalla riittää osoitukseksi veriarvojen manipuloinnista.

Tehty päätös avaa on jo sinänsä iso askel, mutta vielä suuremmaksi se muodostuu avatessaan tien ihmisen fysiologiaan perustuvalle doping-valvonnalle. Minä uskon, että tällainen epäsuora valvonta tulee jatkossa korvaamaan yhä suuremman osan yksittäisten suorituskykyyn vaikuttavien aineiden metsästyksestä. Samalla mahdollistuu doping-valvojalle tuntemattomien design-doping-aineiden käyttäjien kiinni saaminen.

Nythän on mahdollista ja jopa todennäköistä että esimerkiksi Jamaikan pikajuoksuvaltikka perustuu juuri tällaiseen design-aineeseen. Ei nimittäin voi mitenkään olla mahdollista, että muutaman miljoonan asukkaan saarivaltio olisi yhtäkkisesti ottanut valtikan maailman kovatasoisimmassa urheilulajissa ja pitänyt sitä jo vuosien ajan sekä miesten että naisten puolella.

Taannoinen Balco-skandaalihan osoitti design-aineiden olevan sekä mahdollisia että äärimmäisen tehokkaita. Ja ettei niistä jää tunnettuja doping- ja lääkeaineita etsimällä kiinni, vaan ainoastaan mikäli joku paljastaa niiden olemassaolon. Tai mikäli hyväksytään aineiden käytöstä epäsuora fysiologinen todiste - minkä käyttöön CAS siis avasi viime yönä tien.

Aineiden metsästäminen ei tietenkään lopu kertaheitolla. Uskoisin kuitenkin, että kun menetelmät ihmisen fysiologian tutkimiseksi kehittyvät, tulevat ne myös doping-valvonnan osalta käyttöön. Pelkkien veriarvojen lisäksi voitaisiin jo nykyisin testata esimerkiksi lihasten geenien ilmentymistä ja siten saada kiinni kaikki voimantuottoa kielletyin menetelmin tehostavat urheilijat.

Geenien ilmentymiseen perustuvan dopingvalvonnan käytön suoraan lihaksista ehkäisee kaksi seikkaa. Ensinnäkin analyysien tekemiseen tarvittava näytteenotto aiheuttaa urheilijalle lihashaavan ja toiseksi ihmisten ja etenkään huippu-urheilijan lihaksiston geenien ilmentymisen luonnollisia rajoja ei tunneta riittävän hyvin, jotta sen perusteella voitaisiin olla varmoja vilpistä.

Siksi uskoisin, että molekyylibiologisten tekniikoiden hyödyntäminen doping-valvonnassa lähteekin liikkeelle lihasten sijaan verinäytteistä. On luuultavaa, että ainakin osa voimantuottoon käytetyistä aineista vaikuttaa lihasten lisäksi myös joidenkin verisolujen geenien ilmentymiseen ja osoittaa siten myös kielletyn menetelmän käytön. Näiden osalta urheilijalle ei aiheuteta näytteenotossa nykyistä enempää fyysistä vahinkoa, ja toisaalta luonnollisten rajojen määrittämiseksi on jo nyt olemassa runsaasti materiaalia myös huippu-urheilijoista.

Kaiken kaikkiaan CAS:in päätös siis avaa doping-valvonnalle tien kohti ylivoimaa kilpaurheilun huijareihin nähden. Siis pääsyn pois nykyisestä tilanteesta, jossa erilaisia kiellettyjä aineita metsästävä testaaja on vääjäämättä tuomittu kulkemaan selvästi epärehellisten urheilijoiden perässä.

Lopputuloksena puhtain keinoin harjoitteleville urheilijoille tarjoutuu mahdollisuus saavuttaa menestystä missä tahansa urheilulajissa. Kysehän ei ole pelkkään harrastelijoiden puuhastelusta tai leikistä, sillä urheilu on yksi aikamme suurista viihdebisneksistä ja monien lajien huiput miljoonaomaisuuksia kääriviä huippuosaajia. Siten dopingsääntöjen rikkominen olisi katsottava pikemminkin liiketaloudelliseksi rikokseksi kuin jonkinlaiseksi leikissä velmuilemiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Norjalainen dopingohjelma
Dopingin sallimisesta urheilussa
Urheilun syöpäpesäkkeet

Uusia tietoja Alepposta

Helsingin Sanomien nettiversio uudistui tänään käsittämättömän sekavaksi. Löysin sieltä kuitenkin jutun Aleppon taisteluiden uudesta vaiheesta. Kirjoitetaan siis siitä.

Lehdessä kerrottiin, että Syyrian hallitus on lopultakin lyömässä Aleppon kapinalliset. Sen seurauksena kaupungista on syntynyt joukkopako muualle. On siis ilmeistä, että kapinallisten kukistuminen ei ole enää kaukana.

Eikä siis myöskään kaupungin asukkaiden kärsimysten loppuminen - elleivät kapinalliset sitten saa joltain taholta runsaasti lisäjoukkoja tai esimerkiksi voimakasta ilmavoimien tukea, jonka seurauksena Venäjän ilmaherruus katoaa ja hyökkäävät joukot voidaan tuhota raskain pommituksin ennen nyt väistämättömältä näyttävää tappiota.

Helsingin Sanomien kirjoitus on monessa mielessä kiinnostava. Sen riveiltä sattui silmiini ensimmäistä kertaa tieto siitä, että Syyrian hallituksen ohella myös kurdijoukot ovat osallistuneet Aleppon taisteluihin kapinallisia vastaan.

Nähtäväksi jää mikä on kurdien intressi Aleppoa kohtaan. Haluavatko he pitää valloituksistaan kiinni sodan mahdollisesti päättyessä esimerkiksi kiristääkseen hallitukselta myöhemmin itsehallinnon tai jopa itsenäisyyden hallitsemilleen seuduille. Vai tyytyvätkö he pelkästään Syyrian ja siis myös kurdialueiden rauhoittumiseen?

Jutun riveiltä näin myös ensimmäistä kertaa ketkä ovat pitäneet kaupunkia hallussaan. Sen mukaan kapinallisten "rivit koostuvat useista erilaisista aseryhmistä islamistisista maltillisempiin. Osa islamistisista kapinallisryhmistä on syyllistynyt vähintään samanlaisiin raakuuksiin kuin Syyrian hallitus".

Tältä osin herää kysymys länsimaisen (tai ainakin suomalaisen) lehdistön aiemmasta kirjoittelusta, jonka perusteella minulle on syntynyt käsitys siitä, että Venäjän tukemat Assadin joukot ovat käyneet Aleppossa raakaa sotaa lähinnä demokratian puolesta laillisin keinoin taistelevia ryhmittymiä vastaan. Ehkä olen lukenut uutiseni huolimattomasti?

Nyt luetun valossa on joka tapauksessa hyvinkin ymmärrettävää se, etteivät Aleppon kapinalliset ole saaneet sen kummempaa apua länsimailta. Ei kai islamistiryhmien tukeminen voi olla niiden intresseissä?

Kolmas jutusta löytyvä tieto koskee syyrialaislapsien englanninkielen taitoa. Se on käsittämättömän hyvä kun huomioidaan jo jonkin aikaa julkisuudessa olleen seitsenvuotiaan tyttösen kirjoittama uusi Twitter-teksti.

"Tonight we have no house, it's bombed & I got in rubble. I saw deaths and I almost died. - Bana #Aleppo."

Ei taitaisi onnistua tavalliselta suomalaiselta seitsenvuotiaalta englanniksi. Eikä "&"-, "-"- ja "#"-merkkeineen edes omalla äidinkielellä. Taidan siis joutua epäilemään kirjoittajan identiteetin aitoutta. Samaan ovat päätyneet myös Syyrian hallitusta lähellä olevat tahot.

Kaiken kaikkiaan on toivottava, että Aleppon kapinallisten kukistuminen olisi hyvä asia. Ja että kaupungin asukkaat saisivat lopulta rauhan. Toisaalta ihmisten joukkopako kaupungista viittaa siihen, että he pelkäävät Assadin kostotoimia.

Rangaistukset kapinaan ryhtyneitä kohtaan olisivat luonnollisesti hyvinkin ymmärrettäviä, mutta summittaisesti kenttäoikeuksissa jaettuna ja siten myös syyttömiin kohdistuessaan eivät missään tapauksessa hyväksyttäviä. Niinpä on toivottavaa, että Venäjä ja länsimaat löytävät toisensa ja estävät Assadin joukkojen kostotoimet ja auttavat oikeudenkäyntien järjestelyissä.

Täällä länsimaissa olisi puolestaan ymmärrettävä, että nyt Syyriasta pois pyrkivien joukossa on mitä todennäköisimmin runsaasti Aleppon islamistiryhmien jäseniä, joille ei ole syytä antaa turvapaikkaa missään tapauksessa. Näin siitä huolimatta, ettei ole epäilystä heidän joutumisestaan Syyrian hallituksen vainon ja jopa kuolemanrangaistusten kohteeksi.

Sama tulee koskemaan Mosulin kukistuessa myös Irakista lähteviä ISIS:in taistelijoita. Ja sen jälkeen kukistamisvuorossa olevia Syyrian alueella toimivia kalifaatin jihadisteja.

Nyt on siis viimeistään aika sulkea Euroopan rajat kaikilta syyrialaisilta ja irakilaisilta - ja kehottaa heitä palaamaan kotimaihinsa niitä rakentamaan ja ottamaan tarvittaessa vastaan se rangaistus, joka tappiolliseen sisällissotaan ryhtymisestä seuraa. Ja vastineeksi painostaa Assadia rehellisten oikeudenkäyntien järjestämiseksi ilman älyllisesti epärehellisiä vaatimuksia varsinaisten kapinallisten säästämiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjä yksinkö sotkee Syyrian tilannetta?
Länsimaiden pitäisi tunnustaa tosiasiat Syyriassa
Ruotsinsuomalaistyttö Syyriassa

Irakilainen käväisi Suomessa

Iltalehti kertoi irakilaisesta sotilaskarkurista, joka oli jättänyt perheensä ja käynyt Suomessa turvapaikan toivossa, mutta kyllästyttyään odottamaan päätöstä palasi takaisin kotiinsa. Siellä hän asustelee uskonnollisin tekstein varustettu lippu portaillaan odotellen oikeudenkäyntiä. Vaimo on valokuvassa puettu mustaan kaapuun.

Miehen Suomenmatkasta ei jäänyt käteen mitään. Unkari oli ikävä paikka, jossa taksikuskikin rahasti liikaa. Suomessa taas oli mukavia ihmisiä ja tänne olisi tarkoitus tulle vielä uudelleenkin; tosin koko perheen kanssa. Onhan toiveissa parempi tulevaisuus lapsille.

Oleellista meidän suomalaisten kannalta on täällä käyneen mieheen kertomus siitä, että hänelle oli Irakissa annettu sellaista tietoa Suomesta, että turvapaikan saa helpommin kuin muualla ja perheenkin mukaan perässä.

Miehen tarina kertoo siis siitä kuinka turvapaikkabisnes houkuttelee uusia asukkaita. Eli maalaamalla ruusuisia kuvia elämästä pohjolan perukoilla ja tarvittaessa vaikka venyttämällä totuutta.

Asiaa ei paranna se, että Suomi tekee positiivisia turvapaikkapäätöksiä. Myös ne palvelevat ihmissalakuljettajien tulonhankintaa, sillä jokainen Suomeen jäänyt toimii heille erinomaisena mainoksena - täytyy vain keksiä riittävän uskottava tarina.

Suomalaisilta voidaan tietenkin kysyä, että miksi me haluamme edistää ja rahoittaa laitonta bisnestä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä tilastot kertovat irakilaisten kansainvaelluksesta Suomeen?
Turvapaikanhakijoiden kansallisuudet eivät osoita kansainvälisen suojelun tarvetta
Irakissa pätevyys syrjäyttää sopivuuden

Talouspoliittinen myrsky vesilasissa vai vasemmiston vaihtoehto?

Suomen hallituksen sisältä on noussut julkiseen keskusteluun kysymys talouden tilasta. Pelin avasi valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok), joka haki julkisuutta varoittamalla tarpeesta supistaa julkista taloutta vielä miljoonalla miljardilla tai kahdella.

Orpon mukaan "ennusteet näyttävät prosentin kasvua lähivuosille. Se ei riitä taittamaan Suomen velkaantumista. Eikä se riitä työttömyyden taklaamiseen."

