Joukkoraiskaus laivalla ja muita mysteereitä

Eilisiltana paljastui, että Silja Linen opiskelijaristeilyllä oli tapahtunut raiskaus. Asiasta uutisoivat ruotsalaismediaan viitaten varsin yhtäpitävästi Helsingin Sanomat, Iltalehti, Ilta-Sanomat, MTV3 ja Turun Sanomat.

Niiden jutut lukemalla sai tietää, että neljä yli 18-vuotiasta henkilöä oli joukkoraiskannut risteilyn aikana yhden yli 18-vuotiaan ruotsalaistytön. Samoin jutuissa kerrotaan, että laivasta poistuttaessa kaikki miehet olivat kävelleet jonossa.

Lopuksi neljä henkilöä oli otettu kiinni kuulusteluja varten. Joillekin oli tehty myös DNA-testejä. Voinemme siis luottaa siihen, että raiskaajat joutuvat ruotsalaisen oikeuden eteen.

Lisävaloa tapahtumiin saamme yleensä luotettavan some-lähteestä: Paavo Tajukankaan mukaan samaisella risteilyllä on otettu kiinni kahdeksan somalitaustaista henkilöä. Heistä neljä pidätettiin epäiltynä joukkoraiskauksesta ja neljä muuta huume-epäilyjen takia.

Monikulttuuri on siis some-huhujen perusteella jälleen kerran osoittautunut voimavaraksi ja rikkaudeksi. Ja kotimainen (sekä sen siteeraama ruotsalainen) lehdistö maahanmuuttajarikollisia suojelevaksi.

* * *

Monikulttuuri uhkaa osoittautua voimavaraksi ja rikkaudeksi myös Suomen Turussa, jossa valtuuston varavaltuutettu ja vuoden uusturulaisenakin tunnettu Ahmed Al Chibib (sd) on joutunut poliisin kanssa hankauksiin. Tulli nimittäin epäilee häntä veropetoksista ja tupakkatuoterikkomuksista.

Lisäksi hän on rikkonut jo vuosia elintarvikemääräyksiä. Niiden seurauksena juhlitun uusturkulaisen välit virkamiehiin ovat tulehtuneet niin pahoin, että eräässä tarkastusraportissa mainitaan hänen kotikulttuurissaan valitettavan yleinen pommiuhkaus. Turun Sanomien uutinen ei kuitenkaan kerro, kuka sen on sanonut.

Al Chibinin osalta tulenarin kysymys liittyy kuitenkin epäilyihin, että toiminta olisi saanut jatkua poliittisen suojelun turvin. Ainakin sosiaali- ja terveyslautakuntaa johtava Jarmo Rosenlöf (sd) vahvistaa olevansa yksi heistä, vaikka kiistääkin painostaneensa virkamiehiä.

Tätä näkemystä tukee ympäristöterveydenhuollon johtaja Liisa Palmu, jota ei hänen oman kertomansa mukaan ole koskaan painostettu. Toivottavasti hän on kommentissaan rehellinen.

* * *

Aamun uutisannin perusteella jäämme siis odottelemaan sitä, pitääkö some-tieto ruotsinlaivan raiskaajien uusruotsalaisesta etnisestä taustasta paikkansa. Samoin jäämme jännityksellä seuraamaan vuoden 2009 uusturkulaisen tulevia seikkailuja.

Odotellessa voimme toivoa saavamme lisätietoa myös aamun kolmannesta mysteeristä. Sen mukaan 19-vuotias suomalaistyttö putosi Thaimaassa hotellin viidennestä kerroksesta riitaannuttuaan 26-vuotiaan ruotsalaispoikaystävänsä kanssa.

Jutun luettuani jäin miettimään oliko kyse humalaisen nuoren varomattomuudesta, poikaystävän arvelemasta itsemurhasta vai peräti aivan oikeasta murhasta? Jos kyse oli jälkimmäisestä, olisi mielenkiintoista tietää oliko suomalaisneidon poikaystävä kanta- vai uusruotsalainen?

Näin siksi, että naapurimaassamme on sattunut uusruotsalaisten parvekkeelta putoamisia silloin tällöin. Toivottavasti tässä tapauksessa ei kuitenkaan ole kyse siitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uusturkulaisten liikuntapalvelut
Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja
Raiskaus ja raiskaus - entä sitten?

Konduktöörit paljastavat vatuloinnin ja otvailun poliittisessa päätöksentekojärjestelmässämme

Taas huomenna on edessä sellainen lakko, jonka pystyttäjät pitäisi panna korvaamaan aiheuttamansa vahingot viimeistä eurosenttiä myöden. Tarkoitan tietenkin VR:n konduktöörien lakkoa, jonka seurauksena huomiset kaukojunavuorot jäävät ajamatta. Asiasta aiheutuu suurta haittaa ja vaivaa lakkoiluun täysin syyttömille matkustajille, vaikka VR kertookin korvaavansa lakon vuoksi käyttämättä jääneet junaliput asiakkailleen.

Julkisten ja hyvinvointialojen JHL:ään kuuluvan Raideammattilaisten osasto 51:n röyhkeän puheenjohtajan Niko Pelhon mukaan ulosmarssi ei kohdistu työehtosopimukseen, vaan sen taustalla ovat VR:n tänään keskiviikkona julkistamat irtisanomiset, "jotka  ovat seurausta valtion harjoittamasta liikennepolitiikasta".

Lisäksi hän tarkentaa, että "osoitamme mieltä poliittista päätöksentekoa ja nykyisen hallituksen toimia vastaan". Toisin sanoen Pelhon mukaan kyseessä on poliittinen (ja siten Suomessa laillinen) lakko kansan demokraattisesti valitsemia päätöksentekijöitä vastaan. Samanlainen lakko olisi esimerkiksi Saksassa laiton.

Kirjoitan tästä siksi, että huominen lakko ei tule muuttamaan irtisanomisia. Se ei tule myöskään muuttamaan poliittista päätöksentekoa.

Sen sijaan se tulee haittaamaan VR:n matkustajia ja saa esimerkiksi minut entistä varmemmin tekemään kotimaan matkani autolla, koska milloinkaan ei voi tietää ovatko valtionrautatieläiset lakossa juuri silloin kun tarvitsisin heidän palveluksiaan. Sama koskee yhtä lailla lakkoherkkien kuljettajien ajamia linja-autoja.

Koska veeärräläisten lakon ainoa pitkäjänteinen vaikutus tulee olemaan ympäristön ja yhteiskunnan kannalta vahingollisen yksityisautoilun lisääntyminen ja samojen seikkojen suhteen paremman julkisen liikenteen väheneminen, tulisi päätöksentekijöidemme lopultakin herätä ja säätää poliittiset lakot laittomiksi.

Sekä samaan syssyyn myös korottaa laittomista lakoista ammattiyhdistyksille tulevia sakkoja ainakin kertaluokalla, jotta ne edes harkitsisivat lain noudattamista. Nythän tilanne on pikemminkin sellainen, että laittomat lakot ovat valtiovallan erityisessä suojelussa.

Nyt käynnissä oleva näytelmä on kaikkinensa arvoton ja osoittaa jälleen kerran ammattiyhdistysaktiivien täydellistä vastuuttomuutta koko yhteiskunnan hyvinvoinnista. Lakko myös alleviivaa äskeisen kyselytutkimuksen tulosta, joka osoitti kansalaisten olevan paljon valmiimpia osallistumaan yhteiskunnan taloudellisen hyvinvoinnin edistämiseen kuin ns. edustajansa ammattiyhdistysliikkeessä.

En kuitenkaan näe unta. Tämän maan demokraattinen päätöksentekojärjestelmä on pelkkää vatulointia ja otvailua, eikä kenelläkään ole todellista halua ajatella koko suomalaisten yhteiskunnan parasta. Niinpä huominenkin lakko lakkoillaan ja sen jälkeen unohdetaan; petetyt matkustajat nuolevat haavansa ja niin työmarkkinajärjestöt kuin poliittiset päätöksentekijätkin jatkavat elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Työelämän tasa-arvosta puhuminen on älyllistä epärehellisyyttä
Korvaamattomien henkilöiden perässä
Laittomat lakot ovat valtiovallan erityisessä suojelussa

Miksi EU on epäonnistunut?

Helsingin Sanomat kirjoitti aamulla Euroopan Unionin suuresta muutoksesta viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana. Tämän se teki haastattelemalla ranskalaista sosialistipoliitikkoa Huber Védrinea.

Itse kirjoitus ei vaadi pitkiä kommentteja. Niistä selvitään parilla Védrinen siteerauksella.

"Eurooppalaisilla oli tuolloin [2000-luvun alussa] hyviä ja mukavia, vaikkakin hieman abstrakteja ajatuksia. Haluttiin ´enemmän Eurooppaa´. Ikään kuin maailmassa olisi ollut vain miljardeja sympaattisia ihmisiä. Olemme kylpeneet epärealistisessa politiikassa ja nyt olemme kokeneet brutaalin törmäyksen todelliseen maailmaan."

"Tavoitteena on säilyttää eurooppalainen elämäntapa, joka on yhteinen meille kaikille. Eurooppalainen yhteiskunta on ainutlaatuinen, sellainen, jota parempaa ei historiassa olla nähty. Täydellinen se ei tietenkään ole, mutta kaikki on tehty, jotta olemme päässeet mahdollisimman hyvään."

Molemmat siteeraukset voin allekirjoittaa ongelmitta. Näin uskoisin myös arvoisan lukijani voivan tehdä niihin perehdyttyään, sillä nähdäkseni molemmissa pitäisi olla kyse itsestäänselvyyksistä.

On kuitenkin hyvä, että myös EU-politiikan vasemmalla laidalla joku lopultakin sanoo ääneen sen, että poliittisten johtajien älyllinen epärehellisyys on johtanut Euroopan Unionin henkiseen epäonnistumiseen. Ja että tuosta epäonnistumisesta on syytä oppia ja ryhtyä toimiin, joiden tavoitteilla on myös kansalaisten hyväksyntä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Käyvätkö EU:n päättäjät kauppaa hengenhädässä pakenevilla ihmisillä?
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa
Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja

Hyvän pääsiäisen toivottaminen vei hautaan

Iltasanomat kertoi muslimista, joka toivotti facebookissa Iso-Britanniassa "hyvää pääsiäistä, etenkin rakkaalle kristitylle maalleni. Seurataan rakastetun, pyhän Jeesus Kristuksen tietä."

Uutisen toivotuksesta teki se, että hyvää pääsiäistä toivottanut muslimi tapettiin tunti Facebook-päivityksen jälkeen. Tappajaksi epäilty on kovan linjan muslimi. Motiivina lienee ollut sukulaisten kertoman perusteella se, että "kovan linjan muslimit pitävät meitä jumalanpilkkaajina".

Edellä kerrottu ilmentää karulla tavalla sitä, miten osa länsimaisesta muslimiyhteisöstä suhtautuu niihin uskonveljiinsä, jotka haluaisivat sopeutua uuteen kotimaahansa ja pitää uskonnon yksityisasiana. Tapahtuman voi tietenkin ohittaa olankohautuksella, kuten Suomessa epäilemättä tehdäänkin, mutta voisihan sen pohjalta tehdä myös johtopäätöksiä siitä, kuinka myös Suomen islamilainen väestö tulee toimimaan kasvaessaan suuremmaksi.

* * *

Tätä taustaa vastaan on hyvä uutinen, että viime aikoina Suomeen suuntautunut humanitaarinen maahanmuutto on osoittanut laantumisen merkkejä. Koko vuonna tulijoita on saapunut yli 2000, mutta viimeisten viikkojen aikana vain vajaa kymmenen tulijaa päivässä. Sillä tahdilla vuoden saldo jäisi jonnekin neljän ja viiden tuhannen väliin.

Maahanmuuttovirasto ei usko määrien nousevan jatkossakaan. Toivotaan niin, vaikka eihän virasto osannut ennakoida viime syksyn pääministerivetoista tulijaräjähdystäkään. Parempi kuitenkin näin päin. Ja ehkä pääministerikin on ollut oppivainen aiheuttamansa ryntäyksen yhteydessä.

