Viharikokset vuonna 2015

Arvelin eilen, että kirjoittaisin tänään Yhdysvaltain presidentinvaaleista. Aamun lehteä lukiessani päätin sitten kuitenkin toisin.

Syynä oli siellä ollut juttu viharikosten määristä Suomessa vuonna 2015. Lehden mukaan poliisin tietoon tulleiden viharikosten määrä oli noussut noin puolella verrattuna edellisvuoteen.

Eli eipä muuta kuin lukemaan alkuperäislähdettä eli poliisiammattikoulun julkaisua. Ja referoimaan sieltä löytyviä tietoja.

Vuoden 2015 viharikosten motiiveista 79% oli rasistisia, 10% maailmankatsomuksellisia, 5,2% vammaisuuteen liittyviä sekä 4,4% seksuaaliseen suuntautumiseen ja 0,5% sukupuoli-identiteettiin liittyviä.

Viharikoksista suuri osa eli 42% oli sanallisia loukkauksia, 22% yksisuuntaisia pahoinpitelyitä, 12% omaisuusrikoksia, 10% molemminpuolisia tappeluita, 9% sanallisesta provokaatiosta tehtyjä rikoksia ja 4% syrjintää. Mielenkiintoisena yksityiskohtana kaksi viharikoksista oli luokiteltu kunniaväkivallaksi.

Rasismin suuntautumisesta oli tutkimuksessa oma mielenkiintoinen tilastonsa. Sen mukaan 70% oli enemmistöryhmän vähemmistöön kohdistamia.

Lisäksi 16% kohdistui johonkin vähemmistöryhmään, mutta tekijän ryhmä ei ole tiedossa. Vähemmistöryhmät puolestaan kohdistivat rasismia enemmistöön kolmessa prosentissa ja toiseen vähemmistöryhmään seitsemässä prosentissa.

Raististen rikosten asianomistajista 67% oli Suomen kansalaisia. Toiseksi suurimpaan kansalaisuuteen eli Somalian kansalaisiin kohdistui 5% rasistisista rikoksista.

Kuva kuitenkin muuttui kun katsottiin syntymämaata. Silloin asianomistajista "vain" 50% oli Suomessa syntyneitä, kun taas somalien osuus nousi seitsemään ja irakilaistenkin osuus kuuteen prosenttiin.

Uskonnollisesti motivoituneet viharikokset olivat enimmäkseen sanallisia (50%). Lisäksi yksisuuntaiset pahoinpitelyt (31% ja omaisuusrikokset (12%) olivat yleisiä. Tappeluita oli 4,5 prosenttia. Yleisimmin nämä rikokset kohdistuivat muslimeihin (53%), mutta myös kristityt joutuivat varsin usein (13,5%) uskonnollisesti motivoituneiden viharikosten kohteiksi.

Myös seksuaalisuuteen ja vammaisuuteen liittyvistä viharikoksepäilyistä suurin osa oli sanallisia.

* * *

Edelle lyhyesti referoimani tilastotiedon perusteella näyttää siltä, että viharikollisuus Suomessa on enimmäkseen sanallista. Valitettavasti myös väkivaltaa esiintyy kohtuullisen paljon.

Rasistissa viharikoksissa silmiinpistäviä olivat kansallisuuden ja syntymämaan mukaan tehtyjen tilastojen erot. Tässä mielessä olisi ollut mielenkiintoista nähdä myös äidinkielen mukaan tehty tilasto, sillä sen perusteella olisi eri etniset maahanmuuttajaryhmät saanut erotetuksi parhaiten.

Joka tapauksessa on selvää, että rasistisista viharikosepäilyistä huomattava osa kohdistui maahanmuuttajataustaisiin. Tai kuten itse julkaisussa todetaan: "tuloksien perusteella on oletettavaa, että suurin asianomistajaryhmä koostuu vähintään toisen sukupolven maahanmuuttajista tai ensimmäisen sukupolven suomalaisista."

Tässä yhteydessä on kuitenkin todettava myös se, että rasistisista viharikosepäilyistä suunnilleen yhtä suuri osa kohdistuu myös kantasuomalaisiin. Tämä tuntuu ensituntumalta oudolta, koska rikoksista kuitenkin ylivoimaisesti suurin osa oli enemmistön vähemmistöihin kohdistamaa.

Niinpä olisinkin kaivannut tilastossa myös suomalaisryhmien erottelua. Kuinka paljon viharikokset kohdistuivat etnisiin suomalaisiin ja kuinka paljon alkujaan Intian suunnalta tulleisiin suomalaisiin. Entä ruotsinkielisiin?

Samaa jaottelua olisin kaivannut myös tilastoon, jossa kerrottiin tekijöiden enemmistö-/vähemmistöstatuksesta. Oliko enemmistön tekemien viharikosten määrään luettu edellä mainittu intialaisperäinen yleensä kantaväestöön luettu ryhmä? Vai oliko se luokiteltu vähemmistöksi?

* * *

Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että poliisiammattikorkeakoulu tuottaa tilastoja erilaisista rikoksista. Ne tarjoavat hyvää materiaalia maailmankuvan rakentamiseen niin blogistille kuin kaikille suomalaisille.

Erityisen tärkeää on se, että vääristymättömän tilastotiedon avulla voimme tarkastella sitä kuvaa, jonka omista intresseistään lähtevä media meille välittää. Tai jonka olemme saaneet perintönä vanhemmiltamme tai vaikutteina sosiaaliselta ystäväpiiriltämme (omalta kuplaltamme).

Lopputuloksena itse kukin voi riittävän (ja luotettavan) tilastotiedon avulla muokata oman maailmankuvansa todellisuuden mukaiseksi. Jos kaikki tekisivät niin, muuttuisi maailmakin ehkä hiukan vähemmän ristiriitoja sisältäväksi ja jokaisen olisi hiukkasen helpompi ja mukavampi elää omaa elämäänsä.

* * * 

Muuten olen sitä mieltä, että Donald Trumpin vaalivoitto kertoi mielenkiintoisella tavalla suomalaisen ja amerikkalaisen yhteiskunnan asenneilmapiiristä. Kun (valkoisella) amerikkalaisella menee huonosti, hän antaa äänensä lisää työpaikkoja lupaavalle ehdokkaalle.

Sen sijaan kun Suomessa jollakulla menee huonosti, hän äänestää vaaleissa sitä, joka lupaa parhaat sosiaalietuudet. Ilmiö koskee käsittääkseni myös muita eurooppalaisia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vähäinen viharikos Ranskassa
Yle ja viharikos
Uskotko islamiin, rakastatko väkivaltaa tai nautitko taloudellisesta ahdingosta?