Asiaan otti välittömästi kantaa pääministeri Juha Sipilä (kesk), jonka mukaan Suomen ei enää tarvitse leikata julkisesta taloudesta. Hänen mukaansa "nyt on kaikki usko, että päämäärä lähestyy" tarkoittaen talouden elpymistä ja työllisyysasteen nousua kohti 70 prosenttia.

Julkisuuspeliä jatkoi elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk), joka Helsingin Sanomien mukaan asettui Orpon linjoille todeten että "meidän pitää varautua siihen jos talouden kasvu ei voimistu. Silloin joudutaan tekemään lisäleikkauksia."

Saman lähteen mukaan puolustusministeri Jussi Niinistö (ps) on asettumassa Sipilän linjoille. Hänen mukaansa "kiristyslinja on loppuun käyty, talous näivettyisi vain lisää... Katsotaan olisiko tilanne keväällä toinen. Positiivisia merkkejä on."

Näyttäisi siis siltä, että kaikki hallituspuolueet ovat yhdessä asiassa samalla linjalla: lisäleikkauksia ei tarvita julkisiin palveluihin, mikäli talouskasvu vain on riittävä. Erimielisyyttä esiintyy sen sijaan siitä, mitä pitäisi tehdä siinä tapauksessa, ettei kasvua tule.

Kokoomukselle asia lienee ideologinen: julkista sektoria tulee supistaa aina kun se vain on mahdollista. Perussuomalaisillakin lienee asiaan ideologinen kanta: puolue on työ- ja sosiaalipolitiikassa hallituspuolueista selvästi myönteisin julkiselle sektorille ja kilpailee siinä suhteessa poliittisen vasemmiston kanssa työläisten ja vähävaraisten äänistä.

Keskustalla sen sijaan ei ole selkeää linjaa suhteessa yksityiseen ja julkiseen. Puolueessa toki halutaan ohjata mahdollisimman suuret rahavirrat maatalouteen ja aluepolitiikkaan, mutta tämä ei koske citykepulaista Olli Rehniä. Eikä sen muuten pitäisi koskea myöskään Juha Sipilää, mutta hänen kannanottojaan ohjannee puheenjohtajan aseman takia puolueen kannattajakunnan enemmistön näkemys.

Entä todellisuus? Se on luonnollisesti täsmälleen ministerien keskustelusta vedettävissä oleva näkemys siitä, ettei lisäleikkauksia tarvita jos talous vain ryhtyy kasvamaan nopeammin kuin ekonomistit veikkaavat. Ja senhän se mitä todennäköisimmin tulee myös tekemään.

* * *

Oman lukunsa edellä kuvattuun keskusteluun antoi pitkään julkisuuden valokeilan karttama Li Andersson (vas). Hänen puheenvuoronsa ei muuten olisi merkittävä, mutta se valaisi hienosti sitä eroa, mikä on nykyisen hallituspohjan ja opposition talouspoliittisessa linjassa. Asia on siis hyvä kerrata, etteivät tosiasiat unohdu.

Anderssonin mukaan "missä on se foorumi käydä poliittista keskustelua rauhassa? Se ei onnistu eduskunnan istuntosalissa eikä tv-studioissa. Meiltä puuttuu paikkoja rauhassa puhua yhteiskunnasta ja sen kehittämisestä."

Andersson linjaa myös selväsanaisesti Perussuomalaiset puolueensa päävastustajaksi tulevissa vaaleissa väittämällä näiden tehneen "ison karhunpalveluksen koko politiikalle, koska he ovat niin perusteellisesti pettäneet vaalilupauksensa sen suhteen, mitä liittyy esimerkiksi pienituloisten asemaan."

Erityisen mielenkiintoinen on Anderssonin näkemys puolueensa talouspoliittisista tavoitteista. Vasemmistoliitossa halutaan palauttaa subjektiivinen päivähoito-oikeus koko Suomeen, pitää ryhmäkoot pieninä ja toteuttaa koulutustakuu eli kaikille toisen asteen koulutuspaikka. Pitkän aikavälin tavoitteena on myös maksuton varhaiskasvatus.

Lisäksi puolue haluaa varmistaa viihtyisän asuinympäristön ja kohtuuhintaisen asumisen, vaikka äänestikin tänä syksynä eduskunnassa kiinteistöveron alarajojen korottamisen puolesta. Sen seurauksena kiinteistövero ja siten myös asumiskustannukset nousevat muun muassa Helsingissä. Vero on Anderssonin mielestä oikeutettu, koska se kohdistuu omaisuuteen.

Edelle kirjoittamastani näemme selvsti, että Anderssonin puolueen linjana on perinteinen jakopolitiikka, jossa veronmaksajien rahojen tuhlaus pyritään varmistamaan julkisuudelta piilossa ja rahoittamaan viime kädessä vaikka sosialisoimalla kansalaisten omaisuus. Poliittisessa retoriikassa puolestaan korostuvat kilpailijan mustamaalaus, sanojen ja tekojen välinen ristiriita sekä taloudellinen vastuuttomuus.

Sanalla sanoen on todettava, ettei koira pääse karvoistaan. Ei edes vaihtamalla vanhat politrukit nuoreen naiseen ja puolueen nimen historian painolastista vapaaksi: breshneviläisen punainen kädenjälki piirtyy edelleen varsin selkeänä maamme poliittisen kentän vasemmalla laidalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Suomen talous kasvaa ennusteita nopeammin vuosina 2017-2021
Mitä vasemmiston vaalivoitosta seuraisi?
Mitä pitäisi ymmärtää kurjistuvasta taloudesta?

Muslimien jalanjälki ja Fidel Castron kuolema

Maailma on iso paikka. Niinpä jokaisena aamuna on valittavana joukoittain uutisia, joiden pohjalta ihmiset muokkaavat maailmankuvaansa.

Tämän päivän uutistarjonnasta nousee esiin islamilaisen ja muun maailman suhde. Paneudutaan siis siihen siitä huolimatta, että uutiset ovat kertoneet myös maailman pitkäaikaisimman kommunistidiktaattorin, eli kotimaansa talouden ja ihmisoikeudet tuhonneen Fidel Castron, kuolemasta. 

* * *

Helsingin Sanomat kertoi, että Irakissa elää noin 3,4 miljoonaa maan sisäistä pakolaista. Tätä lukua voi verrata taannoiseen Helsingin hallinto-oikeuden linjaukseen, jonka mukaan Mosulissa elänyttä ihmistä ei voi palauttaa Irakiin. 

Ovatko nuo kaikki 3,4 miljoonaa siis "vakavassa vaarassa joutua oikeudenloukkausten kohteeksi". Vai jäikö Helsingin hallinto-oikeudelta jotain huomaamatta?

Samassa jutussa kerrotaan myös mosulilaisesta naisesta, joka vain odottaa pääsyä takaisin kotikaupunkiinsa. Minusta hänellä on oikea asenne ja toivon että paluu kotiin järjestyy mahdollisimman pian. Ainakin kaupungin vapauttajilla on monikymmenkertainen ylivoima sitä hallussaan pitäviä ISIS:in taistelijoihin nähden, joten musliminaisen toive saattaa toteutua suhteellisen nopeastikin. 

Seuraava kysymys kuuluukin, että pystyvätkö valloittajat sopimaan keskenään rauhasta. Palaako alue shiia-vetoisen hallituksen valtaan, vai ryhtyvätkö paikalliset vaatimaan omaa sunni-hallintoaan. Entä sunnalaista islamia tunnustavat kurdit? Onko heillä sellaisia vaatimuksia, jotka johtavat väkivallan jatkumiseen. Tai niin ikään sunnalaisuuteen kallellaan olevilla turkkilaisilla? 

* * *

Kaakkois-Aasian Myanmarissa on aamun lehden mukaan menossa etninen puhdistus, jota johtaa Nobelin rauhanpalkinnolla palkitun Aung San Suu Kyin hallitus. Puhdistuksen kohteena on maan muslimiväestö. 

Mielenkiintoisena yksityiskohtana voidaan mainita, että islamilainen Bangladesh ei ole valmis ottamaan vastaan kaikkia etnistä puhdistusta pakenevia myanmarilaisia alueelleen vaan on sulkenut monilta rajansa. 

Syy tähän jäi jutun perusteella epäselväksi, mutta Bangladeshin asenne kertonee jotain oleellista muslimien keskinäisestä solidaarisuudesta. Vai onko kyseessä sittenkin vai tosiasioiden tunnustamisesta liittyen muslimiryhmien kykyyn elää keskenään?

Nykyinen kriisi alkoi jutun mukaan siitä, kun joukko aseistettuja ihmisiä hyökkäsi kolmelle poliisin vartioasemalle. Viranomaiset ovat sanoneet epäilevänsä teoista muslimikapinallisia. 

Poliisien tappaminen ei ole kuitenkaan koko totuus. Kuten arvoisa lukijani varmasti muistaa, on Myanmarin muslimien ja maan buddhalaisen enemmistön välisistä kahinoista uutisoitu jo pitkään. Sen merkkinä Kaakkois-Aasiassa on nähty jo vuosien ajan ns. venepakolaisia. 

Tässä tilanteessa iso kysymys kuuluukin, että mistä johtuu buddhalaisten toiminta maan muslimiväestöä kohtaan. Ovatko he raakoja vallankäyttäjiä, jotka käyvät viattomien ihmisten kimppuun. Vai onko sittenkin kyse siitä, etteivät Myanmarin muslimit ole pyrkineet elämään maan tavoilla vaan pikemminkin toimineet yhteiskuntaa hajottavasti? 

Olisi ollut mukava kuulla myös siitä, ovatko muslimiväestön johtajat tuominneet aamun lehden mainitsemat iskut maan poliisia vastaan. Vai onko niille löytynyt ymmärrystä niin muslimijohtajien kuin koko islamilaisen väestön piirissä? 

Niin tai näin. Jotta väkivaltaisuudet Myanmarissa loppuisivat kehotan Myanmarin muslimeita tarkastelemaan peilikuvaansa ja miettimään millä keinoin he voisivat lujittaa Myanmarin yhtenäisyyttä. Sellainen politiikka johtaisi aivan varmasti heidän olojensa paranemiseen ennemmin tai myöhemmin. 

Vai ovatko uskonnollinen kiihko ja "vääräuskoisista" eristäytyminen sittenkin muslimeille suurempi arvo kuin ihmisarvoinen elämä?

* * *

Kolmas islamilaiseen maailmaan liittyvä uutinen kertoo Turkin presidentin ultimaatumista päästää maassa olevat pakolaiset Eurooppaan, jos EU edistää vielä Turkin jäsenyysneuvotteluiden jäädyttämistä. EU:n kannalta uhkauksen toteuttaminen johtaisi uuteen muslimipakolaisten vyöryyn. 

Tapaus osoittaa kuinka vaikeaan tilanteeseen EU on saattanut itsensä salliessaan laittomasti alueelleen tulleiden ihmisten hakevan itselleen turvapaikkaa. Ja vieläpä myöntävän sellaisia valtavalle osalle tulijoista.

Toisin sanoen EU on aivan itse luonut pakolaisongelmansa. Ja siten se voi myös ratkaista ongelmansa ilman Turkin kaltaista ulkopuolista apua. Kyse on vain tosiasioiden tunnustamisesta ja käytännön toimenpiteiden muuttamisesta niiden mukaiseksi.

Ehdotankin nyt syntyneessä tilanteessa, että EU:n päättäjät katsovat tosiasioita silmiin ja sulkevat Unionin rajat tulijoilta. Kumipaatilla Turkista tulevat tulee toimittaa takaisin aluevesirajan ulkopuolelle ja osoittaa heille oikea kulkusuunta kohti itää tai etelää. Maarajoille taas on rakennettava toimiva rajavalvonta, joka palauttaa EU:n alueelle tunkeutuneet ihmiset rajan toiselle puolelle. 

Unionin alueelle ihmissalakuljettajien tuomana saapuneet ihmiset, joiden saapumisreittiä ei tunneta, eikä heitä voida siksi palauttaa minnekään, voidaan sulkea yhteiskunnan ulkopuolelle ja tarjota heille sänky sekä riittävästi kaalikeittoa ja vettä juotavaksi - ja nämäkin vain työntekoa vastaan. 

Yleisestä turvapaikanhakuoikeudesta tulee luopua, tai ainakin myönnettyjen turvapaikan tarve on arvioitava vuosittain. Esimerkiksi kaikki Mosulista tulleet ja turvapaikan saaneet olisi palautettava Irakiin välittömästi Mosulin vapauduttua. Vapaaehtoisen paluun vaihtoehdoksi voidaan toki tarjota edellä mainittua kaalikeittodieettiä suljetussa yksikössä.