Tässä tilanteessa on keskeistä huolehtia siitä, ettei turvapaikan kriteereihin tehtyjä kiristyksiä ryhdytä purkamaan. Sen sijaan tulijoille on osoitettava selkeästi, ettei Suomeen ole asiaa kuin todellisessa henkilökohtaisessa vaarassa olevilla. Tai sitten puhtaasti työperäisillä maahanmuuttajilla, joiden taidoilla on kysyntää maamme talouselämässä. Jälkimmäisille on omat lailliset kulureittinsä, eikä heitä pidä siksi sotkea turvapaikanhakijoihin.

Suomen tataarit osoittavat, että myös islamilainen yhteisö voi sopeutua länsimaiseen elämänmenoon. Sen edellytyksenä on kuitenkin yhteisön niin pieni koko, että tehokkaat kotouttamistoimet ja myös ryhmän sisäisen painostuksen välttäminen onnistuvat varmasti.

Näihin tavoitteisiin pääsemiseksi pitäisi viime viikkojenkin tulijoiden turvapaikkahakemuksista hylätä todennäköisesti ainakin 90 prosenttia. Näin siis mikäli haluamme hyödyntää Iso-Britannian vastenmielisen tragedian antamaa opetusta ja muutenkin mahdollistaa kasvavan muslimiyhteisömme integroitumisen kaikkien kannalta hyödylliseksi osaksi väestöämme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terrorismimyönteiset asukkaamme
Niin paksua propagandaa, että se kääntyy itseään vastaan
Ministeri Lindström: tässä lisää keinoja maahanmuuttajien kotouttamiseen

Terrorismimyönteiset asukkaamme

Iltalehti kertoi aamuyöstä Savon Sanomien tietoihin perustuen, että maahamme on marraskuun jälkeen saapunut saapunut turvapaikanhakijana kymmeniä henkilöitä, joilla on terroritausta. Ennen marraskuuta terrorikytköksiä omaavia henkilöitä oli maassamme noin 300.

Ministeri Petteri Orpo kertoi myös, että Suomessa on kohonnut terrorismiriski. Orpon mukaan on myös mahdollista, että Suomessa "tapahtuu jokin yksittäinen teko".

Suomessa on tapahtunut jatkuvasti pieniä humanitaarisiin maahanmuuttajiin kytkeytyneitä yksittäisiä tekoja, kuten pahoinpitelyitä ja raiskauksia. Petteri-ministeri ei kuitenkaan liene tarkoittanut tällaisia tekoja vaan jotain suurempaa. Sellaista, jonka tapahtuessa ilmoille kajahtaa arabiankielinen Jumalan ylistyshuudahdus.

Tässä tilanteessa olisi suotavaa, että ministeri Orpo ja hänen ministeriönsä löytäisivät keinon terroristikytköksiä omaavien ihmisten neutraloimiseksi. Siis heidän tekemisensä vaarattomiksi. Varmin keino siihen lienee näiden ihmisten lähettäminen samanmielisten pariin esimerkiksi Syyriaan, Irakiin, Somaliaan tai Nigeriaan.

Haittapuolena tässä ratkaisussa olisi kuitenkin ongelman siirtäminen noissa maissa elävien ja sikäläisestä terrorismista kärsivien ihmisten niskoille. Mutta ehkäpä Petteri Orpo ja sisäministeriön virkamiehet löytävät paremman ratkaisun - siitähän he korkean palkkansakin saavat.

Lopuksi on syytä palata tuohon terrorismitaustaisten ihmisten lukumäärään. Tunnettuja tapauksia on siis joitain kymmeniä yli kolmensadan. Valitettavasti tämä ei liene koko totuus, sillä emme tiedä kuinka moni terrorismikytkös on valtiovallalle tuntematon. Onko sellaisia yksittäisiä, kymmeniä vai satoja?

Toinen asia, jonka valtiovalta tuntee heikosti on maassamme asuvien terrorismisympatioita tuntevien henkilöiden määrä. Mikäli muslimiväestömme on tässä suhteessa samanlaista kuin Britanniassa, tuntee näitä sympatioita lähes neljännes. Se tarkoittaisi yhteensä reilusti yli 15 000 terrorismimyönteistä ihmistä 65 000 muslimiasukkaamme joukossa.

Edelle kirjoitetun perusteella on tietenkin kysyttävä, onko meillä muilla Suomen asukkailla syytä huoleen näiden ihmisten takia? Entä onko terrorismimyönteisten ihmisten määrä maassamme jo nyt riittävä, vai haluammeko asuttaa heitä vielä enemmän maahamme?

Entä luotammeko vain siihen, ettei meillä kuitenkaan tapahdu mitään - paitsi ehkä jokin yksittäinen teko? Entä ymmärrämmekö, että riittävän pitkällä aikavälillä epätodennäköinenkin asia muuttuu todennäköiseksi?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terrorismi kuriin itsesensuurilla ja muslimiyhteisöjen tuella
Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä
Britanniassa lähes miljoona muslimia kannattaa terrorismia

Finnfund ja kehitysapukoneisto

Helsingin Sanomien pienehkö uutinen kertoi tänä aamuna siitä, että "suomalaiset lahjoittivat ennätys­määrän avustus­järjestöille". Tämä on erinomainen uutinen, sillä kuten pakolaisavun Kaisa Väkiparta sanoo: "ihmiset ajattelivat, että kun valtio ei ota vastuuta, pitää itse ottaa."

Koska valtio saa varansa pääosin (pakko)verottamalla työtä tekeviä ihmisiä, on niiden käyttäminen sekä Suomen ja suomalaisten, että kokonaisuuden kannalta tuloksettomaan tai jopa haitalliseen "hyväntekeväisyyteen" moraalitonta. Tarkoitan tällä lähinnä perinteisiä kehitysapujärjestöjä sekä laittomia maahanmuuttajia maahamme ilmaispalveluin houkuttelevia järjestöjä.

Erityisen moraalitonta näiden järjestöjen toiminta on nykyisessä taloustilanteessa, jossa rahat otetaan ensin lainaksi ja lahjoitetaan sen jälkeen esimerkiksi kehitysapurälssin ylläpitämiseksi ja käytettäväksi. Maksajaksi lienee ajateltu seuraavia sukupolvia - siis mikäli asia on edes käynyt mielessä.

Päivän uutinen sai minut toivomaan optimistisesti, että Suomessa voitaisiin perinteisessä kehitysyhteistyössä siirtyä kokonaan vapaaehtoisuuteen. Eli asiasta kiinnostuneet ihmiset rakentakoon kehitysapua toteuttavat organisaatiot ja kerätköön rahoituksen maksamisesta kiinnostuneilta - päivän uutisen perusteella kehitysaputoiminta jatkuisi, ja vapaaehtoiselta pohjalta nouseva rahoitus kannustaisi myös työn tuloksellisuuden parantamiseen. Voittajia olisivat siis sekä suomalaiset että avunsaajat.

Julkinen toiminta kehitysmaiden auttamiseksi sen sijaan kannattaisi siirtää kokonaan yritystoiminnan tukemiseen - tavoitteena tulisi olla sekä kohdemaan yrityselämän että suomalaisen talouselämän ja sitä kautta veronmaksajan yhteinen etu. Tätä toimintaa varten on jo olemassa Finnfund, jonka asema on vahvistunut nykyisen hallituksen aikana ja jonka toimintaa valaistiin eilisen HS:n mielipidesivulla.

"Vuonna 2015 Finnfundin rahoittamat yritykset työllistivät suoraan yli 24 800 henkilöä ja epäsuorasti vielä enemmän. Juuri työtä kehitysmaiden ihmiset tarvitsevat nostaakseen itsensä köyhyydestä. Näistä syistä myös jutussa mainitun Tansanian uusi, läpinäkyvillä ja demokraattisilla vaaleilla valittu hallitus toivoo Finnfundin kaltaisten kehitysrahoittajien sijoituksia maahansa. Se haluaa välttää apuriippuvuutta."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kehitysapunainen valaisi verovarojemme käyttöä Afrikassa
Kehitysavun leikkaaminen ei ole Suomen (tai ainakaan Kepan) etu
800 euroa per lapsiperhe on mennyt vuosi toisensa jälkeen hukkaan

Brysselin iskut juonsivat oikeuslaitoksen rikollisia suosivasta linjasta

Helsingin Sanomat kertoo Brysselin tapahtumien tekijöistä seuraavaa.

"Ibrahim... ja Khalid el-Bakraoui[lla] on lehtitietojen mukaan Belgian passi... Ibrahim tuomittiin... oikeudessa jo vuonna 2010. Hänen kerrotaan hyökänneen Brysselissä rahanvaihtotoimistoon ja ampuneen sen jälkeen poliisia Kalašnikov-rynnäkkökiväärillä. Khalidin puolestaan kerrotaan syyllistyneen väkivaltaiseen autokaappaukseen vuonna 2011.

Turkin viranomaiset kertoivat keskiviikkona uutistoimisto Reutersille, että Ibrahim el-Bakraoui karkotettiin viime kesäkuussa Turkista Hollantiin... Turkki varoitti sekä Belgiaa että Hollantia miehen taustoista...

24-vuotias Laachraoui... oli Brysselin ensimmäisiä Syyriaan lähteneitä jihadisteja ja hänellä oli jo vuonna 2012 taistelunimi ´Abu Idriss´. Laachraoui etsintäkuulutettiin jo joulukuun alussa."

Edelle kopioimani perusteella yksi Brysselin terroristi-iskun osasyistä oli länsimaisen oikeusjärjestelmän rikollisia ymmärtävä rangaistuslinja, sillä mitä ihmettä rynnäkkökiväärillä poliisia ampunut henkilö tekee vapaana kuuden vuoden kuluttua? Etenkään kun Turkin viranomaiset olivat varoittaneet belgialaisia.

Pohdittavaksi jää myös suhtautuminen terroristijärjestöihin kuuluviin henkilöihin. Miten "yksi ensimmäisistä jihadisteista" on päästetty Syyriasta takaisin Eurooppaan? Ja miten hänen on onnistunut pysytellä vapaana etsintäkuulutuksesta huolimatta?

* * *

Samaan aikaan Suomessa hovioikeus linjasi, ettei terroristijärjestönä jo pitkään tunnettua Al-Shababia tietoisesti tukenutta henkilöä voida tuomita terrorismista, koska hän saattoi olla tietämätön rahojen käyttämisestä terrorismiin. Tuomion peruste ei ole yksiselitteinen, mistä kertoo käräjäoikeuden antama rangaistus samasta teosta.

Tapahtunut vahvistaa sitä käsitystäni, että oikeusjärjestelmässämme ylempiin oikeusasteisiin valikoituu todellisuudesta irrallaan olevia ihmisiä. Olen kirjoittanut asiasta jo aiemmin.

Belgian tapauksen yhteydessä on syytä muistaa myös hovioikeuden päätös vapauttaa yksi Suomen kaikkien aikojen häikäilemättömimmistä rikollisista, eli  Abdiqadir Osman Hussein syyskuussa 2016. Näin siitä huolimatta, ettei päätös saanut tukea miestä tunteneilta tai tutkineilta viranomaisilta. Toivottavasti Abdiqadir ei tunne samanlaista viehtymystä terrorismiin kuin edellä mainitut "belgialaiset" uskonveljensä.

* * *

Ei kuitenkaan niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Helsingin Sanomat nimittäin kertoi, että Suomen poliisi on lennättänyt Irakiin jo noin 500 sieltä maahamme parempaa elintasoa etsimään saanutta, mutta saamaansa palvelutasoon tyytymätöntä "hädänalaista". Hintaa operaatiolle on kertynyt vajaa miljoona euroa.

Kyse on ehdottomasti yksi kuluvan vuoden parhaista julkisista investoinneista, koska maahamme jäävien irakilaisen keskimääräiset kustannukset veronmaksajalle heidän elämänsä aikana ovat samaa luokkaa - eli noin miljardinmiljoonan. Siten yhden tänne jääneen irakilaisen kustannuksella on voitu maksaa 500 muun kuljetus takaisin kotimaahansa. Tuotto on siis noin 500-kertainen.

