Käyvätkö EU:n päättäjät kauppaa hengenhädässä pakenevilla ihmisillä?

Helsingin Sanomat aloitti päivän käsittelemällä pääkirjoituksessaan EU:n ja Turkin välistä pakolaissopimusta. Suomalaisen demokratiakäsityksen kannalta kirjoituksen merkittävin virke oli seuraava: "Unionin päättäjät käyvät kauppaa hengenhädässä pakenevilla ihmisillä – muun muassa siksi, että päättäjien oma poliittinen asema ei horjuisi pakolaisvastaisuuden kasvaessa."

Minulla on sellainen käsitys, että EU pyrkii olemaan demokraattisten valtioiden liitto. Demokratian perusajatuksena puolestaan on Wikipedian mukaan, "että hallintovalta nousee kansasta ja toteuttaa kansan tahtoa".

Kansan tahdosta ei ole maahanmuuttoasiassa epäselvyyttä. Esimerkiksi suomalaisista 96% tahtoo rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa. Eivätkä suomalaiset poikkea tässä asiassa mitenkään muista EU-kansalaisista, kuten esimerkiksi Saksan äskettäiset osavaltiovaalit osoittivat.

Edelle kirjoitetun perusteella on hieman outoa, että HS muotoilee sanottavansa alussa lainatulla tavalla. Aivan kuin lehden mielestä EU:n päättäjien tulisi toimia jotenkin muuten kuin pyrkimällä rajoittamaan tänne tulevien ihmisten vyöryä Unionin alueelle. Siis toimimalla demokratian idean vastaisesti.

Itse sopimuksen vaikutukset tulevat aikanaan nähtäväksi. Jos turvapaikanhakijavirta pysähtyy sopimuksen seurauksena, voimme kiittää poliitikkojamme. Jos ei, on näiden demokratian hengessä etsittävä muita keinoja toteuttaa EU-kansalaisten tahto.

Juuri tällä hetkellä epäilen, että edessä on kiittämisen sijaan uusien keinojen etsintä. Siihen viittaa se, että sopimus tarkoittaa nykyistä laajempaa laillista humanitaarisen maahanmuuton väylää, vaikka esimerkiksi Slovakia on ilmoittanut, ettei se tule enää ottamaan vastaan kiintiöityjä muslimipakolaisia.

Jos laillinen tulijavirta kasvaa sopimuksen seurauksena suureksi, saattavat monet muutkin maat liittyä Slovakian seuraan ja tulijataakka jakautua entistä harvempien EU-maiden jaettavaksi. Se puolestaan tulee näkymään näiden maiden kansalaisten reaktioissa - ainakaan Suomessa tai Saksassa kansalaisten tahto ei ole otollinen kovin suurten tulijamäärien ottamiseen.

Siksi minusta näyttää varsin mahdolliselta, että EU:lle tulee vaikeuksia Turkin kanssa tehdyn sopimuksen noudattamisessa. Ei sopimuskumppanin vaan itsensä takia.

Toisaalta jos sopimuksen nettovaikutus on Turkin kautta vyöryvää tulijavirtaa hillitsevä, saattaa sen seurauksena olla, kuten HS kirjoitti, myös se, "että tulijoiden reitit vain muuttuvat ja he etsiytyvät nykyistäkin vaarallisemmille reiteille." Eli ettei tulijavyöry suinkaan pysähdy, vaan jatkuu muita reittejä pitkin.

On myös hyvä huomata, että noiden vaihtoehtoisten reittien vaarallisuuden tai turvallisuuden ei pitäisi olla EU:n asia, sillä eihän se ole pakottanut laittomasti tulevia matkalleen. Kyllä he ovat liikkeellä ihan omasta tahdostaan ja epäilemättä myös tietoisia käyttämiensä kulkuväylien riskeistä.

Eivätkä heistä läheskään kaikki ole lähtiessään minkäänlaisessa "hengenhädässä", kuten esimerkiksi Suomen tarjoamiin olosuhteisiin pettyneiden joukkovaellus takaisin kotimaihinsa osoittaa. Tämäkin tosiasia olisi vihdoin hyvä tunnustaa muotoiltaessa Unionin maahanmuuttopolitiikkaa - tosiasioiden tunnustamisesta hyötyisivät EU:n omien kansalaisten lisäksi myös ne harvat, jotka ovat aidosti kansainvälisen turvapaikan tarpeessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Löyhähdys laittomuutta edistävien hyvien ihmisten maailmasta
Turvapaikanhakijat ovat rationaalisesti toimivia ihmisiä
Pikatyöpaikkoja oleskeluluvan saaneille