* * *

Aamun neljäskin muslimimaailman uutinen sijoittuu Turkkiin. Sen mukaan siellä on pidätetty kambodzhalais-fidziläistaustainen ISIS:in terroristi Neil Prakash alias Abu Khaled al-Cambodi.

Kyseessä on Wikipedian mukaan buddhalaisuudesta islamiin palannut australialainen, jonka on ilmoitettu jo kuolleenkin. Miehen kiinni jääminen on tietenkin hyvä juttu sinänsä. Valitettavasti se kuitenkin kertoo myös omaa karua kieltään muslimien jalanjäljistä länsimaisessa yhteiskunnassa. 

Kuten kaikki muutkin edellä kerrotut uutiset. Paitsi Castron kuolema, joka epäilemättä oli päivän ylivoimaisesti paras uutinen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Muslimipäätös ja vallan kolmijako-oppi

Uusi luku turvapaikkasirkukseen

Ruotsin maanalainen yhteiskunta

 

Muslimipäätös ja vallan kolmijako-oppi

Helsingin hallinto-oikeus on päättänyt, ettei mosulilainen sunnimuslimi voi muuttaa Bagdadiin. Siten myöskään muita Suomeen tulleita ikänsä Mosulissa asuneita sunnimuslimeita ei voi jatkossa palauttaa Irakiin.

Päätös on merkittävä ennakkotapaus, sillä se voi vaikuttaa satoihin kielteisiin turvapaikkahakemuksiin ja useisiin Maahanmuuttoviraston käsittelyssä yhä oleviin hakemuksiin. Ja siten lisätä Suomeen asettuvien, ja tunnetusti erittäin heikosti integroituvien, irakilaisten määrään oleellisesti.

Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtajan mukaan "hallinto-oikeus on todennut, että Mosulista kotoisin olevaa sunniarabia voidaan epäillä Bagdadissa ISIS:in taistelijoiksi tai tukijoiksi. Tämän vuoksi shiiamilitiat olisivat erityisen kiinnostuneita heistä, ja he olisivat vakavassa vaarassa joutua oikeudenloukkausten kohteeksi."

Tieto oikeuden päätöksestä levinnee nopeasti Irakiin ja voi toimia kaikille ISIS:in hallitsemilla alueilla asuville motiivina tulla Suomeen ja vaatia turvapaikkaa kaikilla eduilla. Siksi on (tästäkin syystä) toivottava, että ISISin valta kaatuisi Mosulissa ja muuallakin Irakissa mahdollisimman pikaisesti, jotta kaikki mosulilaiset voitaisiin palauttaa omaan kotikaupunkiinsa.

Valitettavasti vaarana on, että Mosulissa valtaa pitävien kalifaatin joukkojen kukistumisen jälkeen voittajat ryhtyvät nahistelemaan keskenään. Epäselvää on esimerkiksi se, pääsevätkö Irakin shia-johtoinen hallitus ja Mosulissa sotilaallisesti merkittävää roolia näytelleet kurdit yhteisymmärrykseen Irakin Kurdistanin rajoista ja itsemääräämisoikeuden laajuudesta. Tai alueen öljyvarojen hallinnasta.

Tai miten alueen etnisesti irakilaiset sunni-muslimit hyväksyvät shialaisen Bagdadin vallan seuduilla, joilla Saddam Husseinin suosio oli laajimmillaan. Ja joilla myös ISIS lienee nauttinut laajaa kannatusta.

* * *

Tapaus osoittaa, että Suomen oikeuslaitos on riippumaton maan hallituksen linjauksista. Se toteuttaa omaa tulkintaansa ja siten asettaa rajat hallituksen toimivallalle. Vallan kolmijako-opin mukaan maan hallituksella on puolestaan valta muuttaa lakeja ja viedä ne läpi eduskunnassa. Ja oikeuslaitoksella sen jälkeen puolestaan velvollisuus tulkita ja tuomita uuden lain perusteella.

Turvapaikkapolitiikan osalta lakeja olisi syytä muuttaa. Näkemykseni mukaan olisi järkevää lopettaa kokonaan mahdollisuus hakea spontaania turvapaikka muista syistä kuin aktiivisesta korkean tason toiminnasta hirmuhallitsijaa vastaan, jolloin turvapaikkojen määrä maassamme putoaisi enintään muutamiin kappaleisiin vuodessa.

Vastineeksi spontaanin turvapaikanhaun loppumisesta Suomi voisi nostaa pakolaiskiintiönsä nykyistä korkeammaksi, esimerkiksi kaksinkertaistamalla se 1500 henkeen vuodessa. Määrään tulisi sisällyttää myös mahdolliset perheenyhdistämiset.

Samalla Suomen olisi syytä toimia aktiivisesti kansainvälisillä foorumeilla kuten EU:ssa ja YK:ssa, jotta samankaltainen muutos saataisiin aikaiseksi myös kansainvälisessä lainsäädännössä. Se vähentäisi spontaaniin turvapaikkamahdollisuuteen liittyvää rikollisuutta ja kotimaansa jättämään houkuteltujen ihmisten inhimillisiä kärsimyksiä.

Selkeän lainsäädännön perusteella myös oikeuslaitoksen työtaakka vähenisi. Ja samalla turvapaikkapolitiikan kustannukset suomalaiselle veronmaksajalle supistuisivat murto-osaan nykyisestä. Samalla tulijamäärien muuttuminen vakaaksi mahdollistaisi kotouttamiseen liittyvien toimien optimoinnin ja sitä kautta niiden saamisen mahdollisimman tehokkaiksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uusi luku turvapaikkasirkukseen
Kolme näkemystä islamista
Irakilaisten paluumuuttajien karuja kohtaloita

Suomen talous kasvaa ennusteita nopeammin vuosina 2017-2021

Suomen talouden näkymät olivat ainakin julkisuudessa erittäin synkeät vielä viime kesän alussa. Mutta sitten alkoi tapahtua: esimerkiksi laivatilausten määrä telakoillemme räjähti, metsäteollisuus alkoi takoa rahaa, ja rakennusalalle syttyi valtava buumi. Työttömyyskin kääntyi laskuun.

Kaiken tämän seurauksena Suomen talous elpyi alkusyksyn aikana niin, että kasvua oli heinä-syyskuun vuosineljänneksellä 0,5%. Vuositasolle vietynä sama tahti tarkoittaisi kahden prosentin talouskasvua.

Tämän päivän lehdestä saimmekin sitten lukea, että Osuuspankin tutkijat arvelevat bruttokansantuotteemme kasvavan tänä vuonna yhteensä 1,2 prosenttia ja ensi vuonna 1,4 prosenttia. Heinä-syyskuun kasvuun nähden ennusteet vaikuttavat kovin maltillisilta, vaikka varovaisuutta perusteltiinkin brexitillä ja Trumpin talouspolitiikalla. Italian pankkipommi jäi osuuspankkilaisilta mainitsematta, vaikka sillä on toteutuessaan varmasti edellisiä suuremmat vaikutukset.

Tässä tilanteessa minä veikkaan, että OP:n nyt julkisuuteen saattamat ennusteet ovat yksinkertaisesti järjettömän varovaisia. Perustelen väitettäni sillä, että Suomi on pieni vientivetoinen talous, jonka talouden amplitudi on aina oleellisesti suurempaa kuin suurissa talouksissa.

Niinpä väitän, että taloutemme rakenteesta ja pienestä koosta johtuen sekä talouden nousut että laskut ovat merkittävästi suurempia kuin suuremmissa maissa. Lisäksi taloutemme nousukiito alkaa aina jälkijättöisesti johtuen tuotantomme painottumisesta investointitavaroihin.

Niinpä teen tässä ennusteen, joka ei perustu mihinkään laskelmiin vaan ainoastaan edellä kuvaamaani logiikkaan, Suomen kustannuskilpailukyvyn paranemiseen ja tekeillä oleviin investointeihin. Väitän siis, että Suomen bkt tulee kasvamaan vuodesta 2017 vuoteen 2021 paljon nopeammin kuin tämän päivän ekonomistit arvelevat. Veikkaukseni on, että vuotuinen Suomen talouskasvu on mainittuina vuosina vähintään kaksi prosenttia eli yhteensä yli 10 prosenttia - ja todennäköisesti jopa merkittävästi nopeampaa.

Tämän ennusteen ainoana uhkana näen oikeastaan vain Italian pankkien romahduksen sekä maailmanpolitiikan kiristymisen ja siitä seuraavan kaupankäynnin rajoittumisen. Päinvastaisessa tapauksessa eli erityisesti Venäjälle suuntautuvan kaupan vapautuessa tulee Suomen talouskasvu olemaan vielä ennustamaanikin suurempi.

Jäädään siis odottelemaan, Tämän kirjoituksen tarkoituksenahan ei ole oikeasti testata omaa ennustuskykyäni vaan demonstroida sitä, kuinka turhia prosentin kymmenyksinä annetut ekonomistien talousennusteet todellisuudessa ovat. Vai olenkohan sittenkin väärässä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Rationaalinen päätöksenteko tuottaa ennustettavuutta
Yhteiskuntasopimus syntyi, entä sitten?
Epä-älyllinen kritiikki saa mediatilaa

Demarit syvällä monikulttuurisuuden suossa

Suomen sosialidemokraattinen puolue on tullut kuuluisaksi uussuomalaista poliitikoistaan. Pitkään demarisarjaan kuuluvat mm. vuoden 2009 uusturkulainen, joka myöhemmin todettiin mm. veropetosten tekijäksi.

Samaan sarjaan kuuluu myös imaami, jonka mielestä New Yorkin 9/11 terroriteko oli hieno juttu. Ja tiede turhaa, koska Koraanissa on jo kaikki tieto.

Joukkoon kuuluu myös SDP:ssä aktiivisesti toiminut pedofiili-insestiraiskaaja, joka tekojensa paljastuttua pakeni Norjaan. Sieltä hänet kuitenkin palautettiin takaisin Suomeen ja oikeuteen.

Seuraavaksi maahanmuuttajataustaisista demareista suureen julkisuuteen nousi lelusalakuljettaja, joka suosionsa huipulla paljastui sunnalaiseksi ääri-islamistiksi. Sellaisena hän näkee esimerkiksi shia-muslimit harhaoppisena roskaväkenä.

Eilen paljastui seuraavan demareiden monikulttuurisuustoteemin todellinen luonne. Hän asuu Espoossa, on varavaltuutettu ja nimeltään Abdifitah Ali Abdi.

Mies osoittautui Helsingin Sanomien tutkivan journalismin ansiosta huumeiden salakuljettajaksi ja on jo viime vuonna saanut sakkotuomion. Se ei kuitenkaan ole estänyt SDP:tä ottamasta miestä tulossa olevien kuntavaalien ehdokkaaksi.

SDP:n kunnallisjärjestön puheenjohtaja Joni Vainikaisen mukaan Abdin saama tuomio tuli täydellisenä yllätyksenä - kuinkas muutenkaan. Ilmitulon jälkeen Abdilla ei puheenjohtajan mukaan ole enää asiaa SDP:n ehdokkaaksi. Hyvä niin.

Se tässä vain ihmetyttää, että eivätkö demarit kykene lainkaan oppimaan? Edellä kuvatun joukon perusteella puolueen omituisten maahanmuuttajataustaisten aktiivien lista alkaa olla niin pitkä, että tuntuisi loogisesti järkevältä käydä jokaisen uussuomalaisen demarin taustat läpi todella tarkasti. Ihan vain puolueen suojelemiseksi.

Vai pelätäänkö SDP:ssä rasismileimaa? Onhan maassamme painotettu voimakkaasti sitä, ettei rikoksia tutkittaessa saisi harrastaa etnistä profilointia. Kuinka sellaista voisi sitten tehdä vaaliehdokkaita valittaessa?

En tiedä, mutta selvää on se, että demarit ovat tällä hetkellä todella syvällä monikulttuurisuuden löyhkäävässä suossa. Eikä sieltä pois nouseminen näytä helpolta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Omituisten demariotusten kerho laajenee
HS salailee demari-insestiraiskaajaa
Sosiaalidemokraattisen imaamin ajatuksia

Uusi luku turvapaikkasirkukseen

Turvapaikkasirkus sai tänään uuden luvun. Helsingin Sanomat nimittäin kertoi, että virolainen mellakkapoliisi on ampunut sikäläisessä Harkun säilöönottokeskuksessa malilaista turvapaikanhakijaa kumiluodilla, vaikka tämä ei ollut rähinöinyt millään tavalla. Kyse oli varoituslaukauksen kimmokkeesta.