Toki vielä paremman tuoton saa niille sijoituksille, jotka estävät irakilaisten tulon kokonaan maahamme. Mallia siitä näytti alkuviikosta tasavallan presidentti, joka sopi itärajan tukkimisesta itäisen naapurimme kanssa. Samaan sarjaan pääsisi hallitus, mikäli se eduskunnan tukemana päättäisi vähentää Suomen houkuttelevuutta tulijoille tavalla tai toisella - mieluiten molemmilla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terrorismi kuriin itsesensuurilla ja muslimiyhteisöjen tuella
Suomen Perustan laskelman puutteet vähättelevät somalien ja irakilaisten aiheuttamia kustannuksia
Abdigadir Osman Hussein vapautetaan hovioikeuden päätöksellä

Terrorismi kuriin itsesensuurilla ja muslimiyhteisöjen tuella

Brysselin iskut osoittivat jälleen kerran, että meillä on käsissämme valtava ongelma, joka kytkeytyy islamilaisista kulttuureista suuntautuvaan humanitaariseen maahanmuuttoon. Ongelma näyttäisi juuri nyt korostuvan Belgiassa, jonka asukkaista vain 5,9 prosenttia tunnustaa Muhammedin profeetakseen.

Eilisten iskujen valossa oli mielenkiintoista kuulla, mitä terrorismiasiantuntija Hussein al-Taeella oli sanottavana tapahtuneesta. Hänen ykkösviestinsä ainakin edellä linkitetyn uutisen mukaan on tässä tilanteessa se, että poliitikkojemme pitäisi "yrittää olla kalastelematta poliittisia irtopisteitä sanomalla esimerkiksi, että tässä on tämä sallivuus tai tämä on sen suvakkitoiminnan tulosta".

Lisäksi hän kertoi, että "suurin osa näistä ihmisistä, jotka ovat tähän maahan tulleet, ovat lähteneet ISIS:iä ja kuolemaa karkuun, ja ne muut, tai suurin osa heistä, ovat tulleet paremman elämän toivossa, mutta ISIS ei ole lähettänyt ihmisiä."

Terrorismiasiantuntijan sanoma on siis lähinnä se, että vaikka osa muslimeista harrastaakin terrorismia, ei heidän virtaansa Eurooppaan saa lopettaa. Päin vastoin, se olisi taipumista terroristien tahtoon, sillä ISIS pyrkii kertomaan Euroopan sydämessä tapahtuvilla terroriteoilla, että "pakolaisuutta ei kannata harrastaa... koska  teidän elämänne tulee olemaan todella tukalaa, olitte sitten leireissä Irakissa ja Turkissa tai sitten muualla".

Asiantuntijan mukaan tekojen kaksi muuta motiivia olivat länsimaiden painostaminen poistumaan Irakista ja Syyriasta sekä sen osoittaminen, että muslimimaissa tapahtuneissa terroriteoissa kuolleista ei välitetä yhtä paljon kuin länsimaissa tapahtuneiden iskujen uhreista. Eli länsimaalaisiin kohdistuvan katkeruuden herättäminen ja vahvistaminen muslimeissa.

Asiantuntijalla oli myös ehdotus siitä, kuinka meidän tulisi torjua muslimiterrorismia. Hänen mukaansa "niiden yhteisöjen ja erityisesti muslimiyhteisöjen, jotka ovat täällä ja vakiintuneet tänne, intressinä on estää ISIS:iin rekrytoitumista ja radikalisoitumista. He haluavat näyttää hyvältä ja antaa islamista paremman kuvan. Yhteistyö näiden kanssa poikii yleensä sen, että ideologiaa vastaan taistellaan ideologialla. Eli käytetään islamia siihen, että estetään Isistä ja värväytymistä siihen. Se on erittäin tärkeää, ja sitä täytyy tapahtua laajemmin Suomessa."

Summa summarum. Asiantuntijamme mukaan johtopäätös Brysselin terrori-iskuista on siis se, että poliitikkojemme tulee harrastaa vahvaa itsesensuuria, jatkaa maahamme kohdistuvaa muslimi-invaasiota sekä luottaa täällä jo oleviin muslimiyhteisöihin terrori-iskujen torjunnassa.

Sitä hän ei kuitenkaan tullut maininneeksi, että länsimaiden muslimiyhteisöstä iso osa kannattaa terroritekoja. Eikä sitäkään, että Pariisin viimesyksyisten tapahtumien perusteella itse tulijoita hanakampia terroristeja ovat heidän länsimaissa syntyneet lapsensa. Entä mahtaako hän olla tietoinen siitä, että jo ennen eilisiä iskuja 96% suomalaisista halusi rajoittaa muslimien maahanmuuttoa?

Tämä on enemmän kuin mielenkiintoista.

Onneksi sentään suojelupoliisi lienee tilanteen tasalla, koska ylitarkastaja Tuomas Portaankorva totesi samassa uutisessa, että "viranomaisten on kyettävä hankkimaan tietoa myös sellaisilta alueilta, joita kutsutaan tiedustelukatveiksi. Eli alueita, joilla esimerkiksi ympäröivä yhteisö sallii laittoman toiminnan ja sen valmistelun, ja joista on äärimmäisen hankala – joskus jopa mahdotonta – saada sellaista tietoa, jonka perusteella voitaisiin puuttua siihen toimintaan."

Voiko tuon sanoa suoremmin: meilläkin esiintyy yhteisöjä, jotka suojelevat ja tukevat terroristeja. Toivottavasti ylitarkastaja ei kuitenkaan tarkoittanut terrorismiasiantuntijan mainitsemia vakiintuneita muslimiyhteisöjä, vaan joitakin vähäisempiä ja löyhempiä porukoita.

Portaankorvakaan ei puuttunut Suomeen kohdistuvan terrorismiuhan perimmäiseen syyhyn, eli maahamme kohdistuvaan muslimi-invaasioon. Onneksi siinä asiassa aktiivinen toimija löytyi tasavallan poliittiselta huipulta.

Presidentti Sauli Niinistö nimittäin sopi venäläisen kollegansa Vladimir Putinin kanssa eilen siitä, että rajaliikennettä rajoitetaan Lotta–Raja-Joosepin ja Sallan raja-asemilla. Rajoitukset koskevat kolmansien maiden kansalaisia, siis juuri niitä ihmisiä, jotka ovat tulleet Suomeen hakemaan turvapaikkaa. Ja jotka esimerkiksi Belgian, Ranskan, Espanjan ja Iso-Britannian  kokemusten valossa ovat turvallisuusriski myös meidän maallemme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä
Niin paksua propagandaa, että se kääntyy itseään vastaan
Löyhähdys laittomuutta edistävien hyvien ihmisten maailmasta

Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä

Ottaen huomioon Euroopan väestökehityksen viimeisten kymmenien vuosien aikana, on todettava että vähemmän yllättävä tai suorastaan väistämätön tapahtui jälleen: Brysselissä räjähti ja tekijät olivat islamisteja. Tapahtuma oli erittäin ikävä uhrien, kaikkien belgialaisten, muiden euroopanunionilaisten sekä ihon väriin tai uskontoon katsomatta kaikkien terrorismia inhoavien ihmisten kannalta. Osanottoni heille (ja meille) kaikille.

Yllättävää oli sen sijaan se, että kun Jussi Halla-aho kirjoitti tapahtumien jälkeen "jahas, täälläkin juhlitaan rasisminvastaista viikkoa", siitä syntyi sosiaalisessa mediassa tarve vastakommenteille. Samoin kävi Juho Eerolan kirjoittaessa "ei tarvitse toisaalta olla huolissaan, tai toisaalta juhliakaan sitä, että olisin saanut ansioni mukaan rasismin vastaisen päivän after partyssa."

Minä en valitettavasti näe syytä kauhistella kumpaakaan noista kommenteista. Ensimmäinen on ilmiselvää sarkasmia. Jälkimmäinen taas mustaa huumoria. Molemmissa tapauksissa varsinainen pahantekijä on islaminuskoinen, joka ei kunnioita sen enempää uhrejaan kuin hänelle turvallisen asuinympäristön antanutta kantaväestöäkään.

Koska teolla on käsittämättömän laaja kannatus Euroopan islaminuskoisten parissa, minusta sosiaalisen median vastaväitteiden tulisi sarkasmin tai mustan huumorin esittäjien sijasta kohdistua siihen yhteisöön, joka ei pysty tai halua lopettaa piirissään esiintyvää terrorismiaaltoa. Ongelman on kuvaillut esimerkiksi ranskalainen muslimi Samia Aouad, joka on lausunut, että "näin tä­män kai­ken jo Al­ge­rias­sa, si­säl­lis­so­dan ai­kaan. Sik­si läh­din. Ter­ro­ris­mi seu­raa mi­nua kaik­kial­le."

* * *

Haluan lopuksi palauttaa lukijoideni mieliin tämän päivän ikävän episodin prologin, joka tapahtui Pariisissa. Tarkemmin sanottuna kopioin tähän sellaisen pätkän 14.11.2015 otsikolla "Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä" kirjoittamastani tekstistä, jota ei tarvitse tämän tapahtuman jälkeen muuttaa.

"Olisiko nyt nähtyjen... tapahtumien jälkeen lopultakin syytä unohtaa sinisilmäisyys... Suomessakin. Ja todeta, että vaikka turvapaikanhakijoista suurin osa epäilemättä onkin kunnon ihmisiä, on heidän joukossaan riittävän paljon kiihkoilijoita, jotta lopputuloksena on pohjoismaisen yhteiskunnan peruuttamaton muuttuminen sellaiseksi, jota kukaan pohjoismaiset arvot omaava ei halua.

Suomeksi ja rautalangasta vääntäen: turvapaikkoja ei ole syytä myöntää vuosittain kuin niille aivan muutamille, jotka pystyvät todistamaan joutuneensa henkilökohtaisen vainon kohteeksi toimittuaan demokratian puolesta ja demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluvin keinoin hirmuhallintoja vastaan. Perheenyhdistämisiä tehtäköön vain, mikäli yhdistäjä kykenee elättämään läheisensä. Ja turvapaikanhakijat pidettäköön erillään muusta yhteiskunnasta, kunnes heidän tapauksensa on tutkittu."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Terroristien kuva paljastaa seuraavan sukupolven terroristien isät ja äidit

Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä

Britanniassa lähes miljoona muslimia kannattaa terrorismia

Paljastava terrori-isku

Venäjä-dilemma

Sauli Niinistö matkustaa tänään keskustelemaan Vladimir Putinin kanssa. Asialistalla ovat mm. Ukrainan, Syyrian ja Suomen itärajan tapahtumat.

Putin lienee erinomaisen hyvin perillä siitä, kuinka Turkki on onnistunut kiristämään itselleen etuja Euroopan Unionilta suostuessaan ottamaan vastaan kaikki suojelua tarvitsemattomat turvapaikanhakijat Kreikasta. Vastineeksi EU ottaa vastaan jokaista palautettua syyrialaista vastaan yhden Turkissa majailevan syyrialaisen sekä lisäksi maksaa Turkille riihikuivaa rahaa turvapaikanhakijoiden hyysäämisestä.

Niinpä Venäjän lähes itsevaltainen presidentti tulee melko varmasti nostamaan esiin sen, mitä Suomi voisi tehdä vastapalvelukseksi heidän rajoittaessaan itärajalta tulevien turvapaikanhakijoiden kulkua. Samoin lienee selvää, että Niinistö sanoo Suomen käyttävän vaikutusvaltaansa Venäjän asian ajamiseen Euroopan Unionissa.

On myös varmaa, ettei Niinistö lähde huutelemaan julkisesti eikä kirjoittelemaan lehtien palstoille Venäjä-pakotteiden poistamisesta tai mustien listojen unohtamisesta. Sen sijaan hän voi luvata nostavansa asioita esille kaikenlaisissa EU:n kabinettikohtaamisissa. Ja samaan tehtävään voi valjastaa myös pääministeri Juha Sipilän ja ehkä muitakin vallanpitäjiämme.

Jos ja kun edellä kuvaamani hahmotelma osuu oikeaan, syntyy jälleen yksi esimerkki pragmaattisesta oman edun politiikan harjoittamisesta. Siis sellaisesta, jota minun nuoruudessani kutsuttiin suomettuneisuudeksi.

Onhan selvää, ettei Suomi pysty yksin ratkaisemaan kolmannen maailman väestönkasvusta ja monentasoista väkivaltaa ruokkivista kulttuureista nousevaa kansainvaellusta, mutta sen vaikutusten minimoiminen maallemme on minimoitava. On myös aivan varmaa, että mikäli Turkin ja Kreikan välinen hallitsematon ihmisvirta siirtyy Venäjän ja Suomen rajoille, on edessämme äärimmäisen kallis katastrofi.

Vastakkain tässä dilemmassa ovat siis toisaalta meihin itseemme kohdistuvan poikkeuksellisen suuren uhan torjuminen ja toisaalta Ukrainan periaatteessa oikeutettu tukeminen sen kokemassa kiistattomassa vääryydessä. Eli oma etu ja hyveellinen periaatteellisuus.

Kolmantena asiana on vielä huomioitava Ukrainan (ja aiemmin Georgian) tapahtumien tuottama ennakkovaroitus siitä, mitä Venäjä on valmis tekemään rajanaapureilleen niiden toimiessa sen kuvittelemien tai todellisten intressien vastaisesti. Tämä asia sekä puoltaa suomettumista, että alleviivaa riittävän sotilaallisen puolustuskyvyn ylläpitämistä. Ja myös tiiviitä sotilaallisia suhteita länteen.

Yhtälö ei siis ole Suomen kaltaiselle maalle mitenkään helppo. Kaikki käytössämme olevat vaihtoehdot ovat jollain tavalla hankalia. Toisaalta Ukrainan asian unohtaminen koko EU:n tasolla avaisi jälleen myös Venäjänkaupan, jolloin taloutemme nytkähtäisi nopeaan kasvuun. Porkkanakin on siis tarjolla.

Tässä tilanteessa on toivottava, että presidenttimme ja hänen esikuntansa ovat perillä tilanteesta ja pystyvät tekemään oikeita ratkaisuja, jotka turvaavat maamme aseman ja turvallisuuden pitkälle tulevaisuuteen. Se ei voi olla puhdas nöyrtyminen suurvallan edessä, mutta ei myöskään maamme altistaminen sen sotilaallisille tai kehitysmaalaisia hyödyntäville aggressioille. Eikä se saa rikkoa suhteitamme todelliseen viiteryhmäämme eli läntiseen maailmaan.

Onneksi presidentti Niinistö on jo aiemmin osoittanut kykenevänsä terveen järjen käyttöön. Toivottavasti näin tapahtuu myös tällä kertaa!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjä yksinkö sotkee Syyrian tilannetta?
Afgaaneja on pysäytetty Venäjällä
Kova kovaa vastaan Ukrainassa - mutta miksi?

Niin paksua propagandaa, että se kääntyy itseään vastaan

Valtioneuvosto on muuttamassa vammaisten palveluja asettamalla yläikärajaksi 75 vuotta. Asiasta on Helsingin Sanomien mukaan noussut poliittinen myrsky.

En ole lukenut lain perusteluja, mutta ilman sitäkin tiedän mistä on kyse. Suomalaisilta veronmaksajilta kerätystä rahasta. Tai oikeammin sen puutteesta.

Olemme siis yhteiskuntana tulleet siihen tilanteeseen, ettei veronmaksajilta ole kerättävissä kaikkea sitä rahoitusta, jolla voitaisiin järjestää vammaisten vanhusten palvelut. Asia ei tule yllätyksenä, sillä muita julkisten menojen supistuskohteita ovat olleet esimerkiksi tutkimus, koulutus, päivähoito ja jopa sisäisestä turvallisuudesta vastaava poliisitoimi.

Toisin sanoen maassamme on juuri nyt meneillään sellainen julkisen sektorin alasajo, joka vaikuttaa syvällisesti lähes kaikkien suomalaisten peruspalveluihin ja yhteiskunnan aivan tärkeimpiin rakennuspalikoihin. Sekä myös yhteiskunnan heikoimpien, kuten vammaisten vanhusten, elämänlaatuun.

Tilanteen korjaamiseksi maamme hallitus on ehdottanut pakkolakeja, käynnistänyt yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa ns. yhteiskuntaneuvottelut ja pyrkinyt sosiaali- ja terveysjärjestelmän tehostamiseen, jotta maamme talouskehitys ja kansalaisten palvelut voitaisiin turvata myös jatkossa.

Tätä taustaa vastaan oli suorastaan irvokasta lukea maahanmuuttoasioissa poliittisen agendansa tosiasioiden kieltämiselle, suoranaiselle valehtelemiselle ja puhtaalle unelmahötölle perustavan Helsingin Sanomien pääkirjoittajan kirjoitus, jossa väitettiin seuraavaa: "Suomen kaltaisella oikeusvaltiolla ei pitäisi olla mitään syytä rajata turvapaikanhakijoiden oikeutta oikeusavustajan käyttöön".

Tämä siis tilanteessa, jossa maahan on rynnännyt joukoittain ihmisiä, joilla ei ole edellytyksiä muuhun kuin asettumiseen yhteiskunnan turvaverkon elätettäväksi. Joiden hyvin harjoiteltuihin kertomuksiin uskotaan, elleivät ne ole ilmeisiä valheita. Jotka valittavat saamistaan palveluista. Ja joista tyytymättömimmät palaavat suurin joukoin takaisin lähtömaihinsa valehdeltuaan aiemmin paenneensa sieltä hengenvaaran ja vainon perusteella.

Helsingin Sanomien pääkirjoittajalle olisi vaikea olla nauramatta, ellei asia olisi vakava. Niinpä nauramisen sijaan lainaan vain lehden toista tämän aamun pääkirjoitusta, jossa todetaan, että "joskus propaganda on niin paksua, että se kääntyy itseään vastaan."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Käyvätkö EU:n päättäjät kauppaa hengenhädässä pakenevilla ihmisillä?
Löyhähdys laittomuutta edistävien hyvien ihmisten maailmasta
Helsingin Sanomat valehtelee jälleen

JK kello 7:07. Luettuani Helsingin Sanomia lisää törmäsin nyyhkytarinan piirteitä omaavaan kirjoitukseen, jossa kerrottiin tulijoiden matkan Turkista Lesbokselle kestävän pahimmillaan useita tunteja. Mielenkiintoinen "tieto", koska matka on pituudeltaan vain noin viiden kilometrin pituinen ja tulijoiden kumiveneissä on ainakin uutiskuvien perusteella moottorit. Varsin ilmeistä ja lisäksi kovin paksua HS-propagandaa siis tämäkin juttu.

Puoluekannatukset maailmanpolitiikan turbulenssin pyörteissä

Helsingin Sanomat julkaisi tänään uusimman puoluekannatusarvionsa. Sen mukaan puolueilla oli helmikuussa seuraavat kannatuslukemat ja muutokset edelliseen kuukauteen verrattuna.

Puolue	kannatus	muutos
Keskusta	21,5	0,1
SDP	21,4	0,2
Kokoomus	17,4	-0,6
Vihreät	10,9	0,1
Perussuomalaiset	10,2	0,3
Vasemmistoliitto	8,3	-0,2
RKP	4,5	0,2
Kristillisdemokraatit	3,5	-0,2
Muut	2,3	0,1

HS:n mielipidetiedustelun virhemarginaali on kaksi prosenttiyksikköä suuntaansa suurimpien puolueiden osalta. Siten puolueiden kannatuksissa ei voi oikeastaan sanoa tapahtuneen kuukauden aikana minkäänlaisia muutoksia. Mutta katsotaan kuitenkin kuinka HS uutisoi puolueittain muuttuneet mittaustulokset.

Merkittävin ja jo otsikossa näkyvä linjaus on se, että Kokoomuksen kannatus on alhaisin vuoteen – Keskusta ja SDP jakavat kärkipaikan. Kokoomuksen kannatuksen kerrotaan myös olevan tasaisessa laskussa ja että nyt heitä äänestävien määrä on alhaisin vuoteen.

Syyksi arvellaan hallituksen politiikka, josta kovimman hinnan on lehden mukaan maksanut Perussuomalaiset. Jutussa mainitaan myös, että hallituspuolueista vain Keskusta on kasvattanut viime eduskuntavaalien aikaista kannatustansa.

Perussuomalaisista uutinen mainitsee myös sen, että puolueen kannatus on noussut aallonpohjastaan, mutta Vihreät on edelleen sitä suurempi puolue. Näitä pienempiä puolueita ei käsitellä jutussa kuvan muodossa annettuja mittaustuloksia lukuun ottamatta lainkaan.

* * *

Edelle tekemäni huomiot eivät anna aihetta kovin suuriin moitteisiin HS:n uutisointilinjaa kohtaan. Pientä poliittista vaikuttamista voi halutessaan nähdä Perussuomalaisten vertaamisessa vihreisiin sekä Kokoomuksen kannatuksen tasaisen laskusuunnan mainitsemisessa. Toisaalta molemmat huomiot ovat kyllä hyvin perusteltavissa.

Itse mielipidetiedustelun merkittävin uutinen taitaakin tällä kertaa sisältyä lehden mielipidevaikuttamisen sijasta puoluekannastaan epätietoisten suureen määrään. Se on jutun mukaan 38 prosenttia eli korkein sitten tammikuun 2011. Tuolloinhan elettiin Jytkyä edeltänyttä aikaa, jolloin Perussuomalaisten kannatus oli epäilemättä jo noussut korkeaksi, mutta ihmiset eivät ilmeisesti median harrastamasta puolueen mustamaalauksesta johtuen halunneet ilmaista kantaansa.

Kirjoitin itse tammikuussa 2011 Ylen silloisen gallupin perusteella arvion, jossa veikkasin Perussuomalaisten kannatukseksi kevään 2011 vaaleissa 17-23 prosentin kannatusta. Totuus osui tuolloin noin 19 prosenttiin. Laskelmieni perusteena käytin aiemmista vaaleista laskemaani Perussuomalaisten gallupkannatuksen ja toteutuneen kannatuksen välistä eroa.

* * *

Tämän mielipidetiedustelun ja seuraavien eduskuntavaalien välillä on vielä monta vuotta, joten näiden tulosten perusteella ei kannata ryhtyä arvailemaan seuraavan eduskunnan kokoonpanoa. Sen sijaan on hyvä panna merkille se, että suuri kannastaan epävarmojen määrä saattaa johtaa merkittäviin poliittisen kentän muutoksiin.

Tarkoittaako se sitten uuden puolueen nousemista haastamaan vanhoja. Ainakin maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvien piirissä on ollut tyytymättömyyttä Perussuomalaisten hallitustaipaleeseen, mikä saattaa kanavoitua uuden entistä radikaalimman maahanmuuttokriittisen puolueen kautta. Siis vähän kuin Ruotsissa tai Saksassa.

Toisaalta myös poliittisen keskustelun vasemmalla laidalla on esiintynyt tyytymättömyyttä hallitukseen. Se kanavoitunee kuitenkin lähinnä perinteisen vasemmiston kautta, eikä maahamme liene odotettavissa uutta äärivasemmistopuoluetta entisten lisäksi. Aika paljon kuitenkin riippuu keneen osuu valinta seuraavaksi Vasemmistoliiton puheenjohtajaksi.

Ehdokkaista Li Andersson olisi vaarallisin Vihreiden ja turvallisin Perussuomalaisten kannalta. Aatteeltaan tummanpunavihreä jakopoliitikko asemoisi puolueensa Vihreiden kanssa samalle tontille ja karkottaisi varsinaisen työväestön joko Perussuomalaisten, nukkuvien tai pienten sirpalekommunistipuolueiden äänestäjiksi.

Jari Myllykoski puolestaan saattaisi olla myrkkyä Perussuomalaisille ja veisi näiltä todennäköisesti loputkin työväenluokkaiset kannattajat. Paitsi niitä, jotka ovat ymmärtäneet humanitaarisen maahanmuuton haitallisuuden palkkatyöläisten työehtojen ja sosiaaliturvan kannalta. Vihreille Myllykoski olisi luonnollisesti lottovoitto ja nostaisi heidän kannatustaan useilla prosenttiyksiköillä.