Ampumistapauksen jälkeen malilainen mies sai Virosta kielteisen turvapaikkapäätöksen ja lähti sen jälkeen yrittämään onneaan Suomeen, josta hänet palautetaan tietenkin takaisin. Virossa hän haki turvapaikkaa sillä perusteella, että turvapaikanhakumatkalla kuolleesta alaikäisestä pojasta saattaisi koitua Malissa vankeusrangaistus.

Jutussa ei kerrota mitään miehen kotimaassaan kokemasta hädästä tai vainosta, joten lienee selvää ettei hänellä ollut alkun perin mitään tarvetta turvapaikkaan, vaan kyseessä on puhdaspiirteinen elintasopakolainen. Ja Suomeen tulon osalta ilmeisesti peräti turvapaikkashoppailija.

Turvapaikan tarpeettomuuteen viittaa myös se, että Malista on tämän vuoden kymmenen ensimmäisen kuukauden aikana saapunut "vain" yhdeksän turvapaikanhakijaa. Heistä kenellekään ei ole myönnetty sellaista.

Miehen motiivit toki ovat selvät jo sitä taustaa vasten, että hän jo alun perin pyrki käyttämään Viroa vain kulkureittinä parempia sosiaalietuuksia tarjoavaan Suomeen. Näin siitä huolimatta, että EU-maiden allekirjoittamassa ns. Dublin-sopimuksessa on sovittu hakemusten käsittelystä siinä maassa, johon turvapaikanhakija on Unionin alueella saapunut. Lisäksi hän oli tullut Viroon Venäjältä jättämättä turvapaikkahakemusta myöskään sinne.

* * *

Mutta ajatellaanpa vielä hetki mitä olisi tapahtunut jos tälle miehelle olisi myönnetty turvapaikka alaikäisen pojan kuoleman takia. Kuinka nopeasti tieto siitä olisi siirtynyt Maliin?

Entä kuinka kauan kestäisi, että malilaiset ihmissalakuljettajat alkaisivat kaupata turvapaikanhakijoille lapsia matkapassiksi? Ja siis matkalla epäselvissä olosuhteissa tapettaviksi?

Ottaen huomioon turvapaikanhakijavirtojen nopeat siirtymät vastaanottajamaissa tapahtuvien muutosten seurauksena on selvää, että tuollaista bisnestä syntyisi varsin nopeasti. Ja on sanomattakin selvää, ettei lasten uhraaminen turvapaikanhakubisneksessä olisi sen enempää eettisesti kuin laillisestikaan hyväksyttävää.

On siis kaikkien kannalta erinomaista, että kumiluodista jalkaansa saanut elintasopakolaismies palautetaan mahdollisimman pikaisesti takaisin Maliin. Tai juuri nyt siis ensin Suomesta Viroon ja sieltä edelleen kotimaahansa.

Sitä paitsi oli mielenkiintoista lukea HS:n jutusta malilaisen kertoneen Mäntsälän vastaanottokeskuksessa, että "en halua palata Harkuun ikinä. Mieluummin kuolen." Palautus Maliin näyttäisi siis olevan myös hänen toiveissaan. Tosin siellä ei edes hänen oman kertomansa mukaan ole riskiä joutua tapetuksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kielteisen päätöksen saaneille on rakennettava turvapaikka
Suomi on sopinut 90 miljoonan turvapaikanhakijan ottamisesta maahamme
Vuoden myönteisin kehityskulku löytyi Afrikasta!

Kolme näkemystä islamista

Rakas Yleisradiomme kertoi meille eilen illalla kolmesta muslimista, jotka ovat luopuneet uskostaan ja kääntyneet kristityiksi. Juttu oli mielenkiintoinen ja ansaitsee tulla huomioiduksi.

Niinpä nostan siinä haastateltujen käännynnäisten puheista esille muutaman suoran lainauksen, jotka antavat meille ensimmäisen todistajalausunnon islamilaisen uskon arkipäivästä. Lainaukset eivät kaivanne enempiä selityksiä, ja ovat peräisin kolmelta muslimiksi syntyneeltä eri henkilöltä.

Ensimmäinen. "Olen kotoisin Bagdadin Dourasta... Alueella oli kirkko ja sen lähellä moskeija. Joka perjantai kuuntelin moskeijan kovaäänisestä, kun imaami kehotti taistelemaan vääräuskoisia vastaan."

"Kuva kastetilaisuudesta päätyi kuitenkin Facebookin suljetusta ryhmästä muiden käsiin. Irakilaiset asemiehet uhkasivat henkeäni. Myös perheeni näki kuvan. Äitini sanoi minulle, etten ole hänen lapsensa."

Toinen. "Muslimit pitävät itseään islamin sanansaattajina... kun näin, miten muslimit Irakissa tappoivat toisiaan, oli vaikea uskoa siihen, mihin he uskoivat. Tuntui, että juuri uskonnollisimmat tekivät kaikista pahimpia asioita. Ja kaiken he oikeuttivat uskonnollaan tai koska toinen ei ollut ´uskovainen´".

Kolmas. "Perheeni ei tiedä kääntymisestäni mitään. Jos he tietäisivät, he eivät enää puhuisi minulle."

* * *

Samassa jutussa annettiin hyvän journalistisen tavan mukaisesti puheenvuoro myös imaami Anas Hajjarille. Kuunnellaan siis myös häntä, jotta saamme toisen kuvan islamista.

"Väitteet edustavat tyypillisiä stereotyyppisiä puheita. Ne edustavat selkeästi puhujan vähäistä tietoa historiasta, kristinuskosta, kristinuskon velvoitteesta, Islamista ja sen velvoitteista ja muslimina olemisesta".

"Muslimien tehtävänä on toimia ilmoituksen eteenpäin viejinä, eli kertoa eteenpäin muille ihmisille ja kutsua heitä, muttei voi koskaan pakottaa uskomaan tai käännyttää."

* * *

Lopuksi vielä pari lainausta Koraanista. Eikä siis selittelyjä niidenkään osalta, vaan tyydytään myös kolmanteen - ja ehkäpä kaikista tärkeimpään - kuvaan islamista sellaisenaan.

"Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet Kirjoituksen, eivät usko Jumalaan eivätkä viimeiseen päivään, eivät pyhitä sitä, minkä Jumala ja Hänen lähettiläänsä ovat selittäneet pyhäksi, eivätkä tunnusta totista uskontoa, taistelkaa, kunnes he auliisti maksavat veronsa ja tunnustavat alistuvansa."

"Taistelkaa heitä vastaan, kunnes pakanuuden viettelys lakkaa ja keskuudessamme vakiintuu ainoan Jumalan palveleminen. Mutta jos he herkeävät, älköön vallitko vihollisuutta muita kuin uskottomia vastaan."

"Joka tottelee profeettaa, tottelee Jumalaa; mutta jos joku kääntyy pois... käännä kasvosi pois heistä ja luota Jumalaan!... Jumala on syössyt heidät epäuskoon heidän tekojensa tähden... Älkää ottako itsellenne ystäviä heidän joukostaan... ottakaa heidät kiinni ja surmatkaa, missä heidät kohtaattekin."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Marko Hamilo ja islamin seuraukset
Islam tappaa Pakistanissa
Huonot imaamit kuriin!

Ruotsin maanalainen yhteiskunta

Helsingin Sanomat kertoi tänä aamuna Ruotsissa elävien paperittomien ihmisten elämästä. Heitä on paljon, eikä heidän elämässään ole hurraamista. Työ on pimeää ja pienipalkkaista, eikä ole pankkitiliä eikä pysyvää asuntoakaan.

Samasta kulttuurista tulleet miehetkin tekevät naisille alentavia ehdotuksia ja poliisi vaanii. Onneksi lapset saavat sentään käydä koulussa ja tyttäret voivat haaveilla mallin urasta.

Jutussa haasteltujen ihmisten Ruotsiin muuttamiseen liittyvät kertomukset jäivät luonnollisesti tarkastamatta, mutta maahantulon syyksi kerrottiin seuraavia asioita.

Majalla oli mies, joka käytti päihteitä ja pahoinpiteli eikä poliisi auttanut riittävästi. Sitä paitsi hänen sisarensa asui jo Ruotsissa.

Majan tytär taas oli saanut Iranissa poliisin kimppuunsa, koska "huivi oli väärin puettuna". Tätä ei liene syytä epäillä, mutta ajatteleeko Sara todellakin, että huomautus huivista - tuosta muslimifeminismin ilmentymästä - olisi riittävä peruste turvapaikkaan?

Mongolialaisen insinöörin, Baatarin, taas oli Mongoliassa vaikea tulla toimeen pienellä palkallaan. Eikä elämä Puolassakaan kiinnostanut, joten suunta kävi kohti Ruotsia paremman työpaikan toivossa. Sellaista ei löytynyt, vaan mies ajautui pimeisiin töihin.

Eikä kantaväestökään - tai ehkä useinkin luvallisesti maassa elävä uusruotsalaisväestö -  ole viatonta. He käyttävät surutta hyväkseen paperittomien suojatonta tilannetta.

Hyväksikäyttäjien uusruotsalaisuuteen viittaa esimerkiksi "tapaus, jossa mies sai pussin riisiä palkan sijaan." Ei kuulosta kantaruotsalaiselta.

Edellä mainitun Baatarin yhteydessä taas kerrotaan suoraan, että palkanmaksusta puhuttaessa "pienen ulkomaalaisten omistaman firman työnantaja lakkaa vastaamasta." Toki tässä jää epäselväksi on kyseessä monikansallinen konserni vai uusruotsalaisen yritteliäisyyden kukkanen.

* * *

Maahanmuuttorealistiset ihmiset ovat Suomessa tienneet jo pitkään, että meidän suomalaisten kannattaisi seurata tarkasti Ruotsin tapahtumia. Sikäläisten tapahtumien voi katsoa varoittavan niistä ongelmista, joita liittyy kehitysmaista Pohjolaan suuntautuvaan humanitaariseen maahanmuuttoon.

Tämän näkemyksen vahvisti myös HS:n juttu, jossa kerrottiin että "liki varmaa on silti, että viime vuosien suuren turvapaikan hakijamäärän seurauksena määrä kasvaa lähivuosina. Sama on mitä luultavimmin edessä Suomessa pienemmässä mittakaavassa. Ruotsiin katsomalla voi ymmärtää, miltä elämä maan alla voi näyttää."

Kaiken kaikkiaan koko kirjoitus vahvisti käsitystäni siitä, että meidän suomalaisten olisi pyrittävä maahanmuutossa täysin erilaiseen politiikkaan kuin mitä ruotsalaiset ovat noudattaneet. Nyt kerrotut asiat eivät liene ruotsalaisen yhteiskunnan ongelmista suurimpia (täällä kerrotaan sellaisista), mutta omalta osaltaan nekin osoittavat ruotsalaisen maahanmuuttopolitiikan täydellistä epäonnistumista.

Siksi meillä on kolme tehtävää, joista jokaisessa täytyy onnistua.

Yksi. Kehitysmaista tulevaa humanitaarista maahanmuuttoa ei saa paisua hallitsemattomaksi.

Kaksi. Oleskeluluvan saaneiden ihmisten kotouttamisessa on onnistuttava ja heidän kulttuurinsa suomalaiseen yhteiskuntaan sopimattomien piirteiden poistaminen on asetettava maassaolon edellytykseksi.

Kolme. Kielteisen turvapaikka- tai muun oleskeluluvan saaneiden henkilöiden poistamisen maasta on onnistuttava.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Helsingin Sanomat valotti varovasti Ruotsin arkea
Suomi-Ruotsi ihmisoikeusmaaottelu amerikkalaisin silmin nähtynä
Ruotsin mellakat: johtopäätöksiä

HS:n otsikointi vaikuttaa jälleen tarkoitushakuiselta

Helsingin Sanomat julkaisi uusimman mielipidetiedustelunsa tänään. Asiasta kertoneessa kirjoituksessa pohdiskeltiin SDP:n puheenjohtajavaalia. Otsikkona oli: "Sdp pärjää gallupeissa, mutta onko Antti Rinteestä voittamaan? Moni demari epäilee johtajaansa."

Asiaan liittyvä pääkirjoitus oli puolestaan otsikoitu "Perussuomalaiset ovat siirtyneet katsomoon", mutta itse juttu käsitteli hyvin lyhyesti useampia puolueita. Ja lopuksi se päätyi pohtimaan sitä, että "elleivät perussuomalaisia äänestäneet löydä mistään uutta poliittista kotia, se tietää huonoa äänestysaktiivisuudelle".