Kolmas ehdokas eli Aino-Kaisa Pekonen olisi Vasemmistoliiton itsensä kannalta potentiaalisesti paras ehdokas, joka saattaisi miellyttää sekä perinteistä työväestöä että urbaaneja punavihreitä. Ellei hän sitten liian hailakkana onnistuisi kadottamaan molempia. Perussuomalaisten ja Vihreiden kannalta hän olisi tasapuolisesti hankala, mutta ei yhtä vaarallinen kuin (puolueesta riippuen) jompikumpi muista puheenjohtajaehdokkaista.

* * *

Totuus kaiken edellä kirjoitetun taustalla on kuitenkin se, että elämme maan tulevaisuuden kannalta keskeistä kevättä. Koska vaaleihin on pitkä matka, on poliitikoilla tilaisuus tehdä aatteista suhteellisen vapaata politiikkaa, joka oikeaan osuessaan nostaa maan talouden nousuun. Mikäli näin käy, sataa onnistuminen kaikkien hallituspuolueiden laariin.

Jos taas Suomen talouden alamäki jatkuu koko hallituskauden, julkisen talouden supistukset puraisevat yhä useampia ihmisiä ja maa täyttyy sosiaaliturvan varassa elävistä maahanmuuttajista on tulevaisuus arvaamaton. Elämme siis politiikan kannalta poikkeuksellisen mielenkiintoista aikaa, jonka petasi päätöksiin täysin kykenemätön Kataisen hallitus, jonka pysäyttämää junaa Sipilän kolme ässää yrittää saada liikkeelle ja joka ei ole millään tavalla vapaa maailmanpolitiikan tapahtumien vaikutuksista.

Jääkäämme siis odottamaan mihin nyt käynnissä oleva turbulenssi lopulta johtaa. Pystyykö pohjoinen kansa nousemaan tässä tilanteessa voittajaksi vai jääkö se ajopuuna suurempien heiteltäväksi?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Professorin vaaliennuste 2015
Muutama huomio kansalaisten poliittisesta liikehdinnästä
Laskennallisia vaalitulosennusteita gallupkannatuksen pohjalta

Käyvätkö EU:n päättäjät kauppaa hengenhädässä pakenevilla ihmisillä?

Helsingin Sanomat aloitti päivän käsittelemällä pääkirjoituksessaan EU:n ja Turkin välistä pakolaissopimusta. Suomalaisen demokratiakäsityksen kannalta kirjoituksen merkittävin virke oli seuraava: "Unionin päättäjät käyvät kauppaa hengenhädässä pakenevilla ihmisillä – muun muassa siksi, että päättäjien oma poliittinen asema ei horjuisi pakolaisvastaisuuden kasvaessa."

Minulla on sellainen käsitys, että EU pyrkii olemaan demokraattisten valtioiden liitto. Demokratian perusajatuksena puolestaan on Wikipedian mukaan, "että hallintovalta nousee kansasta ja toteuttaa kansan tahtoa".

Kansan tahdosta ei ole maahanmuuttoasiassa epäselvyyttä. Esimerkiksi suomalaisista 96% tahtoo rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa. Eivätkä suomalaiset poikkea tässä asiassa mitenkään muista EU-kansalaisista, kuten esimerkiksi Saksan äskettäiset osavaltiovaalit osoittivat.

Edelle kirjoitetun perusteella on hieman outoa, että HS muotoilee sanottavansa alussa lainatulla tavalla. Aivan kuin lehden mielestä EU:n päättäjien tulisi toimia jotenkin muuten kuin pyrkimällä rajoittamaan tänne tulevien ihmisten vyöryä Unionin alueelle. Siis toimimalla demokratian idean vastaisesti.

Itse sopimuksen vaikutukset tulevat aikanaan nähtäväksi. Jos turvapaikanhakijavirta pysähtyy sopimuksen seurauksena, voimme kiittää poliitikkojamme. Jos ei, on näiden demokratian hengessä etsittävä muita keinoja toteuttaa EU-kansalaisten tahto.

Juuri tällä hetkellä epäilen, että edessä on kiittämisen sijaan uusien keinojen etsintä. Siihen viittaa se, että sopimus tarkoittaa nykyistä laajempaa laillista humanitaarisen maahanmuuton väylää, vaikka esimerkiksi Slovakia on ilmoittanut, ettei se tule enää ottamaan vastaan kiintiöityjä muslimipakolaisia.

Jos laillinen tulijavirta kasvaa sopimuksen seurauksena suureksi, saattavat monet muutkin maat liittyä Slovakian seuraan ja tulijataakka jakautua entistä harvempien EU-maiden jaettavaksi. Se puolestaan tulee näkymään näiden maiden kansalaisten reaktioissa - ainakaan Suomessa tai Saksassa kansalaisten tahto ei ole otollinen kovin suurten tulijamäärien ottamiseen.

Siksi minusta näyttää varsin mahdolliselta, että EU:lle tulee vaikeuksia Turkin kanssa tehdyn sopimuksen noudattamisessa. Ei sopimuskumppanin vaan itsensä takia.

Toisaalta jos sopimuksen nettovaikutus on Turkin kautta vyöryvää tulijavirtaa hillitsevä, saattaa sen seurauksena olla, kuten HS kirjoitti, myös se, "että tulijoiden reitit vain muuttuvat ja he etsiytyvät nykyistäkin vaarallisemmille reiteille." Eli ettei tulijavyöry suinkaan pysähdy, vaan jatkuu muita reittejä pitkin.

On myös hyvä huomata, että noiden vaihtoehtoisten reittien vaarallisuuden tai turvallisuuden ei pitäisi olla EU:n asia, sillä eihän se ole pakottanut laittomasti tulevia matkalleen. Kyllä he ovat liikkeellä ihan omasta tahdostaan ja epäilemättä myös tietoisia käyttämiensä kulkuväylien riskeistä.

Eivätkä heistä läheskään kaikki ole lähtiessään minkäänlaisessa "hengenhädässä", kuten esimerkiksi Suomen tarjoamiin olosuhteisiin pettyneiden joukkovaellus takaisin kotimaihinsa osoittaa. Tämäkin tosiasia olisi vihdoin hyvä tunnustaa muotoiltaessa Unionin maahanmuuttopolitiikkaa - tosiasioiden tunnustamisesta hyötyisivät EU:n omien kansalaisten lisäksi myös ne harvat, jotka ovat aidosti kansainvälisen turvapaikan tarpeessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Löyhähdys laittomuutta edistävien hyvien ihmisten maailmasta
Turvapaikanhakijat ovat rationaalisesti toimivia ihmisiä
Pikatyöpaikkoja oleskeluluvan saaneille

PAM asetteli ehtoja yhteiskuntasopimusneuvotteluille

Neuvottelun kilpailukykysopimuksesta nytkähtivät tänään jälleen liikkeelle kun Palvelualojen ammattiliitto PAM päätti lähteä mukaan ja myös EK ilmoitti valmiutensa jatkoneuvotteluihin. Tämä on erinomainen asia.

Jatkon kannalta on merkittävää, että PAM asetti ehdoksi neljä asiaa, joista työnantajapuolen on lähdettävä neuvottelemaan vakavasti. Tarkastellaanpa hiukan näitä ehtoja.

Yksi. Osa-aikaisten asema on turvattava työajan pidennyksessä.

Tämä on mielestäni varsin kohtuullinen vaatimus. Käytännössä ainoa ratkaisu tähän ongelmaan olisi nimellispalkan laskeminen ja se ei todellakaan ole sama asia kuin työajan pidennys ihmiselle, jonka talous on muutenkin tiukoilla.

Kaksi. Paikallisen sopimisen selviytymislausekkeesta ei saa tulla liiton mielestä palkanalennusautomaattia.

Tämäkin on hyvin ymmärrettävä ehto. Onhan selvää, että jos puhutaan sopimisesta, on palkkojen voitava liikkua molempiin suuntiin. Näin siitä huolimatta, ettei juuri nyt olekaan juuri mahdollisuuksia palkkojen nostamiseen.

Yritysten kilpailukyvyn palauduttua on kuitenkin syytä palkita myös työntekijät hyvin tehdystä työstä - tosin toivottavasti pitäen huolta siitä, että jakovara syntyy vain työn tuottavuuden kasvusta. Ei poliitikkojen lupauksista eikä lakkovoiman käytöstä.

Kolme. Liitto haluaa edistää oman ilmoituksen edistämistä sairaustapauksissa.

Käytännössä kyse on virustartunnan seurauksena nuhakuumeisista ihmisistä, joiden pitäisi voida jäädä omalla ilmoituksella tietyksi ajaksi. Tämän luulisi olevan itsestäänselvyys, koska ei ole pienintäkään epäilystä siitä, että lääkärintodistuskaruselli on sekä työntekijän että yhteiskunnan kannalta terveydenhoitopalvelujen väärinkäyttöä, jonka kustannukset ovat moninkertaisesti suuremmat kuin mahdolliset ilmoitusvapauden väärinkäytökset.

Lisäksi tavallisen nuhakuumeen paraneminen yleensä nopeutuu sillä, että taudin puhjettua jäädään lepoon. Siten lääkärissä käyminen vain pidentää sairaanaoloaika ja kustannukset myös työnantajalle lisääntyvät.

Neljä. Liitto haluaa parantaa luottamusmiesten oikeuksia. Luottamusmiesten aseman on PAM:in mielestä oltava neuvotteluissa tasavertainen työnantajan kanssa.

Toisin kuin kolme ensimmäistä kohtaa, tämä on jo lähtökohtaisesti järjetön ajatus. Ettäkö joku yrittäjä panisi rahansa likoon ja jakaisi luottamusmiehen kanssa tasan oikeuden niiden käyttöön? Voin kertoa julkisen salaisuuden: tällaisilla ehdoilla palvelualojen yrittäjien määrä Suomessa siirtyy nopeampaan laskuun kuin lehmän häntä.

Entä EK:n näkemys?

Kahdesta ensimmäisestä asiasta työnantajat olivat PAM:in ja minun kanssani samaa mieltä. Kolmannessa ne taas olivat kanssamme eri mieltä. Tai ainakin sanoivat, ettei asia kuulu neuvottelujen piiriin (mihin en ota tässä kantaa).

Neljännessä EK oli PAM:in kanssa samaa ja minun kanssani eri mieltä, eli kirjaimellisesti tulkiten työnantajapuoli olisi valmiita hyväksymään luottamusmiesten tasavertaisen aseman. Tämä näkemys selittynee sillä, ettei EK ole pienyritysten vaan maamme suurteollisuuden edunvalvoja. Sekä sillä, että he lienevät tulkinneet, ettei luottamusmiesten aseman tarvitse olla tasavertainen, kunhan nyt on hiukan nykyistä vahvempi.

Näiden näkemyserojen jälkeen jää minulle mahdollisuus todeta ainoastaan, että pelkästään näistä muutamista asioista syntyy helposti näkemyseroja. Niinpä en lähde arvuuttelemaan jatkoneuvotteluiden lopputulosta.

Edessä on joka tapauksessa takuuvarmasti useita teatraalisia kommervenkkejä yhden jos toisenkin osapuolen taholta. Ne kuitenkin kuuluvat asiaan ja ovat kestettävissä kunhan neuvottelujen lopputuloksena syntyy sopimus, jonka seurauksena maamme pääsee pitkästä aikaa todelliselle kasvu-uralle. Se olisi koko kansakunnan etu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhteiskuntasopimus syntyi, entä sitten?
Yksi asia, mutta monta näkökulmaa
Työtaistelulainsäädäntö olisi uudistettava

Löyhähdys laittomuutta edistävien hyvien ihmisten maailmasta

Aamun uutien kertoi, että turvapaikanhakijoista yhä useampi katoaa kielteisen päätöksen jälkeen. He jäävät joko Suomeen yhteiskunnan ulkopuolelle, katoavat muualle Eurooppaan tai palaavat kotimaahansa.

Uutiseen sisältyy muutamia kommentteja, jotka - jälleen kerran - avaavat sitä ajatusmaailmaa, jonka seurauksena muutamat ihmiset haluavat suomalaisen veronmaksajan ja yhteiskunnan toimivan koko maailman hädänalaisten tai muuten vain vähävaraisten elättäjänä. Kopioitakoon tähän siis parhaat Pakolaisneuvonta ry:n lakimiehen lakimiehen kommentit.