Itse mielipidetiedustelun tuloksista selvisi, ettei puolueiden kannatuksissa ole tapahtunut virhemarginaaleja suurempia muutoksia kuukauden takaisesta. Siten neutraali otsikko olisi voinut olla esimerkiksi "Puoluekannatuksissa ei muutoksia".

* * *

Tällaisessa tilanteessa huomionarvoisia ovat korkeintaan pitkät trendit. Niitä kannatuskyselyssä sentään näkyi, jopa useita. Perussuomalaisten kannatus on HS:n kyselyjen mukaan kasvanut nyt noin viisi kuukautta. Myös Kokoomuksen kannatuksella on samanlainen nousujohteinen trendi.

Sen sijaan Vihreillä on ollut samanlainen viiden kuukauden laskutrendi: pudotusta on sinä aikana tullut suunnilleen virhemarginaalin verran - se on siis tämänkertaisen gallupin ainoa merkitsevä muutos. Myös Vasemmistoliitolla on ollut muutaman kuukauden pituinen laskutrendi.

Parin edellisen kappaleen kaltainen pohdiskelu Helsingin Sanomien sivuilla olisi ollut laadukasta journalismia. Nyt nähdystä en viitsi sanoa minkäänlaisia adjektiiveja. Tai no, luonnehdittakoon sitä vaikkapa tarkoitushakuiselta vaikuttavaksi.

* * *

Lopuksi totean HS:n pääkirjoituksen Perussuomalaisiin ja äänestysaktiivisuuteen liittyvästä pohdinnasta, että asian ratkaisee seuraavissa eduskuntavaaleissa (jota mielipidekysely sinänsä koski) hallituspolitiikan onnistuminen.

Mikäli viime aikojen hyvät talousuutiset jatkuvat ja maan talous todella kääntyy nousuun ja työttömyys laskuun, saa Soinin puolue jo kolmannen jytkynsä - eli vakiintuu suureksi puolueeksi. Silloin myös koko vaalien äänestysaktiivisuus nousee.

Toinen merkittävä asia liittyy humanitaariseen maahanmuuttoon. Mikäli se ryöpsähtää uudelleen vuoden 2015 mittoihin, voivat perussuomalaiset heittää pyyhkeen kehään ja Soini siirtyä johonkin hyvin palkattuun eläkevirkaan. Mutta katsotaan nyt vielä, sillä maisterisjätkää mukaillen hillotolpalle on vielä matkaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen viestii vajaasti
Professorin vaaliennuste 2015
Ruotsalainen mielipidetiedustelu

Poliisin netin viharikosryhmän perustaminen on riskipeliä

Yksi 1900-luvun tärkeimmistä kirjoista oli George Orwellin tulevaisuudennäkymä "1984". Kirja lienee alkujaan ollut kritiikkiä sosialistisen maailman diktatorisille piirteille, mutta se näyttää ennustaneen pelottavan tarkasti myös monet länsimaiden kehityskulut, erityisesti sen kuinka yksityisen ihmisen anonymiteetti on karkaamassa tavallisen kansalaisen elämästä.

Helsingin Sanomat julkaisi tämän aamun lehdessään kirjoituksen, jossa kerrottiin siitä kuinka poliisiin perustetaan yksikkö torjumaan internetin viharikoksia. Lehden mukaan "tarkoituksena on rauhoittaa keskustelua, ja myös ottaa suoraan yhteyttä ihmisiin, jotka levittävät asiatonta materiaalia.... poliisi pyrkii rauhoittamaan tilanteen neuvoin, ohjein, kehotuksin ja käskyin ennen kuin mitään rikoksen tunnusmerkistön mukaista toimintaa tapahtuu."

Meillä viime vuosina yleistyneet poliittisluonteisen oikeudenkäynnit, erityisesti Jussi Halla-ahon tapaus, jossa oikeuden päätös totesi eksplisiittisesti tosiasiat merkityksettömiksi, ovat herättäneet monissa ihmisissä perusteltua pelkoa orwellilaisen yhteiskunnan etenemisestä. Samoin on ihmisten kohtelu oikeuden edessä näyttänyt ajoittain riippuvan heidän viiteryhmästään, mikä on omiaan luomaan epäluottamusta kaikkeen viranomaistoimintaan.

Orwellilaisen yhteiskunnan vastustaminen näkyy monien ihmisten ajatuksissa - joko tiedostaen tai tiedostamatta. Niinpä ainakin kaksi suosittua poliittista bloggaajaa on ottanut asiallisesti ja kriittisesti kantaa poliisin internetvalvontaa suorittavan yksikön perustamiseen (Yrjöperskeles ja Vasarahammer). Suosittelen molempien kirjoitusten lukemista, koska en tässä kertaa niissä esitettyä netin viharikosryhmän kritiikkiä.

Sinänsä olen toistaiseksi odottavalla kannalla: ensin tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan. Yksikön perustaminen saattaa hyvinkin olla pitkä askel ihmisten epäasialliseen valvontaan ja kontrollointiin, mutta mikäli edelle Helsingin Sanomien jutusta kopioimani teksti vastaa ryhmän todellisia tavoitteita, ei minulla ole asiaa vastaan muuta kuin pieni epäilys siitä, onko nyt nähty uusi yksikkö varmasti parasta mahdollista poliisin resurssien käyttämistä.

Itse odotan yksiköltä siis sitä, että se ehkäisee nettikirjoittelun pahimpia ylilyöntejä ja sitä kautta myös niiden kirjoittajien syyllistymistä laittomuuksiin. Siis toimii lähinnä hyvän käytöksen rajojen piirtäjänä ja vähän kuin tapakasvattajana.

Samalla oletan, että se ehkäisee netin käyttämistä vakaviin rikoksiin - siis ihmisten kiihottamista reaalimaailman väkivaltaan ja terrorismiin eli puuttuu vaikkapa islamistien rekrytointiin, elinkeinoja vahingoittavaan mielipideterrorismiin tai poliittisten ääriliikkeiden väkivaltaisten mellakoiden ennakkojärjestelyihin.

Samoin oletan, ettei poliisin uusi yksikkö kiinnitä vilkaisua enempää huomiota yhteiskunnallista keskustelua asiaperustein käyviin internetin kirjoituksiin, joista esimerkkeinä voidaan mainita edellä linkitetyt poliisia orwellismista epäilevät kollegat. En myöskään näe syytä sille, että poliittisista keskustelupalstoista esimerkiksi tarkasti moderoitu Homma-forum voisi joutua vaikeuksiin poliisin valvonnan kanssa. Sen sijaan moderoimattomat tai heikosti moderoidut keskustelupalstat kuten Suomi24 tai  Takku saattavat tarvita ohjausta.

Tämän sinänsä suhteellisen positiivisen asenteeni ohella muistutan kuitenkin siitä, että sananvapaus tarkoittaa erityisesti oikeutta sanoa valtaeliitin näkemysten vastaisia asioita. Siis kertoa, että sanojan mielestä poliittinen ryhmä x on uhka suomalaiselle yhteiskunnalle. Tai että elinkeino y on eettisesti kestämätön. Tai että uskonnon z kannattajien asettuminen Suomeen on koko yhteiskunnan kannalta niin haitallista että heidät on pidettävä poissa. Tai että poliisin viharikosryhmän perustaminen on veronmaksajien rahojen tuhlaamista.

Kaiken kaikkiaan näen, että poliisin verkon viharikosryhmän perustaminen voi ainakin periaatteessa olla hyväksi sananvapaudelle suitsiessaan keskustelusta epätervettä kirjoittelua. Samalla sen myötä syntyy kuitenkin vaara mielipidepoliisina toimimisesta.

 Ja ajan myötä myös asioiden vääristelystä samaan tyyliin kuin George Orwellin toisessa merkkiteoksessa tapahtui, kun tekstiin "kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia" lisättiin jatko-osa "mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset".

On siis ensiarvoisen tärkeää, ettei netin viharikosvalvonta johda missään tilanteessa väärinkäytöksiin, poliittiseen vainoon eikä sananvapauden rajoittamiseen. Tämä asettaa poliisin uudelle ryhmälle kovan vastuun, jossa se ei saa epäonnistua.

On myös selvää, että epäonnistuminen voidaan välttää ainoastaan mikäli se on etukäteen tiedostettu ja toiminnan riskeihin kiinnitetään jo lähtökohtaisesti huomiota. Vain aika näyttää kunka tässä poliisivalvonnan riskipelissä käy.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Orwellismin tappio oli sananvapauden voitto
Euroviisut, politiikka ja sananvapaus
Sananvapaus ja jumalanpilkka

Saido Mohamed - vihreä sisarensa edunvalvoja

Helsingin Sanomat julkaisi mielenkiintoisen kirjoituksen vihreästä poliitikosta Saido Mohamedista ja hänen sisarestaan. Jutussa kerrottiin, että sisar sai tuomion Kelan tukien väärinkäytöstä. Lisäksi oikeus oli katsonut, ettei sisar ollut kuitenkaan käyttänyt väärin perustein nostettuja tukia omaksi edukseen.

Edelleen jutussa kerrottiin, että Saido Mohamed oli käyttänyt sisarensa pankkikorttia ja nostanut tämän tililtä rahaa ja kertonut oikeudessa lähettäneensä ne sisarelleen. Oikeuden mukaan rahat eivät kuitenkaan olleet päätyneet tälle.

Kaiken tapahtuneen seurauksena Saido Mohamed on päättänyt pysyä Vihreiden jäsenenä, mutta luopua yleisen edun takia ehdokkuudestaan seuraavissa kuntavaaleissa. Lisäksi Helsingin vihreiden puheenjohtaja on jutun mukaan korostanut, ettei Saido Mohamed ole ollut syytettynä eikä häntä ole tuomittu.

Finanssvalvonnan nettisivulta löysin seuraava maksukortteihin liittyvän tekstin: "kortit ovat aina henkilökohtaisia, eikä niitä missään tilanteissa saa luovuttaa toiselle henkilölle. Kortin haltijan on varmistettava säännöllisesti, että kortti on tallella."

Avoimeksi jutun perusteella jäivät seuraavat kysymykset.

Yksi. Kuka lopulta käytti Saido Mohamedin sisarensa tililtä nostamat rahat?

Kaksi. Olisiko Saido Mohamedia syytä epäillä rikoksesta hänen käytettyään sisarensa pankkikorttia?

Kolme. Mikäli vastukset edellisiin kohtiin ovat "Saido Mohamed" ja (tai)  "kyllä", onko edessä toinen oikeudenkäynti, jossa Saido Mohamedia epäillään rikoksesta? Vai voidaanko hänen syystä tai toisesta todeta olevan sellaisessa asemassa, ettei laki koske häntä samalla tavalla kuin muita suomalaisia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nouseeko äärivasemmisto Suomessa?
Vihreää kielipeliä
Ozan Yanar ja minä edistäisimme ihmisoikeuksia

Irakilaisten paluumuuttajien karuja kohtaloita

Helsingin Sanomat kertoi tänä aamuna Suomesta Irakiin palanneiden karuiksi kerrotuista kohtaloista. Lehden selvitysten mukaan kaksi kertomuksista pitää paikkansa luultavasti ja kolmaskin mahdollisesti.

Onko meillä suomalaisilla siis syytä katua ja avata ovemme vielä maassa oleville irakilaisille esimerkiksi toteamalla maan olevan niin turvaton, että kaikille sieltä tuleville on myönnettävä turvapaikka samalla tavalla kuin syyrialaisille?

Vastaus saadaan ehkä hieman yllättävältä taholta. Monet lehdet kuten Ilta-Sanomat nimittäin uutisoivat eilen siitä, kuinka 25 kansalaisjärjestöä vaatii Suomea moninkertaistamaan pakolaiskiintiönsä.

Niiden mukaan "maailmassa on enemmän pakolaisia kuin kertaakaan sitten toisen maailmansodan ja että suurin osa heistä on kehittyvissä maissa. Pakolaiskiintiötä nostamalla Suomi voi auttaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä, kuten kidutuksen uhreja, vammaisia, lapsia ja yksinhuoltajaäitejä."

Tosiasiahan on, että Helsingin Sanomien jutussa kerrotuista spontaanipakolaisista - jotka kaikki olivat terveitä miehiä - ei ollut mukana ainuttakaan kaikista haavoittuvimmassa asemassa olijaa. Sen sijaan he olivat jättäneet perheensä kotiin paetessaan itse Irakin oloja.

Kun otetaan huomioon maailman heikko-osaisten määrä, on selvää, ettei Suomella tai ylipäänsä länsimailla ole mahdollista asuttaa kaikkia tänne sekasortoisista tai köyhistä oloista tulevia miehiä. Sellainen muuttaisi omaa yhteiskuntaamme peruuttamattomasti.

Selvää on myös, ettei tulijoille olisi loppua. Pelkästään afrikkalaisten ja lähi-itäläisten määrä kasvaa joka vuosi noin 30 miljoonalla ihmisellä (onhan arvoisa lukijani sisäistänyt sen, että pelkästään irakilaisten määrä kasvaa reilusti yli 700 000 ihmisellä vuodessa). Se tarkoittaa kymmenessä vuodessa 300 miljoonaa ihmistä ja sadassa vuodessa kolme miljardia. Euroopan Unionin väkiluku on juuri nyt noin puoli miljardia.

On tietenkin hyvin ikävää, että Suomesta on palannut Irakiin ihmisiä, joille on käynyt kotimaassaan huonosti. Se ei kuitenkaan tosiasioiden valossa voi mitenkään johtaa siihen, että Suomen ovet avataan sepposen selälleen spontaaneille tulijoille - ellemme sitten halua tuhota koko omaa elämäntapaamme.

Siksi meidän suomalaisten on vain hyväksyttävä se, ettei maailma ole täydellinen paikka. Ja että me emme pysty muuttamaan sitä vaikka tahtoisimmekin, vaan ikävissä paikoissa asuvien ihmisten pitää tehdä kulttuuris-poliittinen vallankumouksensa ihan itse.

Sen sijaan sikäli olen 25 kansalaisjärjestön kanssa samaa mieltä siitä, että Suomi voisi korottaa pakolaiskiintiötään ja suunnata sen etenkin hädänalaisten naisten ja pikkulasten pelastamiseen. Samalla meidän tulisi kuitenkin sulkea kokonaan spontaanin turvapaikanhaun mahdollisuus, jotta kokonaisuus ei muodostuisi hallitsemattomaksi.

Lisäksi meidän tulisi tunnustaa se tosiasia, että pakolaiskiintiönkin kautta tulevilta ihmisiltä voi vaatia suomalaisten arvojen ja käytäntöjen omaksumista ja oman kulttuurinsa sekasortoa ja kurjuutta tuottavista piirteistä luopumista. Mikäli siinä onnistuttaisiin, vähenisivät kotoutumisongelmatkin viimeistään toisen sukupolven maahanmuuttajataustaisten kohdalla. Se olisi niin kantaväestön kuin tulijoidenkin etu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ovatko irakilaiset nykypäivän inkeriläisiä?
Pitäisikö uskoa irakilaisia?
Irakilaiset kaipaavat takaisin kotiin - mutta minne katosivat vaino ja hätä?

HS poliittisen eliitin puolesta ja kansanvaltaa vastaan

Helsingin Sanomat otti pääkirjoitussivullaan kantaa suomalaisen demokratian keinovalikoimaan. Sen mukaan kansalaisaloitteet täydentävät hyvin edustuksellista demokratiaa. Niinpä Sveitsin mallin mukaisia sitovia kansanäänestyksiä ei pääkirjoittajan mielestä tarvita.

"Kansalaiset voivat nostaa esiin aiheen, johon puolueet eivät jostain syystä ole tarttuneet. Aiheesta käydään laaja julkinen keskustelu, mutta vastuu lopullisesta päätöksestä on niillä, joilla on eniten keinoja perehtyä aloitteen mahdollisiin seurauksiin."

Ei minulla ole mitään kansalaisaloitteita vastaan. Saattaahan niillä ollut jonkinlainen vaikutus suomalaiseen lainsäädäntöön, kuten tasa-arvoinen avioliittolaki osoittaa. Oleellista tässä on kuitenkin huomata, että vaikutuksen edellytyksenä on kansanedustajien enemmistön eli poliittisen eliitin kannatus.

Niinpä aloite on poliitikoille ja valtaeliitille lopultakin täysin harmiton ja lainsäädännön linjauksen kannalta merkityksetön. Aloitteen allekirjoittamismahdollisuus vain purkaa hieman kansan parissa tunnettuja paineita mutta ei voi johtaa eliitin vallan murtumiseen. Siten se pikemminkin vahvistaa kuin purkaa poliittisen eliitin valtaa.

Kuvaavaa kansalaisaloitteiden merkityksettömyydestä on se, että kansan ylivoimaisen enemmistön kannattama näkemys pakkoruotsin muuttamisesta vapaaehtoiseksi ruotsiksi ei mennyt eduskunnasta läpi. Niinpä suomalainen nuoriso on edelleen pakotettu opiskelemaan oman pienen kielensä lisäksi toinen, jonka kansainvälinen merkitys on lähes yhtä olematon.

Taustalla pääkirjoittajan näkemyksessä lienee se, että maamme punavihreyteen taipuvainen eliitti ei todellisuudessa juurikaan poikkea siitä äärikonservatiivisesta eliitistä, joka 1800-luvulla vastusti yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta. Olihan sen mukaan selvää, ettei tyhmä kansalainen osaisi äänestää järkevästi vaan vallan antaminen hänelle johtaisi katastrofiin.

Viime kädessä Helsingin Sanomien kannanotto kansanäänestyksiä vastaan on siis epäluottamuslause kansalle. Näin siitä huolimatta, että Sveitsissä edustuksellista demokratiaa täydentävien kansanäänestysten voi nähdä tuottaneen yhden maailman vauraimmista ja miellyttävimmistä paikoista elää. Siis siitä huolimatta, että siellä kansan syvät rivit ovat moneen kertaan kaataneet maan poliittisen eliitin haaveet.

Esimerkkeinä sveitsiläisten kansanäänestyksen viime vuosien päätöksistä voidaan mainita rikoksiin syyllityneiden ulkomaalaisten automaattinen karkotus, yritysjohtajille asetettavan palkkakaton hylkääminen,  erittäin korkean kansalaispalkan torppaaminen ja pidättäytyminen avioliiton määrittämisestä vain naisen ja miehen väliseksi liitoksi.

Jokainen voi mielessään katsoa näistä Google-haun kautta ensimmäisinä vastaan tulleista päätöksistä kokoamaani listaa ja miettiä miten vahvasti ne kuvaavat tyhmän kansan vastuutonta ja osaamatonta päätöksentekoa. Sekä tietenkin verrata niitä meillä Suomessa Helsingin Sanomien mukaan "parhaan asiantuntemuksen" (sic!)  eli eduskunnan luottamusta nauttivan hallituksen viime aikoina tekemiin päätöksiin vaikkapa Talvivaaran kaivokseen tai koulutukseen liittyen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansalaisaloite ei lisää kansalaisten vaikutusvaltaa
Allekirjoita aloite kansanterveyden parantamiseksi!
Voidaanko yli 90% kannatusta nauttiva kansalaisaloite hylätä eduskunnassa?

Satu Hassi avasi ajatteluaan

Helsingin Sanomat kirjoitteli tänä aamuna Satu Hassista (vihr). Kokonaisuus koostui pää- ja kainalojutusta. Itse kirjoitukset eivät ole muilta osin kiinnostavia kuin siksi, että niihin sisältyy kaksi suoraa siteerausta, jotka avaavat vanhan punavihreän ajatusmaailmaa.

Ensimmäinen löytyy pääjutun kohdasta, jossa käsitellään hallituksen ilmasto- ja energiastrategiaan liittyviä biopolttoainetehtaita. Hassin mukaan: "jos kaikkien uusien biotehtaiden raaka-aine olisi metsä, kyllä se kauhealta kuulostaisi."

Sekä edelleen: "puusta pitäisi keskittyä saamaan mahdollisimman hyvä kilohinta. Puurakentamista ja puutuotteita pitäisi suosia, puhumattakaan puun käytöstä lääkkeissä, tekstiileissä ja muoveissa."

En jaksa uskoa, että kukaan suomalainen on Hassin kanssa eri mieltä tuosta jälkimmäisestä. Tietenkin suomalaisesta puusta kannattaa ottaa maksimaalinen hyöty irti ja olisi hienoa mikäli kaikki talouskäyttöön menevä puu käytettäisiin lääkkeiden, soitinten, huonekalujen ja talojen valmistamiseen.

Valitettavasti on kuitenkin niin, ettei markkinataloudessa myynti voi olla kysyntää suurempi. Siksi Sipilän hallitus on rekrytoinut ympäristöministeriöön henkilön edistämään puurakentamista ja biotaloustutkimukseen on korvamerkitty Suomen Akatemian ja Tekesin rahoitusta, jotta puulle löytyisi uusia käyttötapoja.

Hassilta näyttää myös jääneen huomaamatta se, että bioenergia liittyy Suomessa metsätalouteen pääosin siksi, että hänen ihannoimissaan ilmastosopimuksissa Suomen edellytetään siirtyvän pois fossiilisista polttoaineista ja puun arvokkaimpien osien hyödyntämisestä jää jäljelle vähemmän hyödyllisiä osia: latvoja, oksia, kantoja ja sahanpurua.

On vain hyvä, että ne hyödynnetään - olettaen tietenkin, ettei siitä aiheudu peruuttamatonta haittaa tulevalle metsänkasvulle eikä se sotke arvokkaampien puunjalostustuotteiden markkinoita.

Hassi ei siis joko tiedä tai ainakaan ole tietävinään, ettei Suomessa ole, eikä ole edes suunnitteilla, yhtäkään bioenergialaitosta, joka käyttäisi raaka-aineenaan puun arvokkaimpia osia. Sen sijaan niissä hyödynnetään muuhun käyttöön sopimatonta metsänkasvua, joka ilman energiakäyttöä jäisi lahoamaan metsänpohjalle tai kaatopaikoille.

Siten puun energiakäyttö itse asiassa tukee puun hyödyntämistä arvotuotteisiin, kun taas energiamarkkinoita vääristävä tuulivoiman tukeminen ehkäisee sitä. Jälkimmäistäkään yhteyttä Hassi tuskin ymmärtää - ainakaan Helsingin sanomien kainalojutun perusteella.

Sieltä nimittäin löytyi se toinen Hassin ajattelua avaava lainaus. Se liittyy tuulivoiman tukiin ja kuuluu näin: "teknologianeutraali, huutokauppaan perustuva tukijärjestelmä tuntuu ihan hyvältä. Tuki alentaa kaikkien sähkölaskua ja tulee siten veronmaksajalle halvemmaksi."

Satu Hassin ajatuksissa tuki näyttäisi siis vähentävän tuulisähkön tuotantokustannuksia. Ajatus on niin omituinen, että sitä on vaikea ymmärtää. Ja vielä omituisemmaksi se muuttuu seuraavassa lainauksessa.

"Jos maksat puoli senttiä tuulivoimatukea kilowattituntia kohden, ja sähkölasku alenee kaksi senttiä, minusta se on hyvä diili." Tämä pitää tietenkin paikkansa, mutta se ei vain ole totta. Vai millä ihmeen mekanismilla tuulivoimatuki laskee sähköntuotannon reaalikustannuksia?

Onhan aivan selvää, että sähköntuotannon kustannukset ovat täysin samat riippumatta niiden maksukanavasta - ja siksi kustannus on veronmaksajalle eli sähkölaskun maksajalle (vai eikö Hassi ymmärrä, että nämä ovat sama asia?) täsmälleen yhtä suuret riippumatta siitä mitä kautta se katetaan.

Tai ei aivan. Onhan kiistatonta, että maksun kanavoiminen kahta kautta (verot + sähkölasku) aiheuttaa jonkin verran ylimääräisiä hallintokuluja verrattuna siihen, että maksukanavia olisi vain yksi (sähkölasku). Ehkäpä Satu Hassin maailmassa tätä kulua ei ole edes olemassa. Kuten ei ilmeisesti edellä mainittua tuulivoimatuen epäsuoraa vaikutusta sahateollisuuden kannattavuuteenkaan.

Helsingin Sanomien juttu vahvisti minun käsitystäni siitä, että on olemassa jonkinlainen vihreä logiikka, joka on ristiriidassa luonnonlakien ja tosiasioiden kanssa. Siksi onkin hyvä, että pääjutun lopussa Satu Hassi totesi: "olen 65-vuotias. Minulla on oikeus jäädä jo pois."

Se oli päivän paras uutinen. Siksi toivotan Hassille leppoisia ja mahdollisimman politiikkavapaita eläkepäiviä! Vilpittömästi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaisa Viitanen ja Katja Tähjä vilauttivat
Punavihreä Suomi
Vihreät nuoret prostituution, tasa-arvon ja ISISin asialla

Synnyttikö USA:n alhainen äänestysaktiivisuus törky-Trumpin?