* * *

"Yleisin kysymys on, miten voisi laillistaa oleskelunsa eli saada oleskeluluvan. Se on tehty vaikeaksi."

Niinpä. Ja epäilemättä jopa tarkoituksella.

"Ihmisiä on nyt enemmän liikkeellä. Emme tiedä, mitä heille tulee tapahtumaan. Toivoisin, että viranomaiset pystyvät vastaamaan tilanteeseen ihmisoikeuksia kunnioittaen."

Minä toivoisin lisäksi, että viranomaiset pystyisivät järjestämään nämä ihmiset sinne, missä heidän oleskelunsa on laillista. Turvapaikantarvettahan heillä ei tutkitusti ole.

"Meidän pelko ja huoli on, että erilaiset hyväksikäyttösuhteet tulevat yleistymään, kun ei ole ketään, keltä saa turvaa. Nämä koskevat kaikkea: ihmissuhteita, työsuhteita, vuokrasuhteita."

Nämä ovat hyviä, tai jopa erinomaisia, syitä palata kotimaahan. Pakolaisneuvonta ry:n lakimies voisikin ottaa järjen käteensä ja neuvoa kyseisiä henkilöitä poistumaan maasta, jossa he saattavat joutua hyväksikäytön uhriksi.

"Tämän uuden paperittomien ryhmän tilanne on erilainen siten, että viranomaiset tietävät heidän olevan täällä ja tietoisesti jättävät tämän ihmisryhmän kaikkien palveluiden ulkopuolelle, jotta he poistuisivat vapaaehtoisesti Suomesta."

Tämä on hyvä. On turha luoda kuvitelmia siitä, että korkean elintason perässä tulevat ihmiset olisivat tervetulleita työttömyydestä kärsivään maahamme, jossa he lähes varmasti ajautuvat sosiaaliturvan varaan veronmaksajien elätettäväksi.

Lisäksi peräti 96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa. Olisi hätkähdyttävän epädemokraattista, mikäli viranomaiset toimisivat näin yksimielisen kansan tahtoa vastaan.

* * *

Mielenkiintoinen on myös Global Clinicin tiedottajan kommentti, jonka mukaan "paperittomien määrän potentiaalinen kasvu tulee näkymään meillä vasta myöhemmin. Resurssimme ovat kuitenkin jo nyt tiukilla ja paperittomien hoito on haastavaa."

Uskon tuon kyllä. Mutta valitus on turhaa, koska klinikka tarjoaa siellä toimiville vapaaehtoisen harrastuksen, joka on kaiken kukkuraksi muulle yhteiskunnalle haitallista houkutellessaan - tulijoiden lähtömaihin verrattuna loistavalla terveyspalvelutarjonnallaan - karkotuspäätöksen saaneita laittomaan maassaoleskeluun.

Toisena aikana ja toisenlaisessa yhteiskunnassa klinikan toiminta saattaisi olla jopa kriminalisoitu. Siten sen vapaaehtoistyövoima olkoon onnellinen siitä, ettei heidän harrastukseensa ole puututtu viranomaisten toimesta millään tavalla.

* * *

Tässä käsitellyn uutisen luettuani jäin jälleen kerran ihmettelemään sitä ajatusmaailman kirjoa, joka meidänkin maassamme esiintyy. Toki edelle lainaamani mielipiteet edustavat häviävän pientä ääriajattelua koko suomalaisesta näkemyskirjoista, mutta siitä huolimatta niiden järjettömyys on hätkähdyttävää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvapaikanhakijat ovat rationaalisesti toimivia ihmisiä
Pikatyöpaikkoja oleskeluluvan saaneille
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa

Turvapaikanhakijat ovat rationaalisesti toimivia ihmisiä

Maahanmuuttovirasto on nopeuttanut turvapaikkahakemusten käsittelyä. Nyt putkesta tulee noin tuhat päätöstä viikossa. Se tarkoittaa 52 000 päätöstä vuodessa. Ilmaista tämä ei tietenkään ole, mutta toisaalta rahaa kuluu runsaasti myös turvapaikanhakijoiden ylläpitoon.

Asiasta kertoneessa uutisessa oli vastaus myös siihen kysymykseen, miksi Suomeen on pyrkinyt erityisesti irakilaisia, somaleita ja afgaaneja. Sen mukaan näihin kansoihin kuuluvat ihmiset eivät ole tyhmiä, vaan tietoisia siitä, että heillä on parhaat mahdollisuudet päästä pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden lihapatojen ääreen juuri Suomen kautta.

Näin siksi, että maamme antoi vuosina 2014–2015 myönteisen päätöksen 68 prosentille afganistanilaisista hakijoista, 85 prosentille irakilaisista hakijoista ja 94 prosentille somalialaisista hakijoista. Nämä prosenttiosuudet ovat suurempia kuin muissa pohjoismaissa.

Tämän kirjoituksen aiheena oleva juttu ei kerro sitä, kuinka suuri osa nyt käsiteltävistä hakemuksista johtaa irakilaisen, somalin tai afgaanin vastaanottamiseen maahamme. Julkisuudessa on kuitenkin esiintynyt väite, jonka mukaan turvapaikkapolitiikkaamme on kiristetty. Jos ja kun se pitää paikkansa, on odotettavissa, että irakilaisten, somaleiden ja afgaanien pyrkiminen maahamme vähenee ainakin siinä tapauksessa, etteivät myös muut pohjoismaat kiristä omia turvapaikanmyöntämiskäytäntöjään vastaavasti.

Mitä tästä opimme? Ellei muuta, niin ainakin sen, että turvapaikanhakijoiden käyttäytyminen on varsin rationaalista ja siksi hallittavissa tekemällä oikeanlaisia poliittisia päätöksiä. Juuri nyt noita ruohonjuuritason päätöksiä tehdään tuhannen käsittelyn viikkovauhdilla. Toivottavasti tekijät ovat tehtäviensä tasolla ja ymmärtävät päätöstensä seuraukset.

Noista seurauksista sen verran, että ainakaan minä en halua eduskuntaamme puolueita, joiden korkeat edustajat vilauttavat ajatusta aseiden käyttämisestä tulijoiden pysäyttämiseksi. Ei siksi, etteikö tulijavirtaa tulisi saada pysähtymään, vaan siksi, että samaan lopputulokseen voidaan päästä merkittävästi pehmeämmilläkin keinoilla. Siis sellaisilla kuin maahanmuuttajille tarjottavien etujen karsiminen, turvapaikkakriteereiden tiukentaminen, perheenyhdistämisten sitominen taloudelliseen kantokykyyn ja niin edelleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä tilastot kertovat irakilaisten kansainvaelluksesta Suomeen?
Pakolaispolitiikan parsimisesta
Ohjeita maahanmuuttopolitiikan muuttamiseksi realistiseksi

Mitä vasemmiston vaalivoitosta seuraisi?

Antti Blåfield pohti tämän aamun kolumnissaan sitä miksi työväenliike on menettänyt otteensa. Itse asiassa hän ei puhu varsinaisesti työntekijöiden liikkeestä vaan sosialistisesta ajatusmaailmasta. Koko suomalainen työntekijäkenttähän ei ole ajatuksillaan vasemmistolainen eikä edes kuulu ammattiyhdistysliikkeeseen.

Blåfieldin kirjoitus on hyvä ja asiallinen. Se nostaa esiin käsittääkseni Milton Friedmanin luonnosteleman ja Margaret Thatcherin sekä Ronald Reaganin käytännössä pitkälti toteuttaman liberaalin talouspolitiikan aseman myös Suomen poliittisessa oikeistossa. Se häneltä kuitenkin jää huomaamatta, että vaikka Alexander Stubbin Kokoomus onkin aiempiin aikoihin verrattuna liberaali, sen linja jää sittenkin kauas friedmanilaisesta taloudellisesta liberalismista ja sisältää huomattavan määrän suunnitelmatalouden piirteitä.

Tämän liberalismin vastakohdaksi Blåfield nostaa perinteisen vasemmiston ja ay-liikkeen, joka on luutunut puolustamaan vanhoja saavutuksiaan osaamatta nostaa esiin uusia ajatuksia. Tämäkin on osittain totta, mutta ei kokonaan. Kun huomioimme sen, että alkujaan ainakin osittain entisten Nuorsuomalaisten eli Liberaalien raunioille nousseista Vihreistä on muodostunut Suomeen kolmas suuri suunnitelmatalouden varaan perustava vasemmistopuolue, näemme moniakin merkittäviä avauksia.

Sellaisia ovat erityisesti entisestä Neuvostoliitosta tuttu ihmisten kasaaminen mahdollisimman urbaaneihin asuinympäristöihin. Tästä viimeisimpänä merkkinä ovat Helsingin sisääntuloväylien korvaajaksi suunnitellut kaupunkibulevardit, joita ajaa erityisesti vihreä apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäki. Tukenaan hänellä on koko vasemmisto Vasemmistoliitosta Sosialidemokraatteihin.

Toinen iso uusi asia on maassamme viime vuodet (ja edelleenkin) noudatettu ääriliberaali maahanmuuttopolitiikka, jonka taustalla on ilmeisesti tiedostaen tai tiedostamatta jo 1900-luvun alkupuolelta tuttu työväen keskinäinen solidaarisuusajattelu. Se ei varmasti aja tässä asiassa työläisten asiaa eikä vastaa heidän ajatuksiaan, vaan pikemminkin heijastaa puhtaasti korkeasti koulutetun vasemmistointelligentsijan tosiasioiden suhteen perusteetonta haaveilua. On merkittävää, että ääriliberaalin maahanmuuttopolitiikan kannalla seisoo yhtenäisenä koko vasemmisto Vasemmistoliitosta Sosialidemokraatteihin.

Tämä suuntaus lienee yksi syy soinilaisten Perussuomalaisten nousuun työläisten piirissä. Tässä on ollut keskeisenä tekijänä se, että myös halvasta työvoimatarjonnasta intoutunut Kokoomus on lähtenyt maahanmuuttopolitiikassaan vasemmiston liekanaruun ja vetänyt myös vallankipeät kepulaiset mukaansa - siitä huolimatta että puolueen kenttäväki on Paavo Väyrysen johdolla vahvasti tällaista suomalaisen kulttuurin itsemurhaa vastaan.

Mutta toki Blåfield on suuria linjoja ajatellen oikeassa. Viimeistään 1980-luvulla sosiaalidemokratiaksi muodostuneessa Suomessa on nykyisestä poliittisesta vasemmistosta ja ay-liikkeestä tullut saavutettujen etujen paikalleen jämähtänyt puolustaja.

Siksi onkin kysyttävä Blåfieldin lailla: "jos demarit voittavat seuraavat vaalit, mitä he voitollaan tekevät?"

En tietenkään osaa ennustaa tulevaisuutta. Ehdottaisin kuitenkin katsomaan muutamaa historiallista faktaa. Enkä nyt viitsi viitata 1900-luvun sosialistisen maailman historiaan, vaan otan esimerkiksi kaksi tuoreempaa tapausta.

Kiina on noussut kehitysmaasta merkittäväksi taloudelliseksi tekijäksi. Kaiken tämän kehityksen pani alkuun myös Blåfieldin mainitsema Deng Xiaoping, joka käytännössä luopui suunnitelmataloudesta jo 1970-luvun lopulla ja ajoi maansa talouden ehkä kaikista maailman valtioista puhtaimmin puhtaaseen liberalismiin.

Kiinan taloudellinen voittokulku on ollut huikea, vaikka juuri nyt talous onkin alkanut yskiä. Tosiasia kuitenkin lienee, ettei pahakaan lama ajaisi kiinalaista yhteiskuntaa enää samanlaiseen köyhyyteen kuin se oli puhtaan suunnitelmatalouden aikana.

Toisen esimerkin otan Venezuelasta. Maa oli aiemmin vauras eteläamerikkalainen öljyvaltio, jonka johtoon nousi vasemmistolainen kansansuosikki ja pölhöpopulisti Hugo Chavez. Hänen ja seuraajansa Nicolas Maduron johtama sosialistinen talousjärjestelmä on ajanut koko maan täydelliseen taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kriisiin, josta ulospääsy tulee epäilemättä olemaan hyvin vaikeaa vaikka maassa tunnustettaisiinkin jonain päivänä taloudelliset tosiasiat ja suunnitelmatalouden kyvyttömyys tuottaa kestävää hyvinvointia.

Kaikkiaan näyttää siltä, että mikäli Suomeen saataisiin sosiaalidemokraattien johtama vasemmistohallitus, saattaisi edessämme olla keskushallinnon ja byrokratian vallan kasvattaminen ja sitä kautta ennemmin tai myöhemmin taloudellinen seisahtuneisuus. Siitä huolimatta veronmaksajien rahoja käytettäisiin nykyistä avokätisemmin sosiaalisiin etuuksiin, julkisiin menoihin, kolmannen maailman ihmisten houkutteluun maahamme sekä myös suomalaisen kehitysapurälssin elämän tukemiseen heidän lähtömaissaan.

Elleivät sitten suomalainen pragmatismi ja realismi onnistuisi voittamaan vasemmistolaisten vallanpitäjien aatteellista hourimista ja saamaan sitä toimimaan taloudellisten realiteettien ehdoilla. Tuolloin myös poliittisen hallitusvallan kanssa samaa aatetta tunnustavan SAK:laisen ay-liikkeen änkyröiden mukaan saaminen koko maan taloutta nostaviin liberaaleihin tai ainakin keskusjohtoisuuden vähentämiseen perustuviin talousuudistuksiin saattaisi käydä kivuttomammin kuin nykyiseltä perusporvarihallitukselta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Julkisen kulutuksen ja verotuksen dilemma
Työtaistelulainsäädäntö olisi uudistettava
Avain menestykseen

Pikatyöpaikkoja oleskeluluvan saaneille

Humanitaarisen maahanmuuton loppulaskun kannalta keskeistä on maahan oleskeluluvan saaneiden työllistyminen. Tähän mennessä suurimpien tulijaryhmien eli irakilaisten ja somaleiden työllisyys on kuitenkin jäänyt alhaiselle tasolle, joten muutosta tarvitaan.

Niinpä Helsingin Sanomat kertoi aamulla siitä, kuinka vuokratyön suuryritys Barona on alkanut kehitellä uutta mallia oleskeluluvan saaneiden pikatyöllistämiseksi. Lehden artikkeli ei avannut lainkaan tämän "Express"-mallin periaatetta, mutta kertoi, että sen avulla on otettu työkokeiluun jo 50 Baronan tytäryhtiön Luona Oy:n asukasta, joille on haettu työpaikka heidän koulutuksensa, työkokemuksensa ja kielitaitonsa perusteella.

Saman jutun mukaan myös Sitra sekä työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) ovat luomassa uutta mallia oleskeluluvan saaneiden työllistämiseksi. Se on tarkoitus tehdä haalimalla sijoittajilta rahaa, jonka avulla perustettava yritys järjestäisi neljän kuukauden koulutuksen, jonka jälkeen maahanmuuttajat siirtyisivät työelämän palvelukseen.

Jos ymmärsin jutusta oikein, niin tämän toiminnan tulonmuodostuksen perustana olisivat oleskeluluvan saaneiden työllistymisen seurauksena syntyvät valtion työmarkkinatukien ja sosiaaliturvan säästöt, joista osa maksettaisiin yritykselle tulona. Sitä artikkeli ei kuitenkaan kerro, kuka tai mikä instanssi kustantaa ja tekee tämän arvion - on kuitenkin selvää, ettei sitä voi jättää ainakaan yrityksen itsensä tehtäväksi koska sellaiseen sisältyisi aivan liian suuri houkutus epärehellisyyteen.

* * *

On kulunut yli neljännesvuosisata siitä, kun ensimmäinen vaikeasti työllistyvä islamilainen maahanmuuttajaryhmä eli somalit alkoi virrata maahamme. On hyvä, että lopultakin aletaan pohtia, miten heidät ja heidän kaltaisensa saataisiin hyödyttämään yhteiskuntaa.

On siis syytä toivoa, että joko Baronan tai julkishallinnon - tai mieluiten molempien - malli osoittautuu toimivaksi. Näin riski humanitaarisen maahanmuuton muodostumisesta täydelliseksi katastrofiksi pienenisi.

Samalla on toivottava, että esimerkiksi Juhana Vartiaisen näkemys siitä, että työvoiman tarjonnan kasvaminen parantaa itsessään työllisyyttä. Muussa tapauksessahan vaarana on se, että nyt kokeiltavien mallien avulla tulevien ihmisten sijoittaminen työelämään johtaisi pelkästään kantaväestön työttömyyden lisääntymiseen.

Tämä on riskinä ainakin siinä tapauksessa, että malleihin syntyy tavalla tai toisella jonkinlaista epäsuoraa tukea tai jopa korruptiota. Tämä riski on nähtävissä helposti ainakin Sitran ja TEMin suunnittelemassa mallissa, jonka pohjalta perustettavan yrityksen saattaa kannattaa käyttää varojaan vastaanottavien yritysten voiteluun tai ainakin sen tukemiseen, että ne työllistäisivät kantasuomalaisten sijasta maahanmuuttajan.

Jääkäämme siis odottamaan sitä, että sekä oleskeluluvan saaneiden työllistämiseen tähtäävät mallit että Juhana Vartiaisen näkemys työvoiman tarjonnan työllisyyttä lisäävästä vaikutuksesta osoittautuvat menestystarinoiksi. Mutta pitäkäämme samalla huolta siitä, etteivät maahanmuuttajien työllistämiskokeilut sotke työmarkkinoiden toimivuutta eivätkä lisää suomalaista korruptiota, vaan johtavat kansainvälisestikin ennennäkemättömän onnistuneeseen muslimimaahanmuuttajien aitoon työllistymiseen ja sitä kautta heidän integroitumiseensa suomalaiseen yhteiskuntaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yksi asia, mutta monta näkökulmaa
Poliitikkomme osoittivat jälleen kuinka viisas mies oli Axel Oxenstierna
Maahanmuuttajien palkkaamisen helpottamisesta ja halventamisesta

Irja Askolan maahanmuuttopoliittiset näkemykset kertovat unelmahötöstä

Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen piispa Irja Askolan haastattelu, joka sisälsi muutamia maahanmuuttopolitiikkaan liittyviä kommentteja. Käsittelen tässä kirjoituksessa niitä siitä syystä, että ne osoittavat kristallinkirkkaasti sen, minkälaisesta epäloogisten toiveiden hötöstä maamme ensimmäisen naispiispan maailmankatsomus kasvaa.

* * *

Otan ensimmäiseksi käsittelyyn piispa Askolan kommentin, jonka mukaan "moni ihminen kokee, että hänen hädästään ei kukaan välitä, hänen kertomustaan ei kukaan kuule. Siitä syntyy vihaa ja katkeruutta. Mutta on väärin asettaa vastakkain turvapaikanhakijoita ja irtisanottuja ihmisiä."

On tietenkin totta, etteivät yksittäiset turvapaikanhakijat ole yksin syyllisiä Suomen heikkoon taloustilanteeseen. Sen taustallahan on ensisijaisesti muita tekijöitä kuten EU:n Venäjälle kohdistamat boikotit, työmarkkinajärjestöjen kyvyttömyys toimia eurojärjestelmässä ja oman ICT-sektorimme lippulaivan Nokian totaalinen epäonnistuminen kännykkäbisneksessä.

Silti myös maahanmuuttajien vyöryminen Suomeen on merkittävä ongelma, joka aiheuttaa valtavia taloudellisia kustannuksia. Niiden mittakaava pelkästään viime vuonna turvapaikkaa hakemaan tulleiden osalta on lähes miljardia euroa. Se tarkoittaa lähes kahta prosenttia valtion budjetista.

Miljardin päälle tulee jo aiemmin saapuneiden heikosti integroituneiden humanitaaristen pakolaisten aiheuttamat mitä erilaisimmat kustannukset sosiaaliturvan varassa elämisestä heille kohdistettuihin erityispalveluihin ja heidän tekemistään rikoksista aiheutuneisiin kustannuksiin. Niiden osalta suorat kustannukset on arvioitu noin 700 miljoonaksi euroksi, mutta siitäkin puuttuvat vielä maahanmuuttajien aiheuttamat yhteiskunnan epäsuorat kulut.

Siten humanitaarisen maahanmuuton kustannukset suomalaisille veronmaksajille nousevat ainakin kahteen miljardiin euroon vuodessa. Se tarkoittaa vajaata neljää prosenttia valtion budjetista.

Valitettavasti humanitaarisen maahanmuuton kulujen hoitamiseen ei ole mitään erillistä budjettia, vaan rahat niihin on otettava muista julkisista menoista. Ja juuri niiden vähentymisestä kärsivät piispan mainitsemat irtisanotut ihmiset ja muut kantaväestöön kuuluvat vähäosaiset. Siten humanitaaristen maahanmuuttajien ja vaikeuksissa olevien kantasuomalaisten intressit ovat väkisinkin vastakkaiset, hyväksyi piispa sitä tai ei.

* * *

Askola on huolissaan myös suomalaisen asenneilmaston kiristymisestä. Hänen mukaansa "julkiseen keskusteluun pesiytyy käsitteitä, jotka voivat olla selkeästi rasistisia ja hyvin ilkeämielisiä.... meillä kaikilla on vastuu siitä, että asenneilmastoa ei päästetä lipsumaan. Vihapuhetta ei pidä sallia."

Tämä on sellainen kommentti, joka vaatisi tarkennuksia ennen kuin siihen voi kukaan ottaa mitään kantaa. Esimerkiksi itse haluaisin tietää, mitä Askola tarkoittaa rasistisilla ja ilkeämielisillä käsitteillä? Tai mitä on hänen mielestään vihapuhe?

Jos ja kun piispa haluaa käydä yhteiskunnallista keskustelua, pitäisi hänen kyetä puhumaan asioista ymmärrettävästi. Epäselviin käsitteisiin perustuvilla vaatimuksia kun on usein käytetty esimerkiksi sananvapauden rajoittamiseen.

On kuitenkin vaikea uskoa, että juuri sananvapauden rajoittaminen olisi Askolan kommentin tarkoitus; pikemminkin epäilen, että epäselvyydet johtuvat siitä, ettei piispa ole selvittänyt edes itselleen, mitä hän tarkalleen ottaen tarkoittaa mainitsemillaan käsitteillä. Nehän ovat vain julkisessa keskustelussa viime aikoina yleisesti esitettyjä tiettyjen poliittisten suuntausten suosimia tarkoitushakuisia termejä, joita on käytetty lyömäaseina toisin ajattelevia kohtaan.

* * *

Askola ottaa kantaa myös siihen, minkälaista lainsäädäntöä Suomessa tehdään. "Puhumme kotouttamisen puolesta, mutta samaan aikaan suunnitellaan lakeja, jotka tekevät perheiden yhdistämisen lähes mahdottomaksi. Silloin pitää kysyä: Palveleeko tämä hyvyyttä? Edistääkö tämä oikeudenmukaisuutta?"

Askola on triviaalilla tasolla oikeassa. Mikäli perheiden yhdistäminen edesauttaa kotoutumista on sen vaikeuttamisella tietenkin negatiivinen vaikutus tänne saapuneiden integroitumiseen.

Perheenyhdistämisen vaikeuttamisen tarkoituksena ei kuitenkaan ole kotouttamisen edistäminen vaan kestämättömäksi paisuneen Suomeen ja muualle Eurooppaan suuntautuvan turvapaikkamatkailun vähentäminen. Toisin kuin Askola on ehkä ymmärtänyt, haluaa 96% suomalaisista rajoittaa tällaista maahanmuuttoa.

Piispan olisi hyvä ymmärtää, että demokraattisessa valtiossa näin suuren enemmistön näkemys on käytännössä toteutettava. Muussa tapauksessa hallintomme menettää legitimiteettinsä samalla tavalla kuin kaikenlaiset despootit ja diktatuurit, jotka hallitsevat valtakuntiaan kansan tahdon vastaisesti.