Luultavasti kaikki suomalaiset tietävät, että Yhdysvaltain presidentinvaaleissa republikaaniehdokkaan kampanja oli törkyinen. Ja että heti valituksi tultuaan Donald Trump oli kuin uudestisyntynyt.

Aiheesta kirjoitteli tänä aamuna kolumnin toimittaja Pekka Mykkänen. Hänen kirjoituksensa sanoma lienee ollut jotain sen tapaista, että nyt kaikki toivovat törky-Trumpin kadonneen, vaikkei siihen oikein pystykään uskomaan.

Mykkäsen kirjoitusta luettuani mieleeni tuli ihan toisenlainen mahdollisuus. Sellainen, joka ehkä antaa meille eurooppalaisille uskoa siihen, että törky-Trump ei lopulta ollutkaan todellinen vaan pelkkä vaalikulissi.

Ajatukseni lähtee siitä, että Yhdysvaltain presidentinvaaleissa on vaaleista toiseen ollut äärettömän alhainen äänestysprosentti. Näissä vaaleissa se oli sinänsä kohtuullisen korkea, mutta silti vain alle 60 prosenttia - tätä eivät ehdokkaat voineet kuitenkaan tietää etukäteen.

Vertailuksi voidaan ottaa se, että Suomessa presidentinvaaleissa käy äänestämässä yleensä noin 80 prosenttia äänioikeutetuista, joskin viime vaaleissa uurnilla kävi alle 70 prosentin. Tämä saattoi johtua siitä, että lopputulos oli selvä jo etukäteen.

Jos ja kun oletusarvona on, että äänestysaktiivisuus on hyvin alhainen ja vaalijärjestelmänä kaksipuoluejärjestelmä, on tilanne lähtökohtaisesti sellainen, että jos yksi ehdokas saisi kaikki kannattajansa vaaliuurnille olisi seurauksena rökälevoitto vaikka todellinen kannatus olisi vain sen 50%.

Tämän tosiasian tunnistaminen saattoi olla Trumpin törkyisen vaalikampanjan taustalla. Lisäksi mies oli jo aiemmin elämässään osoittanut olevansa kaikkea muuta kuin puhtoinen pulmunen, joten hänen ei kannattanut yrittää rakentaa itsestään kiiltokuvaa myöskään vaalikamppailussaan. Sillä taktiikalla hän olisi joutunut yhtämittaiselle puolustuskannalle ja hävinnyt vaalit sataprosenttisen varmasti.

Niinpä hänen kannatti luoda strategia, jolla saisi mahdollisimman suuren osan kannattajistaan käymään äänestämässä. Jos asia todella oli näin, oli törkyinen strategia toki riskialtis, sillä törkypuheet aktivoivat myös vastapuolen kannattajia - kuten poikkeuksellisen korkea äänestysaktiivisuus osoittaa - mutta johti Trumpin joka tapauksessa vaalien voittoon. Siihen kiiltokuva-Trump ei olisi ikinä pystynyt.

Meidän ja kaikkien muiden kannalta olisi hyvä, mikäli Trumpin törkykampanja todella olisi perustunut edellä kuvaamaani logiikkaan. Näin toteutuisi myös toimittaja Pekka Mykkäsen toive siitä, että "tämä ´ihan eri Trump´ on tullut jäädäkseen ja se Twitter-nimellä @realDonaldTrump eli ´todellinen Donald Trump´ riehunut häirikkö oli vain silmänlumetta ja pahaa unta".

* * *

Suomessa ei ole kaksipuoluejärjestelmää, mutta erittäin alhainen äänestysaktiivisuus eurovaaleissa. Trumpin voiton jälkeen saatetaan joissain puoluetoimistoissa päätyä samaan ajatukseen kuin itse edellä esitin. Eli uusien kannattajien kalastelun sijasta keskitytään potentiaalisen kannattajakunnan aktivoimiseen, mahdollisesti myös törkykampanjan avulla.

Mikäli näin käy, muuttuvat meidänkin vaalikampanjamme vähemmän rakentaviksi. Siitä syystä suomalaistenkin tulisi yksiselitteisesti torjua ruotsalaistyyppinen blokkiajattelu (de facto kaksipuoluejärjestelmä) sekä pitää huoli siitä, että käyvät äänestämässä aina kun siihen tarjoutuu mahdollisuus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Donald Trumpista ja mediavallasta
Vuoden myönteisin kehityskulku löytyi Afrikasta!
Mitä meidän pitäisi oppia eurovaaleista?

Kauniaisissa hävetään

Helsingin Sanomat palasi aamulla Kauniaisiin. Siellä lasten vastaanottokeskusta vastaan jätettiin valitus oikeuteen. Valittajina toimi kahdeksan henkilöä, jotka asuvat lähellä suunniteltua vastaanottokeskusta.

Tämän päivän lehden otsikon mukaan paikkakunnalla hävetään pakolaislasten asuintalon vastustusta. Tämä on mielenkiintoista, sillä häpeä on vahva vaikutin ihmisten elämässä.

Joissain kulttuureissa se saa jopa tappamaan oman lapsen; käyttäytymiskoodistoa kutsutaan kunniakulttuuriksi. Lainataanpa siis lehden haastattelemien ihmisten kommentit tähän kirjoitukseen.

Ensimmäinen. "Minulla ei ole mitään sanottavaa."

Tämän kommentin sanoja ei otsikosta huolimatta taida hävetä? Tai jos häpeää, niin se on myötähäpeää häpeäviä kohtaan.

Toinen. "Aivan kauheaa. He ovat sotaa pakenevia alaikäisiä lapsia. En voi sanoa muuta kuin, että hävettää. Eikö ihmisillä ole sydäntä? En uskalla kohta enää sanoa, että asun tässä kunnassa."

Ajaisiko häpeä siis tämän kommentin sanoneen naisen valehtelemaan kotikunnastaan? Mielenkiintoista.

Kolmas. "Heikkoja argumentteja. Pohdiskelimme tätä asiaa suuremmalla porukalla jumpan saunasta. Mietimme, miksi aina pääsee tällaisia möläytyksiä ulos."

Myös tämä mieshenkilö kavereineen taisi hävetä valittajia? Minusta sanavalinta "möläytys" oli pikantti sanavalinta oikeuteen tehdystä valituksesta. Oikein hieno.

Neljäs. "Herranen aika! Ja he ovat vielä niin nuoriakin, tuskin heistä sen kummempaa haittaa ole kuin omista nuoristakaan. Teinit on teinejä, samat jutut niillä kumminkin on."

Tämä espoolaisnainen taisi hävetä oikein tosissaan. Mutta jatkoi siitä välittämättä pohtimalla, että mitä jos Suomi olisi kuin Afrikka tai Lähi-itä ja sekasortoisesta ja/tai köyhästä kotimaastamme oltaisiin pyrkimässä eteläisemmille leveysasteille sikäläisten veronmaksajien elätettäväksi.

"Minun puolesta tervetuloa vaan, kyllä tänne mahtuu. Kauniainen on varakas kunta. Entä jos tilanne olisi toisin päin ja meidän lapsia ja nuoria laitettaisi jonnekin?"

Niinpä niin. Ihan kuin olisin kuullut nämä argumentit ennenkin.

Vakavasti ottaen; olisi mukava jos joku tekisi Kauniaisissa mielipidetiedustelun, jossa selvitettäisiin häpeän määrää. Ja siinä sivussa kysyttäisiin ihmisten halukkuutta sijoittaa hätää ja vainoa paenneet teinit paikkakunnalle. Kyselyssä voitaisiin yleisen sijoittamishalukkuuden lisäksi kysyä myös ihmisten tahtoa sijoittaa yhdeksän nuorta tulijaa vastaajien naapuritaloon.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, ainakin vaaleissa ilmaistun poliittisen tahdon perusteella granilaiset ovat valmiita ottamaan vastaan vaikka enemmänkin turvapaikanhakijoita, myös naapuritaloonsa. Silloin ei tarvitsisi hävetä kuten nyt, kun paikkakunnalle ei ole sijoitettu ainuttakaan vastaanottokeskusta.

Vai osaavatko granilaiset hävetä myös vastaanottokeskuksen puutetta? Vai ainoastaan sellaisen perustamista vastaan tehtyä valitusta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kauniaisissa äänestetään RKP:tä ja vastustetaan lapsia
Kyyjärven vastaanottokeskusadressi
Nuoret kaupunkilaiset haluavat eniten vastaanottokeskuksia

Globaaleihin keskilämpötiloihin uusi normaali seuraavien 24 vuoden aikana?

Yleisradio kertoi meille tänään seuraavaa: "viime vuosi oli ihmisen mittaamassa historiassa maapallon lämpimin, mutta jo kymmenen vuoden päästä sitä muistetaan pelkästään keskivertona, ennakoi australialainen tutkimus... vaikka kasvujen taittaminen onnistuisikin, vuodet lämpenevät globaalisti viimevuotisiin lukemiin vuoteen 2040 mennessä."

Väite kuulostaa ehkä hiukan hassulta kun täällä Etelä-Suomessa on hienot hiihtokelit jo marraskuun alkupuolella ja Ruotsissa Tukholma on hukkumassa lumeen. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei pohjoismaiden ilmasto ole sama kuin globaali ilmasto, eikä lämmin sää meillä tarkoita ilmastonmuutoksen perumista.

Jäädään siis odottelemaan vuotta 2040. Onkohan Helsingissä silloin enää lainkaan lunta?

* * *

Edellä referoimani Ylen uutinen muistutti minua kuitenkin siitä, että Australiassa ilmastotilastot ovat olleet vähän sitä sun tätä. Niinpä käväisin taas katsomassa miltä jo pitkään seuraamani Alice Springsin tilasto näyttää. 

Valitettavasti jouduin kokemaan pettymyksen, sillä ainakaan GISS:in sivuilta ei löydy tämän vuoden tammikuun jälkeen minkäänlaisia lukemia, joten kuva näytti samalta kuin viimeksi sitä katsellessani. Hyvää tässä on se, ettei tilastoja näytetä sormeillun syyskuun jälkeen. 

* * *

Edellisestä pettyneenä päätin mennä katsomaan Iso-Britannian kuuluisan Met Officen globaalia HadCRUT4-sarjaa. Koska olen joulukuussa 2014 ottanut sen lukemat talteen Excel-tiedostoon saatoin verrata onko tässä tilastossa tapahtunut muutoksia viimeisen kahden vuoden kuluessa.

Ja onhan siinä, kuten seuraavassa kuvassa näkyy.

Kuvaan on laskettu kullekin ajankohdalle tämän hetken lukeman ja joulukuussa 2014 samassa tilastossa ilmoitetun lukeman erotus. Punainen viiva ilmoittaa 12 kuukauden liukuvan keskiarvon. 

Kuvasta nähdään, että 1800-luvun puoliväli on nykyisin HadCRUT4-sarjan tilaston mukaan hiukkasen kylmempi kuin vielä 2014 luultiin. Sen sijaan vuosisadan vaihde aina toiseen maailmansotaan asti on ollut nykykäsityksen mukaan lämpimämpi kuin kaksi vuotta sitten arveltiin. 

Hämmästyttävintä on kuitenkin se, että vuoden 2013 lopun ja 2014 alun globaalit lämpötilat ovat nousseet parissa vuodessa niin, että ne muodostavat yllä olevassa kuvaajassa varsin jyrkän piikin. Onneksi silloiset epätarkkuudet on saatu sittemmin saatu korjatuksi. Olisi hauska tietää, mikä vika mittareissa oli tuolloin ollut.

Kaikkiaan aikasarjoihin tehdyt korjaukset ovat HadCRUT4:ssä ilmoitetun tilastoinnin aikana tapahtuneeseen noin yhden asteen muutokseen verrattuna varsin vähäiset. Mehän puhumme punaisen viivan mukaan määritettynä noin 0,03 asteen korjailusta eli siis noin kolmen prosentin muuttamisesta. 

Toisaalta minulla ei ole HadCRUT4-aikasarjasta paria vuotta vanhempaa tilastoa tallessa, joten en voi tarkastaa ainakaan omalta tietokoneeltani minkälaisia korjailuja globaaleihin keskilämpöestimaatteihin on tehty sitä aiemmin. Toivottavasti ei ainakaan muihin kuin faktoihin perustuvia.

* * *

Lopuksi lienee tässä kirjoituksessa syytä mainita pari sanaa päättyneen El Niñon tilanteesta. Viimeksihän päädyin siihen, että El Niñon jälkeen globaalit lämpötilat näyttivät jääneen pysyvästi sitä edeltänyttä aikaa korkeammiksi - tai ainakin ne laskivat hitaammin kuin vuoden 2008 El Niñon jälkeen. 

Tämä siis RSS-satelliittimittausten perusteella, joissa olen pitäytynyt viime vuosina lähinnä siksi, ettei niihin ole tehty oleellisia jälkikäteismuutoksia toisin kuin maanpinnan mittauksiin perustuviin aikasarjoihin kuten edellä käsiteltyyn HadCRUT4:ään.

Olin ilmeisesti kuukausi sitten väärässä, sillä lokakuussa El Niñon jälkeinen lämpötilan lasku jatkui sittenkin. Laskua edellisestä kuukaudesta oli noin 0,23 astetta - ja sitä edellisestäkin kuukaudesta 0,12 astetta. 

RSS:n ilmoittama lokakuun poikkeama oli noin 0,35 astetta eli lähes täsmälleen sama kuin vastinkuukaudessaan edellisen voimakkaan El Niñon aikana - kuten seuraavasta näiden kahden El Niñon aikaisten lämpötilapoikkeamien vertailukuva osoittaa.

Jäämme siis suurella mielenkiinnolla seuraamaan sitä, kuinka maapallon keskilämpötila tulee nousemaan seuraavan 24 vuoden aikana. Onko silloin vuoden 2015 poikkeuksellisen korkea maapallon keskilämpötila uusi normaali, kuten australialaiset ovat alussa siteeratun uutisen mukaan ennustaneet.

Toivottavasti kuitenkin menneiden aikojen ilmastotilastot pysyvät muuttumattomina. Se tarjoaisi ainakin paremman mahdollisuuden seurata ilmastonmuutoksen kehitystä kuin tilastojen jatkuva muuntautuminen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Globaalin lämpötilan nousuvauhti El Niño-piikistä laskettuna

Ajaako ilmasto Suomeen yli 100 miljoonaa pakolaista

Australian ilmasto edelleen eläväisenä

Viharikokset vuonna 2015

Arvelin eilen, että kirjoittaisin tänään Yhdysvaltain presidentinvaaleista. Aamun lehteä lukiessani päätin sitten kuitenkin toisin.

Syynä oli siellä ollut juttu viharikosten määristä Suomessa vuonna 2015. Lehden mukaan poliisin tietoon tulleiden viharikosten määrä oli noussut noin puolella verrattuna edellisvuoteen.

Eli eipä muuta kuin lukemaan alkuperäislähdettä eli poliisiammattikoulun julkaisua. Ja referoimaan sieltä löytyviä tietoja.

Vuoden 2015 viharikosten motiiveista 79% oli rasistisia, 10% maailmankatsomuksellisia, 5,2% vammaisuuteen liittyviä sekä 4,4% seksuaaliseen suuntautumiseen ja 0,5% sukupuoli-identiteettiin liittyviä.

Viharikoksista suuri osa eli 42% oli sanallisia loukkauksia, 22% yksisuuntaisia pahoinpitelyitä, 12% omaisuusrikoksia, 10% molemminpuolisia tappeluita, 9% sanallisesta provokaatiosta tehtyjä rikoksia ja 4% syrjintää. Mielenkiintoisena yksityiskohtana kaksi viharikoksista oli luokiteltu kunniaväkivallaksi.

Rasismin suuntautumisesta oli tutkimuksessa oma mielenkiintoinen tilastonsa. Sen mukaan 70% oli enemmistöryhmän vähemmistöön kohdistamia.

Lisäksi 16% kohdistui johonkin vähemmistöryhmään, mutta tekijän ryhmä ei ole tiedossa. Vähemmistöryhmät puolestaan kohdistivat rasismia enemmistöön kolmessa prosentissa ja toiseen vähemmistöryhmään seitsemässä prosentissa.

Raististen rikosten asianomistajista 67% oli Suomen kansalaisia. Toiseksi suurimpaan kansalaisuuteen eli Somalian kansalaisiin kohdistui 5% rasistisista rikoksista.

Kuva kuitenkin muuttui kun katsottiin syntymämaata. Silloin asianomistajista "vain" 50% oli Suomessa syntyneitä, kun taas somalien osuus nousi seitsemään ja irakilaistenkin osuus kuuteen prosenttiin.

Uskonnollisesti motivoituneet viharikokset olivat enimmäkseen sanallisia (50%). Lisäksi yksisuuntaiset pahoinpitelyt (31% ja omaisuusrikokset (12%) olivat yleisiä. Tappeluita oli 4,5 prosenttia. Yleisimmin nämä rikokset kohdistuivat muslimeihin (53%), mutta myös kristityt joutuivat varsin usein (13,5%) uskonnollisesti motivoituneiden viharikosten kohteiksi.

Myös seksuaalisuuteen ja vammaisuuteen liittyvistä viharikoksepäilyistä suurin osa oli sanallisia.

* * *

Edelle lyhyesti referoimani tilastotiedon perusteella näyttää siltä, että viharikollisuus Suomessa on enimmäkseen sanallista. Valitettavasti myös väkivaltaa esiintyy kohtuullisen paljon.

Rasistissa viharikoksissa silmiinpistäviä olivat kansallisuuden ja syntymämaan mukaan tehtyjen tilastojen erot. Tässä mielessä olisi ollut mielenkiintoista nähdä myös äidinkielen mukaan tehty tilasto, sillä sen perusteella olisi eri etniset maahanmuuttajaryhmät saanut erotetuksi parhaiten.

Joka tapauksessa on selvää, että rasistisista viharikosepäilyistä huomattava osa kohdistui maahanmuuttajataustaisiin. Tai kuten itse julkaisussa todetaan: "tuloksien perusteella on oletettavaa, että suurin asianomistajaryhmä koostuu vähintään toisen sukupolven maahanmuuttajista tai ensimmäisen sukupolven suomalaisista."

Tässä yhteydessä on kuitenkin todettava myös se, että rasistisista viharikosepäilyistä suunnilleen yhtä suuri osa kohdistuu myös kantasuomalaisiin. Tämä tuntuu ensituntumalta oudolta, koska rikoksista kuitenkin ylivoimaisesti suurin osa oli enemmistön vähemmistöihin kohdistamaa.

Niinpä olisinkin kaivannut tilastossa myös suomalaisryhmien erottelua. Kuinka paljon viharikokset kohdistuivat etnisiin suomalaisiin ja kuinka paljon alkujaan Intian suunnalta tulleisiin suomalaisiin. Entä ruotsinkielisiin?

Samaa jaottelua olisin kaivannut myös tilastoon, jossa kerrottiin tekijöiden enemmistö-/vähemmistöstatuksesta. Oliko enemmistön tekemien viharikosten määrään luettu edellä mainittu intialaisperäinen yleensä kantaväestöön luettu ryhmä? Vai oliko se luokiteltu vähemmistöksi?

* * *

Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että poliisiammattikorkeakoulu tuottaa tilastoja erilaisista rikoksista. Ne tarjoavat hyvää materiaalia maailmankuvan rakentamiseen niin blogistille kuin kaikille suomalaisille.

Erityisen tärkeää on se, että vääristymättömän tilastotiedon avulla voimme tarkastella sitä kuvaa, jonka omista intresseistään lähtevä media meille välittää. Tai jonka olemme saaneet perintönä vanhemmiltamme tai vaikutteina sosiaaliselta ystäväpiiriltämme (omalta kuplaltamme).

Lopputuloksena itse kukin voi riittävän (ja luotettavan) tilastotiedon avulla muokata oman maailmankuvansa todellisuuden mukaiseksi. Jos kaikki tekisivät niin, muuttuisi maailmakin ehkä hiukan vähemmän ristiriitoja sisältäväksi ja jokaisen olisi hiukkasen helpompi ja mukavampi elää omaa elämäänsä.

* * * 

Muuten olen sitä mieltä, että Donald Trumpin vaalivoitto kertoi mielenkiintoisella tavalla suomalaisen ja amerikkalaisen yhteiskunnan asenneilmapiiristä. Kun (valkoisella) amerikkalaisella menee huonosti, hän antaa äänensä lisää työpaikkoja lupaavalle ehdokkaalle.

Sen sijaan kun Suomessa jollakulla menee huonosti, hän äänestää vaaleissa sitä, joka lupaa parhaat sosiaalietuudet. Ilmiö koskee käsittääkseni myös muita eurooppalaisia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vähäinen viharikos Ranskassa
Yle ja viharikos
Uskotko islamiin, rakastatko väkivaltaa tai nautitko taloudellisesta ahdingosta?

Donald Trumpista ja mediavallasta

Yhdysvaltain presidentinvaali meni jännitysnäytelmäksi. Tätä kirjoittaessani näyttää siltä, että voittajaksi on nousemassa Donald Trump. Varmaa se ei kuitenkaan vielä ole.

Omalta osaltani haluan vielä ennen tuloksen lopullista selviämistä muistuttaa Jaskan ennusteesta, jonka mukaan Donald Trump voittaa, koska hän ja varapresidenttiehdokas Mike Pence voittaisivat tappelussa demokraattiset vastustajansa. Ei kuulosta tieteelliseltä, mutta on osoittautunut oikeaksi siitä lähtien kun TV tuli yleiseen käyttöön.

Itse arvelin aiemmin, että Donald Trump olisi muuttanut linjaansa esivaalivoiton jälkeen. Tästä toki nähtiin jossain vaiheessa merkkejä, mutta lopultakin linja pysyi kutakuinkin samana vaalien loppuun asti. Olin siis väärässä.

Trumpin ennakoitua paremmalle menestykselle on hyvä selitys. Se on se sama, minkä takia Suomessa ei pystytty ennustamaan vuoden 1970 vaaleissa SMP:n nousua. Ei pystytty myöskään Perussuomalaisten vuoden 2011 jytkyä täysimääräisesti. Molemmissa tapauksissa mielipidetiedustelut lienevät menneet pieleen siksi, etteivät ihmiset kehdanneet edes gallupeissa kertoa aikovansa äänestää valtamediassa populisteiksi leimattuja puolueita.

Myös Trump on leimattu populistiksi. Näin on tapahtunut erittäin yksiselitteisesti Suomessa ja epäilemättä myös Yhdysvalloissa.

Ilmiö on enemmän kuin mielenkiintoinen. Se kertoo siitä, että vaikka median harrastama yksipuolinen uutisointi johtaakin ihmisiä muokkaamaan julkista kuvaansa, sen vaikutus ei ulotu yhtä yksiselitteisesti heidän todellisiin ajatuksiinsa.

Tätä taustaa vastaan on tietenkin mielenkiintoista pohtia aikamme muita mediatotuuksia. Ovatko valtamedian uutisointia ohjaavat punavihreän kuplan arvot todellisuudessa edes yhtä suosittuja kuin ihmisille tehdyt mielipidetiedustelut antaisivat ymmärtää?

Yhdysvaltain vaalit tuovat mieleen myös talvisodan päättymisen. Silloinhan tilanne rintamalla oli rauhan koittaessa täysin kestämätön. Kotirintamalle tappio ja rauhanehdot olivat kuitenkin järkytys, koska mediassa sotatapahtumat oli mielialan ylläpitämiseksi esitetty mahdollisimman positiivisessa valossa.

Tämän seurauksena suomalainen media uutisoi jatkosodan tapahtumat huomattavasti objektiivisemmin. Niinpä senkin sodan päättyessä tappioon ("torjuntavoittoon") mielialat kansan parissa olivat aivan erilaiset kuin muutamaa vuotta aiemmin.

Yhteenvetona voitaneen todeta, että median luomilla mielikuvilla on suuri yhteiskunnallinen merkitys. Sen avulla voidaan ainakin heikentää mielipidetiedustelujen tarkkuutta sekä sumentaa ihmisten todellisuudentajua.

Siksi myös Yhdysvaltain vaalien kaltaisessa tapahtumassa olisi hienoa, mikäli suomalainen media ottaisi oppia talvisodan tapahtumista ja pyrkisi uutisoinnissaan luomaan lukijoilleen realistisen maailmankuvan. Erityisen houkuttelevaksi tämän vaihtoehdon tekee se, että sosiaalisen median aikakaudella propaganda kääntyy hyvin helposti itseään vastaan, kuten esimerkiksi MV-lehden menestys osoittaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Trump ja Clinton suomalaisessa mediassa
Öykkäri-Trumpista tuli ennustukseni mukaisesti presidenttiehdokas-Trump
Mitä Donald Trump tekee voittaakseen Hillary Clintonin?