Sitä paitsi, noin suuren kansan enemmistön yli käveleminen johtaa ajan myötä myös kantaväestöön kuuluvien henkilöiden radikalisoitumisen. Sillä taas olisi laajamittaiseksi muuttuessaan koko yhteiskuntajärjestyksen kannalta järisyttävä vaikutus. Sellaista piispa tuskin haluaisi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa
Perheenyhdistämistä on rajoitettava, vaikka se haittaisi tulijoiden integroitumista
Suomen Perustan laskelman puutteet vähättelevät somalien ja irakilaisten aiheuttamia kustannuksia

Media ja pahuuden ilmentymät

Espoon seurakunnat on julkaissut seuraavan tekstin. "Luterilaisen teologian mukaan meidän ihmisten olemus ja teot ovat niin synnin ja pahuuden vaurioittamia, että ne väistämättä vaativat erittäin suurta rankaisua, sovitusta ja vapautusta... Juuri tämän takia Jeesus, jossa yhdistyy ainutlaatuisesti todellinen Jumala ja todellinen ihminen, syntyi kärsimään ihmisten puolesta... Ehkä Jumalalla on jokin korkeampi päämäärä, jota kärsimyskin palvelee, vaikka meidän onkin joskus vaikea löytää kärsimyksestä mitään mieltä."

En ole luterilainen enkä minkään muunkaan uskontokunnan jäsen, enkä usko maailman pahuuden katoavan rankaisemalla, sovittamalla enkä vapauttamalla. En myöskään näe sen palvelevan jotain korkeampaa päämäärää. Siitä huolimatta tunnistan kyllä maailman pahuuden, joka saa mitä hirveimpiä ilmenemismuotoja kuten seuraavat esimerkit osoittavat.

* * *

Tämän aamun Helsingin Sanomat kertoi, että "Etelä-Sudanin hallituksen joukot tukehduttivat viime lokakuussa tahallisesti yli 60 miestä konttiin Leerin kaupungissa... pidätetyt miehet pakotettiin konttiin, joka lukittiin. Välillä ovi avattiin kuolleiden poistamiseksi. Kuolleet miehet olivat todistajien mukaan siviilejä."

Saman valtion tapauksiin kiinnitti huomiotaan myös Yleisradio, joka kertoi että "Etelä-Sudan antaa taistelijoiden raiskata ja siepata naisia ja tyttöjä palkaksi, YK:n ihmisoikeustoimisto kertoo [että] osa armeijaa tukevista aseistetuista ryhmistä ´ryösteli karjaa, varasti omaisuutta ja raiskasi ja sieppasi naisia ja tyttöjä´ palkan sijasta... Raiskauksia on käytetty laajasti kauhun välikappaleena ja sota-aseena."

Kaikesta karmeudestaan huolimatta nämä uutiset eivät ole varsinaisesti uutisia. Mehän tiedämme muutenkin, että sota-aikoina ja erityisesti sisällissodissa ihmiset ovat syyllistyneet hirmuisiin tekoihin.

Näin oli myös Suomessa niin nuija- kuin punakapinankin aikana. Ensimmäisessä Flemingin joukot teurastivat aseensa laskeneet nuijamiehet ja jälkimmäisessä niin voittajat kuin hävinneetkin murhasivat surutta niitä, joita vastaan heillä oli hampaankolossa. Tai pelkästään yleisen koston ja seikkailunhalun takia, kuten ruotsinkieliset rankaisuretkikunnat suomenkielisellä Länsi-Uudellamaalla tapahtumasarjassa, joka lienee pohjana Kjell Westön kuvaukseen kirjassaan "Missä kuljimme kerran".

* * *

Yleisradio kertoi aamulla myös muista pahuuden ilmentymistä. Sen mukaan "YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi perjantaina päätöslauselman, joka puuttuu YK:n rauhanturvaajien viime vuoden aikana tekemiin 69:ään seksuaaliseen hyväksikäyttötapaukseen.... Yhdysvaltojen laatima päätöslauselma vaatii niiden rauhanturvayksiköiden kotiuttamista, joiden jäseniä syytetään seksuaalisesta hyväksikäytöstä.... Päätöslauselman puolesta äänesti turvallisuusneuvostossa 14 jäsenmaata. Egypti pidättäytyi äänestämästä."

Tässä uutisessa pahuus on edellisiä syvällisempää. Rauhanturvaajathan ovat hakeutuneet, tai ainakin heidän olisi pitänyt hakeutua, turvaamaan sodasta kärsivää väestöä. Suojelun sijaan he sen sijaan ovat tarjonneet saastaisten elukoiden lailla pakkoseksiä jo muutenkin kärsineille naisille. Eli ovat siis olleet sanan varsinaisessa merkityksessä täysiä mulkkuja

Valitettavasti näiden rauhanturvaajien pahuus ei kuitenkaan ole tämän uutisen syvintä. Sitä on sen sijaan Egyptin käyttäytyminen turvallisuusneuvostossa.

Minusta olisi kovin mukava kuulla, millä perusteella Egypti on pidättäytynyt äänestämästä. Onko päätös syntynyt raiskausten vähättelystä, naisten alemman aseman korostamisesta vai egyptiläisten vallanpitäjien omista luurangoista?

Valitettavasti en odota koskaan saavani vastausta kysymykseeni, mutta on selvää, ettei rauhanturvaajien suorittamassa raiskailussa ole egyptiläisten mielestä edes sen vertaa tuomittavaa, että tekijät tulisi siirtää pois uhriensa luota. Kuvottavaa...

* * * 

Pahuuden ilmentymästä on kyse myös Tanskanmaalta kantautuneessa uutisessa, jonka mukaan "entinen lapsiasiamies Lisbeth Zornig Andersen ja hänen miehensä on tuomittu ihmissalakuljetuksesta. Pariskunta auttoi syyrialaisen perheen Tanskasta Ruotsiin, ennen kuin maiden välinen raja suljettiin tammikuussa."

En epäile, etteikö lapsiasiamiehen ja hänen siippansa omasta mielestä kyseessä olisi ollut jalo teko. Valitettavasti ihmissalakuljetus ei kuitenkaan koskaan ole sellainen. Tässäkin tapauksessa parivaljakko tuli lisänneeksi Ruotsin maahanmuuttajaongelmaa yhdellä syyrialaisperheellä.

Se ei kuitenkaan ollut heidän toiminnassaan pahinta, sillä on selvää, että pyrkiessään auttamaan syyrialaisperhettä laittomin keinoin he tulivat vahvistaneeksi sitä bisnestä, jonka avulla Aasiasta ja Afrikasta vyöryy miljoonia ihmisiä Euroopan alueelle. Sen sivujuonteena saamme katsella taideteoksia Välimereen hukkuneista lapsukaisista ja lukea järkyttäviä uutisia tuhansien parempaa elintasoa tavoittelevien ihmisten kuolemista.

Lyhyesti sanottuna tanskalaisen lapsiasiamiehen ja hänen miehensä toiminnassa tiivistyy sellaisen pahuuden olemus, jonka käyttövoimana ovat älyllinen epärehellisyys, aatteen ohjaama kapeakatseisuus ja oman moraalisen ylemmyyden kieroutunut tavoittelu. Kaikki nämä juuri niitä tekijöitä, jotka ovat mahdollistaneet maailmanhistorian kauheimmat hirmuteot lasten uhraamisesta Molokin kitaan aina natsien juutalaisvainoihin ja Kiinan kulttuurivallankumoukseen sekä tanskalaispariskunnan tavoin oman ideologiansa sokaiseman Anders Breivikin toteuttamaan norjalaisnuorten joukkomurhaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kehitysapunainen valaisi verovarojemme käyttöä Afrikassa
Suomi ja Etelä-Sudan nousivat maailman kärkeen!
Zuber Jalal Isa herätti ajatuksia

Laantuuko EU:n islamisoitumiskehitys?

Ruotsi ja Saksa ovat ajautuneet tukkanuottasille siitä, keitä turvapaikanhakijoita saa palauttaa Saksaan. Näin siksi, että Berliinin päättäjät ovat tulkinneet Dublinin sopimusta siten, että vain maahan varsinaisen turvapaikkahakemuksen jättäneet otetaan vastaan.

Kärhämän seurauksena Ruotsi uhkailee Saksaa EU-tuomioistuimella. Se johtuu siitä, että Svea-mamman riesana on 700 sellaista turvapaikanhakijaa, jotka on rekisteröity Saksassa.

Siellä taas on ainakin 600 000 ihmistä, jotka eivät ole jättäneet turvapaikkahakemusta. Sitä tarina ei kerro, olisivatko he kaikki menossa Ruotsiin, mutta näiden ihmisten kerrotaan kuitenkin olevan syynä Etelä-Ruotsin rajatarkastuksille.

Tässä tilanteessa en voi olla toteamatta, että sekä Merkelin Saksa että Kaarle Kustaan Ruotsi ovat saaneet sitä mitä ne ovat tilanneetkin. Suomi sen sijaan on hetkellisten vaikeuksien jälkeen ottanut tilanteen hallintaansa - ainakin väliaikaisesti. Se tehtiin kansan ylivoimaisen enemmistön ilmaiseman mielipiteen painostuksen alaisena yhteistyössä venäläisten kanssa.

Toisaalta olemme lukeneet, että kehitysmaista tulevilla ei ole enää tietä ulos Kreikasta. Tässä tilanteessa on toivottava, että niin Kreikan rajanaapurit kuin Venäjäkin pitävät päänsä myös jatkossa. Eli sulkevat pysyvästi tulijoiden tien Kreikasta pohjoiseen ja toisaalta Venäjän kautta EU:n alueelle.

Jos näin käy, laantuu tulijoiden virta nopeasti, sillä puskaradio toimii ja muslimeista tuskin kukaan haluaa jäädä helleenien maahan. Toisaalta ihmissalakuljettajat eivät haluaisi luopua tuottavasta rahasammostaan ja varmasti houkuttelevat vielä jonkin aikaa tulijoita valheellisilla lupauksilla Euroopan lihapadoista, joten kansainvaelluksen pysähtyminen tulee viemään aikansa.

Samaan aikaan EU:n päättäjät ovat sopineet Turkin kanssa tulijoiden palauttamisesta takaisin Kreikasta. Vastineeksi he ovat luvanneet ottaa vastaan yhtä monta syyrialaista kuin heitä on palautettu takaisin. Tavoitteena tässä on ihmissalakuljettajien bisnesmallin murtaminen.

Aika näyttää onnistuuko tavoite. Ainakin EU:n pitäisi varmistaa, ettei malli muutu sellaiseksi, että Kreikkaan päässeet syyrialaiset palautetaan ensin Turkkiin ja sen jälkeen siirretään vaihto-operaation kautta joka tapauksessa EU:n alueelle. Se edellyttää tulijoiden kattavaa rekisteröintiä ja biotunnisteiden keräämistä.

Samalla EU:n päättäjien tulisi etsiä jokin keino sijoittaa Turkista sopimuksen kautta saapuvat syyrialaiset EU-maihin. Ainakaan Slovakia tai Puola eivät halua ottaa heitä vastaan. Eivätkä varmasti ainakaan kovin laajassa mitassa myöskään muut Itä-Euroopan maat. Eivätkä luultavasti myöskään kansalaisten reaktioita pelkäävä Suomen hallitus tai omaa tietään jo jonkin aikaa kulkenut Tanskan kuningaskunta.

Lopputulema on siis kaikkea muuta kuin selvä. Saattaa olla, että tuljavirta räjähtää käsiin kevään koittaessa, jolloin sekä Kreikan naapurimaiden aidat, että EU:n ja Turkin välinen vaihtosopimus joutuvat koetukselle.

Samalla jopa myös tulijoihin kaikista positiivisimmin suhtautuvien EU-maiden väliset suhteet - kuten Saksan ja Ruotsin välien kiristyminen osoittaa. Mutta jos aidat kestävät ja sopimukset pitävät, saattaa käydä niinkin, että paine Euroopan islamisoimiseksi vähenee merkittävästi verrattuna pariin edelliseen vuosikymmeneen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turkki osoittaa EU:lle tien
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa
Perheenyhdistämistä on rajoitettava, vaikka se haittaisi tulijoiden integroitumista